Rubiinihäämatka Länsi-Turkkiin osa 1: Bodrum ja majapaikkamme Yalikavakissa

Jet set -paikka  Yalikavak on miljonäärien huvivenesatama, mutta “suurelle yleisölle” tuntematon pikkukaupunki. Turkin länsirannikolla, Kosin saaren naapurissa. Teimme sinne 40-vuotishäämatkamme vuonna 2014. Tämän matkakertomuksen myötä pääset sen lisäksi arvioimaan Bodrumin rantakaupunkia, joka ei tehnyt meihin merkittävää vaikutusta. Tämä on 1. matkakertomus 4 blogikirjoituksen sarjasta, jonka muut osat käsittelevät Yalikavakia, Kosia ja Istanbulia.

Tämän matkan juuret liittyvät siihen, että 28.9.2014 tuli 40 vuotta kuluneeksi siitä, kun meidät vihittiin Lapuan Tuomiokirkossa. Juhlimme kotonamme rubiinihääpäiväämme asiaankuuluvin aamiaismenoin eli lasillisilla kuohuviiniä ja inkiväärihunajalla terästetyllä jogurtilla yms.

Toinen aikatauluttaja matkallemme oli, että mammu lopetti työnsä PHKS:n täysin palvelleena sairaalakemistinä  lähtöviikon maanantaina järjestettyyn kahvitilaisuuteen, jonne minäkin pääsin mukaan hommatessani Reilun Tusinan laulamaan pari laulua. Marjatta jäi eläkkeelle vasta vuoden 2015 alusta, mutta eläkeviikkojen tasaus ja pitämättä jääneet lomat & sairaslomat pakottivat hänet luopumaan työstään jo nyt. Asko riemuitsi, Marjatta myös.

Olin hankkinut meille jo 1.6. lennot Istanbuliin ja takaisin 166 eurolla/matkaaja ja jatkolennot Bodrumiin 57 eurolla. Maksoimme siis lennoista yhteensä 223 eu/nenä. Kun hotellit irtosivat 290 eurolla ja vähillä pisteillä, tuli lentojen ja majoituksen hinnaksi noin 900 eu meiltä yhteensä. Siihen kun lisää lentokenttäkuljetukset yms., tulee näiden pakollisten maksujen kokonaishinnaksi meiltä kahdelta yhteensä reilut 1000 eu, joten halvalla lähti. Siirryimme lentokentälle omalla autolla ja jätimme auton perinteeksi jo käyneelle Finavian pysäköintialueelle 4, sillä se on kohtuuhintainen (48 eu/9 vrk) ja kuljetus pelaa riittävän hyvin. Vielä ei kannattanut lähteä junalla tai bussilla, sillä Marjatta sai eläkekortin vasta vuoden 2015 alussa. Thaimaan reissulle sitten julkisilla…

Olimme pari tuntia ennen koneen lähtöaikaa kentällä. Kun laukut oli luovutettu ja turvatarkastus tehty, lähdimme juhlistamaan hääpäiväämme passitarkastuksen jälkeiselle alueelle, josta lähtevät  muiden kuin Schengen-alueen lennot.

Kirjauduimme Olohuone-loungeen, joka on yksi maailman parhaita loungeja, kun ottaa huomioon tarjoilun ja sisustuksen.

Oli etuoikeus skoolata kuohuviinillä yhteisille vuosille, syödä erinomaista sipulikeittoa ja monipuolisia salaatteja yms. Täydellinen lounas viineineen ja muiden juomineen oli hyvä avaus juhlamatkallemme. Kone lähti hieman myöhässä, mutta se antoi lisäaikaa nauttia pöydän antimista. Ehdinpä hyvin mennä ulos terminaalista, käydä tuloaulassa sijaitsevassa apteekissa hakemassa kilpirauhaslääkkeet kotiin unohtuneiden tilalle ja sukkuloida taas läpi kaikkien tarkastuspisteiden.

Turkish Airlines kuljetti meidät Istanbuliin, tarjosi lämpimät ruoat juomineen ja muutenkin hyvää palvelua. Onneksi jatkolento oli saman yhtiön, sillä muuten olisi tullut kiire vaihtaa konetta: laukut menivät suoraan Bodrumiin. Vaihtoaika oli supistunut noin 45 minuuttiin, sillä jouduimme kaartelemaan kentän ympärillä ruuhkan vuoksi. Turvatarkastuksesta selvisimme vauhdilla, sillä valitsimme pikajonon ymmärrettävistä syistä. Kun jatkolentokin lähti puoli tuntia myöhässä, oli aika aloittaa Lisa Marklundin kirjojen lukeminen. Minä luin ”Panttivankia” ja Marjatta uusinta eli ”Ajojahtia”, jonka olimme ostaneet uudessa miki-koossa. Siinä on erittäin pienessä koossa lähes 700 sivua johtuen siitä, että paperina käytetään Raamatuista tuttua todella ohutta paperia. Hieno innovaatio.

Saavuimme Bodrumin lentokentälle hieman ennen klo 20:ta. Laukut saatuamme kävelimme terminaalin eteen kyselemään kuljetusta.

Selvisi, että bussi tulee hetken kuluttua. Hyväkuntoinen auto kuljetti meidät reilussa puolessa tunnissa 30 km matkan Bodrumiin vajaalla 3 eurolla (7,5 Turkin liiraa). Keskustan bussiasemalla oli valtava määrä busseja ja meidät ohjattiin vähän matkan päässä odottavaan pikkubussiin, jolla siirryimme noin 40 minuutissa Yalikavakin rannikkokaupunkiin (5 liiraa eli alle 2 eu). Sieltä lähti jatkoyhteys noin 3 km päähän Club Flipper-hotelliin heti, kun auto alkoi olla täysi (noin 1 eu/hlö). Turkkilainen tapa kuljettaa kansaa halvalla lähes non-stopina on ihan hieno juttu. Ainakin se työllistää kansaa, sillä minibusseja on maassa todella paljon.

 

Club Flipper VIP – hotelli

 

RCI-hotelli Club Flipper VIP (28.9.-3.10.2014) oli ensimmäinen majapaikkamme. Se sijaitsee Yalikavakissa, noin 2o km Bodrumista luoteeseen. Myöhäisestä saapumisajankohdastamme (noin klo 21) johtuen hotelli näytti lähes autiolta. Huomasimme heti vastaanotossa, että tällä lomalla yhteisen kielen löytäminen on mukava haaste. Vastaanottovirkailijamies ei selvinnyt ensimmäisestä kielikokeesta, kun aloimme kysyä RCI:n Platinum-korttilaiselle huoneen tasokorotusta. Paikalle kutsuttu vuoron esimiesnainen pääsi asiasta sen verran jyvälle, että vaikkei hän tuntenut kyseistä korotuskäytäntöä, meille järjestyi studion sijasta 1 mh huoneisto merinäköalalla.

Ensikosketus huoneistoon oli melko karu. Ulkona tuuli kovasti, oli pimeä, puuttui vain susien ulvonta. Huoneistossa oli melko kylmä, lämmintä vettä ei tullut, matkaväsymys painoi, kalustus oli kolkon tuntuinen kuten myös keittiö. Meille 5-tähden hotellielämään tottuneille kokemus oli karu. Ihanuuden täydensi se, että sunnuntai-iltana viereisessä allasravintolassa soi musiikki puoleen yöhön saakka. Sen jälkeen nukahdin herätäkseni, että joku soittaa joko televisiota tai radiota aivan liian kovalla ja ”mainosfilmimusiikki” jaksoi toistaa samaa 30 sekunnin pätkää ”tuhansia” kertoja, kunnes musiikki taas vaihtui jne. Tätä jatkui klo 5:een saakka, jonka jälkeen sain vasta unen päästä kiinni.

Klo 7 sisäinen kello herätti ajatuksella, että tämä poika tekee jälleen huoneen vaihdon, kuten tapanamme on viime aikoina ollut.

Aurinko oli noussut, parvekkeeltamme avautui merinäköala, huoneisto alkoi lämmetä ilmalämpöpumpun avulla, lähikaupasta haetut välttämättömät aamiaistarvikkeet oli syöty. Elämä alkoi selvästi hymyillä ja aloimme katsoa kaikkea ympärillämme toisin silmin. Kohta kaikki näyttikin ihan hyvältä.

Auringon myötä elämä hymyili jo ihan eri tavalla kuin synkkänä yönä, jopa niin paljon, että päivän lämmetessä teimme pienen tutustumiskävelyretken lähiympäristöön.

Kävi ilmi, että hotellikompleksi on ollut joskus todella upea paikka. Nyt, kun kiirein lomakausi oli jo ohi, ympäristöstä ei enää pidetty riittävän hyvää huolta. Kuluneisuus näkyi kaikkialla eikä se miellyttänyt silmiämme. Pienen pintaremontin jälkeen tämä kokonaisuus upeine puutarhoineen olisi jälleen luvatut 4 tähteä. Nyt luokitus on todellisuudessa 2-3 tähteä. Jotain kuitenkin kertonee, etten ole ottanut hotellista lainkaan sisäkuvia. No, netistä löytyy… Esim. tämä linkki kertoo, ettei kyseessä ole mikään jet set -paikka:

https://fi.hotels.com/ho688470656/club-flipper-bodrum-bodrum-turkki/

Aurinko paistoi, tuuli oli vaimentunut, oli aika testata pieni yksityinen hiekkaranta. Mieliala nousi nousemistaan samalla, kun Egeanmeren kirkas uimavesi kellutti ja hemmotteli uimaria. Todellinen loma oli alkanut.

Kulutimme 1. päivän hotellilla ja Yalikavakiin tutustuen. Kävelimme helteisessä säässä noin 3 km päähän yllättymään. Tuo pikkukaupunki osoittautui viehättäväksi paikaksi rantabulevardeineen.

Aikamme kaarreltuamme ympäri kaupunkia istahdimme rantaravintolaan syömään turkkilaiset pitzat. Hintalaatusuhde oli kohdallaan (yht. meiltä kahdelta 16 eu oluineen), mutta jatkossa käymme taas perinteisen italialaisen kimppuun. Kävimme ostamassa upeasta ruokakaupasta ruokatarvikkeet seuraaville päiville, hyppäsimme minibussiin ja menimme hotelliin Marklundin kirjojen kimppuun.

Tottakai täytyi hotellin respan terassilla luoda pakollinen katsaus sähköposteihin ja muuhun someen.

 

Bussimatka Bodrumiin

 

Tiistaina 30.9. söimme pitkän kaavan mukaisen aamiaisen ja lorvimme nettiterassille, jossa pakolliset päivitykset. Kello oli jo yli 11, kun lähdimme tsekkaamaan, mikä olisi jatko-ohjelmamme. Kävi ilmi, että hotellin pikkubussi oli juuri lähtemässä Bodrumiin. Varasimme itsellemme paikat autoon 6 euron menopaluumatkalle. Oli sen verran helpompaa mennä suoralla kuljetuksella samaan hintaan kuin julkisilla, ettemme jääneet jookhaamaan.

Reilun puolen tunnin kuluttua hikoilimme jo Bodrumin valtavan kokoisilla tekstiilimarkkinoilla, joissa piraattituotteet vaihtoivat omistajaa. Kyllä olisi saanut halvalla Billabongaa, Bossia ym., mutta mitään emme ostaneet vaikka 10 eurolla olisi lähtenyt esim. 3 paitaa mukaan. Oltiinko hölmöjä vai periaatteen immeisiä? Muut saa päättää.

Merirosvopaikasta kävelimme kaupungin satama-alueelle ihmettelemään ja katselemaan.

Jatkoimme sieltä hautausmaalle ja vanhaa teatterin raunioita ihailemaan.

Kuuluisa linnoitus tuli tarkastetuksi vain ulkoa päin. Näin kävi muillekin nähtävyyksille, joita tosin ei tässä kaupungissa ole pilvin pimein.

Aikamme vaelleltuamme sinne ja tänne istahdimme kalaravintolaan syystä, että rannassa oli kalastajia myymässä päivän saaliita. Oletimme, että ravintolatkin myyvät vain ja ainoastaan tuoretta kalaa. Tilasimme annokset sea bassia ja jotaim muuta kalaa 18 liiran hinnalla. Vajaat 7 euroa puolen kilon grillatusta kalasta ja salaatista oli sopiva hinta. Viinilasillisista tosin jouduimme maksamaan lähes saman verran, mutta silti olimme tyytyväisiä. Hortoilimme vielä jonkin aikaa katuja ristiin rastiin ja lähdimme kohti paikkaa, josta pikkubussi hakisi meidät 16.30.

Koska aikaa oli vielä reilut puoli tuntia, istahdimme viereiseen kahvilaan, jossa nautimme cappuccinon ja turkkilaisen kahvin kera jäätelön. Viidellä eurolla saimme hyvä palvelua ja tarjottavaa kera hyvän mielen. Bussilla kämpille ja kirjojen kimppuun parvekkeelle, auringonlaskua odottelemaan ja merta ihailemaan.

Loma jatkui!

Teimme majapaikastamme päivän kestäneen matkan Kreikkaan, Kosin saarelle. Siitä löytyy erillinen matkakertomus, joka ilmestyy tähän huomenna:

MATKAKERTOMUS KOSISTA TULEE TÄHÄN 25.7.2018

Seuraava matkakertomus kertoilee Yalikavakista, jossa on varsinainen Jet setin kohtaamispaikka eli todella upea satama. Siitä myöhemmin tässä:

MATKAKERTOMUS TULEE TÄHÄN piakkoin…

 

Paluumatka Istanbulin kautta

 

Perjantaina 3.10 oli aika vaihtaa maisemaa. Ajelimme vakiokuljettajamme järjestämällä kyydillä noin 60 km päähän Milas-Bodrumin lentokentälle kohtuulliseen 35 euron hintaan hyvissä ajoin mennäksemme loungeen jatkamaan aamiaista. Ikävä yllätys oli, että kotimaan terminaalissa ei ollutkaan Priority Pass-loungea, joten istumme nyt cappuccinolla sikseen viihtyisässä kahvilassa ja maksamme muiden kuolevaisten tapaan juomista reilut 3 euroa. Kaikki on suhteellista, sillä reilun tunnin kuluttua klo 13 lähtevän lennon istumapaikka maksoi 25 eu/nenä! Jäämme mielenkiinnolla odottamaan millaisella kuljetuksella pääsemme Istanbulin aasialaisella puolella olevalta lentokentältä hotelliimme. Metrolla vai???

Joka tapauksessa Bodrum jää kohta taakse, ehkä ikuisesti, tai sitten ei. Alue oli positiivinen kokemus kulahtanutta, mutta lopulta toimivaksi ja riittävän hyväksi, osoittautunutta hotelliamme lukuun ottamatta. Club Flipper VIP on ollut nimensä mukainen vuosia sitten. Tosin 145 eu ja 9600 pistettä (noin 44 €) oli erittäin kohtuullinen viikkohinta 1 mh:n huoneistosta ja kauniista näkymästä. Se, millä mielellä olisimme jättäneet paikan, jos olisimme majoittuneet keittiöttömässä studiossa, jää ikuiseksi arvoitukseksi. Kannatti näyttää RCI:n Platinum-kortti saapuessamme hotelliin ja saada tasokorotus, uskoisin.

 

 

 

1,028 total views, 2 views today

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *