Santorini 2/4: mönkijällä saaren ympäri

Santorini (Thira) lienee Kreikan kaunein saari. Se on saanut muotonsa tulivuoren purkauksena vajaat 4000 vuotta sitten. Tutkijat väittävät, että se olisi Platonin kertomuksien mereen vajonnut Atlantis. Vuokrasimme vuonna 2013 tekemällämme matkalla mönkijän tutustuaksemme tuohon pieneen 94 km² saareen. Kävimme muutamalla rannalla (mm. Red Beachillä) ja totesimme, että matka Akrotirin kylästä majakalle on kauniin saaren ehkä kaunein.

Olimme tutustuneet edellisenä päivänä Santorinin pääkaupunkiin Firaan, josta löytyy matkakertomus tästä:

Santorini 1/4: Kreikan kaunein saari ja sen pääkaupunki Fira

Lähdimme heti aamusta liikkeelle kävelemään kohti skootterivuokraamoa. Täällä oli liikenteessä näkynyt varsin paljon 4-pyöräisiä skootteereita, mönkijöitä, joten päätimme vuokrata sellaisen menopelin ja kokeilla sellaista ensimmäistä kertaa. Vuokrahinta oli 20 €/vrk. Vuokraaja halusi ottaa joko luottokorttitiedot tai passin ”kaniin” vuokrauksen ajaksi, ihan kuten silloin 5v sittenkin. Homman järkevyydestä en tiedä, mutta näin se nyt meni. Halusimme liikkeelle.

Saimme vasta paistetut juustopiirakat matkaeväiksi ja lähdimme testaamaan tuota kesäkauden moottorikelkkaa. Ajoon piti totutella. Olisi luullut, että 4-pyöräisellä on helppo liikkua, mutta mitä vielä. Pehmeistä renkaista johtuen meno oli yllättävän huojuvaa eikä menopeli totellut kuljettajaansa niin kuin olisi toivonut. Ajelimmekin varsinkin aluksi hyvin varovasti jokaiseen kaarteeseen, sillä vauhti oli varmasti vienyt ulos tieltä. Siinä ei kallistelut paljon olisi auttaneet. Valitsimme reitin, joka kulkee saaren pohjoispuolta. Eipähän tarvinnut lähteä kokeilemaan kovia nousuja tulla Kymcolla, jossa oli 200 cc moottori, mutta ei se kyllä siltä vaikuttanut.

Kävimme kokeilemassa meriveden lämpötilaa Kolumbus-rannalla 2-3 km päässä Oiasta. Puoleksi palanut rantavahti/kioskinpitäjä siivoili paikkoja, mutta asiakkaita ei ollut ainakaan aamupäivällä ensimmäistäkään. Toki on otettava huomioon, että kesä ei ollut alkanut täälläkään. Voi vain kuvitella, millainen kuhina käy silläkin tummahiekkaisella rannalla, kun sesonki alkaa.

Jatkoimme matkaa Firaan. Tankkasimme mönkijään 5 litraa menovettä ja jatkoimme matkaa Kamarin rannalle lentokenttä kiertäen.

Pitkän mustahiekkaisen rannan kuppilat olivat vasta heräämässä talviuniltaan. Lähes jokaisessa paikkoja kunnostettiin odottamaan turistien ryntäystä. Saarella käy vuodessa peräti 3 miljoonaa matkailijaa! Muutama paikka oli sentään auki, mutta emme aamiaisesta vielä kylläisinä pysähtyneet edes kahville.

Ajoimme rantabulevardia pitkin etelänpuoleiseen päähän lähes vuorelle saakka.

Sitten suuntasimme matkamme kukkulan (lue 366 m korkean ”vuoren”) toiselle puolelle Perissan rannalle. Matkalla kävimme tutustumassa saaren korkeimmalle vuorelle, joka on 567 m korkeudella meren pinnasta. Sinne nousu laittoi Kymcomme jo lujille, mutta päälle pääsimme. Ja tuo reissu kannatti. Laelta, jossa sijaitsee joitain Kreikan valtion puolustusvoimien mittauspisteita kuvauskieltoon asti, oli fantastisen hienot näkymät eri puolelle saarta. Se paljastui koko komeudessaan mönkijöille.

Etenkin reitin varrelta näkymät olivat ajoittain sitä itseään. Kauniit kukat vuoren rinteessä kruunasivat muutenkin niin huikeat näköalat.

Perissan ranta on vähintäänkin Kamarin veroinen. Kertovat, että se on enemmän reppureissaajien suosiossa ja näin voi päätelläkin, kun katseli kohtuullisen vaatimatonta hotellitarjontaa. Kävimme pienellä kävelyllä ehkä noin 20-asteisessa kirkkaassa rantavedessä. Pitihän meille niin tärkeää jalkapohjahierontaa harrastaa vaikkemme uimaan viitsineetkään mennä. Pari etelä-korealaista nuorta sen sijaan nauttivat uimisestakin. Oli varmaan ainutlaatuinen kokemus, se.

Varpaistelun jälkeen jatkoimme matkaa Vlichadan rannalle, jossa pysähdyimme cappuccinolle viehättävän kalastajasataman jyrkänteelle Dimitrisin ravintolaan. Tarjoilija osasi ottaa yleisönsä kohteliaan lupsakalla tavalla ja nautimme juomamme kreikkalaisen musiikin soidessa, satamaa ihaillen.

Saimme herra ”Dimitrikseltä” vahvistuksen, että kannattaa vielä ajaa saaren länsirannalla sen viimeisimmässä kolkassa olevalle majakalle.

Matka Akrotirin kylästä majakalle on kauniin saaren ehkä kaunein. Jouduimme monta kertaa pysähtymään kuvaamaan edessä aukeavaa Santorinin saariryhmää, joka näyttäytyy samalla kertaa kokonaisuudessaan. Se kuuluu sarjaan ”tuota reittiä et voi jättää ajamatta”!

Ihastelimme samat maisemat vielä paluumatkalla uudelleen, ajoimme edellispäivänä väliin jättämällemme Red Beachille vanhan antiikkikaupungin viereen. Siellä 200 m kävelyn jälkeen aukesi ranta ja punakivinen kalliojyrkänne.

Olisi ollut hyvä uintipaikkakin, mutta nyt ei ollut vielä se aika vuodesta. Kannatti käväistä sielläkin.

Kiertoajelun perusteella voi todeta, että Santorinilla on useita uimarantoja. Ne ovat kivikkoisia Kamarin mustahiekkaista rantaa lukuunottamatta.

Suuntasimme sitten mönkijämme kohti Oiaa. Matkalla pysähdyimme viinitilan ravintolan tasanteelle tyhjentämään omaa tankkia ja ihailemaan maisemaa. Sitten kohti majapaikkaa.

 

Seuraava matkakertomus esittelee sitten Santorinin kauneimman kylän Oian, jonka auringonlaskussa on sitä jotain.

 

1,657 total views, 2 views today

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *