Sveitsin Saas-Fee on erinomainen vaelluskohde: Hannig
Saas-Feen kaunis kylä Sveitsissä on verrattoman hieno vaelluskohde. Kävelimme siellä viikon aikana useita kertoja ja nousimme jopa kerran pyörällä Hannigiin 536 m kylää korkeammalle. Se osoittautui tällä kertaa suureksi virheeksi, mutta siitäkin selvisimme.
Esittelen kaikki kokemamme Saas-Feen kylän hissit ja kävelyreitit. Aloitan tässä matkakertomuksessa Hannigista ja jatkossa sitten muut. Toivottavasti saat niistä apua omien vaellusmatkojesi suunnitteluun.
Hannig (2336 m)
6-paikkainen gondolihissi Hannigin hissiasemalle lähti 200 m päästä hotellistamme Sunstar Saas-Feestä. Näiden hissien ”ihanuus” on siinä, että ne kulkevat nonstopina noin minuutin välein eli saimme aina vallata kahdestaan hissin. Tässä kuvassa olemme ensimmäisellä nousullamme. Taustalla näkyy Saas-Feen kylä.
Tässä alkaa jo paljastua koko komeus eli olimme todella kauniilla alueella. Taustalla näkyy Felskinnin hissiasema, joka on peräti 3200 m korkeudessa.
Ystävällinen tarjoilija Hannigin ravintolan terassilla tarjoutui kuvaamaan onnellisen eläkeläispariskunnan mammun ja apan parhaimmillaan yli 4000 m vuorenhuippujen hohtaessa taustalla.
Kaikki vaellus- ym. reitit on merkitty selkeästi Sveitsin Alpeilla.
Tämä paikallinen mörkö-opastaulu ilahduttaa kulkijoita yläasemalla.
Ensimmäinen vaellusreittimme kulki Hannigin hissiasemalta ”suorinta” tietä kylään eli lähti hissiasemalta oikealle ja mutkitteli sen oikealla puolella kohti kylää.
Olimme 1. aamuna niin intoa täynnä, että päätimme lähteä kävellen alas kylään.
Tämä kaveri oli valinnut helpomman tavan laskeutua Saas-Feen kylään.
Reilun 5 minuutin kuluttua hän laskeutui alla näkyvälle pellolle lähelle urheilukenttää. Tuollaisesti harrastuksesta voisi innostuakin…
Matkalla kohtasimme lähinnä lampaita. Tämä aitaus oli noin 20 min kävelyn jälkeen metsärajan yläpuolella. Laumaa vartio nuori nainen, joka kertoi tulleensa edellisenä kesänä siihen hommaan, tykästyneensä ja tulleensa uudelleen. Tuli sellainen mieleen, että hän taisi etsiä rauhaa ja lähinnä itseään, sillä paimen ei halunnut itseään kuvattavan lampaita paimentamassa.
Tämä upea puu oli pakko kuvata.
Matka alas kylään kesti reilun tunnin.
Pyöräretki Saas-Feestä Hannigiin ja takaisin oli väärän reitinvalinnan johdosta hirveä koettelemus
Hotellimme tarjosi meille 3 tuntia maksutonta sähkömaastopyörän testausmahdollisuutta, jonka otimme ilomielin vastaan. Emme olleet kumpikaan koskaan ajelleet sähköpyörällä, joten olihan sellainen elämys pakko kokea.
Kuvajaiset e-bikematkasta jäivät varsin vähiin, sillä siitä tuli lopulta lähinnä selviytymistaistelu eli pääsemmekö ylös ja lopulta alas?
Mietimme kovasti mitä reittiä lähtisimme ajelemaan? Vaihtoehtoja oli kiertää kaikki alueen kylät pyöräillen, mutta mammu ei oikein innostunut testailemaan pyöriä autojen seassa kapeilla kaduilla. Syy siihen oli, että pyörissä oli ainoastaan käsijarrut ja akkukäyttöiset pyörät olivat aika kiikkeviä lähtemään, etenkin jos oli turbovaihde päällä. Päätimme testailla pyöriä ensin Saas-Feessä, jossa autoja ei juurikaan ole sähköautoja lukuunottamatta.
Siinä kävi sitten niin, että pyörillä oli ilo ajella ylöspäin tietä pitkin, kun kaikki oli niin hirveän helppoa. Löysimme itsemme kohta ajelemassa ylemmäs ja ylemmäs. Tie muuttui vähitellen soratieksi, mutta pyörä nousi kuin unelma pienellä polkemisella.
Kohta tuntui, että ”kuolema” korjaa satoaan…
Olimme ajelleet kohta lähes puoli tuntia ja pyörät jatkoivat upeaa nousuaan kuin tyhjää vaan. Sitten alkoivat vaikeudet. Soratietä oli jatkunut jo tovin, kunnes tie jyrkkeni selkeästi mutka mutkan jälkeen. Jossain vaiheessa tuli risteys, jossa piti päättää joko reitti 1 tai 2. Päätimme valita reitin 1, joka osoittautui olevan se kuuluisa ”big mistake”.
Kävi nimittäin niin, että pyörät eivät jaksaneetkaan enää vetää kulkijoita vaan jouduimme taluttamaan niitä päästäksemme eteenpäin. Olimme sen verran korkealla, että piti tehdä päätös jatkaako vai palatako takaisin. Marjatta ei ollut vielä ”sinut” oudon pyörän kanssa, joten päätimme jatkaa ylöspäin taluttaen pyöriä ajatuksella, että kyllä tämä muuttuu loivemmaksi, jotta voi ajaa. Ei muuttunut. Ajaminen oli lähes mahdotonta ja raskaan pyörän taluttaminen todella raskasta. Lopputulos oli se, että olimme jo hyvissä ajoin ennen hissiasemaa täysin puhki. Pidimme pausseja usein. Lopulta Marjatta ei enää jaksanut työntää pyörää, joten minä taistelin käytännössä molemmat pyörät ylös osin ajaen, osin taluttaen. Vein toisen pyörän 100 m ylös, kävelin hakemaan toisen jne. Välillä onneksi sain jopa ajetuksi pienen pätkän, kun rinne antoi myöten.
Meiltä meni siihen loppuosuuteen noin tunti, jonka jälkeen olimme molemmat täysin puhki. Onneksi pääsisimme hissillä alas, otaksuimme me. Emme päässeet.
Tämän kuvan ottohetkellä olemme jo päässeet hissiasemalle. Se minkä viestin Marjatta laittoi perikunnalle WhatsAppilla ei ole soveliasta tässä julkaistavaksi. Pyörät ovat taustalla lasten leikkipaikan edessä hyvillä mielin odottamassa alas menoa. Juomapullot olivat ymmärrettävästi lähes tyhjiä, sillä oli sitä kulunut tuon nousun aikana. Mutta me teimme sen!!!
Tämä oli se toinen kuva reitin varrelta. Muuta ei jostain syystä tullut otetuksi 🙂 Ja taas ollaan pyörän kyydissä syystä, että hissivahdeille oli edellisellä viikonlopulla annettu ohje, että pyöriä ei saa ottaa hisseihin. Ymmärsimme määräyksen, kun menimme seuraavan kerran hissiin. Suuret pyörät olisivat ehkä nippa nappa mahtuneet hissiin, kun vähän puristaa 🙂
Vaihtoehtona oli ajaa pyörät alas laaksoon loivempaa reittiä. Käytännössä se tarkoitti 5,5 km ajelua soratietä, joka oli ajoittain melko jyrkkää. Muuten alamäkipyöräily olisi ollut helpohkoa, mutta meikäisen peukalon juuressa oleva kuluma ei tykännyt yhtään siitä. Sille tuli koko ajan reilusti painoa yrittäessäni samalla painaa jarrua. Vaikka alas meno oli muuten kohtuullisen helppoa, oli tuo noin puolen tunnin lasku niin kivuliasta, että yhtään ei naurattanut.
Pääsimme lopulta ehjin nahoin hotellille. Marjatan lopputulema reissusta oli, ettei hän halua sähköpyörää. Minulle sen sijaan jäi sellainen tunne, että ehkäpä? Oli se ”kunnon tiellä” kuitenkin älyttömän helppoa ja kivaa, maastossakin niin kauan, kunnes nousu tuli liian jyrkäksi. Revi tästä sitten! Aika näyttää…
Päästyämme majapaikkaamme ja juotuamme oluet ja virvokkeet, pidimme pienen lepopaussin ja olimme jälleen valmiit liikenteeseen. Kävelyreissu odotti.
Nousu Hannigilta kohti Mälligiä (2700 m)
Palasimme eräänä toisena päivänä jälleen hissillä Hannigille. Tilannehan oli, että ”mitä enemmän reissaat hisseillä sitä enemmän tienaat”, sillä meillä oli viikkokortit hisseihin. Alpeilla on tapana, että jos yövyt viikon samassa hotellissa, saat maksuttomat hissi- ja bussikyydit.
Tämän kuvan ottohetkellä olemme jo nousseet Hannigin hissiasemalta jonkin verran ylöspäin vaelluksellamme kohti Mälligia, joka sijaitsee 2700 m korkeudessa. Seurasimme suurella mielenkiinnolla, kun ryhmä nuoria aikuisia lähti potkuttelemaan meille niin tutuksi tullutta reittiä 5,5 km alaspäin hissiasemalle. Noita isohkopyöräisiä potkulautoja vuokrataan hissiasemalla.
Minulla ei ollut mitään hinkua testata tuollaisia kulkuvälineitä, etenkään pyöräilykokemuksemme jälkeen. Niissä ei voi istua (ellei halua istua takatuupparilla) enkä osaa kuvitella, että seisominen tuon kapistuksen kyydissä olisi kovin helppoa matkustamista. Huh huh! Kauan teki lähtöä tuo ryhmä totutellessaan uuteen kulkuvälineeseen. Todennäköisesti laskeutuminen ei ollut kovin helppoa sillä kohtasimme ryhmän hissin ala-asemalla myöhemmin noin tunnin kuluttua käytyämme sitä ennen kävelemässä.
Lähdimme kävelemään päämäärättömästi ylöspäin ajatuksella, että katsellaan millaiset maisemat sieltä avautuu minnekin. Kävelytien varren maisemat olivat erittäin kauniit. Kukkaloistoa riitti noilla vuorilla, josta myöhemmissä matkakertomuksissa lisää todistusaineistoa.
Maisemissa ei ollut valittamista.
Tavoitteemme nähdä Saas-Grund (ylempi kuva) ja Saas-Almagell (taustalla alemmassa kuvassa) täyttyi vaeltaessamme riittävän ylös. Kannatti siis se puolen tunnin nousu. Mälligin huipulle emme tosin enää jaksaneet kavuta, joten palasimme maisemat nähtyämme hissille ja sillä alas Saas-Feehen kohtaamaan potkupyöräilijät.
Alta avautuu edellinen matkakertomuksemme, jossa esittelemme majapaikkamme sekä matkustusvinkkejä tuohon kauniiseen alppikylään.
https://appamatkustaa.fi/sunstar-hotel-saas-fee-sveitsi/
Toinen osa Saas-Feen vaellusreiteistä ilmestyy myöhemmin. Pätkin matkakertomukset pienempiin osiin, jotta nämä säilyttäisivät edes siedettävän pituuden. Jos haluat saada viestin, kun muut upeiden reittien kuvaukset ilmestyvät, käy tykkäämässä Facebook-sivua Appa matkustaa. Saat sitten sähköpostiisi viestin, kun uusia matkakertomuksia ilmestyy. Niitä tulee noin 2-3 päivän välein.
Hui mikä pyöräilykokemus teillä. Mahtoi perikunta olla ihmeissään Marjatan viestin jälkeen 😀 😀
Mutta nuo maisemat ovat kyllä ihan parhaita! Tuli mieleen oma vaellusloma Dolomiiteillä muutamia vuosia sitten. Ikävä alpeille tässä tuli, mutta täytyy kyllä sanoa etten hanki sähköpyörää! 😀
Tottahan se on, että nyt tuota pyöräretkeä on hyvä muistella ”erilaisena elämyksenä”. Ja perikuntakin sai pian tietoa, että kaikki ok, kun näkivät alasmenokuvan. Mutta olihan se seikkailu. Älä sano koskaan ei koskaan 🙂
Dolomiitit on hyvin erilainen kohde. Meillä vielä jäänyt kesäaikana autoilukokemuksen varaan, kun ajelimme sen kautta. Laskettelukohteena kyllä koettu ja upeana sellaisena.
Kiva oli kuulla kokemuksista patikoinnista (ja pyöräilystä) Sveitsin Alpeilla. Vaikka olen patikoinut ympäri maailmaa, jostain syystä Sveitsi patikoiden on vielä kokematta. Mutta ehkäpä jo ensi kesänä. Viime syksynä, kun olimme patikoimassa Dolomiiteilla, useimmat hissit oli jo suljettu, joten jouduimme usein rehkimään rankan ylämäen, jonka sesonkiaikaan olisimme päässeet kätevästi hissillä, mutta ehkäpä tulevalla Sveitsin-reissulla pääsen testaamaan näitä hissejäkin. Mutta pyörää tuskin haluan vuokrata! En ainakaan tämän teidän kokemuksen perusteella :D.
Sveitsi on meille tunnetuin patikointimaa. Ehkä huikein kokemamme paikka on Grindelwald. No, kyllä Davosissakin löytyi. Kaikki nämä ovat erittäin ok.
Kannattaa kyllä varmistaa noiden hissien kulkeminen. Kokemustemme mukaan se on se ”juttu”, kun pääsee niillä ylös (ja alas) ja näkee uskomattoman kauniita maisemia. Tykkäämme eniten panoraamateistä, joissa ei ole niin kovasti myöskään sitä jyrkkää laskua. Olemme silti tulleet muutaman kerran esim. Grindelwaldissa pitkät matkat alas välillä takaperin, kun jalat eivät meinaa tykätä kovaa painetta.
Suosittelen pyörän vuokraamista, mutta lähinnä alppikyläajeluun 🙂
Pyöräilykaupungeissa tapaamme pyöräillä, kuten vaikka Amsterdamissa ja Kööpenhaminassa. Yllättävää kyllä suuri määrä pyöriä liikenteessä tekee pyöräilystä tavallaan helpompaa kunhan vaan pysyy liikennevirrassa ja muistaa näyttää kääntymis- ja pysähtymismerkit.
Naapurimme tapaavat myös käydä Sveitsissä kait lähes joka kesä, mutta me emme oikein vaeltamisesta maailmalla ole innostuneet: kotona kyllä hölkkäämme, sauvakävelemme, pyöräilemme ja käymme kuntosalilla ja uimassa.
Sveitsissäkään emme ole vähään aikaan muutenkaan käyneet, mutta syyskuussa toteutunee yhteistyömatka Stuttgartin kanssa ja olemme sopineet ottavamme siihen kolme lisäpäivää omalla kustannuksella ja ne taidamme käyttää Bernin kertaamiseen.
Marjatalle pyöräily ei ole ”SE”-harrastus lähinnä hartiaseudun kipeytymisestä johtuen. Minä taas tykkään siitä kovasti. Mutta kun yhdessä mennään niin kävely on juttumme.
Kyllä suosittelen kovasti, että nouskaa jollekin vuorelle hissillä ja kävelkää panoraamateitä. Se on sitä parasta lomailua, ainakin meidän mielestämme. Kauniit maisemat, kivat polut, ei kiire, vaan nautitaan ja otetaan samalla itsestä hieman mittaa…
Todella upeita maisemia, tekisi niin mieli Sveitsiin ja ehdottomasti juuri patikoimaan!
Melkein tuota sähköpyöräilyäkin voisi kokeilla vaikkei teidän kokemukset ihan hirveän ihanilta kuulostanutkaan. En itsekään haluaisin mihinkään hirveän jyrkkään mäkeen ajamaan, varsinkaan alaspäin, mutta vähän loivemmalla kuulostaa ihan hauskalta puuhalta.
Niinpä Anni. Parasta lomailua on tuo patikointi upeissa maisemissa. Sähköpyörä on todella kiva kulkuväline. Teimme vaan virheen joutuessamme liian pahalle reitille. Esim. Suomessa se olisi todella hyvä kulkuväline.
Wow, mielettömiä maisemia! Yksi jos toinenkin bloggaaja tuntuu reissaavan tänä kesänä jossain päin Alppeja, taitaa olla oikein trendikohde tällä hetkellä. 😉 Mutta eihän se mikään ihme ole, upeita paikkojahan vuoristo on pullollaan. Ja erittäin virkistävää lukea välillä juttuja Sveitsin Alpeilta, eikä aina vaan Dolomiiteilta.
Aika hurjan kuuloinen tuo teidän pyöräreissu! Ja juuri tuo tilanne kun ei oikein takaisinkaan päin voi/kannata lähteä ja on pakko vaan painaa eteenpäin. Todella reippaita olette kun jaksoitte vielä pyöräretken päälle lähteä uudelleen liikkeelle ja patikoimaan.
Kiitos kannustuksesta Jenni 🙂 Olihan se hurja pyöräretki, mutta nyt on jotain mitä muistella ja mille naureskella. Ei naurattanut silloin. Kyllä reilusti yli 2000 m korkeus vaikutti asiaan.
Alpit on ollut kohteemme 80-luvulta lähtien. Olemme käyneet Sveitsissä yli 10 kertaa ja suosikkipaikkamme on Grindelwaldin alue, mutta siinä maassa niitä upeita paikkoja riittää. Huh huh! Dolomiiteilla emme itse asiassa ole olleet vaeltamassa, hiihtämässä kyllä. Ovat kovin erilaisia nuo alueet.
Olipahan pyöräretki, ei voi muuta sanoa…
Tuohon: ”Alpeilla on tapana, että jos yövyt viikon samassa hotellissa, saat maksuttomat hissi- ja bussikyydit.” voisi todeta sen, että riippuu todella paljon myös maasta ja kohteesta. Bad Gasteinissa Itävallassa sai kortin, jolla sai hisseihin ja busseihin 10% alennuksen. Eli kun reissuja ja budjetteja miettii, niin näissä on iso ero. Itävallassa nousut oli parinkympin luokkaa ja menopaluu 1,5 kertaista. Itse yleensä mieluiten teen rengasreittejä ylhäällä eli hissillä ylös ja alas. Nimittäin alamäkeen kävely on polville kaikkein raskainta niin sitä yrittää välttää niin paljon kuin mahdollista.
Juuri noin Rami. Siksi yritänkin kartoittaa ennakkoon ovatko hissit ja bussit maksuttomia vai ei. Kun on hyvään tottunut, ei halua helposti luopua siitä 🙂 Toki toisessa paikassa pisteiden määrä vaihtelee, ei ole pakollista suhteellisen kallista aamiaista vaan keittiö yms. Sveitsissä tuntuu olevan tuo linjaus, että hissit ovat kesäaikana maksuttomia ja sen merkitys on valtava, kun hissiliput ovat niin kalliita. Mekin matkasimme varmaan parikymmentä kertaa hisseillä, joten puhutaan monen sadan euron paketista kahdelle ihmiselle.
Mitä tulee kävelyyn, etsimme panoraamareittejä, joissa korkeuserot pysyvät hallussa. Alasmeno on vaikeaa, mutta ylösmeno vieläkin rankempaa.