Lappi lumosi Luojan luomalla Luostolla

Puhutaan paljon Lapin lumosta. Meiltä se oli päässyt unohtumaan, mutta intohimo palautui kertaheitolla syystä, että ajelimme maaliskuussa 2018 viikoksi Luostolle hiihtämään. Olemme boikotoineet talvista Lappia muutaman vuoden, mutta onneksi päätimme taas lähteä maistelemaan sitä. Luojan luoma taidenäyttely iski tyrmäävästi, kertalaakista.  

Olimme vuokranneet Orimattilan keisarilta Ollilta mökin viikoksi Luostolta. Pörhälsimme autolla ensin Ylivieskaan vanhempiani tapaamaan ja seuraavana päivänä Luostolle. Aurinko näyttäytyi heti alusta lähtien ja toivotti meidät tervetulleeksi Lappiin.

Mäkelän veljeksillä on kolmen kämpän hirsirakennus, jonka kolmikerroksinen keskimmäinen asunto palveli meidän majapaikkana. Erittäin kiva huoneisto, josta löytyi kaikki tarvittava ja enemmänkin. Meitä hiihtäjiäkin oli ajateltu niin pitkälle, että alakerran käytävässä oli jopa voiteluasema.

Ei ollut huono juttu sekään, että tuvasta aukesi ovi Luostotunturin suuntaan. Kelpasi siinä hiihtäjän vilvoitella saunan jälkeen.

 

Täydellisen hienot hiihtomaastot

 

Päätimme aloittaa tutustumisen Luoston maastoon heti ensimmäisenä iltapäivänä. Teimme vajaan 10 km hiihtolenkin, jonka aikana jouduin toteamaan, että kannattaa laittaa pitovoidetta.

Auringon alkaessa jo painua tunturin taakse värit olivat sen mukaisia. Hiihtolenkin aikana sai kuitenkin aavistuksen siitä, mitä tuleman pitää.

 

Lumikengillä tunturin laelle

 

Toisena päivänä valitsimme varmemman pidon ja lähdimme liikkeelle lumikengillä. Luostolla on muutamia lumikenkäreittejä, jotka olivat kovan käytön seurauksena painautuneet sen verran koviksi, että niitä pitkin pystyi kävelemään ilman lumikenkiä.

Noin 12 asteen pakkanen oli ihanteellinen ulkoilusää, kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tuuli oli päättänyt pitää vapaapäivän. Kyllä kelpasi!

Luoja oli pitänyt huolen siitä, että näyttelykävelyllä oli loisteliaat puitteet.

Hattivattien maassa oli tungosta.

Teema ja sen muunnelmia…

Nämä lumoavan kauniit taideteokset löytyivät tunturin laelta, kun poikkesimme lumikenkäreitiltä ja lähdimme kohti huippua.

Maltoimme jossain vaiheessa lähteä takaisin autolle. Päätimme mennä suorinta tietä eli laskettelurinteen reunaa pitkin. Se oli virhe! Rinne oli ajoittain sen verran jyrkkä, että kävely lumikengillä alas oli vähintäänkin haastavaa. Sen kokemuksen perusteella voin sanoa, että älkää tehkö perässä 🙂

Tällaiselta siellä näytti aikuisten oikeesti:

 

 

Autoilua ja hiihtämistä

 

Viikkoon kuului myös autoilua. Kiertelimme tutustumassa Luoston alueeseen. Yllä oleva kuva on otettu noin kilometrin päästä keskustasta. Hyvältä näyttää…

Välillä ajelimme Torvisen kahvilan viereen syystä, että saisimme lämmitetyksi auton moottoria riittävästi. Yöpakkaset olivat kuitenkin yli 20 astetta eikä autossamme ole lohkolämmitintä. Ettei vaan jäätyisi poloinen. Yhtenä päivänä kävimme testaamassa myös Pyhatunturin latuja. Ei ollut valittamista sielläkään. Priimaa pukkasi.

Torvisen kahvilaan tulee yksi lumikenkäreitti, jota pitkin siis pääsee kävellenkin hissiasemalta.

Hiihdimme myös Ukko-Luoston laavulle paistelemaan makkaraa.

Majapaikastamme ei ollut pitkä matka Lampivaaran kahvilaan, joka sijaitsee ametistikaivoksen sisäänkäynnin vieressä.

Ymmärrettävistä syistä kaivos oli talvella kiinni.

Tällainen kaivosjuna kulki Luoston keskustasta Lampivaaralle talvellakin. Ei näyttänyt olevan tungosta tuossa kulkuvälineessä.

Luojan luomat ovat kyllä uskomattoman kauniita.

 

Ja vielä videokooste loppuun tuosta ihastuttavasta taidenäyttelystä …

 
Follow my blog with Bloglovin

1,384 total views, 6 views today

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *