Englanti matkailuautomaana – Eaves Wood ja Lake District

Esittelen tässä matkakertomuksessa hieman mm. Eaves Wood -puistoa sekä Lake Districtiä, joka on järviensä johdosta erittäin suosittu lomakohde. Pariviikkonen asuntoautomatka Englannissa ja Skotlannissa oli nyt päässyt vauhtiin. Avaan samalla hieman kokemuksiamme Englannin tiestöstä, puskaparkeista ym. etenkin karavaanaria kiinnostavista asioista.

(Teimme tämän matkan kaupallisessa yhteistyössä Touring Carsin kanssa.)

Saimme ensimmäisen tuntuman Englantiin matkailuautomaana moottoritiellä, mutta lähdimme kyllä pikaisesti pienemmille teille, jotta näkisimmekin jotain. Yhteenvetona voi sanoa, että ”ei helppo”. Liikenne ja tiet aikaansaavat sellaisia haasteita, että Skotlanti tuntuu parin viikon kokemuksen perusteella näistä kahdesta helpolta.

Ensimmäinen tavoitteemme oli ajaa Lake Districtin kansallispuiston halki kohti Skotlantia.

Puskaparkki löytyi Silverdale Beachin läheltä 

Meitä oli varoiteltu siitä, että Englannissa puskaparkit (eli levähdyspaikat joissa saa yöpyä) ovat todella kortilla. Pysähdysalueita kyllä löytyy, mutta useimmissa niissä on yöpyminen kielletty eli tässä mielessä Englanti poikkeaa selkeästi aiemmista kokemuksistamme Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa sekä nyt Skotlannissa. Nyt sellainen löytyi vasta Silverdale Beachin läheltä lähes tuskaisan etsimisen jälkeen.

Olimme etsineet lähes epätoivon partaalla yöpymispaikkaa viimeisten  kilometrien ajan poistuttuamme M6-moottoritieltä, mutta eihän sellaista löytynyt. Olin saanut jostain päähäni, että voisi olla hyvä käydä katsomassa maaseudulla, löytyisikö sieltä yöpaikkaa.

Ajelimme jotain pikkutietä siinä toivossa, että kyllä sieltä jokin parkkipaikka tulee vastaan, mutta ei. Sen sijaan saimme ensi kosketuksen siihen mitä tuleman pitää teiden suhteen.

Yllä oleva kuva ei ole suinkaan napattu siltä tieltä, jota avoimme illan hämärtyessä, sillä meille ei tullut mieleenkään kuvata sitä tietä, koska tarkkaavaisuus piti kiinnittää KIVIAITOIHIN. Tuo puistosta kuvattu kuva kertoo vähän millaisia ne olivat. Tosin, kapean tien varressa olevat kiviaidat olivat lähellä tietä, osittain niin korkeita, että 7 m pitkän ja 2,3 m leveän matkailuauton lisäleveyttä tuovat n. 30 cm leveät peilit tekivät autosta todella leveän. Lähes hikikarpaloita sai aikaan se, että peilit ajoittain lähes hipoivat korkeaa aitaa. Kun tien vieressä oli ajoittain lisäksi pensaita/puita, ei matkanteko sillä osuudella ollut mitään mukavaa.

Onneksi illalla tuolla tiellä on vain vähän vastaan tulevaa liikennettä. Henkilöautoista ei niin väliä, mutta jos vastaan tuli asuntoauto, jonka peilit ovat samalla korkeudella, oli piilopaikoista puute. Saman koimme muuallakin Englannissa (ja osin Skotlannissa). Kuorma- ja linja-autojenkin kanssa pärjäsi paremmin, sillä niiden peilit kulkivat omissa korkeuksissaan. Silti en tykännyt niistä noilla kapeilla teillä.

PS: Sen verran voin paljastaa, että selvisimme koko 2-viikkoisen matkan ilman ainuttakaan vauriota, mutta mahdollisuuksia sellaiseen kyllä oli, ja paljon. Jotain kuvaa asiasta se, että kun luovutimme auton reissumme lopussa, meitä onniteltiin siitä, että tulimme Skotlannista peilit ehjinä 🙂

Mutta parkkialuetta ei löytynyt, vaikka kävimme Silverdale Beachin tuntumassa. Kylät olivat kertakaikkia päättäneet, että siellä eivät matkailuautoilijat yövy. Tuntuu oudolta, sillä voisin kuvitella karavaanarien tuovan sinne rahavirtaa.

Katsoimme kartalta, että seuraava kylä eli Arnside olisi muutaman kilometrin päässä, joten jatkoimme matkaa sinne.

Car Park

Ehdimme ajaa reilun kilometrin kylältä kohti Arnsidea, kun tien poskessa oli kyltti ”Car Park”. Meillä ei aiemmilta reissuilta ollut kokemusta mitä se oli vaikka nimestä voi hyvin päätellä, että autojen pysäköintipaikasta on kyse. Mutta millaisia autoja varten se on, voiko siellä yöpyä yms. Päätimme kuitenkin ottaa asiasta selvää ja se kannatti!

Eaves Wood

Kun aloimme aamulla tutkia mihin olimme majoittuneet, kävi ilmi, että olimme todella mielenkiintoisessa paikassa. Kävi ilmi, että Eaves Wood on

”Eaves Wood on tieteellisesti erityisen kiinnostava alue (SSSI)^[1][2] Arnsiden ja Silverdalen kansallismaisemassa^[3] Lancashiressa, Englannissa. Se sijaitsee 1 km Silverdalesta pohjoiseen. Tähän suojelualueeseen kuuluu King Williams Hill, jossa on kuningatar Victorian valtaistuimelle nousun kultaisen juhlavuoden muistomerkki, joka tunnetaan nimellä ”Pepperpot”. Tämä metsä on suojeltu siellä esiintyvien kasvilajien ja puna-oravan vuoksi.” (Wikipedia)

Lisäksi Wikipedia kertoo, että metsää hallitsevat puut ovat saarni ja pähkinä. Muita puulajeja ovat istumaton tammi, pienilehtinen lehmus, luonnonvarainen palvelupuu ja lancashire-valkopalkki. Tässä metsässä on havaittu yli 250 sienilajia. 

Eaves Wood kannattaa laittaa karttaan. Se on laajahko, upea puistoalue, jota erityisesti koirien ulkoiluttajat suosivat (se kävi ilmi viimeistään aamulla).Varsin mielenkiintoinen puistoalue on siis kyseessä, joten ei kun ihmettelemään.

Arvelimme, että kiviaitoja tehtiin, jotta voitaisiin raivata kivimaat pelloiksi ja jotta lampaille ym. saataisiin omat selkeät karsinat. Minun oli pakko killauttaa kaverille eli ChatGPT:lle, joka vastasi näin:    (Klikkaa linkkiä niin näet ChatGPT:n vastauksen.)

Miksi Englannissa on niin valtavan paljon kiviaitoja, kaikkialla?

Tuosta vastauksesta käy ilmi mm, että Englannin maisemissa näkyvät kiviaidat (engl. dry stone walls) ovat todella silmiinpistävä ja vuosisataisen työn tulos. Niitä on arvioiden mukaan yli 200 000 km koko Britanniassa, etenkin Pohjois-Englannissa, Cotswoldsissa, Lake Districtissä ja Yorkshire Dalesissa.

Tämä yllä videon kansikuvassa näkyvä kompassi lienee osa Pepperpot-muistomerkkiä. Selvitin sitäkin ChatGPL:tä ja sain tällaisen vastauksen:

• Metallinen kompassimerkintä (tai kompassisuuntien kaiverrukset) olivat osa tornin alkuperäistä arkkitehtuurista, suunnittelusta 1835.

• Se on todennäköisesti kivipintaan kaiverrettu (tai vastaava), ei välttämättä erillinen pelkkä metallilaatta.

• Tornin siirrot (ensimmäinen 1881, sitten uudelleen 2023-24) ovat vaikuttaneet siihen, että suuntamerkit eivät enää ole täysin “täsmälleen oikein” suhteessa magneettiseen pohjoiseen/geografiseen pohjoiseen.

Kuten tiedämme, ChatGPT:n antamiin tietoihin pitää aina suhtautua epäilevästi, mutta minulle kelpaa nyt tuo yllä oleva selitys.

Sitten oli aika jatkaa matkaa…

Nämä maisemat matkalla kohti Arnsideä enteilivät jo sitä mitä on odotettavissa, kun pääsemme Lake Districtin alueelle.

Lake Districtin kansallispuisto on Englannin merkittävin järvialue

Englannin järviseutu tai Järviseutu^[1] (engl. Lake District) on järvi- ja ylänköalue Luoteis-Englannissa. Suurin osa siitä on Cumbrian kreivikunnassa. Alueen tärkeimmät osat muodostavat Järviseudun kansallispuiston. Englannin korkeimmat huiput, kuten Scafell Pike, sijaitsevat Järviseudun alueella.^[2] Järviseutu on lännestä itään noin 53 kilometriä leveä ja pohjoisesta etelään 64 km pitkä.^[3] Puiston alueella elää vakituisesti noin 41 000 henkeä. Vuonna 2007 siellä kävi 8,3 miljoonaa matkailijaa.^[4] 

Lake Districtin kansallispuisto on Englannin merkittävin järvialue, jonka vuoksi halusimme nähdä sen, etenkin kun se sattui sopivasti reitillemme matkalla kohti Skotlantia.

Windermere

Goolle Map kertoo, että ”Windermere on kuuluisa, 18 saaren täplittämä suuri jäätikköjärvi, jolla voi kulkea lauttojen kyydissä ja harrastaa veneilyä.”

Windermere on Englannin suurin järvi. Se sijaitsee Cumbriassa Englannin järviseudulla kansallispuiston alueella. Windermere on 16,9 km pitkä ja suurin leveys on 1,6 km.^[1] Järven pinta-ala on 14,7 km² ja suurin syvyys 67 metriä lähellä pohjoispäätä. 

Halusimme nähdä Englannin suurimman järven, joten suuntasimme ”Sitikan” keulan kohti Lake Districtin sydäntä Windermereä. Jo edellisenä päivänä olimme havainneet, että kaupunkien keskustasta on vaikeaa, ellei lähes mahdotonta löytää parkkipaikkaa. Sama toistui mielenkiintoisessa, kauniissa Windermeressä. Pysähdyimme jonkin matkan päässä bussipysäkille ja katselimme kartasta reitin järven rantaan.

Ajelimme pari kilometriä kaupungin keskustan ulkopuolella järven rannassa olevalle upealle satama-alueelle ihmettelemään järveä ja sen tuomaa härdelliä. Sellaista elämä näytti olevan tuossa satamassa. Väkeä riitti, kaikki parkkipaikat laajalla alueella olivat täynnä vaikka kyseessä oli maanantai-iltapäivä.

Asuntoautoilua Lake Districtissa

Lake Districtin kansallispuistossa maisemat muuttuivat oikeaan suuntaan. Siellä silmä lepäsi vaikka ajoittain kapeat tiet rajoittivat kauneuden ihastelua

Tässä vielä lisää tunnelmapaloja ajelusta tuossa kauniissa Lake Districtin luonnonpuistossa:

Keswick

Ohitimme menomatkalla Keswickin, mutta paluumatkalla kävimme siellä vaihtamassa vanhat vuoden 2007 Skotlannin ja Englannin pankin setelit pankissa uusiksi. Vaikka ne eivät olleet käyneet enää kaupassa, vaihtuivat ne omaan arvoonsa pankissa ja sehän oli meille mieluisa yllätys.

Jotain viehättävää on näissä vanhahkoissa englantilaisissa kaupungeissa. Sade tosin vähän latisti tunnelmaa, mutta sellaista säätä oli tarjolla lähes joka päivä.

Kiitos Keswick ja ennenkaikkea postissa ollut pankki, joka ymmärsi vaihtaa vanhentuneet setelimme uusiksi. Käytimme heti osan niistä paikallisessa liikkeessä pieneen lahjamuistoon, perhoskoruun. Lentäköön se vakavasti sairastuneen tyttäremme rintapieleen.

Palatkaamme taas takaisin kronologiseen järjestykseen. Jätimme siis menomatkalla Keswickin vielä odottamaan ja kiirehdimme kohti pääkohdettamma Skotlantia. Scottish Borders odotti.

Seuraava matkakertomuksemme vie meidät Skotlantiin. Aloitamme Langholmista, jatkamme siitä kohti Hawickia jne. Matkailuautoreissumme alkaa olla sitä mitä tulimme hakemaan. Tulossa oli huikean upea reilun viikon kestävä matka ympäri Skotlantia.

Paras (?) osa Skotlantia tuli jo esitellyksikin, mutta paljon kaunista nähtävää on tulossa tämän lisäksi:

Skyen saari on Skotlannin ”taivaspaikka”