Tansanian kiertomatka osa 1: Matka Mufindin vuoristoon

Olemme käyneet Tansaniassa muutaman kerran syystä, että kaikista maailman valtioista se on tehnyt meihin yhden merkittävimmistä vaikutuksista. On vaikea selittää, miksi noin 70 vierailemamme maan joukosta Tansania nousee niin korkealle, mutta veikkaan, että maailmalla reissatessa elämykset jäävät parhaiten mieleen. Tuossa maassa moni asia on toisin. Se on yksi köyhimmistä valtioista vaikka onkin parantanut elintasoaan viime vuosikymmenten aikana valtavasti. Aloitan tästä Tansania-sarjan, jossa esittelen sen parhaita paloja ja kertoilen miksi olemme menettäneet palan sydäntämme tuolle köhälle, muttakauniille maalle. Viimeksi kävimme siellä vuonna 2015 ja aloitan tämän Tansania-sarjan siitä. Tervetuloa karun kauniisiin maisemiin, vuoristoon, savanneille, huikeille rannoille ja ennen kaikkea luonnonpuistoihin safareille. Tansania on monenkirjava maa.

(Olen julkaissut näitä tarinoita aiemmin pdf-versiona, mutta mielestäni ne ansaitsevat tulla julkaistuiksi paremmassa formaatissa. Siksi editoin sarjan uusiksi ja ne ilmestyvät täällä muutaman päivän välein.)

Taustaa

 

Meillä suomalaisilla on jotain erityistä rakkautta Tansaniaa kohtaan syystä, että maamme on avustanut sitä jo vuosikymmenten ajan. Lähetysseura on yksi suurimpia avustajia ja heidän ehkä tunnetuin hyväntekijänsä on Suomen Äiti-Teresa, lastenlääkäri Leena Pasanen, joka päätti omistaa elämänsä tansanialaisille lapsille vuonna 1981.

Leena jätti luksuselämän Suomessa ja vaihtoi sen elämään keskellä ei mitään. Saimme olla Äiti-Leenan kanssa samassa Raamattupiirissä Oulussa vuosikausia ja ihmetellä sitten hänen valintaansa jättää pianot, konsertit ja Aallon huonekalut. Ei sitä ymmärtänyt. Kun samasta piiristämme lähti väkeä myös Etiopiaan, Japaniin, Italiaan ja ties minne, täytyi siihen olla jokin syy.

Maallisia vaikuttajia oli tietty monia, mutta yksi vahvimmista lienee ollut piirimem vetäjä Keijo Vikman, joka itsekin vei perheensä Italiaan kohta Leenan lähdön jälkeen. Toki perimmäinen syy oli jossain muualla. Se oli korkeemmas kärees.

Jos haluat lukea kuinka hulluun maailmaan Leena lähti, kaiva esiin hänen bestsellerkirjansa Daktarin lapset ja Noel – daktarin tarinoita Tansaniasta.  Elämä Tansaniassa 1980-luvun alussa ei ollut ”tervejärkisen” ihmisen hommaa ja silti Leena on tervejärkisimpiä ihmisiä maailmassa. Näin voi väittää, jos kriteerinä on elämisen rikkaus. Leenan toinen kirja Noel todistaa, että näin on. Meillä on ollut etuoikeus säilyttää yhteys Leenaan ja tavata hänet joka vuosi vähintäänkin Suomessa ja tämä selittänee, miksi taas ollaan matkalla Tansaniaan.

Vuonna 2011 matkaseuranamme oli iltatähtemme Antti, joka on ehtinyt olla pari kertaa muutaman kuukauden visiitillä puskassa auttamassa lapsia, nuoria ja aikuisia ja menettänyt vielä isomman palan sydämestään Afrikalle, kuin me. Tälle vuoden 2015  matkallemme saimme revityksi muutaman minuutin houkuttelun jälkeen mukaamme hyvät ystävämme, Marjatan serkun Mikaelin ja hänen vaimonsa Marjon.

Oululaiset olivat tulleet kentälle jo hieman aiemmin, mutta kohdattuamme siirryimme lounaalle loungeen. Siellä tuli jo päällimmäiset kuulumiset vaihdetuksi ja matka saattoi alkaa.

 

MATKALLA

 

Olimme sopineet matkasta hyvissä ajoin keväällä. Sain Asko Toursin ainokaisena työntekijänä valtuudet matkajärjestelyistä. Surfailtuani riittävän kauan netissä löysin ainutlaatuisen reitin Dar Es Salamiin. Lensimme sinne Swiss Airin kyydissä Zürichin kautta mukavaan 545 euron hintaan. Pienenä matkaviiveenä oli yöpyminen menomatkalla. Löysin parin kilometrin päästä lentokenttää Klotenista Welcome Inn –hotellin 100 €, joten edestakaisen matkan hinnaksi tuli 595 €/matkaaja. Lentokenttäkuljetukset kuuluivat huonehintaan.

Ilmauduimme Helsingistä pe 21.11. klo 14 ja laskeudumme Sveitsiin vajaa 3 tunnin kuluttua turhankin kovassa tuulessa. Harvemmin koneen keinututus jatkuu maahan saakka, mutta nyt jatkui. Mukavampiakin laskeutumisia on ollut, mutta miehistö osasi hommansa.

Pienen levon jälkeen söimme ja joimme hotellissa sveitsiläisen menuun ja rauhoituimme yöpuulle. Tuota yöpymispaikkaa voi suositella jopa ystäville.

Koska aamiainen ei kuulunut huoneen hintaan lähdimme ajoissa kentälle aamupalalle. Shuttle Service kuljetti meidät Panoraama-loungeen lentokentän kansainväliselle puolelle. Siirtymätriittiin meni oletettua enemmän aikaa, sillä jouduimme käyttämään Skytrainia apuna. Olimme turvatarkastusten ja ostoksien hidastuttamana loungesta vajaan tunnin kuluttua siitä, kun lähdimme hotellista.

Swiss Airin koneen hyviin puoliin voidaan lukea keskimääräistä paremmat jalkatilat, kohtuullisen maukas ateria juomineen sekä miellyttävänä yllätyksenä loppulennolla tarjottu Möwenbickin jäätelö ja lämmin juustotorttu. Ei Askompi tarjoilu ja lento. Ehdottomana plussana olivat Bosen vastamelukuulokkeet, jotka olivat mukanani neitsytlennollaan. Oli nautinto siirtyä täysin omaan maailmaan katselemaan uusinta Mission Impossible –elokuvaa. Cruise ja kumppanit hoitivat hommansa kiitettävällä ammattitaidolla.

Laskeuduimme 7,5 tunnin lennon jälkeen Nairobiin, odotimme uudet kanssamatkustajat mukaan ja löysimme itsemme noin tunnin lennon jälkeen Dar Es Salaamin lentokentältä ihmettelemästä hyvin ruskettuneita alkuasukkaita.

 

DAR ES SALAAMISTA IRINGAN KAUTTA MUFINDIIN

 

Olin bongannut meille yöpymispaikan Dar Es Salaamin lentokentän kupeesta 47 € huonehintaan kera aamiaisen. Transit Motel Airport oli vajaan km päässä kentältä. M&M olivat tilanneet meille kyydin, joten tuloaulassa odotti alkuasukas nimilapun kanssa. Hyvä niin, sillä Tansania ei köyhyydestä johtuen ole maailman turvallisimpia maita ja lentokenttien taksiinheittäjät ovat tunnetusti maailman epäluotettavimpia ihmisiä, mitä tulee normihintaiseen kuljetukseen.

”Our man” sai kuin ihmeen kaupalla laukkumme sopimaan parhaat päivänsä nähneeseen japsiautoon. Kun olimme ylittäneet vilkasliikenteisen päätien ja raivanneet käsimerkeillä pujotteluradan tien yli, meitä odotti muutaman sadan metrin soratie, jossa ei olisi voinut olla useampia kuoppia. Suurin osa niistä kuului sarjaan ehdottomastikierrettäväjottaautoeihajoaisi. Miehemme uskoi kuitenkin, että uusi juuri valittu presidentti pitää huolta, että sekin laitetaan kuntoon 🙂

Transit-hotelli oli juuri ja juuri 50 dollarin arvoinen nukkumispaikka, jossa kannattaa kyllä yöpyä jatkolentoa odotellessa. Aikaisesta lähdöstämme johtuen missasimme aamiaisen, mutta kolmannen kysymisen jälkeen einiinhyväasiakaspalvelijamme tajusi hakea meille litran pullot vettä, jotta selviämme yön yli ja lentokentälle saakka kuivumatta. Piilouduimme yöksi hyttysverkkojen sisään sänkyihimme ja matkasimme aamulla miehemme kyydissä kotimaan terminaaliin. Hän veloitti edestakaisesta kyydistä 10 dollaria.

Turvatarkastuksen taso ei ollut totutun kaltainen, mutta toimiva. Terminaalissa kaikki muodollisuudet hoidettiin käsin kirjoittaen, muistivihkoja ja lipukkeita hyödyntäen.

Aurinko näytti parhaat puolensa ja lukuisat 16-paikkaiset pienkoneet odottivat matkustajia.

Nousimme klo 7 koneeseen, jossa alkuasukaskapteeni odotteli meitä lennolle. Ohitimme FOX:n eli tulevan majapaikkamme klaanin koneen matkalla tämänkertaiseen kuljettimeemme. Tuollaisella meidät kiidätettiin edellisellä reissullamme yksityiskuljetuksella Mufindin pelloilta Dar Es Salaamiin.

Edessä oli 1,5 tunnin äänekäs, mutta erittäin tasainen lento. Koko matkan aikana ei ollut merkkiäkään ilmakuopista, joten pääsimme ihastelemaan alla avautuvaa Afrikan väristä luontoa paraatipaikalta.

Vuoret ja pitkästä kuivasta kaudesta kellanruskeat savannit olivat ”juuri sitä oikeaa väriä”. Bosen vastamelukuulokkeet olivat nyt juuri oikeassa käytössä ja onneksi laukkuni pohjalta löytyi myös pari korvatulppia niille, joilla ei ollut samanlaista ylellisyyttä.

Iringan lentokentällä on yksi kiitorata, jonne laskeuduimme siististi, pomppimatta.

Leena oli meitä vastassa Iringan kentällä ja oi sitä jälleennäkemisen riemua.

Siirryimme Leenan uuteen nelivetomaasturiin, joka 13-vuotiaana, alle 100 000 km ajettuna kaikilla mahdollisilla kulkuavustimilla varustettuna ja 6 sylinterin voimanpesällään on ainoa oikea ajopelin noilla seuduilla. Hiljainen moottori ja yllättävän tasainen kyyti olivat viimeinen silaus sille, että Äiti-Leenalla on arvoisensa kulkuväline teillä, joiden tavaramerkkinä ovat syvät kuopat ja vaot sekä mäet. Niiden päälle nousemisessa, etenkin sateen jälkeen, ei voi välttyä ikäviltä yllätyksiltä edes huippuautolla. Onneksi traktorit on keksitty 🙂

Kävimme Iringan valtavalla markkinatorilla hakemassa Leenalle pussikaupalla hedelmiä ja vihanneksia. Oli ilo seurata, miten “kotonaan” dactar Leena kulki omiensa joukossa, kuten odottaa saattoikin. Kaikki rakastavat Leenaa ja palvelu on sen mukaista. Nappasimme vielä paikallisesta supermarketista Leenan lempparijäätelöt ja lähdimme kohti aamiaispaikkaa.

Yksi Leenan vetäytymispaikoista sijaitsee noin 60 km päässä Iringasta hieman syrjässä päätiestä. Kävimme todella viehättävässä lomakylässä nauttimassa kahvit ja tuoreet sämpylät kera hyvä hillon. Leena tarjosi aamiaisen ja kävi ilmi, että matkamiehen aamiaiset maksoivat yhteensä 1000 paikallista shillinkiä eli 5 €!

Kävimme katsastamassa Leenan lempimökin, jossa hän oli ollut viimeistelemässä mm. uusinta kirjaansa. Muutenkin se tuntui olevan hänen lempipaikkojansa, jonne on kiva vetäytyä ajoittain pois Mufindin ”vilinästä”. Yllä olevista kuvista on helppo päätellä miksi.

Meillä oli vielä n. 100 km matkaa Mufindiin reittiä, josta noin puolet oli hyväkuntoista päätietä ja loput sora-/hiekkatietä, joka kapeni ja huononi loppua kohti. Viimeistään Mufindissa vakuuttui siitä, että suuripyöräinen, leveärenkainen Toyota Patrol oli juuri oikea auto Leenalle.

Viimeiset kilometrit ajelimme todella kaunista tietä, jonka molemmin puolin oli erittäin kauniita teeviljelmiä osin jyrkilläkin rinteillä.

Tuota maisemaa katsoessa oli helppo palauttaa mieleen miksi veri vetää Leenaa Mufindiin.

 

Tämä tarina jatkuu muutaman päivän kuluttua seuraavalla matkakertomuksella. Niissä tulen kertoilemaan matkailustamme Mufindin vuoristossa, Ruahan huikean hienossa luonnonpuistossa villieläinten valtakunnassa sekä Lazy Lagoonilla meren rannalla.

 

Käy tykkäämässä Facebook-sivuani “Appa matkustaa” niin saat tideon, kun jatkokertomukset ilmestyvät.

607 total views, 28 views today

Comments

  1. Espanjaan says:

    Wau, olipa valaiseva ja kiinnostava kirjoitus! Iringa, Morogoro ja Leena ovat vilahdelleet muutaman muunkin ystävämme kirjoituksissa. Jatkamme seuraamista.

    1. Kiitokset suuret! Kannattaa seurata, sillä parhaat palat ovat tulossa.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *