Fuerteventuran must-kohteet kiertää vaikka päivässä

Fuerteventura Kanarialla yllätti positiivisesti. Betancuria räjäytti tajunnan kauneudellaan, Ajya loksautti leuat auki ja Morro Jable pitkine hiekkarantoineen sai varpaistelijoiden kävelyvietin heräämään niin paljon, että sinne piti palata jo muutaman kuukauden kuluttua.

Tämän ”eläkeläiselämää”-matkan (17.-22.2.2016) valintakriteerit eivät paljon poikenneet perinteisestä kaavasta: lämmin, mielellään ennen kokematon kohde, jonne pääsee lentämään halvalla ja jossa on riittävän hyvä ja edullinen majoitus. Jonniinmoisen ristiintaulukoinnin jälkeen arpa osui tällä kertaa Fuerteventuran kohdalle. Siitä saaresta meillä ei ole muuta käsitystä kuin että ystävämme lentävät sinne lähes vuosittain. Jotain siinä täytyy olla, joten otetaan selvää. Viimeisen niitin ei-niin-vaikeaan-päätökseemme iskivät Norwegianin lennot: meno Lontoon kautta 120 €/hlö.

Koska Asko-Toursin tavaramerkki on nähdä ja kokea monenlaista samalla reissulla, varasimme jatkoksi toisen viikon Teneriffalta, josta onnistuin saamaan paluumatkan 150 eurolla, samalla lentoyhtiöllä. Vaikeimmaksi yhtälöksi osoittautui sittemmin se, miten siirrymme saarelta toiselle ja se, jos jokin, vaatii DI-ystäviemme ristiintaulukointitaitoa. Lukuisten eri vaihtoehtojen jälkeen päädyimme lentoon, jonka hinta oli 57,50 €/sierainpari. Kun nämä laskee yhteen, olemme tulleet lukemaan 327,50 euroa. Majoituksista maksoimme 2 x 149 eu/vko ja lisäyöstä Playa de las Americasissa vielä 70 € eli reilu 500 €/hlö. Lisäksi juna-, taksi- ja bussimatkat yhteensä meiltä 80 € ja autovuokrat reiluksi viikoksi 250 €. Matkan pakolliset kulut siis yhteensä meiltä kahdelta noin 1350 €.

Nyt on aika katsoa mitä tuolla sijoituksella sai. Lähdimme liikkeelle Lahdesta ke 17.2. aikaisin aamulla ehtiäksemme klo 5.35 lähtevään Z-junaan. Lentokentällä Norwegianin check-in on tehtävä automaateilla ja kun ruumaan meneviä laukkuja ei ollut, löysimme itsemme Olohuone-loungesta passitarkastuksen toiselta puolelta muutaman minuutin kuluttua.

Hyvän, mutta maistuvan aamiaisen jälkeen lensimme Gatwickiin Lontooseen, jossa olisi edessä 5 tunnin odotus. Tämä aikasakko on usein osa Asko-Toursin halpamatkoja. Koska tuolla kentällä on      N:o 1-nimiset, todella upeat lounget, ei odotus painanut mieltämme vaan päinvastoin: olimme lomalla ja meillä olisi maksuttomat tarjoilut viihtyisässä ympäristössä.

Rantauduimme Fuerteventuralle klo 18 jälkeen. Marjatta oli bongannut netitä kuljetukset suoraan hotellille. Saarella on bussiyhtiö, joka kuljettaa postiautokeltaisilla busseillaan kansaa eri puolille saarta. Matkamme maksoi 7 eu/hlö ja bussi vei meidät hotellimme eteen. Yhtiön neuvontatiski oli terminaalin ulko-oven vieressä vasemmalla ja bussi odotti 100 m päässä. Suosittelemme.

Hotellimme Play Park Club on toinen Corralejassa, saaren pohjoisosassa sijaitsevan kaupungin RCI-kohteista. Valitsimme sen asiakaspalautteiden, pisteiden ja sijainnin vuoksi. Siitä on noin 1 km upealle 7 km mittaiselle hiekkarannalle, jossa pääsi lempiharrastuksemme varpaistelun pariin. Hotelli osoittautui ennakko-odotustemme mukaiseksi, riittävän hyväksi majapaikaksi, jossa meillä oli käytössämme 1 mh:n tilava 2. kerroksen huoneisto näkymällä uima-altaalle. Loman tämä osio sai alkaa. Asettauduttuamme taloksi kävimme läheisessä ostoskeskuksessa hakemassa vähän purtavaa ja tervetuliaiskuohuviinit. On ymmärrettävää, että Cavat eivät paljoa Espanjassa maksa: pullo ihan maukasta kuplivaa noin 2 euroa!?

Sään haltijat eivät olleet puolellamme. Sadepilvet lähestyivät uhkaavasti ja lämpötila oli laskenut jo reilusti alle 20. Silti maukkaan kuohuviinillä iittaloidun (= piste I:n päälle) aamiaisen jälkeen varpaisteluasut päälle ja rannalle.

Teimme ensimmäisen kävelymme aamupäivällä tavoitteenamme käydä tutustumassa noin parin kilometrin päässä olevaan keskustaan. Mutkittelimme itsemme jotenkin läpi loma-asuntojen (joita tässä ennenvanhaisessa kalastajakylässä riittää!) ja pääsimme lopulta rantaan. Oli se sen verran kylmää menoa, että tyydyimme kävelemään kengät jalassa hiekkarannallakin ja tekemään ensimmäisen excursion keskustaan. Yllätyimme positiivisesti kaupungin siisteydestä ja muutenkin talojen kunnosta. Uudempi on aina uudempi kuin vanhempi eli muihin Kanarian saariin verrattuna turismi on täällä tuoreempaa ja se näkyy lähes kaikessa. No, oli tuollakin jo asuntoja, jotka olivat parhaat päivänsä loma-asuntoina nähneet ja jääneet ikuisiksi muistomerkeiksi siitä, kun turismi valtasi saaren.

Kävimme välillä lepäämässä ja kahvittelemassa kämpillä ja lähdimme kohti hiekkarantoja (Grandes Playas). Rannalla oli vastassa paitsi tuulta, pieni luonnonpuistona toimiva saari ja kohta sen takana Lanzarote, jonne olisi päässyt Corralejan satamasta kolmen eri yhtiön lautoilla reilussa puolessa tunnissa. Tosin tuolla tuulella ei olisi ollut mitään hinkua lähteä merta kyntämään. Mutta taustalla olevat saaret sekä auringon, pilvien ja voimakkaiden aaltojen yhdistelmä teki luonnon muovaamasta, jatkuvasti muuttuvasta taulusta todella kauniin katsella.

Välillä Marjatta pääsi lempiharrastuksensa (ristisanatehtävät ja sudoku) pariin.

Kaaheen laakee hiekka-aakee oli täynnä laavakivistä rakennettuja tuulen suojia, joissa saksalaiset pääsevät harrastamaan mielipuuhaansa naturismia. (Hauska sana muuten tuo naturisti. Eikö NA tarkoita tuntematonta esim. lentolipussa, ellei matkustajaa ole vielä nimetty, joten kaiketi tuo on sitten suomeksi tuntematon matkailija? Sopiikin heille. No, oli miten oli. Noita kivipaaseja siellä riitti. Tosin nyt niihin ei ollut tungosta, sillä uhkaava sade laittoi saksalaiset harrastamaan harrastuksiaan hotelliinsa tai oluttupaan.

Kävelimme avojaloin kylmää uhmaten rantaa voimakkaan myötätuulen avittamana kohti etelää. Siellä oli paljon leijan lennättäjiä ja kite boardingin harrastajia. Aallot olivat sitä luokkaa, että taitajat menivät lautoineen tuhatta ja sataa ja tekivät välillä hienoja hyppyjä aallon harjoilta. Jatkoimme varpaistelua Riu-hotellille saakka. jolloin olimme kävelleet vajaat 5 km hotellistamme. Alueelle johtava ovi oli auki, joten pääsimme sisään jalkojenhuuhtomispaikalle. Katselimme tovin hotellia potentiaalisena äkkilähtökohteena ja palasimme muutaman sadan metrin päästä menevällä bussilla hotellille. Bussit kulkevat puolen tunnin välein saaren pääkaupungista Puerto del Rosariosta ja tämä muutaman kilometrin liftaus kustansi 1,80 € matkaajalta.

Teimme illalla vielä kävelyretken kaupungille emmekä onnistuneet täysin välttymään kastumiselta, päinvastoin. Bongasimme kuitenkin miellyttävän ravintolan, jonne palaamme… Paluumatkalla surfailimme dödökaupasta toiseen, sillä tuolla saarella kosmetiikka, parfyymit yms. ovat todella hyvissä tarjouksissa. Siihen kannattaa jokaisen varautua. Jotain tarttui meillekin mukaan.

Perjantaita edeltävä yö oli erittäin sateinen ja tuulinen. Sen kuuli selkeästi, sillä toinen kerros, jossa asuimme, oli samalla ylin kerros. Rakennusaineet ja eristeet eivät suodata tällä saarella sateen ääntä, joten ei jäänyt kuulematta se sade. Koko päivä oli täynnä sadekuuroja, mutta lähdimme kuitenkin sadekuuroja uhmaten kävelylle keskustaan.

Kävimme syömässä todella viehättävässä rantaravintolassa, jossa tartuimme tarjoukseen: merenelävistä rakenneltu paella kahdelle ja pullo viiniä 20 €. Kun palvelukin pelasi ja ruoka maistui, voimme jättää suosituspisteet tuohon ravintolaan menemiseksi. Kannattaa käydä!

Lauantaina alkoi jo näyttää kesältä. Aurinko paistoi ja päätimme lähteä saarikierrokselle. Vuokrasimme uudehkon Yarisin ja lähdimme ajelulle, josta tuli noin 250 km pituinen lenkki. Ajoimme La Olivan kautta kohti vuoristoa. Ensimmäinen kunnon pysähdyspaikka löytyi läheltä Betancuriaa eli Mirador Morro Velosa. Se poikkesi päätieltä noin kilometrin vasempaan, mutta pieni lenkki kannatti. Paikka toimi samalla jonkinlaisena alueen luontokeskuksena, jossa kerrottiin luonnon syntyhistoriasta. Kuvat puhukoon puolestaan vaikka eivät kerro kuin osatotuuden. Siellä oli myös kahvila, josta sai todella maukkaat cappuccinot reilun euron hintaan. Hämmästytti, kummastutti, pientä kulkijaa.

BETANCURIAN YLLÄTYSKYLÄ

Puolen tunnin stopin jälkeen jatkoimme Betancurian pieneen kylään, jossa sijaitsevassa kirkossa on ollut saaren ensimmäinen piispanistuin. Tuo pieni kylä oli viehättävyydessään ja kauneudessaan todellinen helmi Fuerteventuran saarella. Sen ytimen muodosti kirkon ympärille rakentunut kaunis miljöö ravintoloineen, museoineen ja puutarhoineen. Ehdottomasti MUST-paikka jokaiselle saarella kävijälle. Seuraavilla sivuilla kuvasatoa tuosta kauniista kylästä:

Jopa Fransiskus Assisilainen lienee käynyt tuossa pyhätössä, sillä hänen patsaansa löytyi kauniista kirkosta.

Tuon kylän jälkeen mikään ihmisen luoma ei tuntunut enää miltään. Onneksi luonto on pitänyt huolta siitä, että ihan heti sen kauneuteen ei voi kyllästyä:

Entinen saaren pääpaikka Pajarakaan ei houkuttanut. Kuivan joen molemmin puolin kasvaneet kauniit kukkapensaat saivat filmin palamaan, mutta kauniiksi kehuttu kirkko ei.

Sen vieressä on arkkitehtuuriltaan aaltomainen rakennus, jonka erikoisuus on kuulemma ikkunoiden määrä. Niitä on kuulemma yhtä paljon kuin vuodessa on päiviä. Emme jääneet laskeskelemaan vaan otimme pari kuvaa tuosta jo osin huonoon kuntoon päässeestä rakennuksesta.

AJYA, MIKÄ PAIKKA!

Toinen kohauttava paikka reissullamme oli Ajuy! Siellä on viehättävä pieni kalastajakylä ja kuulemma hyviä kalaravintoloita. Koska ei ollut vielä lounasaikamme, jätimme raflat väliin mutta kävimme tutustumassa äitiluonnon aikaansaannoksiin.

Atlantin aallot ovat vuosituhanten aikana rakentaneet rantakallioihin sellaiset taideteokset luolineen, että vain Luoja pystyy sellaiseen. Luolista ja kallioista osa on vanhasta tulivuoresta johtuen mustaa laavakiveä yms., joten erikoinen oli tuo nähtävyys. Todella toinen MUST-paikka!

Teimme alueella noin parin kilometrin kävelyn ja minä onnistuin peruuttaessani Yarista pienestä tilasta kolauttamaan oikean etulokasuojan pölkkyriviin. Sen seurauksena muovinen lokasuoja irtosi hivenen ja painuihin se muovikin hieman sisään. Onneksi täysvakuutus korvaa pienen vahingon ja muovi on helppo ammattimiehen oikaista ja laittaa kiinnikkeet kunnolla paikalleen.

MORRO JABLE HÄMMÄSTYTTI JA KUMMASTUTTI

Kolmas MUST-paikka saarella on saaren eteläkärjen kantapäässä sijaitseva Morro Jable ja siitä pohjoiseen jatkuva 30 km pitkä hienohiekkainen ranta.

Edes meikäläiset himovarpaistelijat eivät jaksaisi kävellä tuota Saharan lahjaa päästä päähän. Se lienee yksi maailman upeimmista hiekkarannoista. Morro Jable yllätti meidät muutenkin: alue on täynnä hotelleja ja loma-asuntoja. Se on siisti, siellä on Miami Beachin rantaa muistuttava miljöö ja … Tuli tunne, että tuonne on pakko lähteä joskus äkkilähdölle. Ei ihme, että ystävämme Stiina ja Seppo palaavat sinne lähes vuosittain. Facebookkailtuamme asiasta ja kehuttuamme näkemäämme Stiina ilmoitti, että hänen haaveensa on mennä sinne muutamaksi kuukaudeksi, kun pääsee ensin eläkkeelle: Voi olla, että liitymme joukkoon.

MJ:ssa on satama, josta lähtevät laivat Gran Canarialle ja Teneriffalle. Sinne pääsee noin tunnin välein päivittäin Puerto del Rosariolta ja lentokentältä arkipäivinä 4 kertaa, viikonloppuna kolmesti.
Söimme Morro Jablen ”Miami Beachin” varrella pitzan puokkiin ja suuntasimme kämpille. Tämän päivän kiintiö oli tullut täyteen.

Jatkoimme vielä kävelyharrastustamme Granden Playalla, jonka vierestä tien toisella puolella avautuu suuri luonnonpuistoksi pyhitetty alue.

Veimme sunnuntaina auton pois ja palailimme hotelliimme rantoja pitkin.

Tämä ei ole sitä miltä näyttää vaan herkullinen tandooribroileri, joka tuotiin pöytään tulikuuman tirisevänä. Jäähyväisillallistimme intialaisravintolassa, jossa hinta ja laatu kohtasivat. Marjatta tosin ei havainnut ruokalistalla oman annoksensa kohdalla olevaa kolmea chilin kuvaa. Harvemmin hän tilailee lassia sen vuoksi juomaksi, että tulisuus neutraloituisi, mutta nyt kävi näin.

Maanantain 22.2. pyhitimme oleskelulle ja lueskelulle. Emme enää lähteneet kävelylenkille. Luovutimme huoneemme puoleen päivään mennessä ja siirryimme bussilla n:o 6 ensin Puerto del Rosarioon (3,40 €/hlö) ja siitä jatkomme numero 3:lla lentokentälle (1,40 €). Loungea ei tuolla lentokentällä ole, mutta se ei tahtia haitannut. Lento kohti Teneriffan pohjoista lentokenttää alkoi.

Tämä kuva kertoo paljon siitä mitä jäi mieleen Fuerteventuralta. Pahoin pelkään, että kohtaamme vielä!

Ja niin tapahtui: Teimme puolen vuoden kuluttua uuden matkan tuolle saarelle. Matkakertomus Fuerteventura – Morro Jable on Jandian alueen rantaparatiisi löytyy tuon otsikon takaa avautuvasta linkistä.

41 total views, 1 views today

Comments

  1. Sini says:

    Liityn Morro Jablen fanikerhoon. Oltiin saarella viime Marraskuussa ja Morro Jablessa päivän verran. Jos palaisin Fuerteventuraan joskus, menisin tuonne eteläkärkeen.

    1. leppilampi says:

      Morro Jable oli varsinainen syy siihen, että palasimme sinne puolen vuoden kuluttua. Hyvä vaihtoehto voisi olla myös 20 km päässä sijaitseva Costa Calma. Ainakin bussin ikkunasta vaikutelmaksi jäi “hyvä”. Ota siis siitä selvää, ennen kuin valitset majapaikkaa tai käy molemmissa.

  2. Vietin viisi vuotta sitten Fuerteventuralla pari kuukautta ja tykästyin saareen todella kovasti. Corralejo ja Betancuria olivat minun suosikkipaikkojani, vaikka onhan niitä upeita paikkoja muitakin. Pitäisikin joskus käydä Fuerteventuralla uudestaan… 🙂

    1. leppilampi says:

      Onhan niitä paikkoja… Nyt olemme juuri kolmen muun Kanarian saaren kierroksella. Matkakertomukset tulevat kuukauden sisällä. Mielenkiintoista kerrottavaa on luvassa.

  3. Kanarialla olisi kiva päästä lähivuosina käymään. Ihanan näköisiä pitkiä hiekkarantoja, veikkaan että ihastuttaisiin, mielellään viettäisin siellä vaikka kuukauden tai parikin.

  4. Me vietimme Fuerteventuralla perheen kanssa joulun 2015. Kiersimme saarta ahkerasti autolla ja pyörällä. Meillä oli All inclusive, joka oli hyvä vaihtoehto teinien kanssa. Aamiaisen, lounaan ja illallisen välillä pojat kävivät useana päivänä myös syömässä välipalaa.

    Parhaimmaksi huviksi osoitautui ihan rantaelämä. Jandian Playa del Matorralin ranta oli mieluisin. Punainen lippu oli salossa monena päivänä, mutta saattoihan maininkeihin silti mennä kahlaamaan. Aurinkoa riitti, joka oli hyvä juttu. Jos sataa tai on kovin kylmä, niin asiat muuttuvat aina vähän hankalaksi.

  5. Olen käynyt Fuenteventuralla vanhempieni kanssa parikin kertaa, mutta viime kerrasta on jo reilusti yli kymmenen vuotta, joten uusi reissu voisi olla paikallaan. Joskus vastustin suuresti Kanarian saarille matkaamista pinttyneet turistikuvat mielessäni, mutta tänä keväänä kun kävimme poikaystäväni kanssa Gran Canarialla monen vuoden tauon jälkeen, se paljastuikin yllättävän hyväksi matkakohteeksi! Tässä siltä reissulta kirjoitettu vinkkipostaus mikäli muut saaret Teneriffan lisäksi on suunnitteilla: http://www.rantapallo.fi/matkanvarrella/2017/04/15/dos-and-donts-gran-canaria/

    1. leppilampi says:

      Olemme tällä hetkellä Gran Canarialla seitsemättä kertaa. Kuulostaa paljolta, mutta reissut ajoittuvat neljälle vuosikymmenelle 🙂 Olimme ensin viikon Teneriffalla (kymmenes kerta), sitten toisen Lanzarotella (toinen kerta) ja nyt täällä. Teemme ns. Melia-kierroksen eli majoitumme joka viikko saman ketjun hotellissa. Nämä ovat aivan uskomattomia eli paljon on tunnelma kiinni hotellista. Ja kun säät sattuvat olemaan loistavia koko ajan, palaamme varmasti jälleen kerran. Teen näistä kaikista erityisen matkakertomuksen, jotka kannattaa kyllä lukea, jos etsii huikeita hotelleja. Yhden olen jo julkaissut eli Gran Melia Palacio de Isora Teneriffalla. Kannattaa lukaista. http://leppilampi.matkabloggaajat.fi/onko-tassa-teneriffan-paras-hotelli/

  6. RCI-kohteita hyödyntämällä saa kyllä hinta/laatu -suhteelta erinomaisia reissuja, mikäli vain on mahdollista matkustaa “milloin haluaa”. Eli varsinkin #eläkeläiselämää -reissuilla tämä onnistunee varsin mainiosti!

    Fuerteventura ja Kanariansaaren kiinnostaa itseä matkakohteina nykyään paljon. Sinne pääsee kohtuullisen nopeasti eikä tule isoja aikaerorasituksia. Varsinkin talviaikaan ei oikein muita kohteita n. 6h lennoilla Suomesta löydy. Fuerteventura kävisi itselle kyllä kohteeksi ja tuollainen parin saaren loma entistäkin paremmin!

    1. leppilampi says:

      Noinhan se menee Rami! Hyvien kohteiden löytäminen on tuurin kauppaa. Olen osunut oikeaan aikaan sivustolle ja sieltä niitä putkahtelee. Tämän meneillään olevan saarihyppelymme aikana olemme tulleet entistä vakuuttuneimmiksi siitä, että Kanarian saaret on hyvä kohde säiden puolesta. Kun löytyy hyviä hotelleja, ei kun menoksi vaan.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *