Sansibar – orjakaupan saari, josta tuli turistien suosikkipaikka

Olimme viettäneet unohtumattoman viikon Keniassa ja halusimme nähdä sen jälkeen Sansibarin ennen kuin jatkamme Tansaniaan. Tässä matkakertomuksessa esittelemme muutamia juttuja, joihin ehdimme tutustua lyhyen visiittimme aikana. Käväisemme snorklaamassa huikean hienolla autiolla hiekkadyynisaarella The sand bankilla. Tutustumme myös saaren pääkaupungin Sansibarin vanhaan osaan Stone Towniin sekä vierailemme maustefarmilla, tottakai.

Keskiviikkona 5.1.2011 keskeytimme Mombasa-viikkomme, jotta ehtisimme vierailla Sansibarilla. Edellisellä Tansanian matkallamme paukut eivät riittäneet sinne reilun kahden viikon kiertelyn jälkeen, joten päätimme korvata vahingon. Lento Mombasasta Sansibarille kesti noin 45 min ja maksoi 70 eu/nenä.

Matkaajan kannattaa olla tarkkana check in– järjestelyjen kanssa. Meille meinasi käydä köpelösti. Monitorit olivat epäkunnossa, joten yritimme kaikin tavoin varmistaa mihin aikaan kone lähtee. Lounge-emäntäkin lupasi tiedottaa asiasta. Kävimme loungesta aina ajoittain tarkistamassa tilannetta. Viimeisin tieto, jonka sain, oli että konetta tyhjennetään ja sen jälkeen ilmoitetaan, kun bookaus alkaa.  Jonkin ajan kuluttua päätimme lähteä odottelemaan aulaan. Mitään kuulutuksia ei kuulunut. Istuimme ja odotimme. Satuin onneksi huomaamaan, että portille joku virkailija heilutteli jotain lappua. Kävin tarkistamassa ja sain selville, että Sansibarin kone on lähdössä. Ilmeni, että odotusaulan muu porukka olikin menossa Nairobiin ja odottelivat koneen tuloa samalle portille. Meidän koneemme oli jossain nurkan takana. Täti oli hieman kiukkuinen meille syystä, että hän oli kuulemme etsinyt meitä aiemmin lappunsa kanssa. Onneksemme laukkumme olivat koneessa sillä muutoin olisimme jääneet Mombasaan. Kiiruhdimme juoksujalkaa koneeseen, jonka potkurit kävivät… Ymmärrettävästi se lähti välittömästi, kun istuimme koneeseen. Miksi meille aina näin käy käy käy. Tosin aiemmin meitä on kuuluteltu 🙂

Zanzibar Beach Resort

Olimme saaneet ystävältämme, lastenlääkäri Leena Pasaselta vinkin, että Sansibarilla on hotelli, jota johtaa suomalainen Jaana Räisänen. Mailailimme hänen kanssaan ja varasimme huoneen 3 yöksi. Voimme suositella lämpimästi Zanzibar Beach Resortia. Se sijaitsee 5 km päässä lentokentältä, josta hotellille on ilmainen kuljetus, kun ilmoittaa ennakkoon tulostaan. Kokemuksemme mukaan tämän viihtyisän hotellin johdon ja asiakaspalveluhenkilöstön palveluhalukkuus oli erinomaista, ainakin silloin: kaikki tuntui järjestyvän.

Marjatta ja Jaana

Saimme asunnon upealta paikalta merinäkymin. Parveke oli hyvä luku- ja lepopaikka.

Tervetuliaisina saimme tämän hedelmälautasen. Aamiaisen parasta antia olivat tuoreet hedelmät.

Huoneistomme oli todella tilava vaatehuoneineen. Sen sisustus ilmensi afrikkalaista tyyliä meitä viehättäneellä tavalla. Tuoreet kukanlehdet, joita oli siroteltu joka puolelle wc-pönttöä myöten, oli pieni suuri oivallus. Meille se ilmensi, että olemme todella tervetulleita.

 

 

Sand bank – huikea hiekkasaari

 

 

Olimme tilanneet Jaanan suosituksesta kuljetuksen muutaman kilometrin päässä sijaitsevalle sand bankille, autiolle hiekkasaarelle.

Vuorovedestä johtuen vesi on aamupäivällä todella kaukana hotellista. Lähdimme klo 16 maissa hotellin organisoimalle matkalle läheiselle sand bankille. Hotelli haluaa tarjota hyvin edullisen  omakustannushintaisen tripin korvikkeena sille, että ranta on alueelle tyypilliseen tapaan erittäin matala.

Meillä oli yksityiskuljetus tälle 2-3 tuntia kestävälle visiitille.

 Tämä sand bank on pieni hiekkadyyni keskellä merta, noin 20 min venematkan päässä hotellilta. Sinne tehdään matkoja eri hotelleilta.

Käytimme reilut puoli tuntia snorklailuun. Nähtävää oli kohtuullisesti, mutta aamupäivä olisi parempi ajankohta, sillä vesi on silloin paljon alempana ja kalat ym. lähempänä pintaa.

Marjatta jätti snorklauksen väliin ja omistautui uimiselle upealla hiekkasaarella. Antti huilasi välillä, sillä vuokravälineet eivät olleet täysin priimaa.

Paidan käyttäminen snorklatessa oli järkevää, sillä aurinko paistoi tosi kuumasti.Mitäs me snorklaajat!

 Meidän komea nuori mies.

Vesi oli edelleen korkealla, kun palasimme hotellille hieman ennen auringon laskua.

Stone Town – Sansibarin pääkaupunki

Torstaiaamuna teimme pienen kävelyretken lähiseudulle. Hotelli sijaitsee hienostoalueella, jossa on useiden maiden suurlähetystöjä. Siksi löytämämme ERITTÄIN edullisen kaupan nimikin on Diplomat.

Vuokrasimme hotellilta auton kuljettajineen käyttöömme. Kävimme vaihtamassa dollareita, joka olisi kannattanut tehdä Nairobin lentokentällä, missä oli paras kurssi. Sen jälkeen kuljettajamme vei meidät saaren pääkaupunkiin Sansibariin ja sen vanhan osan Stone Townin (Unescon maailmanperintökohde) maamerkin eteen. Tutkailimme talon pikaisesti ja totesimme, että hienohan se on. Sisällä ei ollut mitään erityistä nähtävää. Yksi taidetta myyvä liike kylläkin, mutta se sai jäädä kaupoitta.

Kuljettajamme jätti meidät seuraavaksi Sansibarin kansallismuseon eteen.

Tutkailimme museota jonkin aikaa ja hikoilimme. Tuuletusta ei juuri ollut ja sen huomasi.

Onneksi museon kolmannessa kerroksessa oli taloa kiertävä iso parveke, joka pelasti meikäläisen ihmisten ilmoille. Paita pois ja tuuletus käyntiin. 10 min kuluttua se oli kuiva ja sight seeing jatkui.

 Kiertelimme tutustumassa pääkaupungin nähtävyyksiin.

Tämä oli paikallisen nuorison uimahyppypaikka. Kova vauhti ja kerien menoksi.

Ahdasta oli tässä entisen orjasaaren pääkaupungissa. Kannatti lukea  kirja “Pasaatituulet” ennen matkaa…

Kuva ei sitä kerro, mutta nämä banaanit olivat kolme kertaa suurempia mitä Suomessa myytävät.

Olimme saaneet ystävältämme Pauli Heikkiseltä vinkin tästä Hurumzi 236 -ravintolasta. Samaa suositteli myös Jaana, jonka avulla teimme pöytävarauksen sinne ennakkoon. Naukkailimme oluet ja katselimme auringon laskua. Sen jälkeen söimme kohtuuhintaisen 3 ruokalajin menuun, 19 euroa/nenä + juomat.
Oman viehätyksensä pitkälle venyneeseen, hienoon iltaamme toi sähkökatkos, joka pimensi koko kaupungin paikallista jalkapallostadionia lukuunottamatta. Noin 15 min aikana agregaatit olivat valaisseet jo monta kohdetta. Kun sähköt palasivat, paikalliset nuoret kiljuivat riemusta vastaavalla tavalla, kun katkoksen alkaessa.
Yksi must-paikka oli vieressä sijaitseva Furumdani gardens, jossa on joka ilta ruokamarkkinat. Grilli- ym. ruokaa oli tarjolla kymmenissä pisteissä. Ruoan valmistusvälineenä käytettiin mm. tätä puristinta, jolla bamburuoósta tehtiin “jotain”. Mitä, sitä emme jääneet selvittämään.
Hotellimme uima-altaan viereen oli päivällä laitettu pöydät ja tuolit hääillallista varten. Se oli juuri alkamassa, kun saavuimme hotelliimme. Musiikkia riitti pitkälle yöhön, mutta väsyneitä matkalaisia se ei juurikaan haitannut.

Kiertoajelu Stone Townin ympäristössä 

Sansibarilla ei voi vierailla käymättä jollain lukuisista (n. 25) maustefarmeista. Jaana oli järkännyt meille jälleen hotellin auton ja kuljettajan käyttöömme kohtuullista korvausta vastaan.
Tällä mielenkiintoisella visiitillä tuli nähdyksi missä ne pippurit, neilikat, kardemummat, vaniljat ja monenlaiset hedelmät kasvavat.

Toinen kavereista toimi oppaana, taidealan opiskelija kulki mukana koko ajan ja punoi meille taideteoksia.

Antti sai lakin…

ja erittäin edulliset lasit.

Taidetyypiltä sujui taitavasti myös ananaksen kuoriminen. Uskokaa, että se ananas oli todella hyvää!

Farmilla oli, tottakai, myös maustekauppa vaatimattoman katoksen alla. Ostimme osin kannatuksen vuoksi vaniljaa, kardemumma yms. ylihintaan. Darista niitä olisi saanut supermarketista viidesosalle niistä hinnoista. Mutta olivathan ne siltä tietyltä, tuntemattomalta farmilta, jossa me olemme vierailleet!

 Jaanan palvelua oli sekin, että hän hälytti vapaapäivää viettävän Sansibarin edellisen presidentin pojan kuljettajaksemme taatakseen, että saamme riittävän hyvän opastuksen. Hiljainen, mutta mukava kaveri. Söimme ja joimme tunnelmallisessa paikassa hieman, että jaksoimme odottaa illallista.

Tämä on se ranta, n. 20 km Stone Townista pohjoiseen, jonne kaupungin ainoan 5 tähden hotellin asukkaita kuskataan päivittäin rantalomalle. Liekö reissumme ensimmäinen sadepäivä pelottanut heidät jäämään hotellille, sillä olimme rannalla lähes omalla porukalla.
Vekkulit villieläimet näyttäytyivät tässä paikassa.

Masai-miehiä löytyi Stone Townistakin kauppahommissa. Voi olla, että asu parantaa businesta.

Jäähyväisillallinen

 
Tämäkin mukava lomanpätkää kääntyi kohti loppua. Meillä oli kunnia päästä “kapteenin” pöytään syömään. Hotellin palvelusta ja kehittymishalusta kertoo, että palautteemme niin hyvässä kuin pahassakin otettiin hyvin vastaan.
Olimme lupauksemme mukaisesti käyneet Jaanan kanssa palautekeskustelun kokemuksistamme. Pääsääntöisesti meillä oli pelkästään positiivista sanottavaa. Ainoa, missä kulttuurieromme tulivat selkeästi esille, oli että Suomessa “heti” tarkoittaa aivan eri asiaa kuin Sansibarilla. Sen oli Jaanakin joutunut toteamaan sen noin vuoden aikana, mitä hän oli paikkaa johtanut.

Mahtavaa oli mm. se, että palautteemme ruoasta oli noteerattu oitis. Valitimme Antin kanssa sitä, että sizzler-annokset, tulikuumassa pannussa pöytään kannettavat liha- tai kala-annokset olivat todella voimakkaasti maustettuja. Ensimmäistä kertaa hotellin historiassa tarjolla oli tuona “suomalaisiltana” myös miedompi vaihtoehto. Se oli hyvää se!

Suurin osa ruokailijoista sattui tällä kertaa olemaan suomalaisia. Osin siihen vaikutti se, että kerran viikossa 2 vuotta komennuksella Sansibarilla ollut Tuomo pitää suomalaisen hanuri-illan. Oli se tunteikas kokemus kuunnella Säkkijärven polkat ja Peppi Pitkätossut (Jaanan Jasmin-tyttären toivomuksesta).

Herra Piipoo kävi Sansibaarillakin… Meistä tuli Jasminin kanssa kaverit.

Palvelun huipentuma oli tässä. Olimme ilmoittaneet, että olemme hotellilla lauantaiaamuun saakka, jos ehdimme Dar es Salamista klo 10 lähtevään bussiin. Lautta olisi perillä noin klo 9, mutta hotellin henkilökunta löysi vaihteohdon ja buukkasi meidät lentokoneeseen, joka olisi perillä 8.20. Kun kävi ilmi, että bussi lähtisi klo 9.30 ja Darin liikenne kaoottista, oli edessä jännityksen hetkiä: ehdimmekö ainoaan bussiin, joka vie meidät Iringaan tuona päivänä?
Varmistelimme asiaa siten, että Tansanian matkanjohtajamme Antti soitteli suomalaisten luottokuskille Frankille, joka osti liput bussiin (taisivat olla kuulemma viimeiset!) edellisenä päivänä. Hän lupasi myös olla meitä vastassa lentokentällä.
Kaikki meni muuten hyvin, mutta myöhemmin selvisi, että  koneen lähtöaika olisi 8.20 eli saamamme tieto oli väärä. Nyt tuli kiire! Onneksemme pieni kone lähti heti, kun kansa oli sisällä ja 15 min lennon jälkeen laskeuduimme Dar Es Salamiin klo 8.30. Toivo eli!
Kertomus jatkuu seuraavassa postauksessa, jonka löydät täältä:

Tansania – Ruahan paratiisimainen kansallispuisto

1,193 total views, 3 views today

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *