Norja, käsittämättömän kaunis maa 2: Oslosta Geirangerin vuonolle

Hyppäsimme maanantaiaamuna Oslossa autoomme ja suunsimme sen kohti luodetta. Ajoimme kehätietä kaupungin läpi, tankkasimme ja kiiruhdimme kohti Norjan kansallismaisemia. Ympäristö alkoi melko nopeasti valloittaa ajatuksemme, sillä järvet ja alati korkeammaksi muuttuvat mäet ennakoivat mitä tuleman pitää. Nautimme näkemästämme ja painoimme katto auki tukka putkella kohti pohjoista. Meillä oli tavoitteena valloittaa Jotunheimenin vuoret ja etenkin Geirangerin vuono, mutta reitti oli vielä harkinnassa.

Vigelandin patsaspuisto Oslossa oli jälleen katseltu ja oli aika suunnata matkamme pääkohteeseen, Geirangerin vuonolle. Muistamme aiemmilta matkoiltamme, että Norjan kauneimmat seudut löytyvät sieltä. Menojalka vipatti jo kovasti, että pääsisimme näkemään yhden maailman kauneimmista paikoista.

Tämän Norjan korkeimman vuoriston huippuna seisoo Glittertind (2452 m). Ajatuksenamme oli lähestyä huippua länsipuolelta, mutta eräs ikätoverimme valisti meitä siten, että pitkähkö tienpätkä siellä on soratietä, joten itäpuolella kulkeva reitti kohti Lomia oli lopulta helppo valinta.

Kävimme ennen viimeistä ajopätkää ostamassa paikallisesta Jyskistä matkasta unohtuneet vuodevaatteet, sillä nettitietojen mukaan ne eivät kuuluneet mökkien hintaan. Laskimme säästävämme ostosten hinnat parissa yössä ja niin kävikin. Sää oli melko viileä (n. 15 astetta), mutta pystyimme silti ihailemaan yhä ylemmäksi kurottavaa luontoa katotta Bemarin lämmittimen ja niskan takana olevan tuuliverkon avulla.

Ensimmäiset kuvaukselliset maisemat alkoivat yli 1000 m korkeudessa, kun saavutimme lumirajan. Luonnon karu kauneus veti yli 300 km päivämatkankin jälkeen suut virneeseen. Tästä se alkaa.

Matkan varrelle sattui kaunis koskialue Ridderspranget, jossa oli hyvä pysähtyä jaloittelemaan. Sitä pysähdyspaikkaa voimme suositella.

Saavutimme Ottadalenin alueen klo 17 maissa ja aloimme katsella majapaikkaa. Erään muutaman kilometrin tunnelin jälkeen oikealla avautui kaunis järvimaisema reippaasti tien alapuolella. Päätimme aloittaa majapaikan etsimisen ensimmäisestä mahdollisesta vaihtoehdosta.

Kohta tien poskessa olikin mainos ”hytter” 300 kr. Ystävällinen saksalaiseksi osoittautunut rouva kertoi, että heillä on vielä yksi 1 mh mökki jäljellä. Hyväksyimme sen tarkastuksen jälkeen. Maksoimme tuosta suurimmasta alueen kämpästä 650 kr ja olimme tyytyväisiä. Olimme varautuneet siihen, että Norjassa kaikki on kallista ja asuminen halvimmillaan 100 eu/yö.

Kauniit järvinäkymät ja kirkkaasti paistava aurinko hellivät lomalaisia, jotka päättivät keittää Orimattilan tädiltä ostetut siiklit kera ja murskata ne runsaan voin ja sipulin kanssa.

Maittavan ”selfieaterian” jälkeen päätimme kauniin sään johdosta ajaa 10 km päässä olevaan Lomiin ruokaostoksille. Samalla hoitelimme Jotunheimeninkin, jottei seuraavasta päivästä kuluisi aikaa joutavaan edestakaisin ajeluun. Ratkaisu osoittautui hyväksi, sillä jouduimme ajamaan lähes 40 km ennen kuin saavutimme tien lakipisteen. Olimme siinä vaiheessa lumirajan yläpuolella.

Törmäsimme tien huipulla (n. 1400 m) pari norjalaista nuorta miestä, jotka olivat lähdössä rinkkojen ja teltan kanssa kävelemään kohti korkeampia maisemia.

Kävi ilmi, että paikka oli norjalaisten hiihtäjien ja turistien kesäharjoittelupaikka. Etäällä hiihteli kymmeniä ihmisiä luonnonlatuja kiertäen. Lääniä riitti. Ymmärsimme samalla, miksi olimme ohittaneet juosten tai rullasuksilla liikkuvia punapukuisia naisia ja miehiä matkan varrella. Samalla tajusimme, että kyllä norjalaiset tekevät kovasti työtä hiihtomenestyksensä eteen eivätkä pärjää ainoastaan ”poronmaidolla”. Puuskuttavia kaunottaria riitti ohitettavaksi paluumatkallakin, mutta villeintä oli meno siinä vaiheessa, kun ohittelimme matkalla suosittua Elveseter-hotellia, jonne olimme soitelleet majapaikan toivossa. Täysi oli tuo linja-autolastien valloittama paikka ja vasta seuraavana yönä olisi ollut tilaa 160 eu hinnalla, mutta se olisi jo myöhäistä. Nuoret hiihtäjämiehet laskivat rullasuksillaan vuorta alas sellaista vauhtia, että autoilijaa hirvitti. Vauhti oli ajoittain 40-50 km tunnissa ja suojavarusteina ainoastaan kypärät. Miten ihmeessä he saavat menopelinsä pysähtymään ja pystyvät liikkumaan turvallisesti liikenteen seassa. No, jokainen autoilija osasi toki varoa noita harakirihiihtäjiä, mutta silti.

Pysähdyimme paluumatkalla Coopissa ostamassa aamiaistarvikkeet ja mittailimme katseellamme Lomin harmonista rakentamisarkkitehtuuria.

Ihailimme mökillämme vielä alla avautuvan järven ja vastarannalla olevan vuoren symbioosia ennen iltateetä. Kävin myös vilkaisemassa Brasilian voittoisaa jalkapallo-ottelua MM-kisoissa. TV-huoneessa istuivat isäntäpariskunnan lisäksi saksalaiset moottoripyöräilijät, jotka olivat majoittuneet vieressä oleviin perusmökkeihin upeiden Bemariensa ja Moto Cucciensa jököttäessä mökin edessä.

 

Tavoitteena Geiranger

 

Tiistaina lähdimme hyvissä ajoin liikenteeseen tavoitteena käydä katsomassa yksi matkamme pääkohteistä, Geirangerin vuono, joka on valittu yhdeksi UNESCON Maailmanperintökohteeksi.

Melko pian Opplandiin saapuessamme maisemat alkoivat muuttua ratkaisevasti. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, lumiraja saavutettiin, vuoristojärvet ilmestyivät elämämme sulostuttajiksi.

Jossain matkamme varrella törmäsimme mielenkiintoisen näköiseen uima-allasalueeseen, jota oli pakko käydä katsomassa.

Matkan etenemiseen tuli ratkaisevia ongelmia kuskin tarttuessa kameraan ja hypätessä tämän tästä autosta ikuistamaan huikeita näkymiä.

Viimeinen osuus kohti Geirangeria oli Luojan mestaritöiden näyttelyä, joka kohta Dalsnibban näköalalle nousevan maksullisen poikkitien ohiettuamme avasi Geirangerin vuonon täydessä loistossaan.

Edessämme oli yksi maailmankaikkeuden kauneimmista näkymistä ja filmi alkoi palaa. Ihailimme kilometriä ennen Geirangerin keskustaa tovin tuota mestaripiirrosta ja maltoimme lopulta laskeutua vuonon rannalle.

Selvitimme lautta-aikataulun ja lähdimme sen jälkeen Ǿrnesvingenin maksuttomalle näköalapaikalle, joka sijaitsee pohjoiseen menevän tien varrella muutaman kilometrin päässä. (kartalla hieman Geirangerin yläpuolella)

Geiranger näkyy vuonon päässä.

Kelpasi sieltä ihmetellä alhaalla avautuvaa vuonoa satojen muiden turistien kanssa.

Ihmettelyn jälkeen nousimme muutaman kilometrin päässä olevalle järvelle ja ajoimme sen pohjoispäähän keittämään kaffeet. Maistui sekä kahvit, että ympäristö.

Laskeuduimme takaisin kylään, parkkeerasimme automme Hellesyltiin menevän lautan jonoon ja lähdimme tutustumaan vuoristokaupunkiin.

Geirangerin vuono on erittäin suosittu risteilykohde ja siellä käy yli 200 laivaa kesän aikana. Pienet yhteysalukset kuljettavat matkustajat rantaan. Suurin osa heistä pakataan satamassa odottaviin busseihin ja viedään Dalsnibbanin näköalapaikalle tallentamaan ikimuistoista vuononäkymää. Veikkaan, että vuorelle nousevasta bussista avautuvat lumihuippuiset vuoret ja lumiset järvenrannat ovat monelle vähintäänkin yhtä hieno elämys.

Kylä on pieni turistirysä, josta selviää helposti alle tunnin kävelyllä.

 

Lautalla Geirangerin vuonolla

 

Matkamme yksi kohokohdista oli ehdottomasti lauttamatka Geirangerista Hellesyltiin.

Tuo ”vaatimattomat” 58 euroa maksanut reilun tunnin kestänyt siirtymä oli todella hintansa väärtti. Saimme istua auringonpaisteessa laivan yläkannella ja ihailla maailmaperintökohteen kauneutta.

Kapean vuonon molemmilla puolilla avautuvat satoja metrejä korkeat vuoret vesiputouksineen olivat ainutlaatuinen näkymä. ”Seven sisters” on tullut tallennetuksi miljoonille kameroille samaan aikaan, kun huomattavasti suuremmat putoukset matkan varrella eivät saa samaa huomiota.

Jos olen ihan rehti, niin tunnin risteily vuonolla oli ihan riittävä aika osoittamaan mistä jää paitsi, ellei tuonne mene. Saimme ihmetellä matkan varrella myös sitä maatilaa, joka on rakennettu korkealle vuoren rinteelle tiettömälle alueelle, jonne nousemin vuono rannalta vie 2 tuntia. Miksi se tila on sinne rakennettu? Muut saa selittää.

Hellesyltiin saavuimme noin tunnin kuluttua. Olimme saaneet nähdä palan kauneinta Norjaa.

Se miten matka jatkui tuossa satumaassa, selviää seuraavasta matkakertomuksesta, jonka laitan tänne lähipäivinä. Kauneutta riittää!

 

Reissumme 1. osa löytyy täältä:

Norja – käsittämättömän kaunis maa osa 1: Oslo ja Vigelandin puisto

 

1,514 total views, 4 views today

Comments

  1. Kauniita maisemia ja tuo vuonoristeily on varmasti kiva kokemus! Norja on tosiaan hieno maa, itsekin olen tykästynyt siihen kovasti. Jylhissä maisemissa, meren ja vuorten vuorottelussa on sitä jotakin. Minut hurmasi toissa kesänä erityisesti Lofoottien maisemat ja muuallekin Norjaan matkustaisin mieluusti! Tässä linkki Lofoottien juttuuni, jos kiinnostaa vilkaista: http://www.annea.fi/matkahetket-blogi/lofootit-luontomatkailijan-unelma

    1. Kiitos Anne! Lofootit on meillä vielä näkemättä vaikka olemme kuulleet siitä paljon hyvää. Kyllähän tuollaiset matkakuvaukset saavat menojalan vipattamaan siihen suuntaan 🙂 Olemme kyltymättömiä kauniiden maisemien bongaajia. Pannaanpa harkintaan.

  2. Janina says:

    Voi upeus! Postauksesta ei käy ilmi milloin olette käyneet reissussa? 🙂 Norja on itselleni unelmien reissu, jonne ehdottomasti haluan lähteä autolla vaeltamaan sekä nauttimaan telttaöistä. Kiitos kattavasta postauksesta!

    1. Kiitos palautteesta Janina! Olimme siellä vuonna 2014, mutta sain kirjoituksen tehdyksi vasta nyt. Niitä on koneella paljon odottamassa. On vaan niin aikaa vievää touhua, ettei edes eläkeläinen ehdi niitä kirjoitella 🙂

  3. Onpas upean kaunista! Meillä on tarkoituksena ensi kesänä ajaa Lofooteille ja odotamme jo innolla Norjan kaunista luontoa. Mahtaa siinä olla myös amerikkalaiselle miehelleni ihmettelemistä, hän ei tietenkään ole koskaan vuonoja nähnyt.

    1. Oi teitä! Hieno matka odotettavissa. Jos teillä on muutama viikko aikaa, kannattaa ajaa Geirangerin kautta ja tulla pois Jäämeren rantaa Pykeijaan ja sieltä Suomeen. Voi mitä maisemia! Varsinainen elämysmatka!

  4. Marja says:

    Upea paikka! Norjaan tekisi taas mieli. Ajelimme viime kesänä Nordkappiin ja Hammerfestiin, vuonojen rantoja pitkin etelämmäs ja Kilpisjärven kautta takaisin. Aivan mielettömän hienoa, ja vielä lähellä. Geirangerilla olen tainnut käydä joskus lapsena, pitäisi varmaan viedä omatkin lapset sinne lähiaikoina:)

    1. Niinpä. Siinähän on perheellenne kesän matkakohde valittuna 😅

  5. Teppo/Tämämatka says:

    Jylhiä maisemia. Katto auki pääsee paremmin tunnelmaan ja mukaan tulee vahvemmin tuoksut matkan varrelta.

    1. Sinäpä sen Teppo tiedät 🙂 Yhdestä en luovu: avoautosta!

  6. Espanjaan says:

    Olipa kiva lukea jostain, missä ei ole itse käynyt koskaan. Ehkä pitäisi? Toistaiseksi näitä maailmankaikkeuden kauneimpia paikkoja muistan ihailleeni lähinnä Sveitsissä, Itävallassa ja Sloveniassa, jossa vesi ja vuoret myös kohtaavat. Kiva lukea teidän toisten eläkematkalaisten juttuja. Vähän samoilla linjoilla mennään – uteliaina ja kiireettä, vaikka toistaiseksi on jumiuduttu useaan kertaan Espanjaan.

    1. Kiitos palautteesta. Seuratkaahan sivujani, sillä juttuja tulee koko ajan PALJON ja nimenomaan eläkeläisten näkökulmasta. Päivitän vanhoja ja teen uusia. Työmaata riittää, sillä reissuja on tullut tehdyksi. Aloitin myös blogikirjoitussarjan senioreille suunnatussa osoitteessa http://www.nextmile.fi

  7. Sandra says:

    Maisemat olivat kerrassaan upeat! Harmi, ettei Suomea ole siunattu vastaavilla maisemilla. Olen käynyt Norjassa ainoastaan Oslossa, joten joskus kyllä tekisi mieli ottaa auto alle ja lähteä tutkimaan luontonähtävyyksiä.

    1. Niinhän ne ovat. Melkeinpä suosittelen, että lennä Norwegianilla Osloon (muutama kymppi), vuokraa auto sieltä ja pane elämä risaiseksi 🙂 Säästät ison sentin, kun et mene omalla autolla.

  8. Rosa says:

    Aikamoinen tsägä teillä, että noin upeat säät oli. Olen asunut Norjan rannikolla vuoden päivät ja sateen mahdollisuus on suuri.

    1. Näin olen antanut itseni ymmärtää 🙂 Meidän täytyisi varmaan mennä sinne useammin, sillä meillä on ollut joka kerta Norjassa hyvät kelit.

  9. Upeita maisemia! Norja on siintänyt haaveissa jo pitkään, erityisesti Lofootit kiinnostaa! Viime keväänä piti lähteä Osloon ja oli lennotkin jo ostettu, mutta harmillisesti ne jäi käyttämättä. 🙁

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *