Sopot – Puolan kesäparatiisi (ja pieni pala Gdyniaa)

Olemme oppineet tuntemaan Sopotin kansainvälisistä laulukilpailuista, joissa Marion Rung on käynyt hakemassa voiton peräti kaksi kertaa (1974 ja 1980). Nyt tuo 40 000 asukkaan Puolan Rivieeraksikin tituleerattu upea kesäkaupunki jäi ainakin meidän muistiin rantakaupunkina, jonne voisi vaikka palata. Se toi mieleen pari muuta Itämeren rantakaupunkia nimittäin Virossa sijaitsevan Pärnun ja Latviassa Riikan kupeessa suosiota nauttivan Jurmalan. Kaikki ovat vanhahkoja kylpyläkaupunkeja ja niissä on pitkä, hienohiekkainen ranta, joka vetää pakosta varpaistelemaan. Niin kävi nytkin, kylmähköstä syyssäästä huolimatta. Tässä muutama herkkupala tuosta kauniista kaupungista, jossa kylpylätoiminta alkoi jo 1823 ranskalaislääkäri Jean Georges Haffnerin toimesta. Lopussa vielä muutama kuva Gnyniasta, joka ei tällä kertaa innostanut meitä. Taisi jo väsymys voittaa siinä vaiheessa.
Olimme kokeneet upean vuorokauden Gdanskissa (avaa linkki). Siirryimme sieltä junalla Sopotiin. Se on hinta-laatusuhteeltaan ylivoimainen vaihtoehto. Noin 20 minuutissa paikallisjuna siirsi meidät reilulla eurolla kaupungista toiseen. Sen verran täytyy varoittaa junamatkaajia, että älkää jääkö pois ensimmäisellä Sopotin asemalla vaan vasta sitten, kun katokset peittävät laiturin. Me sorruimme luulemaan, että pieni asema olisi se oikea, mutta ei hätää.

Puolan ykkösranta?

Hätäinen poistuminen aikaansai sen, että kävelimme noin kilometrin päässä olevalle hiekkarannalle ja lähestyimme keskustaa vesirajasta nauttien. Hyvä valinta. Sopotin ranta oli jälleen yksi uusi tuttavuus meille hiekkarantoja varpaistelumielessä rakastaville eläkeläisille.

Kahlattuamme noin kilometrin vesirajassa, ohitimme sillan kupeessa majailevat joutsenet ja kävelimme sillan ali noustaksemme rantaan kuivailemaan ja puhdistamaan varvasvälejämme.

Huoltohommat tehtyämme kävimme ihailemassa kauniin Grand Hotel Sofitelin kukkameressä kylpevää puutarhaa.

Sitten olikin aika kiertyä hotellin toiselle puolen ikuistamaan senpuoleinen puutarha ja käydä tutustumassa hotellin sisätiloihin ajatuksella “eihän sitä koskaan tiedä, vaikka tulisimme käymään”. Siisti paikka, jossa voisi yöpyä, jos vain hinnoista sovitaan.

Kiersimme hotellin toisesta päästä ja menimme Sopotin ehkä suosituimmalle aukiolle.

Euroopan pisin laituri (Molo)

Sopotin ranta-aukiolta alkaa Euroopan pisin laituri (Molo). Vastoin ennakkotietoja, tuolle herra Haffnerin rakennuttamalle laiturille ei ainakaan nyt tarvinnut maksaa sisäänmenomaksua.

Leveältä laiturilta oli kiva luoda vielä katse äskeiseen varpaistelureittiimme.

Oli aika tehdä edestakainen matka laiturilla.

Tämä herra järjesti hauskan shown heittelemällä leivän palasia ilmaan, josta lokit kaappailivat niitä.

Rakennuksen yläkerrasta avautui mukava näkymä kaupungille.

Pieni katsaus kauniisiin taloihin

Sitten olikin aika aloittaa kaupunkikierros. Lähdimme kiertämään vieressä olevan kirkon takaa löytyviä kauniita rakennuksia ihaillen. Silmä lepäsi tuossa kauniissa kaupunginosassa. Oli helppo kuvitella millaista elämä oli ollut kylpyläkaupungissa 100 vuotta sitten.

 

Näitä iihastuttavia pitsihuviloita riittää Sopotissa.

 

Sopotin ihmetys ja kummitus – Krzywy Domek

 

Yksi ihmeellisimmistä nähtävyyksistä on tämä Rezydent-ostoskeskuksessa sijaitseva Krzywy Domek, jossa toimii kahviloita ja muita liikkeitä.

Tämä Szotyńscy & Zaleski -arkkitehtikaksikon suunnittelema, vuonna 2004 valmistunut rakennus on yksi maailman ihmeellisimmistä rakennuksista. Ainakin meille siitä tulee vahvasti mieleen espanjalaisen arkkitehdin Gaudin 1900-luvun alussa suunnitteleman Gasa Mila  -rakennuksen. Yhtä outoja molemmat.

43-vuotishääpäiväkuohut

Yksi syy tähän matkaan oli, että meillä oli hääpäivä. Siitä on kulunut kunnioitettavat 43 vuotta, kun sanoimme toisillemme “tahdon” Lapuan tuomiokirkossa. Onhan se ihan hyvä syy poiketa vaikka italialaisravintolaan korkkaamaan pullo proseccoa.

Vanha liitto.

Pitihän sitä ottaa vielä pizzaa juhlan kunniaksi. Tuota ravintolaa voi suositella. Ainakin 4 juuston pizza maistui meille.

Sen jälkeen olikin aika jatkaa matkaa. Emme tosin valinneet nuorallakävelyä, vaan jatkoimme apostolinkyydillä asemalle.

Reitti kulki kirkon ohi ja siellähän se odotti, Sopotin päärautatieasema. Hyppäsimme junaan ja lähdimme vilkaisemaan miltä näyttää kolmas rantakaupunki, Gdynia.

Gdynia olisi saanut jäädä väliin

 

Sijoitimme jälleen reilun euron matkalippuun ja ajelimme vähän länteen päin. Liekö vika huonoissa merkinnöissä vai meissä, mutta jäimme jälleen yhtä asemaa liian aikaisin pois junasta. Onneksi seisakkeiden välit ovat lyhyet 🙂

Olimme saaneet kyseisenä päivänä jo riittävästi askeleita rannekkeeseen, joten ylimääräinen kilometrikin alkoi painaa. Suunnistimme puhelimen GPS-kartan avulla kohti Gdynian rantaa ajatellen, että sinne kannattaisi suunnata. Nousimme läheiselle kukkulalle ajatuksena mennä suorinta tietä.

Aika monta porrasta noustuamme saavuimme kauniiseen Marii i Lecha Kaczynskich -puistoon, jossa oli jonkin verran väkeä picknikillä tai muuten vain viettämässä kaunista syyspäivää.

Kohta olimme mäen päällä sijaitsevan valtaisan muistomerkin juurella. Tämä Kamienna Gora näköalapaikka toi vahvasti mieleen Budapestissa keväällä tekemämme kävelyn kuuluisalle Gellert-vuorelle. Gdynian parhaalta näköalapaikalta oli kivat näkymät kaupungin ylle ja satamaan.

Kuvassa Marjatan pään oikealla puolella sijaitsee Gdynian ranta, joka oli meille tällä kertaa liikaa. Muistoristin vieressä on kaapelivaunun yläpysäkki, joten päätimme säästää väsyneitä jalkojamme ja istahtaa maksuttomaan kyytiin.

Vasemmalla puolella istuvalla miellyttävällä herralla oli varsin leppoisa työ ajella tätä kaapelivaunua, jonka reitti oli ehkä lyhyin mitä olemme koskaan nähneet.

Kaapelivaunu näkyy nousemassa tämän kuvan oikeassa ylänurkassa. Muuten tarkka lukija näkee kuvasta, että törmäsimme elokuvafestivaalien päänäyttämölle, sillä tämän paikan vieressä on kultturikeskus Gnynia Film Centre.

Gdynian rantaan olisi ollut enää vajaan kilometrin matka, mutta jätimme sen väliin. Lähdimme vaeltamaan kohti asemaa vilkasta Swietojanska-katua pitkin.

Emme tällä kertaa halunneet käydä myöskään Gdanian ykköskohteessa, Gdynian ja Sopotin puolivälissä Orlowossa sijaitsevalla Orlowo -laiturilla, joka on lähes samanlainen kuin Sopotin kuuluisampi laituri. Meillä olisi vielä tunnin matka junalla lentokenttähotelliimme. Orlowo-laiturilinkistä voi päätellä, että emme jääneet mistään paitsi, sillä rantakaan ei kuvien perusteella näytä houkuttelevalta.

Ostimme jälleen kerran edullisen junalipun ja olimme valmiit istumaan tunnin junissa. Menimme ensin Gdanskiin ja vaihdoimme siellä lentokentälle menevään junaan.

Jos Tripadvisoriin voi luottaa, emme jääneet mistään erityisestä paitsi. Lyhyen pyrähdyksen perusteella voi todeta, että Gdynia ei nyt kolahtanut. Olimme väsyneitä eikä se enää innostanut liikkumaan. Ranta sekä kaupungin useat museot ym. jäivät näkemättä. Ehkä joskus levänneenä uusiksi.

Saavuimme Hilton-hotelliin illan suussa, joten nyt oli aikaa lueskella ja lepäillä. Mittarissa oli kunnioitettavat 20780 askelta! Ei huono! Aamulla lähtisi Wizz Airin lento kohti Turkua ja hotellista oli matkaa kivenheiton verran terminaaliin.

Onneksi tästä matkasta ei tarvitse todeta, että “paska reissu, mutta tulipa tehtyä”. Päinvastoin, Sopotiin voisi vaikka palata jonain kauniina kesäpäivänä.

 

HUOM!

Ellet vielä lukenut Gdanskin matkakertomusta, se kannattaa käydä lukeassa täältä:

Gdansk – vierailun arvoinen paikka

 

 

655 total views, 1 views today

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *