Espanjan Andalusian auringon alla: Frigliana, Neira ja bonuksena Gibraltar

Aurinkorannikko on kautta aikain ehkä merkittävin suomalaiskohde ulkomailla. Tämänkertainen matkamme suuntautui sinne. Tässä matkakertomuksessa esittelen ensin lyhyesti hotellimme Holiday Worldin. Sen jälkeen vierailemme Andalusian must-kohteissa Friglianassa ja Nerjassa. Teemme myös pikavisiitin Gibraltarille. 

Tämänkin matkakohteen valinnan merkittävä innoittaja olivat halvat lennot ja RCI:n pistemajoitus. Löysin 55 000 pisteellä 4 tähden hotellin Costa Del Solilta, Benalmandena Costan alueelta. Nettikuvien perusteella Holiday World näytti hienolta eikä siihen tarvinnut pettyä paikan päälläkään. Lufthansan lennot löysin Travel Partnerin kautta 190 eurolla/nenä.

Lähdimme liikkeelle sunnuntaina 26.6.2011 . Menimme aamiaiselle loungeen ja kone lähti klo 9 jälkeen. Poikkesimme menomatkalla Frankfurtin kentällä. Koska aikaa oli vajaat 3 tuntia, päätimme hyödyntää terminaali 2:ssa olevan loungen palveluita. Jostain syystä 1:ssä ei ollut Priority Passia hyväksyvää loungea, vaikka netti niin väittääkin. Virkailija oletti sen olevan turvatarkastuksen ulkopuolella. Ehkä selvitämme asian paluumatkalla (Näin olikin. Sisääntuloaulassa Reisemarketin vieressä on LuxxLounge, jonne PP kelpaa). Joka tapauksessa, kun aikaa oli, kävelimme E-porteille opastavien kylttien mukaan turvatarkastuksen toiselle puolelle ja hyppäsimme Sky Line- junaan. Parissa minuutissa se kiidätti meidät 2-terminaaliin. Siellä lounget sijaitsivat joltisenkin etäällä tulopaikasta. Arvoimme suunnan ja valitsimme väärin. Meidän loungemme olikin toisella puolen, joten muutaman sadan metrin reipas kävely ja olimme Sky Club-loungessa.

Tarjoilujen nauttimisen jälkeen siirryimme takaisin terminaali 1:een. Aikaa kului ehkä 10-15 min. Jatkoimme kohta matkaa kohti Malagaa, jonne saavuimme klo 16.30 jälkeen. Kentällä meitä odotti Cold Carilta varaamamme D-luokan auto eli lähes uusi Renault Megane dieselversiona. Kuuden päivän vuokra oli päätähuimaavat 79 euroa (!!!Joopa joo! Niinhän sitä luulisi.). Opimme tosin jokunen viikko sitten Kanarialla, että tämän firman erikoisuus on, että he laskuttavat täyden tankin polttoainetta ja sen saa palauttaa niin tyhjänä kuin kehtaa. Niinpä laskua tuli 96 eu + 12 euron dieselvero + 30 eu “kaikenvaran kaikenvaravakuutusta”. Saimme siis auton käyttöömme 217 eurolla sisältäen polttoaineen. Ottaen huomioon, että kyseessä oli ”yllättävän hyvä” menopeli, joka hiljaisuudellaan ja kyydillään yllätti ammattilaisetkin, olimme diiliin kovasti tyytyväisiä. Auto oli nimittäin ”must” tällä matkalla.

 

Holiday World hotelli

 

Holiday World osoittautui mukavaksi hotelliksi. Totesimme tosin, että se on perhepaikka. Lapsia oli alueella todella paljon. Eivätpä he tosin meitä haitanneet. Kivahan se on, kun on onnellisia ääniä ympärillä.

Huoneistomme sijaitsi kolmen hotellin kombinaatiosta Holiday Villagessa, 3. kerroksessa. Se koostui kookkaasta makuuhuoneesta, olohuoneesta ja pienestä keittiöstä.

Näkymä parvekkeelta  oli osin merelle, osin mäen rinteeseen. Täysin kelvollista luokkaa.

Maanantaina tutustuimme lähiympäristöön. Kävimme visiitillä hotellin omaan vesipuistomaailmaan eli Beach Clubiin.

Tuo suurehko lasten maailma sisälsi lapsille yllin kyllin tekemistä. Totesimmekin, että tälle matkalle lähti meiltä väärä perhe. Lastenlasten tänne olisi pitänyt tulla.  Ohjelmaa ja tekemistä heille oli yllin kyllin. Beach Clubiin on 6 euron sisäänpääsymaksu, mutta RCI:n osakkaat pääsevät sinne ilmaiseksi. Hyvä diili vieraille. Hotelli oli All Inclusive-paikka, joten lähes kaikilla muilla kuin meillä oli rannekkeet. Näyttää siltä, että paikka on Espanjan Katinkulta.

Vierailumme Beach Clubiin jäi lyhyeksi. Lähdimmekin autolla liikenteeseen ja tutustumaan Fuengirolan rantaelämään. Olihan siellä hiekkarantaa, jota kävellä. Ja kansaa oli paljon. Käppäilimme avojaloin hiekkarannalla muutama kilometrin ja palasimme kämpille surfailemaan netissä (Asko) seuraavat lomat mielessä ja ristisanoja ratkomaan (Marjatta).

 

Frigliana – Andalusian kaunein kaupunki

 

Keskiviikkona alkoi menokenkä jälleen vipattaa. Päätimme lähteä tutustumaan Nerjan alueeseen, jonne matkaa oli vajaat 100 km. Painelimme moottoriteitä perille saakka, sillä olimme viettäneet aamupäivän hotellilla, minä lähinnä seuraavia matkoja ja hommassa.

Päätimme aloittaa tutustumismatkamme tarkastamalla Friglianan, joka on pari kertaa valittu Andalusian kauneimmaksi kaupungiksi. Ymmärrämme vierailumme jälkeen asian täysin, sillä oli todella kaunis, valkoinen kaupunki. Kylän siestan aikainen rauha ja ympäröivä atmosfääri tekivät lomalaiselle hyvää. Aurinko porotti täydellä terällä, joten kävely korkeita korkeuseroja omaavassa kylässä otti voimille.

Päästyämme melko ylös äkkäsimme terassiravintolan, josta oli huikeat näkymät alas laaksoon  ja ylös vuorille. Oluet maistuivat taivaallisen hyvältä eikä lasien tyhjentämisellä ollut mitään kiirettä.

Jatkoimme matkaa ja jo muutaman minuutin kuluttua löysimme itsemme toiselta kattoterassilta maistelemassa tapaksia. Elämä oli lenheettiä!

Olimme jo lentokentällä kiinnittäneet huomiota, että joka puolella oli kuvia kadonneesta naisesta. Friglianassa niitä kuvia oli todella paljon. Luimme myöhemmin Gibraltarilla lehdestä, että kyseessä oli 48-vuotias hollantilainen nainen, joka oli nähty pari viikkoa sitten viimeisen kerran tuossa kauniissa kylässä eikä hänestä sen jälkeen tiedetä mitään. Liekö lähtenyt yksin vaeltamaan vuoristoon vai mistä on kyse? Lapset ja ex-mies olivat lähteneet häntä etsimään ja levittäneet kuvia ympäri Andalusiaa. Karmeaa!

 

Nerja

 

Jatkoimme lopulta matkaa alas rannalle Nerjan kaupunkiin, jota  on kehuttu matkaoppaissa. Olihan se ihan kiva, mutta ei mikään ihmeellinen.

Rannat ovat siellä korkeita kalliorantoja, joiden välissä sijaitsevat hiekka-/sorarannat. Pikkukivisellä rannalla oli lähes mahdoton kävellä, joten päätimme sukeltaa Välimereen. Kristallinkirkas vesi imaisi meidät huomaansa pitkäksi aikaa. Maltoimme toki lähteä hotellille laittamaan illallista.

 

Gibraltar – pala Iso-Britanniaa

 

Torstai oli toivoa täynnä suunnatessamme Renaultin keulan ulkomaille eli Gibraltarille, joka kuuluu Iso-Britannian alaisuuteen. Matkasimme sinne vajaassa puolessatoista tunnissa.

Gibraltar sijaitsee korkeahkon “apinavuoren” juurella.

Kaikki meni sujuvasti siihen saakka, kun lähestyimme rajaa. Emme kiinnittäneet riittävän tarkasti huomiota opasteisiin, kun tulimme turkasen pitkän jonon taakse.

Ajattelimme, että tuohon emme jää. Ajoimme pari sataa metriä eteenpäin tutkiaksemme tilannetta. Kyselimme yhdeltä jonottajalta tilannetta. Hän sanoi, että tällaista tämä on joka päivä: vähintään 45 min joutuu jonottamaan. Vieressä oli muutaman kuutamourakkalaisen pitämä parkkialue ja päätimme jättää auton siihen. Hinta oli nyt vain 1 eu/tunti ja otimme jälleen 3 h. Kävelimme läheiselle rajalle ja hyppäsimme bussiin, sillä meillä ei ollut tajua siitä  kuinka kaukana keskusta on. Emme olleet valitettavasti tutustuneet maahan ennakkoon, joten menimme vähän käsikopelolla katsomaan, miltä Englannissa näyttää. Otimme reilusti kokopäivälipun (2 eu/sierainpari). 10-15 min kuluttua bussi oli niin täynnä, ettei sinne enää sopinut väkeä ja lähdimme matkaan. Reilun kilometrin päässä oli 1. pysähdys. Suurin osa kansasta jäi siinä pois, mutta halusimme nähdä minne meitä viedään. Jatkoimme matkaa päätepysäkille ja totesimme olevamme pääkadun toisessa päässä.

Lähdimme tutustumaan brittiläiseen elämänmenoon. Kävelimme aikamme pääkatua vähän sivuillekin poikkeillen. Mitään ihmeellistä emme kohdanneet.

Kävimme juomassa iltapäiväteet (ööh, kaljat/Asko) paikallisessa tee/kahvihuoneessa. Totesimme, että korkeita paikkoja on viime aikoina nähty niin paljon, että jätimme visiitin ja apinat väliin. Onhan siellä käyty aiemminkin.

Eikun bussiin ja takaisin Espanjaan. Matka olisi illansuuruuhkasta johtuen sujunut kävellen nopeammin, sillä bussi lähti kadun toisesta päästä, jossa suuri osa kansasta oli jalkautunut tullessamme. No, olipa se mellevää istua aidon lontoolaisbussin toisessa kerroksessa eturivissä ja ihmetellä elämän menoa. Rajalla hyppäsimme bussista ulos ja totesimme, että paluumatkalla olisimme saaneet jonottaa henkilöautolla todella kauan. Bussi ajeli omaa kaistaansa ilman esteitä. Sitten ihmettelimme, että mihin ihmeeseen se jono oli johtanut tullessamme. Kävi ilmi, että se olikin lauttajono satamaan matkalla Marokkoon yms. Voi meitä maalaisia! Mutta kun ei siellä opastettu meitä riittävästi 🙂

Matkan varrella on sellainen erikoisuus, että tie menee lentokentän kiitoradan läpi 🙂 Revi siitä!

Kaiken huippu ja tarkoitus tällä hommalla paljastui vasta myöhemmin valmistautuessamme palauttamaan autoamme. Havaitsin, että sopimuksessa oli pykälä, jonka mukaan auton vakuutukset eivät ole voimassa ulkomailla. Eipä tullut heti mieleen, että tässähän päästiin käymään ihan ulkomaillakin… Lucky us!

 

Marbella – toisen kerroksen väen kokoontumispaikka

 

Paluumatkalla ajelimme tutustuen hieman rannikkoon. Havaitsimme, että Estepona on ihan kelvollista seutua vaikka lomailukohteeksi. Ja olisihan siitä paljon lyhyempi matka myös Tarifaan, joten eiköhän palata asiaan… Pysähdyimme vasta Marbellassa, josta onnistuimme kovalla säkällä saamaan parkkipaikan ihan keskustasta. Se on Costa Del Solilla pieni ihme kokemuksemme mukaan.

Kävimme satamassa ”teellä” (lue: oluella) nauttien samalla lämpimästä kesäillasta.

Pakkohan Espanjassa on edes kerran joka reissulla ostaa churro eli uppopaistettu munkin kaltainen pitkulainen leivos. Sitä dipataan sulatettuun suklaaseen. Rasvaista ja epäterveellistä, mutta hyvää.

Espanjasta löytyy Portugalin tapaan kauniita kaakeleita, joihin on usein maalattu alueen rakennuksia tms.

 

Paluumatka alkoi jälleen loungesta

 

Mitäpä olisi eläkeläisten matkailu ilman Priority Passia ja sitä kautta upeita loungeja eri puolilla maailmaa.

Taas on yksi reissu takana. On aika jatkaa elämää Ruotsalaisen rannalla…

 

Tässä samaisen matkamme toinen osuus.

Andalusiaa autoillen: Sevilla ja Tarifan yllätysrannat

 

 

1,072 total views, 3 views today

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *