New York (osa 2/4): Guggenheim, Brooklynin silta, Harlem,…

Tämänkertaisen (vuosi 2015) New Yorkin matkamme toisessa matkakertomuksessamme käymme seuraamassa skottien paraatia, tunnemme joutuneemme huijatuksi käydessämme Guggenheimin taidemuseossa ja kiertelemme ympäri Manhattania busseilla ja kävellen. Käväisemme mm. Harlemissa, Little Indiassa ja Chinatownissa sekä upealla Brooklynin sillalla, jota ei kannata jättää väliin.

Olimme saaneet hyvän vinkin päivän viettoon ja menimmekin puolen päivän maissa Bryant Parkiin kuuntelemaan säkkipillisoittokuntien esityksiä. Aikansa niitä jaksoi kuunnella, mutta kun kaikkien pillit eivät olleet täysin vireessä, sai siitäkin hommasta puolessa tunnissa tarpeekseen.

Onneksi aurinko oli alkanut helliä ja saimme istuskella lämpimässä säässä kevään tuloa ihmetellen ja iloisia ihmisiä seuraten. Hyvä tuokio.

Kiertelimme kauniin puiston ympäristössä aikamme ja päätimme piipahtaa viereisessä kirjastossa (NY Public Library), joka on yksi tärkeistä nähtävyyksistä. Ala-aulassa törmäsimme välittömästi skottiasuiseen McCoyn (ei varmaan sukua Andylle J ) pariskuntaan. NY on pieni! He olivat jo kovasti valmistautumassa marssia varten.

Tutustuimme kirjastoon, kiertelimme kaupungilla, kävimme jälleen Time Squarella ja menimme katsomaan marssia.

Siellähän ne McCoyt edustivat järjestöään ylpeänä marssien.

Ja tottahan koirilla oli omat asut ja kulkue…

Kaupungilla kävely jatkui. Kävimme mm. tutkailemassa Rockefeller Centerin edustalla olevaa maailman kuuluisinta yleisöluistelurataa…

…ja ihailemassa kauniita kukkaistutuksia sen edustalla.

Marilynin löysimme erään taidegalleria myyntivalikoimista. Emme ostaneet…

 

Paljon on mielenkiintoista nähtävää omenakaupungissa.

 

Guggenheim (=huijaus n:o 2)

”Hotellin vastaanotolla” tapasimme jälleen georgialaiset, jotka yrittivät houkutella meitä illalliselle. Meille ei kuitenkaan enää illallinen maistunut, sillä juurihan me olimme snackseilla. Olimme päättäneet käydä Guggenheimin museossa, sillä siellä olisi nyt tarjolla ”maksa mitä haluat” –ilta, joka oli lauantaisin klo 17.4519.45.

Saavuimme museon edustalle klo 18 jälkeen ja arvelimme, että jonot olisivat jo ohi. Mitä vielä! Jono kiemurteli kulman ympäri 200 m mittaisena, mutta liikkui onneksemme melko ripeästi. Olimme 20 min kuluttua sisällä ihmettelemässä tämän suositun museon antia. Koska aikaa oli reilu tunti, päätimme mennä sisään minimimaksulla eli dollarilla/nenä vaikka suositus olikin 5 dollaria.

Rakennus itsessään on museon parasta antia. Kiemurtelevat portaat muodostavat kauniin kokonaisuuden, jonka on ainutlaatuinen maailmassa. Siihen se kehuminen sitten loppuukin.

Museossa parasta antia olivat reilut 20 Picasson, Monetin, Manetin, Matissen ym. mestarin työtä.

Uutta taidetta edustivat lähivuosikymmeniltä olevat kauniit peilien palasista tehdyt taideteokset. Niitä kelpasi katsella. Mutta loppu oli “huijausta”. Esim. viime vuonna jonkin Hugo Boss- palkinnon saanut lenkkikengistä, puhelimen johdoista ym. tehty yhden huoneen täyttänyt ”taideteos” oli täyttä soopaa. Emme oikein ymmärtäneet sitäkään, miten sadat, ehkä tuhannet vitriineihin kiinnitetyt postikortit voivat olla taidetta. Tai miten lasien alle sijoitetuista papereille printatuista pankkien tunnusluvuista voi käyttää sanaa ”taide”. Tai että ”New York Timesista” 70-luvun tiettyjen kuukausien joka päivän lehdestä kopioitu yksi sivu muodostaa taideteoksen, kun ne on laitettu sinänsä kauniin käytävän varrelle kymmenien metrien pituiseksi lukuelämykseksi. Voi herran pieksut.

Jos Helsinkiin vuosien väännön jälkeen ilmaantuu Guggenheim-museo, toivottavasti me veronmaksajat emme ole sitä maksamassa. Herätkää taiteen ”ystävät”. Parasta vierailussa oli, ettemme menneet sinne silloin, kun pääsymaksu on 18 dollaria. Olisi jäänyt vaan paha mieli koko hommasta. Nyt iloitsimme siitä, että olimme olleet pihejä.

Hyppäsimme bussiin ja ajoimme hotelliimme. Kävimme juomassa iltakahvit/limpat, törmätäksemme McCoyn pariskuntaan. He olivat nauttineet teatteriesityksestä, jonka pääosassa oli ollut mm. Renee Fleming! Valitettavasti siinä ei ole juurikaan laulua, joten meidän kielitaidollamme sellaista elämystä ei saisi kuin ne, jotka osaavat.

 

Kävelyä ja bussimatkailua

Harlem

Olimme nukkuneet jo monena yönä meikäläisittäin pitkiä öitä, parhaimmillaan jopa 9 tuntia. Yhden sellaisen jälkeen heräsimme sunnuntaina tavoitteena lähteä kokemaan gospeljumalanpalvelus Harlemissa. Siirsimme itsemme Harlemiin metrolla. Kävelimme kauniissa auringon paisteessa kohti netistä bongaamiamme suosikkikirkkoja. Suurimman osalta ajoitus ei mennyt nappiin. Olisimme joutuneet jonottamaan 1,5 tuntia sisäänpääsyä ja liittymään jo siinä vaiheessa yli 100 m jonoon.

Lomaisilla ei ole aikaa sellaiseen. Myös muissa lähialueen kirkoissa oli Jumalanpalvelus vasta 11.30, joten päätimme jättää väliin.

Kävelimme aikamme siistillä Harlemin alueella, joka on ollut aikoinaan varsinainen rikollisuuden tyyssija. Uskonnon ja muun valistuksen sekä tasa-arvon lisääntyessä alue on alkanut kiinnostaa myös varakkaampaa väkeä. Mikäpä että ei, sillä onhan Central Park vieressä ja sen toisella puolella Manhattanin ydinkeskus.

Little Italy ja Chinatown 

Päätimme hypätä bussiin ja lähteä kohti keskustaa. Koska paikalle sattui bussi, joka menisi Little Italyn nurkalle, oli reittivalinta tehty. Istuimme tunnin bussissa New Yorkia ihmetellen. Saimme viikkokortillamme oheistuotteena sightseeing-ajelun, joka eteni kohtuullisen jouheasti. Sunnuntaina ei ollut NY:lle oleellisesti kuuluvaa hirveää ruuhkaa. Little Italyn kupeessa oli bussin päätepysäkki, joten kävelimme noin 500 m ja olimme tavoitteessamme.

Little Italyn reunalla Bowery-kadun eteläpäässä oli pitkä pätkä, jossa oli lähinnä keittiöön liittyviä liikkeitä (kahvinkeittimiä ja monenlaista keittämiseen ja kokkaamiseen liittyvää tavaraa hirvetä määrät) sekä pitkä pätkä täynnä lamppuliikkeitä. Todellista keskittämistä.

Little Italy ei ole suuren suuri alue, mutta kävi kyllä selväksi, ”missä mennään”. Viereinen Chinatown ole selkeästi suurempi alue, joka toi mieleen lukuisat muut Chinatownit Kiinassa ja muissa maissa. Kaikesta kävi ilmi, että kiinalaiset ovat herroja ja hidalgoja sillä alueella. Ikävänä pisti silmään alueen siivottomuus. Roskahuolto oli ylivoimaisesti huonoiten hoidettu tähän saakka kohtaamistamme paikoista.

Palan Kiinaa pääsi kokemaan, kun lävistimme Columbus Parkin. Siellä soi vastenmielinen musiikki ja sadat kiinalaiset olivat vallanneet kaikki pelipöydiksi sopivat paikat. Lauta- ja korttipelit täyttivät sen puiston. Mikäpä oli lämpimässä kevätsäässä istuskella…

Brooklynin silta

 

Lähdimme vielä kerran käymään outletissa, sillä kodin osasto oli kuulemma jäänyt väliin. Matkalla piipahdimme Brooklynin sillalla, joka on yksi must-kohteista NY:ssa.

Olihan tuo parin kilometrin koukkaus vaivan väärtti. Suosittelemme käyntiä tuolla aikoinaan maailman pisimmällä sillalla. Tukiratkaisut ovat mielenkiintoisia ja tehokkaaksi havaittuja.

Ihailimme vielä kauniita vanhoja rakennuksia matkalla WTC:n kupeeseen. Ovat ne upeita! Ennen kauppaan menoa kävimme juomassa kuluneen viikon parhaat cappuccinot pienessä kulmakadulla olevassa italialaiskahvilassa, jossa kahvi valmistettiin sillä ainoalla oikealla tavalla. Oli hyvää se! Century21:stä löysimme vielä kotiin viemisiksi lähinnä huonetuoksuja.

Gospelmessu

Pistäydyimme välillä hotellilla lepäämässä ja tankkaamassa, jonka jälkeen lähdimme kuuntelemaan gospelmessua Times Square Chirchissä, joka sijaitsee Broadwayn ja 51th Streetin kulmauksessa, entisessä teatterissa.

Sovimme hyvin sisään tuohon yli 1000-paikkaiseen kauniiseen teatteriin, jonka seurakunta oli aikoinaan saanut kirkokseen. On kuulemma saanut paljon hyvää aikaan tuo seurakunta alueella. Hyvä oli meininki nytkin.

Kirkko oli aivan täynnä ja meininki hurmosmaista. Suuri kuoro, orkesteri ja solisti hoitivat ylistyslaulujen vetämisestä ja seurakunta lauloi hurmiossa, seisaallaan, kädet ylhäällä heiluen, täysillä mukana. Kaikki näytettiin skriineille. Todistuspuheenvuoroja oli muutama, sitten puhui paikallinen pappi ja lopuksi saarnaajanainen, jonka yli puoli tuntia kestänyt puhe vaihteli rauhallisesta puheesta huutoon ja lopulta solistiosuuteen yhteislaulussa. Oli täti oppinut, miten seurakuntalaiset otetaan mukaan. Amerikkalaiseen tapaan välillä näytettiin videopätkä, jossa muutamat ihmiset mainostivat myytäviä kirjoja ja sitten porukalle jaettiin niiden tilauslomakkeita.

Reilu 1,5 tunnin tilaisuus oli sinällään hieno kokemus vaikka emme kaikkea osanneet täysin sulattaakaan. Maassa maan tavalla ja hienoa, että uskonnollisuus on niin kovassa kurssissa koko New Yorkissa.

Ihmettelimme vielä tovin Times Squaren valomaailmaa ja valtavaa kuhinaa, kunnes oli aika lähteä lueskelemaan ja nukkumaan.

 

Loungeen Finnairin peruskortilla

Maanantaina oli paluun aika. Lueskelimme aamun, kävimme pienen kierroksen kaupungilla ja nyt istumme loungessa odottaen, että lähtisimme kentälle. Onneksi näimme edellisen matkamme päiväkirjasta, että JFK:n kentällä ei ole Priority Pass –loungea terminaalissa 8. Siksi on järkevää viettää hetki aikaa täällä. Vieritimme laukkumme metroon noin 3 tuntia ennen koneen lähtöä. Tuttu E—juna siirtyi noin puolessa tunnissa Jamaica Stationille. Oletimme, että vaihto Scy Trainiin tapahtuu pääteasemalta emmekä olleet riittävän tarkkoja. Oikea hip hop –piste olikin edellinen asema, joten harrastimme vielä yhden pysäkin verran metroilua palatessamme oikeaan paikkaan. Lunastimme 5 dollarin pääsymaksut päästäksemme porttien toiselle puolelle ja siiryimme terminaaliiin n:o 8, josta Finnair ja AirBerlin ym. lähtevät. Junan kulkureitti on 1-8, joten jäimme viimeisellä asemalla, kunnes juna jatkoi taas Jamaicalle uusien kyydittävien kanssa. Kätevä systeemi.

Laukkujen jättäminen meni hetkessä eikä turvatarkastuskaan kestänyt 1,5 tuntia, kuten tullessa. Selvisimme noin vartissa kansainväliselle puolelle odotushommiin. Koska ostoksia ei juuri tarvinnut eikä kannattanut tehdä, päätimme kokeilla kepillä jäätä ja kysyä, kävisikö Priority Pass terminaalin ainoaan loungeen. Ei käynyt, mutta mutta… Virkailijarouva kysyi onko meillä Finnairin korttia? Olihan meillä peruskortti, jolla ei ole koskaan päässyt mihinkään. Ystävällinen virkailija näpytteli aikansa konetta ja ojensi hetken kuluttua meille muutaman juomalipukkeen ja toivotti viihtyisää oloa Amiraali–loungessa. Kiittelin häntä enkeliksi ja lähdimme nauttimaan elosta ja olosta.

Paikka oli aivan täysi, mutta pari vapaata nojatuolia lopulta löytyi. Ystävällinen meikämittainen herrasmies purjehti kohta paikalle lakeijanaisensa kanssa ja proseccotilaukset lähtivät liikkeelle. Nautimme ne erinomaisen juustokeiton, vihannesten ym. kanssa ja viihdytimme itseämme koneen lähtöön saakka. Seurailimme koko ajan, että taululle tulisi ilmoitus boardauksen alkamisesta, mutta eipä tullut. Koska kone olisi lähdössä ajoissa, päätimme kuitenkin lähteä tutkailemaan tilannetta. Lähestyessämme lähtöporttia Marjatta oli kuulevinaan, että meitä kuulutetaan koneeseen. Tarina osoittautui todeksi, sillä menimme viimeisten joukossa sisään. Ihmettelimme outoa tiedottamista eikä sitä ymmärtänyt virkailijakaan. Onneksi ehdimme mukaan.

Olin saanut meille jälleen paikat ikkunan vierestä, jossa oli ainoastaan pari vierekkäistä paikkaa eikä tarvinnut häiritä muita tai tulla häirityksi, kun tulee ”hätä”. Nautittuamme aterian päätimme yrittää nukkua, sillä Suomessa mentiin jo yöhön 7 tunnin aikaerosta johtuen. Yllätyimme perusteellisesti, että heräsimme vasta siinä vaiheessa, kun matkustamoon syttyivät jälleen valot sen merkiksi, että alamme lähestyä Düsseldorfia. Olimme nukkuneet 5 tuntia!!! Enpä muista, että moista olisi tapahtunut vuosikausiin koneessa. Düsseldorfin lentokenttä on kauneimpia ja viihtyisimpiä, mihin olemme törmänneet. Uudessa terminaalissa oli tyylikkäitä liikkeitä ja hyvä taxfree. Suoritimme vähän ostoksia ja lyhyestä vaihtovälistä johtuen jätimme loungen väliin.

Saavuimme Suomeen aikataulun mukaisesti klo 11 maissa tiistaina 14.4. Laukutkin saapuivat oikeaan osoitteeseen, mutta kovin olivat kärsineet ne. Ilmeisesti vajaan tunnin vaihto oli laittanut henkilökuntaan sen verran vauhtia, että laukut oli heitelty melko korkealta alas. Toinen oli saanut niin paljon kipeää, että muovit olivat rikki yhdestä kulmasta. Toisen kohtaloksi oli tullut painauma vastaavassa paikassa. Onneksi valituspiste oli hihnojen vieressä ja 10 min kuluttua meillä oli asiakirjat korvauksia varten. Ehdimme juuri ja juuri seuraavaan Lahteen lähtevään pikkubussiin, joka siirsi meidät Keravan kohdalla sijaitsevalle levähdysalueelle. Siellä vaihdoimme Helsingistä tulevaan bussiin ja maksoimme 7 euron eläkeläistiketit. Taisi tulla vanhemmalle herrasmiehelle viba, kun pudotti tarjoushinnasta vielä eläkeläisen 30 %, mutta emme alkaneet valittamaan. Ihmettelimme vain halpaa hintaa ja nautimme matkasta. Seurahuoneen edessä hyppäsimme taksiin ja mielettömän onnistunut ja hyvä matka oli ohi.


 SUMMA SUMMARUM

Pakolliset kustannukset (lennot, siirtymiset ja majoitus) olivat noin 950 eu/hlö. Kun siihen sisältyi lähes all inclusive, matkaa voi kuvata sanalla ”halpa”. New York yllätti kylmyydellään matkan ensimmäisinä päivinä. Euron kurssi on painunut niin alas, että hävettää. Onneksi Amexilla pärjäsi lukuun ottamatta metrokortin ostoa. Laskujen perusteella eurolla sai sentään 1,07 dollaria.

Osasimme tällä kertaa ottaa melko sopivasti vaatetta mukaan. Marjatta paleli jonkin verran syystä, että säätieteilijöiden ennustukset ja omat odotukset eivät vastanneet todellisuutta ensimmäistä ja paria viimeistä päivää lukuun ottamatta. Salikengät oli ainoita käyttämättömiä varusteita, sillä hyvätkään salit eivät nyt todistetusti (jälleenkään kerran) vedä puoleensa, kun päivittäiset askelmäärät nousevat yli 13 000 askeleen keskiarvoihin.

Majapaikkamme oli tällä kertaa sitä luokkaa, että laitoin heti haun RCI:n sivuille sitä varten, että Hilton Club New Yorkista vapautuisi vapaata huonetta seuraavan puolen vuoden aikana. Heti menoksi, jos niin käy! Ei käynyt, mutta vuonna 2018 onni suosi etsijää vireisestä Manhattan Clubista. Ja taitaa olla noissa upeissa paikoissa “kerran neljässä vuodessa” -sääntö.

Ensimmäisen osan tästä New Yorkin matkasta löydät tästä linkistä:

New York, New York (osa 1/4)

Lisää matkakertomuksia New Yorkista on tulossa lähiaikoina.

Käy tykkäämässä Facebook-sivuani Appa matkustaa, jos haluat nähdä, kun uusia kirjoituksia tulee. Lupaan, että niitä tulee ja paljon…

1,113 total views, 5 views today

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *