USA – Floridan Palm Beachin parhaita paloja

Floridan Palm Beach on erittäin suosittu lomailukohde, eikä suotta. Esittelen tässä matkakertomuksessa sen parhaita paloja (ruoka)kaupoista nähtävyyksiin. Tutustumme tässä osiossa mm. The Breakers-hotelliin, Fragler Museoon ja Suomi-taloon. Käymme kuolaamassa myös einiintavallistenihmisten kaupunginosaa, joka sijaitsee Worth Avenuella. Huikean hienoa on sielläkin! Niin, ja mehän melkein tapasimme Trumpin 🙂

Aloitin tämä matkakertomusten sarjan esittelemällä hotellimme. Tuo bloggaus löytyy täältä:

Florida – Palm Beach Shores Resort and Vagation RCI-hotelli

Noin peninkulman päässä kortteeraavat ystävämme Juha ja Tarja tulivat hakemaan meidät sunnuntai-ajelulle.

Kävimme Gardenin alueella tutustumassa mielettömän monipuoliseen italialaiseen herkkuruokakauppaan, jossa tarjonta oli erittäin runsasta ja esillepano esimerkillisen upeaa. Voi niitä liha- ja kala-/ äyriäisitiskejä! Muutenkin kauppa oli kokin ja myös ruokailijan ostosparatiisi.

Jatkoimme matkaa Palm Beach Gardenin huikean suureen ostoskeskukseen The Gardens Malliin. Se oli vasta availemassa oviaan, joten tyydyimme pieneen tutustumiskierrokseen ja jatkoimme matkaa kohti West Palm Beachiä ja Palm Beachiä. Matkat näiden kaupunkien välillä eivät ole maisemallisesti innostavia, mutta WPB:n alue alkoi tornitaloineen jo muistuttaa sitä mielikuvaa, minkä olemme kuvien perusteella alueesta saaneet.

Teimme pikaisen kiertoajelun sunnuntaihiljaisen West Palm Beachin keskustaan ja jatkoimme Palm Beachin saarelle.

 

The Breakers-hotelli

 

Oppaamme veivät meidät tutustumaan huikean hienoon The Breakers-hotelliin, jossa jenkkityyliin ei tarvinnut itse autolleen parkkipaikkaa etsiä.

Saatoimme vain päivitellä kauniita auloja, tanssisaleja, kirjastoja yms. Olihan siinä laitettu dollari poikineen likoon, kun oli aikoinaan rakennettu tuollainen loistohotelli.

Miellytti silmiä katsella noita freskoin koristeltuja renessanssikattoja ja upeita kristallikruunuja, paljon.

Pakkohan se oli laittaa tanssiksi, kun on kerta tanssimaan meidän luotu.

Hotelli sijaitsee vielä mukavasti hiekkarannan välittömässä läheisyydessä, joten siihen voi todeta, että ”Ei Askompaa”.

Kävimme kierroksen lopuksi vielä nauttimassa cappuccinot ja jäätelöt hotellin baarissa, ulkona mukavissa lepotuoleissa istuen, kaunista luontoa ihaillen. Tunsimme olevamme lomalla.

Jatkoimme vielä kierrosta hotellin alueella ja suuntasimme sitten limusiiniin. Juha hieman ujosteli pyytää bell boytä noutamaan hänen kohtuuvanhan autonsa hotellin eteen, sillä muut autot olivat sieltä arvoikkaimmasta päästä. Tässä hotellissa tuo avusteinen pysäköinti maksaa minimissään 20 dollaria, mutta sen sai takaisin, kun osti vähintään sillä summalla milk shakea ym.

 

Melkein Trumpia tapaamassa

 

Hyppäsimme limusiiniin ja jatkoimme tutustumista saareen. Juha kuskasi meitä läpi keskimääräistäenemmänansaitsevienihmistenkartanoiden. Suurin osa niistä oli muurien ja istutusten keskellä näkymättömissä. Osa oli kuitenkin jätetty tavallisten kuolevaisten ihailtavaksi. Wets Palm Beachissä on Trumpin torni, jossa on pari n. 30-kerroksista asuintaloa niille vähän enemmän ansaitseville amerikkalaisille.

Erään kartanon edessä seisoi poliisiautot vilkut päällä ohjailemassa liikennettä. Juha tiesi kertoa, että sen omistaa Trumpin tytär. Totta tai ei, mutta jokin valtiovierailun tapainen siellä oli menossa, sillä muurien suojassa, porttien läpi saatoimme nähdä valtiolippurivistön ja huomattavan määrän mustia autoja kera keskimääräistäenemmänansaitsevienhyväosaistenloistoautojen. Ohitettuamme kartanon meitä vastaan tuli helikopteri. Heitin herjana, että ”siellä se Trump tulee”. Ja, kuinka ollakaan, kun kopteri tuli kohdalle saatoimme nähdä, että tuon mustan helikopterin kyljessä luki ”Trump”. Myöhemmin, kun ohitimme WPB:n lentokenttää, siellä oli saman värinen suuri matkustajakone, jossa kyljessä luki ”Trump”. Isä oli tainnut järkätä pienet juhlat ja tuli paikalle niin kuin keskimääräistäenemmänansaitsevienyhdysvaltalaisten kuuluukin.

 

Suomi-taloa tarkastamassa

 

Jatkoimme matkaa vielä tovin noita kartanoita ihaillen, mutta kohta siirryimme kohti Lantanaa, joka on kuulemma suomalaisten paljolti asuttamaa seutua.

Tuo ei-niin-ihastuttava alue on kulta-aikansa nähnyt, mutta sieltä löytyi kuitenkin Suomi-talo, jossa on perinteinen työväentalo, suomalainen sotamuseo ja kirjasto, joka on auki sunnuntaisin.

Juha ja Tarja kävivät vaihtamassa lukuvalikoimansa uusiin kirjoihin tuossa suomalaisten kokoontumispisteessä, jossa on monenlaista harrastetoimintaa, mm. mieskuoro.

Jatkoimme kohti vihannestoria, joka osoittautui varsinaisesti tavallisenkansanruokaparatiisiksi. Ostimme sieltä ostoskärryllisen vihanneksia ja hedelmiä pilkkahinnalla verrattuna tavallisiin kauppoihin.

Keskiviikkona Juha ja Tarja menivät verho-ostoksille ja pyysivät meidät mukaan. Lähdimme mielellämme tutustumaan uusiin kauppoihin ja katselemaan ympäristöä. Kävimme jälleen The Garden Mallissa, josta tarttui jotain vaatettakin mukaan. Tarjosimme matkan jälkeen jälleen päivällisen kyyditsijöillemme ja jäimme sitten omillemme muutamaksi päiväksi.

 

Julkisilla ympäristöön tutustumaan

 

Torstaina päätimme lähteä tutustumaan alueen yleisiin kulkuvälineisiin. Hotellimme edestä olisi mennyt bussi 30 min välein, mutta päätimme vaihtaa 1,5 dollarin sijoituksen parin kilometrin kävelyyn sillan yli mantereelle. Hyppäsimme siellä bussiin n:o 1, maksoimme ”mykän” kuljettajan silmien alla automaattiin yhteensä 3 dollaria ja lunastimme kyydin West Palm Beachille. Ajatuksissamme oli ensin, että köröttelemme samalla rahalla muutaman kymmenen kilometrin päähän Delray Beachille tutustumaan rantabulevardiin. Hidas eteneminen sai meidät kuitenkin toisiin aatoksiin. Ajattelimme tehdä tuon tutustumiskierroksen vasta viimeisellä viikolla, kun vuokraamme auton.

Noin 5 km matka WPB:lle kesti noin 30 minuuttia. Hyppäsimme Downtownissa pois, kiertelimme vähän paikkoja katsellen, kävimme juomassa cappuccinot ja jatkoimme ihastelemaan Trump Toweria, yliopiston kauniita rakennuksia ym. nähtävyyksiä.

Ilma oli kuin morsian, joten oli kiehtovaa käveleskellä katselemassa paikkoja. Ylitimme sillan ja menimme Palm Beachille. Yllä kirjastorakennus.

Jatkoimme rantakatua pitkin.

Ohittelimme todella kauniita kartanoita ja totesimme, että ”noissa voisi jopa asua, ainakin muutaman viikon vuodessa”.

Kohteenamme oli Fragler Museum.

Fragler Museum on pakko nähdä!

Tuo ”Amerikan Taj Mahaliksi” ristitty loistokas kartano oli Floridaan rautatieyhteydet rakennuttaneen Henry M. Fraglerin lahja kolmannelle vaimolleen, joka oli puolet Henkkaa nuorempi ja ilmeisesti myös vähintään saman verran kauniimpi, perijätär jo syntyessään.

Meille jäi epäselväksi olisiko tämä alla olevassa maalauksessa oleva kaunis nainen tuo perijätär, mutta sovitaan niin. Häntä on ainakin helppo katsella.

Yhtä helppoa oli myös kartanon katselu. Kannatti ehdottomasti maksaa  18 dollarin pääsymaksu nähdäkseen tuon kartanon.

Rannassa sijaitseva ”valkoinen talo” on täynnä kauniita esineitä ja huonekaluja.

Isännän makuuhuoneen yhteydessä on puhelimella varustettu kylpyhuone ja pukeutumishuone.

Yläkerran vierashuoneet ovat kaikki sisustettu erivärisiksi, toinen toistaan kauniimmin vaikka kalustus olikin periaatteessa kaikissa lähes samanlainen.

Olimme siellä molemmat.

Kannatta tutustua tuohon rautatierakentajan monumenttiin, jonka yhteen siipeen on rakennettu ”rautatieasema”, jossa kahvilan lisäksi nähtävissä Henryn yksityisjunanvaunu. Hauska tuttavuus sekin.

Tällä pyörällä kuljetettiin aikoinaan väkeä saarella. Kyytimaksu vastasi työmiehen päiväpalkkaa.

Kanavan varrella sijaitsevasta kartanosta ja sen pihalta on upeat näkymät meren yli West Palm Beachille ja sen venesatamaan.

Alueen ulkopuolella on kauniita rakennuksia, mm. jonkin uskonlahkon kirkko ja todella vanha huvila.

Huvilan edessä on puu, jonka maanpäälliset juuret ja runko ovat käsittämättömän suuret. Emme ole missään nähneet noin valtavan leveää puuta. Mikä on tämän puun nimi, sitä tiedä en?

Mandariinit odottivat poimijaansa.

Kirjaston takana olevassa taidepuutarhassa on kaunis paviljonki.

Piipahdimme matkalla kirjaston takana olevassa puutarhassa tapaamassa tuttuja, jotka olivat istuneet siellä jo melkoisen tovin.

Miami Beachin Atlantin puoleista rantaa.

 

Worth Avenue – ei tavalliselle taatelin tallaajalle, kaupat meinaan 🙂

 

Jatkoimme matkaa toiseen pääkohteeseemme eli Worth Avenuelle. Se on vajaan kilometrin pituinen kadunpätkä, joka alkaa hiekkarannalta.

Näitä asiakkaita alueella riittää, jos mitään voi päätellä niistä autoista, joita kaduilla liikkuu. Upeiden avoautojen, Rolls´n, Jaguarien ym. loistoautojen määrä muistutti vähän sitä näkyä, minkä olimme kokeneet Monte Carlon Casinon ympärillä.

Kadulla on todella suuri määrä merkkiliikkeitä, lähes kaikki huippumerkit edustettuna. Tämä oli sitä aluetta, jossa hintalappuja ei laiteta näkyviin eikä niitä paljon edes kysellä, Jos miellyttää, ostetaan pois.

Niiden lisäksi pääkadun varrella ja poikkikujilla on ainoastaan taideliikkeitä sekä kultasepänliikkeitä sekä muutama ravintola.

Mistä ihmeestä nuo kaikki vetävät asiakkaansa? No, hinnat lienevät sellaisia, että muutama kauppa päivässä riittää pitämään talouden tasapainossa. Olihan se elämys tehdä edes näyteikkunaostoksia tuolla glamourin keskellä. No, riitti meillä sentään rahat pariin olueeseen, kun sattui olemaan Happy Hour 🙂

Kun olimme saaneet ähkyn kaiken kauniin ihmettelystä, kävelimme sillan yli WPB:lle. Hyppäsimme siellä trolleyn kyytiin ja ajelimme sillä rautatieasemalle. Amerikkalaisen kulttuurin kummajaisia ovat halvat julkiset liikennevälineet . Huippua edustavat nuo trolleybussit, jotka ajavat downtownissa kolmea eri linjaa ympäri, ilmaiseksi.

Kävimme rautatieasemalla varmistamassa miten sieltä pääsee reilun viikon kuluttua seuraavaan hotelliin. Sen jälkeen hyppäsimme bussi n:o 1:een (kaikki bussit käyvät tuolla keskusasemalla) ja ajelimme kämpille. Upea päivä!

 

 

1,861 total views, 9 views today

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *