Olimme matkanneet kuukauden Thaimaassa. Takana olivat Pattaya, Koh Larn, Koh Samet, Rayong ja Laem Mae Phim. Niistä ja muista löytyy omat kertomukset noiden nimien takaa aukeavista linkeistä sekä näiltä sivuiltani kategoriasta THAIMAA eli THAIMAAN MATKAKERTOMUKSET  Nyt olimme lopettelemassa tämänkertaista kiertelyämme ja päätimme sen Bangkokiin. Sivulta löytyy jo matkakertomus, jossa esittelin suurkaupungin “ykköspaikan”, joka on omien kokemustemme mukaan Suuri palatsi ja Wat Phra Kaeo.

Tässä kertomuksessa opettelemme ensin ostamaan lipun Skytrainiin ja vilkaisemme sitten asumista Bangkokissa. Tarkan seulan 🙂 jälkeen paikaksi arvottiin hotelli Centre Point Sialom. Voin suositella sitä, mutta miksi, selviää tästä jutusta. Vilkaisimme myös vieressä sijaitsevaa Mandarin Oriental hotellia, joka ei ainakaan tällä kertaa istunut eläkeläisen kukkarolle.

Kun tulimme etelästä Rayongista bussilla, hyppäsimme itäisellä bussiasemalla Ekamaissa Skytrainin kyytiin. Ensin piti selvittää, miten lippu ostetaan tuohon taivasjunaan. Homma pelittää seuraavasti:

Valitse lipunmyyntipisteen kartalta asema, jonne olet menossa. Sen painonappiin on kirjoitettu summa, jonka matka maksaa. Maksa matka kolikoilla ja saat lipun. Kolikoita vaihdetaan vieressä olevassa vaihtopisteessä (eivät myy lippuja). Laita lippu portin aukkoon leimaukseen ja puomi aukeaa. Lippu tarvitaan myöhemmin siihen, että pääset ulos laiturialueelta.

Vaihdoimme Siamin asemalla junaa. Matka jatkui samalta laiturilta vastapäätä kohti pääteasemaamme, joka oli Sapham Taksin.

 

Hotellimme Centre Point Sialom oli aivan aseman vieressä, joten kärryjen ulkoilutusta ja olimme perillä. Olimme ostaneet tästä hotellista pari yötä hyvin edulliseen hintaan 68 eu/yö aamiaisineen. Seuraavan yön hinta olisi ollut paljon kalliimpi, joten jätimme jatkon auki. Erittäin ystävällinen henkilökunta hoiteli laukkujamme. Bell Boyt tulivat jo kauas vastaan auttamaan ulkoiluttamisessa.

Suuri yllätys oli, kun kaveri vastaanotossa ilmoitti, että hän laittaa meidät astetta parempaan huoneistoon. Eikä aste riittänyt. Meidät ohjattiin hotellin ylimpään kerrokseen 26, jossa odotti 100 neliön lukaali. Aina silloin tällöin näitä ylläreitä tulee ja nyt tuli yksi. Tuntuihan se hienolta, että käytössämme oli niin iso huoneisto ja mahtavat näköalat, mutta meinasihan siellä vähän eksyä kumppanista. Onneksi huhuilu auttoi.

Askel oli kevyt tässä huoneistossa askeltavalla kaunistuksella.

Hymy oli herkässä tässä lukaalissa.

Omalta parvekkeelta, jossa tosin ei ollut kalusteita, pääsi ihmettelemään ympäristöä.

Uima-allasalue oli viehättävä.

Kelpasi siellä eläkeläisenkin ihmetellä julkisten tilojen tyylikkyyttä.

Mandarin Oriental – ehkä sitten joskus 🙂

Hyvä ystäväni Aallon Mikko aina lesottelee, että kannattaa majoittua Mandarin Oriental hotelleihin. Tämäkin on kuulemma upea. Koska se sijaitsi karvalakkihotellimme vieressä, pakkohan se oli käydä katsomassa.

Näillä palkoilla ja Asko Toursin matkustusstrategialla ei kannata edes haaveilla aaltomaisista luukuista. Meille yli 300 euron nousevat huoneet ovat haave vain. Onneksi katsominen ei maksanut mitään, joten eikun kierrokselle paremman kansan joukkoon.

Aulassa meidät toivotettiin tervetulleeksi jousikvartetin voimin kuten muutkin kuninkaalliset. Saatiinpa edes vähän nauttia siitä, mistä ystävät jokaisella matkalla  Totta puhuen, olihan Oriental maineensa veroinen. Tämä on yksi maailman huippuhotelleista. Perinnettä riittää…

Tämä vanha siipi huokui sellaista arvokkuutta, mitä parempi väki hakee reissuiltaan. Iltapäivätee olisi maksanut tuolla 1200 bathia, mutta sen aika oli mennyt emmekä sen takia enää viitsineet palata sinne.

Tämän kertaisen reissumme viimeinen osio löytyy seuraavana ilmestyvästä matkakertomuksesta, jossa summan myös matkamme kustannuksia yms.