Sri Lanka – Nuwara Eliyasta Ellan kautta Mirisaan oli mielenkiintoinen kokemus

Tässä kirjoituksessa esittelen reittiä kauniista teekaupunki Nuwara Eliyasta vuoristokylä Ellan kautta rantakaupunki Mirissaan, joka tuntuu olevan trendikäs rantakohde suomalaisten huulilla. Alkumatka junalla on matkailua parhaimmillaan kuvankauniista maisemista johtuen, mutta matkustaminen Ellasta rannikolle on hankalaa. Vaihtoehtoina ovat vuokra-auto, taksi tai hankalat bussiyhteydet ei-niin-miellyttävissä busseissa. Valitsin lopulta yksityiskuljetuksen. Kerron tässä matkakertomuksessani kuinka homma pelaa Ellassa ja annan muutaman vinkin. Automatka Ellasta Mirissaan sujui muuten mukavasti, paitsi että rallikuskin verta suonissaan (?) kuljettava kuskini nappasi loppumatkasta sakot. Ei auttanut vaikka olin vihjaillut, ettei minulla ole mihinkään kiire.

Villa Mount Royalin omistaja Roshan Perera tuli sovitusti aamiaisen jälkeen ulos alakerran asunnostaan ja pyysi ”talonmiestään” viemään meidät asemalle isolla lavamaasturillaan. Välillemme syntyi illan keskustelujen pohjalta orastava ystävyyssuhde. Enpä ihmettele vaikka kohtaisimme vielä, Suomessa tai Sri Lankalla.

Sri Lanka – Nuwara Eliya yllätti todella positiivisesti

Roshan saatteli minut asemalaiturille saakka, osti laiturillemenolipun (kyllä!) ja tuli auttamaan minua, jos tarve vaatii. Ykkösluokan paikkoja ei enää ollut eikä varattavissa olevia istumapaikkoja 2-luokkaan. Vaikka tulimme asemalle 3 varttia ennen junan lähtöä, se oli jo täysi. Ei ainuttakaan vapaata istumapaikkaa. X etsi junasta katseellaan sopivaa ”uhria”. Koska ikkunat ovat aina auki johtuen mateluvauhtia vuoren rinteitä liikkuvista junista, hän bongasi vanhan srilankalaisen naisen ja kysyi mihin tämä on menossa? Kun kävi ilmi, että tämä jäisi pois tunnin kuluttua, teimme ”sanattoman” sopimuksen siitä, että hän luovuttaa paikkansa minulle.

Villan herra kertoili, että hänen isänsä oli toiminut vuosikymmeniä veturinkuljettajana näissä kiinalaisissa ym. dieselvetureissa. Kerroin oman isäni tehneet myös elämäntyönsä rautateillä. Yhteytemme vahvistui. Halailimme hyvästiksi ja toivotimme toisillemme kaikkea hyvää.

 

Linnoittauduin srilankalaisrouvan kohdalle avoimen ulko-oven kohdalle seisomaan. Meitä kohtalotovereita eli junassa seisojia riitti. Vaihdoin ajatuksia ranskalaisten opiskelijoiden kanssa. En tiedä menivätkö omani jakeluun . Oli todella kiva jutella sellaisten kanssa, jotka puhuvat samaa englantia kuin minäkin. Saarelaisten kanssa meinasi ajoittain olla todella vaikea löytää yhteistä kieltä erilaisten englantiemme vuoksi. Heidän lausumisensa on luvalla sanoen ajoittain haastavaa.

Sri Lanka – junareitti Kandysta Ellaan on ihastuttavan kaunis

Maisemat olivat Nuwara Elian ja Ellan välillä ajoittain lumoavan kauniita. Jos menet joskus tuolle välille, valitse Ellaan mentäessä vasen puoli! Huikeita maisemia riitti ja riitti. Katselin niitä seisaaltaan tunnin verran ja nautin. Yksi ranskalaisista istui maan tavan mukaan portailla ja oli ns. aitiopaikalla. Jos sinulla pitää pokka, valitse ehdottomasti tuo rappuspaikka!

Sopimukseni srilankalaisvaimon kanssa piti. Olin varmuudenvälttämisenehkäisemiseksi ilmoittanut ranskalaiselle ylihoitajaksi opiskelevalle keskustelukumppanillemme tästä sanattomasta sopimuksesta. Tunnin kuluttua rouva poistui ja minä istuin. Tuloksena oli hyvä ikkunapaikka, mutta väärälle puolelle. No, kyllä niitä maisemia riitti toisellakin puolella, mutta seisovista uusista matkaajista johtuen en nähnyt juurikaan enää alas laaksoon. Kun toiselle kumartaa, niin toiselle pyllistää.

Sri Lanka – videoklippejä junamatkalla Kandysta Ellaan

 

Noin kolmen tunnin junailun jälkeen saavuimme Ellaan, noin 2 km korkeudella sijaitsevaan kauniiseen vuoristokylään. Oli ottanut strategiaksi etsiä vähintäänkin yhden etelärannikolle menevän turistin jakamaan auton kustannuksia. Matkaa olisi kuitenkin yli 200 km. Busseillakin pääsisi, mutta hitaasti, tosin lähes ilmaiseksi eli noin parilla eurolla. Olin kuitenkin asettanut maksimisummaksi tuosta matkasta 50 euroa.

Asemalla homma ei kuitenkaan mennyt kuten Stromsössä. Ketään ei ollut ainakaan lähietäisyydellä menossa saman tien rannikolle. Vastassa oli tietty taksiinheittäjiä eli miehiä, jotka tarjosivat vanin kyytiä. Lupasivatten etsiä minulle matkakumppanit. Ei onnistunut heiltäkään. Kysyivätten paljonko olisin valmis maksamaan. Ilmoitin, että maksan matkasta Mirissaan 7000 rutia (noin 45 €), pyysivät 9000. Kun sanoin lähteväni bussilla, alkoi puhelin laulaa. Parit puhelinsoitot ja diili oli tehty 7500 rutilla. Olin tyytyväinen.

Reilun puolen tunnin kuluttua tuli kuljettaja vanhalla Toyotallaan. Diiliin kuului, että maksoin taksiinheittäjälle 1000 rutia ja loput kuljettajalle. Alkoi pitkä ja kivinen ajomatka.

Ella on korkealla vuoristossa sijaitseava turistikylä, jonka tärkeimmät nähtävyydet voi bongata yllä olevasta kyltistä.

Aloimme laskeutua Ellasta rannikolle. Kuvista ymmärtää, että kylä sijaitsee korkealla.

Vähän matkan päässä rautatieasemalta oli iso vesiputous, joka piti tietty juosta kuvaamassa.

Sitten alkoi kuskishow. Kaveri oli päättänyt ajaa ennätysajassa Mirissaan. Hän ajeli keskimääräistä kovempaa, josta seurasi, että ohituksia tuli paljon enemmän kuin laki suo, kuten totesin myöhemmin.

Jossain vaiheessa ilmoitin, että käydäänpäs teellä/kahvilla. Olimme jo kerran pysähtynyt kyselemään internet-korttia puhelimeeni, jotta voisin alkaa etsiä majapaikkaa seuraavaksi yöksi. Kaveri yritti laittaa koodeja puhelimeeni, mutta ei lähtenyt toimimaan. En ole koskaan ostanut vierailta mailta puhelinkortteja, joten häpeäkseni joudun tunnustamaan, etten täysin tiedä miten homma pelittää. Menin kauppaan ajatuksella, että ostan sieltä paikallisen SIM-kortin. Myyjä ilmoitti, ettei sellaista tarvita vaan pelkkä tarrakortin alta löytyvä tunnus riittää. Ajattelin, että noinko helppoa se on?

Ei ollut helppoa se, ei! Kaverin oli luovutettava. Harmi harmi. (Tässä yhteydessä paljastan, että ilmeisesti olis pitänyt ostaa ensin puhelinkorttti ja sitten siihen internetkortti? Selvitän asian itselleni, jotta voi toimia oikein Dubaissa 3 viikon kuluttua.) Pysähdyimme parissa kahvilassa tavoitteena saada internet-yhteys, mutta eipä se onnistunut tuolla maalla. Wlania ei löytynyt mistään. Teet kyllä sitten join kera herkulliset, pilkkahintaisten piirakoiden. Ne ja kuskin kahvi & pulla maksoivat yhteensä reilu 2 euroa.

Matka jatkui entistä hurjemmalla tyylillä. Niin minusta ainakin tuntui. Vauhti ei toki ollut kova, sillä olimme tulleet alueelle, jossa kylät ja kaupungit kytkeytyivät toisiinsa ja lähes koko ajan taisi olla voimassa taajamarajoitukset.

Vaikka tie kulki lähellä merta, sitä ei juurikaan näkynyt ensimmäisten kymmenien kilometrien matkalla. Noiden pensaikkojen takana se kuitenkin oli.

Saavuimme lopulta meren rantaan ja maisemat alkoivat olla sen mukaiset. Yllä olevalla kauniilla kannaksella ajettaessa ajatus meni Suomeen ja Pulkkilanharjulle/Punkaharjulle, sillä vettä oli molemmin puolin. Puut tosin puuttuivat, joten näkymät eivät saaneet haukkomaan henkeä.

Liikenneruuhkat, illan hämärtyminen ja hidas meno taisivat saada kuljettajani ajattelemaan jo paluumatkaa, sillä panin merkille, että pienelläkin suoralla piti ohittaa tuktuk, kuorma-auto tai muuten vaan liikennevirran mukana liikkuva kulkuväline. Eräällä lyhyellä suoralla olin panevani merkille, että taisi mennä ohitus pitkäksi eli valkoinen viiva tuli selkeästi ylitetyksi, ei niin fiksusti minun mielestäni. Parin sadan metrin päässä seisoikin sitten poliisisetä käsi pystyssä ja ohjasi huonotuurisen (jos niin voi sanoa, kun on harrastanut venäläistä ohitusrulettia koko matkan) tien varteen. Kaveri pysäytti auton, veti paperit hansikaslokerosta ja totesi lähtiessään ”polis”. Vartti siellä sitten neuvoteltiin. Kuski tuli autoon ja totesi ”not good”. Sen jälkeen emme jutelleet puoleen tuntiin mitään. Yritin kerran kysyä miten kävi, mutta hän ei ollut puhetuulella. Annoin olla rauhassa.

Jostain käsittämättömästä syystä vauhti ei tippunut lainkaan ja hullut ohitukset jatkuivat. Ajattelin mielessäni, että toivottavasti ei nalli napsahda toista kertaa. Pääsimme perille vähän ennen klo 19:ää, jolloin pimeä oli jo laskeutunut. En ollut saanut varatuksi hotellia, mutta minulla oli tallessa edellisenä iltana bongaamani hotellin nimi ja osoite. Olin myös katsonut missä se suunnilleen sijaitsee, joten osasin olla varuillani. Kuin ihmeen kaupalla osuimme heti kohdalleen. Maksoin kaverille vähän kipurahaakin, hyvästelimme ja toivotin rauhallisempaa ja onnekkaampaa kotimatkaa.

Mirissa Beach

Olin kuullut ja lukenut, että Mirissa Beach on yksi parhaista rannoista Sri Lankalla. Johtava naistenlehtikin kirjoitti asiasta juuri ja sain Koti-Suomesta siitä tyttäreltäni viestin. Kiitin ja kumarsin. Hyvästeltyäni rallikuskini kävelin Serenity Resort -hotellin vastaanottoon. Yleismies Jantunen ilmoitti minuakin huonommalla englannillaan, ettei vapaita huoneita ole. Pyysi kuitenkin, että menen kysymään managerilta vilkkaan tien toisella puolella olevasta ravintolasta. Etsin esimiehen esiin ja esitin hänelle samaisen kysymyksen. Huone löytyikin yllättäen. Tuli kysymättä hinnassa vastaan ja ilmoitti sen olevan 60 dollaria aamiaisella. Kaupat syntyivät.

Matkakertomus Mirissa Beachista löytyy seuraavasta postauksesta.

 

Jos haluat pysyä mukana kovassa postausvauhdissani, käy tykkäämässä Facebook-sivustoani 

https://www.facebook.com/appamatkustaa/

 

 

 

65 total views, 1 views today

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *