Sri Lanka – Nuwara Eliya yllätti todella positiivisesti

Sri Lankan matkani ad hoc -osuuden paras päähänpisto oli jäädä pois Nanyouassa, ottaa tuktuk ja mennä yöksi Nuwara Eliyaan. Siellä olisi viihtynyt pitempäänkin, mutta aikatauluni ei antanut siihen mahdollisuutta. Varasin hotellin netin kautta vasta päästyäni kaupunkiin teetä juomaan ja etsimään huonetta. Tuo valinta osoittautui loistavaksi. Sain elää parin viikon reissuni ehkä mieleenpainuvimman vuorokauden. Tästä matkakertomuksesta käy ilmi miksi ajattelen näin.

Olin ensi seisonut täpötäydessä junassa tunnin ja sitten istuin vielä 4 tuntia. Juttuja luettuani ja immeisten kanssa juteltuani tein merkittävän päätöksen: hyppään pois junasta Nanyoyan asemalla ja siirrätän itseni Nuwara Eliyaan. Matka oli myöhästymisestä johtuen kestänyt jo riittävän kauan ja olin päättänyt jättää Ellan pelkäksi kulkuneuvonvaihtopaikaksi.

Tuktukin tyrkyttäjiä oli perinteiseen tapaan asemalla vastassa. Kun 1. tarjoajan hinta vajaan 10 km matkasta oli 5 euroa, tein kaupat. Ajelimme kaunista vuoristoista seutua kaupungin keskustaan. Majapaikasta ei ollut tietoakaan, joten pyysin yli-innokasta kuljettajaa jättämään minut johonkin kivaan teeravintolaan sillä olimmehan keskellä teeplantaaseja.

En ole koskaan ostanut internetaikaa puhelimeen enkä edes tiennyt miten homma pelittää. Kun jäämisen ehtona oli langaton internet-yhteys, eikä tuossa “teelässä” ollut sellaista, nuori tarjoilijamies kaivoi asiakaspalvelijaminänsä esille ja tarjoutui jakamaan yhteyden omasta puhelimestaan. Tilasin kannullisen teetä, ostin kolmioleipiä ja istuin iltapäiväteelle. Tarjoilijan puhelin on kuvassa telakoituneena pöydälleni 🙂 Hieno veto nuorelta mieheltä.

Nautin teetä ja leipää viehättävässä ympäristössä ja otin samalla hotellinetsimiskoneen esille. Tarkasteltuani vähän aikaan vaihtoehtoja valitsin niistä kaksi. Kysyin paikallisilta mielipidettä ja sain vahvistuksen, että kannattaa kokeilla Villa Mount Royalia. Kuvat ja asiakaspalaute vakuuttivat, tein varauksen ja eikun menoksi. Otin tuktukin ja kohta olimme 2 km päässä sijaitsevassa kauniissa majapaikassa.

 

Villa Mount Royal – helmi teeviljelmien keskellä

 

Parin kyselyn jälkeen kuski löysi tämän 1,5 vuotta nuoren majatalon, joka oli kuviensa mukaisesti kaunis kuin mikä. Viittä vaille, etten alkanut paljon nähneenä matkustuksesta pitävänä Appana haukkoa henkeäni kaikesta mikä minua kohtasi.

Tuskin pääsin pihaan, kun kokki syöksyi ulos ja ripusti kaulaani lein. Enpä olisi tiennyt, että Sri Lankallakin on sellainen tapa. Kaveri otti minut vastaan erittäin ystävällisesti.  Tunsin oloni alusta lähtien lähes kuninkaalliseksi. Voi kuinka pienillä eleillä saa paljon hyvää oloa aikaiseksi.

Sain kupin kahvia tervetuliaisjuomaksi ja sitten olikin aika vähän tutustua paikkaan. Kokki kutsui paikalle omistajankin ja kohta minulla oli kolme kaveria näyttämässä taloa.

Villan omistaja Roshan Perera esitteli ylpeänä unelmaansa. Kohtelias tarjoilijakin halusi olla jakamassa yhteistä iloamme.

Yläkerrassa oli julkisia tiloja, mm. biljardipöytä.

Yleiset tilat on sisustettu hyvällä silmällä. Yllä niistä pari esimerkkiä.

Kunniakirjarivistö eteisessä todisti, etten ollut saapunut mihin tahansa majataloon.

Huoneeni oli kulmahuone toisessa kerroksessa parilla parvekkeella. Sama tyylikkyys jatkui.

Huoneeni parvekkeelta aukesivat tällaiset näkymät.

Tämä kiinalainen suihku oli hausta tuttavuus.

Käytyäni suihkussa halusin lähteä tutustumaan ympäristöön. Olin istunut koko päivän junassa, joten kävely teki poikaa. Silmiä hivelevän kauniit ratkaisut olivat luksuksesta tykkäävälle, halvalla matkustavalle Apalle todella mieleen.

Siellä olisi kyllä viihtynyt pidempäänkin. Suosittelen lämpimästi tuota paikkaa!

Vierailu teenpoimijoiden kylään

 

Levättyäni ja suihkuteltuani päätin lähteä tutustumaan viereiseen kylään, joka osoittautui teenpoimijoiden kyläksi.  Käveleskelin kylään, jossa vastaan tuli kaikenikäistä ja -näköistä väkeä. Taloista saattoi päätellä, että kyseessä ei ole elintasoltaan ns. paremman luokan väkeä. Iloisista ilmeistä ja tervehdyksistä saattoi sen sijaan saada mielikuvan, että siellä elää ilmeisen onnellista väkeä.

Kylän persoonallisen näköinen temppeli.

Pienessä kylässä on myös sairaala. Tämä iloinen seurue ihmetteli valkoisen kolossin menoa ja heittäytyi mielellään kuvattavaksi.

Etenkin lapset olivat vähintäänkin ihania! Money, money oli kuitenkin herkässä 🙂

Tässäkin talossa elää kaiken järjen mukaan onnellinen perhe. Minuun teki suuren vaikutukset se iloisuus, jolla kaikki minua tervehtivät. Kävelin takaisin majapaikkaani paljon hyvää saaneena, hymyillen, kiitellen mielessäni tuosta pienestä upeasta hetkestä noiden teen poimijoiden kylässä. Sain osakseni  paljon tervehdyksiä, hymyä, iloa. Henkisesti se oli reissuni paras kokemus.

Kiitos teille teen poimijaperheet!

Nappasin paluumatkalla auringon laskiessa vielä muutaman kuvan, joista saa yleiskäsityksen siitä millaisessa ympäristössä käveleskelin ja asustelin tuon yhden yön. Kaunista kuin mikä. Kaikki kokemani sai aikaan sen, että palasin auringonlaskun aikaan majapaikkaani hymyssä suin.

Se oli hyvän mielen kävelylenkki.

Minulle valmistettiin pyynnöstäni illallinen, sillä olin ainoa ruokailija sinä iltana. Näin majatalossa lisäkseni ainoastaan kaksi muuta vierasta vilaukselta. Edellinen yö oli kuulemma ollut täyttä. Kiitos kokille hyvästä ruoasta ja mahtavasta palvelusta!

Aamu valkeni kauniina. Vuoristoon oli toiselta parvekkeelta upeat näkymät.

Aamiainen osoittautui perinteiseksi srilankalaiseksi aamiaiseksi. Saarella on tapana, että hedelmät tuodaan aina ensin pöytään. Sen jälkeen tulivat munakas, leivät yms.

Villa Mount Royalin omistaja halusi välttämättä viedä minut aamulla omalla autollaan noin 10 km päässä sijaitsevalle rautatieasemalle. Kuljettaja lähti ajamaan. Me keskityimme juttelemaan.

Sri Lankalla on sellainen systeemi, että liput tarkistetaan ennen laiturille menoa. Saattaja joutui ostamaan erillisen pistäytymislipun, jotta pääsi saattamaan perille saakka. On muuten hyvä huomata, että asemalta poistuttaessa pitää näyttää lippu, joten sitä ei kannata kadottaa pitkälläkään matkalla.

Meillä oli Roshanin kanssa nostalginen hetki. Hän kertoi isänsä toimineen vuosikymmenien ajan veturinkuljettajana tuolla saaren kauneimmalla reitillä. Meitä yhdisti nyt se, että minunkin isäni teki työuransa valtion rautateillä junamiehenä, konduktöörinä, kuormausmestarina ja järjestelymestarina. Yksi yhdistävä side tuli välillemme lisää. Pahoin pelkään, että tapaamme vielä Roshan!

Suuret kiitokset koko Villa Mount Royalin henkilöstölle mieleenpainuvan ihanasta yöpaikasta. Teitte minuun lähtemättömän vaikutuksen.

 

TÄTÄ MATKAKERTOMUSTA EDELTÄVÄ TARINA ELI JUNAMATKA LÖYTYY TÄSTÄ LINKISTÄ:

 

JATKOA SEURAA, JOTEN PYSY LINJOILLA! Seuraava tarina kertoo miten pääsee edullisesti ja mukavasti Ellasta 250 km päähän rannikolle.

 

2,923 total views, 12 views today

Comments

  1. Anna-Maria K says:

    Vautsi! Hieno hotelli ja nuo teeplantaasit. Harmittaa kun omalta Sri Lankan reissulta jäi teeplantaasit kokematta. Ehkä menen vieä takaisin siis 😀

    1. Kiitos! Tiedän kyllä minne suuntaan, jos vielä menen eli Sri Lankan (= pyhä maa) Ceylonin saarelle. En ehtinyt käydä seuramaassa miten teestä tehdään teetä eli miten lehdet käsitellään, että niihin saada se maku.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *