Istanbul – kahden maanosan suurkaupunki

Tämä on kuvaus siitä, mitä ehdimme nähdä 4 päivässä Turkin suurimmassa kaupungissa Istanbulissa  3.-6.10.2014. Kävimme tutustumassa valtaisaan kirkkokeskittymään alueella, jolla sijaitsevat mm. Blue Mosque ja Hagia Sophia kirkko. Matkakertomuksesta käy myös ilmi joitain kulkemiseen liittyviä vinkkelä.

Olimme viettäneet vajaan viikon Bodrumissa, Turkin länsirannikolla ja piipahtaneet Kosin saareIlla. Matkakertomukset niistä löytyvät tämä kirjoituksen lopusta. Nyt oli aika siirtyä matkamme viimeiseen kohteeseen, noin 14 miljoonan asukkaan Istanbuliin, jonka jokainen muistaa historiasta Itä-Rooman eli Bysantin ajalta Konstanttinopolina.  Ainutlaatuiseksi kaupungin tekee se, että sen itäpuoli kuuluu Aasiaan ja länsipuoli Eurooppaan! Hassu juttu!

Saavuimme Sabiha Gokcen lentokentälle Bodrumista Istanbuliin vajaan tunnin aikataulusta myöhässä. Utelujemme seurauksena hyppäsimme valkoiseen bussiin terminaalin ulko-oven läheisyydessä ja pääsimme noin 50 km päähän Istanbuliin.

Matkasimme 14 liiran eli 5 euron lipuilla keskustaan, jossa jäimme pois Leventin metroaseman liepeillä. Siellä siirryimme maan alle, jossa metrolla 3 pysäkinväliä pohjoiseen teknillisen yliopiston (ITU) metroasemalla. Metrolippu maksoi 4 liiraa.

Maan päällä piti vielä kävellä 200 metriä ja olimme perillä Sheraton-hotellissa. Olimme maksaneet RCI:n kautta 3 yön majoituksesta 145 euroa ja 19500 pistettä. Lisäksi meidän tuli allekirjoittaa sitoumus maksella 35 eu/yö ”juoksevista kuluista”, jotka onneksi sisälsivät myös aamiaisen. Kaikkineen 3 vrk:n paketti tuli maksamaan meille yhteensä 300 euroa, joka oli varsin siedettävä hinta 5 tähden hotellista. Hyvä juttu on, että sieltä on suora 1,5 euron metroyhteys Sultanahmetiin ja uudelle puolelle Taksimiin. Siinäkin mielessä hyvä valinta.

Huoneisto oli ihan ok.

Saimme selville, että Istanbulin suurin ostoskeskus sijaitsee noin kilometrin päässä hotellistamme, joten pakkohan siellä oli visiteerata heti 1. iltana. Olihan se valtavan suuri kauppaparatiisi. Viimeisen päälle upeat puitteet maailman merkkiliikkeineen sai meidät haukkomaan henkeä ja jättämään ostokset muiden huoleksi.

Eläkeläisten palkoilla on turha lähteä kyselemään Pradojen, Louis Vuittonien ym. hintoja, sillä alennusmyynnit eivät koskeneet niitä.

Söimme reissun toistaiseksi parhaat pizzat jättikompleksin alakerrassa, sillä varsinaisella ruokatorilla oli aivan liian kova meteli vanhojen ihmisten korville. Viemisiksi hotellille ostimme ainoastaan Annas Ginger Thins pepparkakor kahvileiviksi.

Oli aika siirtyä hotelliin, jossa päälamppuna toimiva jalkalamppu oli pimeänä, eikä sitä ainakaan klo 22.45:een mennessä ole saatu vaihdetuksi. Eräs setä haki kyllä jo rikkoontuneen pois, mutta uutta ei ole näkynyt. Sheraton yllätti ikävällä tavalla myös siksi, että huoneessa oli (turkkilaisen tavan mukaan) kylmä. 19 astetta ei riittänyt meille, joten nyt tuossa tohottaa ylimääräinen lämmitin ja toinen huopa. Eiköhän nyt tareta. Taidan painua tuplavällyihin, joista toinen saanee jäädä extraksi, sillä nyt näyttää jo 22 astetta mittari. Hyvää yötä!

 

Lauantaina kävimme syömässä m(a)ittavan aamiaisen, jolla pitäisi jaksaa pitkälle kohti iltaa. Hyppäsimme metroon ja siirryimme kyseisenä vuonna 2014 avattua jatkettua linjaa niin kauas kuin pääsi. Huomasimme, että Istanbul on valtavan kokoinen kaupunki.Hotellimme oli vajaan 20 km päässä päänähtävyyksistä, mutta metrolla selvisi tuosta matkasta melko nopeasti.

Nousimme maan pinnalle ja aloimme tutkia missä tarkasti ottaen olimme. Vaikka meillä oli pari opaskirjaa ja hotellista saamamme kartta, paikallistaminen oli vaikeaa.Halusimme selvittää miten sieltä pääsee lentokentälle, jos menisimme metrolla. Kävi ilmi, että muista kaupungeista poiketen Istanbulissa pitää ostaa aina uusi lippu, jos vaihtaa kulkuvälinettä. Jatkoyhteydet eivät ainakaan vielä onnistu maan alla kävellen eikä aikarajoja ollut.

Olen jostain syystä kadottanut matkapäiväkirjani lyhyen Istanbulin matkamme loppuosasta. Siksi en mene vannomaan mikä aukio on kyseessä. Vanha ei muista. Saattaa olla, että kyseessä on Sultan Ahmed alue, mutta muut saavat selittää… Siinä nurkilla kumminkin.

Nämä kuvat ovat tuolta samalta alueelta, jostain sieltä…

 

 

Blue Mosque 

 

 

Istanbulin ykkösnähtävyys (?) on Blue Mosque (sulttaani Ahmedin moskeija), valtavan kokoinen moskeija, jonka harmaat ulkoseinät pitävät sisällään kauniin pyhätön.

Värilliset ikkunat päästävät paljon valoa sisälle niin että kauniit siniset keramiikkalaatat pääsevät oikeuksiinsa. Sinne pääsee ilmaiseksi sisälle. Naisilla tulee olla peitetty hiukset, olkapäät sekä jalat polviin asti. Moskeijalta saa lainaan huivin tai huivi+kaapu yhdistelmän.

Blue Mosquen kaunis katto on todella korkealla.

Istanbulin yksi suosituimmista nähtävyyksistä on Hagia Sophia kirkko, jonne emme jaksaneet jonottaa. Ensi kerralla sitten…

Oletukseni on, että tämä kuva on Hagia Sophia kirkon sisältä enkä muista mistä olen kuvan napannut.

Matkamme sattui paikallisen juhlapäivän ajalle, joten kansaa oli liikkeellä aivan valtavasti. Siitä johtuen jouduimme tyytymään päänähtävyyksien katsomiseen ulkoa päin. Jonottamiseen olisi pitänyt käyttää aikaa tuntikausia ja siinä ei ollut järkeä. Eläkeläismatkaajien aika on kortilla 🙂

Harmittavasti tämä matkakertomus jää nyt lähes suutariksi, sillä muisti ei pelaa ilman muistiinpanoja. Tämä on toisaalta hyvä muistutus siitä, että MATKAPÄIVÄKIRJOJA KANNATTAA JA PITÄÄ TEHDÄ koko ajan.

Sen tiedän, että lensimme jossain vaiheessa Ataturkin kansainvälisen lentokentän kautta kotiin ja nyt pitkän ajan kuluttua on turha yrittää muistella niitä asioita. Sorry!

 

Turkin matkamme muut matkapäiväkirjat löytyvät alta:

 

Rubiinihäämatka Länsi-Turkkiin osa 1: Bodrum ja majapaikkamme Yalikavakissa

Länsi-Turkki osa 2: Yalikavakin jet set -satama on täynnä ökyjahteja ja designliikkeitä

1,652 total views, 3 views today

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *