Bhutan – Onnellisen maan salaisuudet? (by Antti Leppilampi)

Bhutan nousee yllättävästi esiin, kun keskustellaan onnellisista maista. Miksi ajetellaan, että tällainen köyhä korkealla vuoristossa sijaitseva maa voi nousta niiden joukkoon? Avaan tässä artikkelissa hieman kokemuksieni kautta Bhutanista kulttuuria ja tapoja. Mm. sen sain selville, että tuon kuningaskunnan onnen salaisuuksien kulmakiviä ovat onnellisuus, tasa-arvo, kulttuuri ja perinteet.

Minulla  oli ainutlaatuinen mahdollisuus lähteä ”vaihtoon” Bhutaniin eli opettajaksi korkeakouluun viikon ajaksi.  Olin onnekas, kun pääsin työpaikallani kautta Haaga-Helian ammattikorkeakoululla juttelemaan meillä vierailleen bhutanilais-professorin kanssa. Kysyin häneltä, miten pääsisin Bhutaniin ja hän vastasi, että olemme juuri liittyneet Erasmus+ -ohjelmaan, jonka myötä voisin hakea maahan vaihtoon ja onnekseni pääsin matkaan! Innostuin tuosta mahdollisuudesta kovasti, sillä tuohon köyhään vuoristomaahan ei ole helppoa päästä edes käymään. Meno Bhutaniin vaatii viisumin, joka järjestetään aina Bhutanin virallisen matkatoimiston tai kansainvälisen kumppanin kautta, eikä maahan voi matkustaa itsenäisesti ilman ennakkoon varattua matkaa.

Yksi hidaste on sekin, että Bhutaniin menevän ulkomaisen vieraan täytyy palkata itselleen opas vierailun ajaksi ja maksaa melkoisesti saadakseen luvan vierailla maassa. Bhutan tuli tosin matkakuluissa vastaan reilu vuosi sitten, kun se puolitti turistiveron 100 dollariin/päivä. Vuorokausihinta Bhutanissa nousee kuitenkin jopa satoihin euroihin/päivä, sillä sinällään kohtuuhintaisen majoituksen ja ruoan lisäksi pitää maksaa opaspalveluista päivittäin. Voin siis sanoa, että tällainen vierailu kuuluu lähes Once in My Lifetime -kokemuksiin. Jää nähtäväksi, toteutuiko tuo ”kerran elämässä” kohdallani. Olisin kyllä valmis menemään sinne uudelleen, mutta se asia ei ole yksin minusta kiinni.

Saapuminen Bhutaniin

Istun lentokoneessa ja aikaa laskeutumiseen on nelisenkymmentä minuuttia. Bhutan Airlines on tarjoillut juuri maukkaan aterian paikallista ruokaa. Sain matkallani jo ymmärtää, että bhutanilaiset pitävät jakinlihasta ja muutenkin lihapitoisesta ruoasta, jonka lisäksi he laittavat paljon chiliä ruokaan. En ole suuri chilin ystävä, mutta yritän totuttautua ruokakulttuuriin jo lentokoneessa.

Katson ruokalautastani ja huomaan, että minulla on vielä vihannekset jäljellä. Otan kunnon haukun ja järkytyn saman tien! Tämä ei olekaan salaatti kulho, vaan chili kulho! Onneksi kurkkuni ei tuhoudu, vaan selviän tästä ihmeen kaupalla. Alan kuitenkin miettiä, minkälaiseen kulttuuriin olen saapumassa ja miksi halusin juuri tänne?

Sain ennen laskeutumista nähdä Mount Everestin huipun. Näenkin onnekseni sen ja ihmettelen, miten niin moni ihminen maailmassa on saavuttanut tuon huipun.

 

Opin myös matkan aikana saapumisesta sen verran, että laskeutuminen Bhutanin Paron –lentokentälle on kuulemma yksi vaarallisimpia maailmassa. Laskeudumme sinne ikään kuin vuoren päälle ja lentokone lentää pitkän matkan asuinrakennusten päällä. Tämä ajatus kiehtoi minua sen verran, etten malttanut olla katsomatta Youtubesta ennen matkaani lyhyitä klippejä siitä, miltä alastulo näyttää.

Lentokoneemme laskeutuminen Bhutaniin on minulle kutkuttavan jännittävä kokemus. Tuntuu, että lennämme hyvin läheltä alla olevia rakennuksia, mutta saavumme turvallisesti maahan. Noustuani ulos lentokoneesta ihmettelen ensiksi sitä, että nyt olen viimein täällä – vuorien keskellä.

Saavun ovesta sisään ja koen alusta lähtien mielettömän lämpimän vastaanoton. Bhutanilaiset virkailijat ovat todella lempeitä eteenpäin ohjatessaan ja passeja tarkastaessaan. Jonossa odottaessani joku virkailija tulee kysymään vuorotellen jonottavilta, mistä päin he ovat tulossa ja mitä he tulevat Bhutaniin tekemään. Kysymykset eivät ole painostavia, vaan lempeitä – lähes stand-up koomikon asettamia vitsailevia kysymyksiä.

Matka Geduun Tiger´s Nestin kautta

Lentokentän ulkopuolella minua on odottamassa oppaani, jonka tehtävänä on viedä minut Geduun, jossa opettaisin tulevan viikon. Oppaani säteilee lentokenttävirkailijoiden tapaan lämmintä käytöstä, vaikka hän ei englantia paljon puhukaan. Hän tietää, että toiveenani on pysähtyä yhdellä Bhutanin kuuluisimmista nähtävyyksistä ”Tiger`s Nestillä” ennen siirtymistäni Geduun.

Ajamme Tigers Nestin vaelluksen lähtöpisteeseen. Tiger`s Nest (Paro Taktsang) on kuuluisa vuoren kupeeseen rakennettu luostari, johon vaellus kestää noin 2 tuntia. Oppaani sanoo, että hänen jalkansa on hieman kipeä ja hän kysyi, haittaako jos hän jää vaellukselta pois. Minulle tämä käy mieluisasti sillä pidän vaeltamisesta itsekseni. Kävelymatka on alusta lähtien upea.

Reitin varrella tulee vastaan lukuisia  intialaisia, joilla kaikilla on opas. Opin lyhyiden keskusteluiden myötä, että turistit eivät oikeastaan pääse vaellukselle ilman opasta. Tästä tuleekin mielenkiintoista, kun minulla ei ole pakollista opasta.

Tämä kuva kertoo hieman siitä millaisissa maisemissa sain liikkua:

 

Tiger`s Nest valloittaa vaeltajat

Vajaan parin tunnin kävely palkitsee matkaajat, sillä perillä odotti ainutlaatuinen nähtävyys.

Vastaani tuli pieni haaste, kun pääsen viimein Tiger`s Nest –luostarille, sillä minua ei meinattu päästää sisään ilman opasta. Ei voi olla totta, sillä minullahan on opas, mutta hän jättäytyi parkkipaikalle jalkavaivojen vuoksi.

Lyhyen neuvottelun jälkeen pääsin onnekseni silti sisään luostariin, joka oli rauhallisuudessaan vaikuttava. Tuo bhutanilainen tiikerinpesä sijaitsee n. 3000 metrin korkeudessa merenpinnasta!

Tiikerinpesä on myös pyhä kohde paikallisille, jotka saapuvat luostariin meditoimaan. Paikan sanotaan tarjoavan syvää hengellistä voimaa ja sisäistä rauhaa vierailijoilleen.

Valitettavasti tiikerinpesästä ei saa ottaa sisältä kuvia, mutta haluan tarjota teille silti näiden yllä olevien kuvien kautta mielettömän visuaalisen näkymän luostarin toiselta puolelta.

Mielenkiintoisen tarinan kuulin Areenassa nähtävästä televisio-ohjelmasta ”Anne ja Anders Bhutanissa”. Munkit ovat kautensa alussa jossain toisessa luostarissa poistumatta sieltä ulkopuolelle 3 vuotta, 3 kuukautta ja  3 päivää. Vielä haastavammaksi homman tekee se, että munkit eivät saa leikata hiuksiaan eikä kynsiää eikä käydä edes suihkusssa tuona aikana!!! Vaikea uskoa, mutta niin ohjelmassa väitetään. Katsokaa vaikka itse!

Anne ja Anders Bhutanissa

Vähän tuollainen laittaa miettimään, että…

 

Opetusta ja verkostoitumista Gedun korkeakoulussa

Matkani luostarista jatkuu kuninkaalliseen yliopistoon Geduun, jonka Gedun Business Collegessa toimin viikon ajan opettajana. Majoittauduin siellä opettajille tarkoitettuun majapaikkaan.

Gedu on leppoisa pieni kaupunki, jossa on asukkaita noin 4300. Paikallisten mukaan kaupunki on erityisen tunnettu juuri liiketalouden opettamiseen tarkoitetusta ammattikorkeakoulusta, jossa opetusviikkoni tekisin.

Yhteistoiminnallista ja kokemuksellista oppimista Bhutanissa

Aamulla aloitin ensimmäiset oppituntini ja sain suuret määrät uteliaita katseita paikallisilta opiskelijoilta.Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, bhutanilaiset pukeutuvat perinteisiin vaatteisiin (gho miehille ja kira naisille), jotka ovat tärkeä osa maan kulttuuria ja identiteettiä. Bhutanin perinteinen pukeutuminen heijastaa paikallista historiaa ja arvostusta kansallista kulttuuria kohtaan.

Aloitin lähes jokaisen oppituntini kertomalla lyhyesti itsestäni ja sen jälkeen pyysin opiskelijoita kokemuksellisen oppimisen teorian mukaisesti lyhyesti keskustelemaan pareittain, mitä he tietävät Suomesta. Bhutanilaiset opiskelijat osaavat yllättävän hyvin englantia ja he osoittavatkin tietämystään hienosti. Monet heistä tiesivät, että Suomi on tuhansien järvien maa, jotkut tunsivat joulupukin ja lähes kaikki heistä tiesivät, että Suomi on maailman onnellisin maa.

Tutustuin opiskelijoihin lisää ja kysyin heiltä, kuinka moni heistä tietää ChatGPT-tekoäly työkalun? Suureksi yllätyksekseni lähes jokaisessa luokassa, jossa vierailen, opiskelijat tietävät tämän. Tämä, jos mikä, antaa todellisen kuvan siitä, että elämme oikeasti globaalissa maailmassa, kun vasta pari vuotta laajemmassa käytössä ollut ChatGPT on saavuttanut Bhutaninkin.

Viikon oppitunnit noudattavat samaa kaavaa, jossa tutustun opiskelijoihin, selvitän heidän tulevaisuuden toiveitaan. Harjoittelemme yhdessä liiketalouden saloja ja pohdimme, miten ChatGPT voi tehdä meitä tuottavimmiksi ja auttaa opinnoissa. Olipa opettavainen kokemus globaalista maailmasta myös minulle!

Opetusta yliopiston opettajille

Sain kuulla, että yksi opetuspäivä päättyisi Dalston Pungin yliopiston opettajille pidettävään koulutukseen, jossa antaisin vinkkejä ChatGPT:n käyttöön. Olin ymmärtänyt etukäteen, että työpajaan tulisi muutama opettaja, mutta yllätyksekseni sainkin huomata tilaisuuteen saapuvan lähes koko henkilökunnan korkeakoulun johtoa myöten.

Pienen alkujännityksen jälkeen sain työpajan vauhtiin ja sain yli sovitun ajan vastailla kysymyksiin liittyen Suomen koulun historiaan sekä suomalaisen koulun onnistumisen syihin. Huomaan jälleen kerran vaikuttuvani bhutanilaisten tietotaidosta.

Monet opettajista ovat hyvin perillä maamme onnistumista ja onnellisuuteen liittyvistä saloista. Kun viimeiset kysymykset on esitetty, korkeakoulun presidentti (vastaa Suomessa korkeakoulun johtajaa/dekaania) kysyy minulta, ”Oletko valmis nauttimaan illallista porukalla?”.  Vietämme loppuillan opettajien kesken syöden, juoden ja oppiessamme toistemme kulttuureista.

Ilta päättyi siihen, että presidentti vei minut ja kaksi muuta opettajaa Bhutanin kuninkaalta saamallaan autollaan majapaikkoihimme.

Olipa mielenkiintoista päästä tutustumaan bhutanilaiseen korkeakoulumaailmaan. Kenties vielä joskus palaan sinne…

Mistä bhutanilaisten onnellisuus kumpuaa?

Bhutanilaisten suhde omaan kuninkaaseen on mielenkiintoinen. Ymmärtääkseni maan poliittinen historia on vielä aika nuori ja siellä ei ole diktatuurin piirteitä. Tästä huolimatta minut yllätti, kuinka usein opettajat kehuivat kuningastaan, jos kehuin jotain koulutukseen liittyvää tai infrastruktuuria paikallisille.

Minulle näytettiin mm. lyhyesti bitcoinin louhintakeskus, joka on kuulemma kuninkaan ”älynväläys” yhteiskunnan kehittämiseksi. Oppaani valitettavasti ilmoitti, että kyseistä aluetta ei saanut kuvata. Tämä lyhyt visiitti saa minut kuitenkin vakuuttuneeksi, että bhutanilaisilla on suuri intohimo kehittää maataan ja he kaipaavat kumppaneita kehittyäkseen. Halusin kuitenkin päästä vielä syvemmälle onnellisuuden ytimeen ja yksi avain saattaa löytyä liikunnan parista.

Havaitsen viikon aikana Gedun korkeakoulussa mielenkiintoista yhteisöllisyyden tunnetta opiskelijoiden ja opettajien välillä. Siihen saattaa yhtenä syynä olla opetuspäivien jälkeen tapahtuvat liikuntatuokiot, joihin opettajat osallistuvat yhdessä opiskelijoiden kanssa. Joka ilta opetuksen jälkeen opettajat ja opiskelijat pelaavat keskenään lentopalloa, jalkapalloa tai sulkapalloa.

Meno oli välillä aika raivokasta, kun opettajatkin tekivät kaikkensa voittaakseen. Osallistuin pelaamalla 2 vs 2 sulkapalloa ottelusarjan toisia opettajia vastaan. Yritin itse pelata välillä kohteliaasti, mutta huomasin muiden pelaavan aivan tosissaan, joten otin samanlaisen tunteen päälle. Voitimme ottelusarjan 2-1, jonka jälkeen vieraanvaraisuudesta ei ole tietoakaan, vaan vastustajat halusivat ottaa vielä ratkaisevan erän. Tämän he voittivat selvästi ja jokainen voi olla tyytyväinen panokseensa. Eikös win-win kuuluu onnellisuuteen?

Pelit loppuivat yhteisiin ruokailuhetkiin, joissa lyhyesti kerrattiin matsin tilanteet hyvässä mielessä naureskellen ja käytiin läpi seuraavan päivän opetusta. Kenties tällaisessa käytöksessä näkyy elementtejä sille onnellisuuden tunteelle, josta bhutanilaiset tunnetaan?

Bhutan kasvaa ja toivoo lisää turisteja

Lyhyt viikkoni alkoi olla ohitse. Olen äärimmäisen kiitollinen omalle työnantajalleni Haaga-Helialle, Gedun Business Collegen opettajille sekä Erasmus+ -ohjelmalle, joka mahdollisti tällaisen viikon mittaisen opettajavaihdon. Opin matkani aikana, että suomalaisissa ja bhutanilaisissa on yllättäviä samankaltaisuuksia. Olemme molemmat aika nöyriä kehumaan oman kansamme onnistumisia, kiitämme asioista usein ja olemme rehellisiä toisillemme.

Opin matkani aikana ymmärtämään, että bhutanilaiset suhtautuvat positiivisesti turisteihin ja he toivoivat turistimäärien kasvua. Wikipedian Bhutan-sivuston mukaan on kuitenkin hyvä tiedostaa, että turistit joutuvat maksamaan 200 dollaria päivässä turistiviisumia, johon tosin kuuluvat majoitukset ja ruoat. En saanut tähän tarkempaa selvennystä vierailuni aikana paikallisilta, mutta suosittelen varmistamaan tämän matkatoimiston kautta, mikäli haluat tänne matkustaa.

On myös hyvä huomioida, että matkustamiseen joutuu varaamaan aikaa ja kenties varautumaan yöpymiseen jossain maassa matkan yhteydessä. Minulla oli vaihtoehtoina yöpyä välilaskun vuoksi joko Intiassa ja Thaimaassa. Valitsin Thaimaan, jossa Bangkokin lentokentän lähihotellit tarjosivat helpon välilatauksen.

Mikäli suunnittelet Bhutaniin matkaa, laita ihmeessä viestiä antti@leppilampi.com ja autan sinua mahdollisuuksien mukaan. 😊

 

Lue lisää Bhutanista näiden linkkien kautta:

Suunnilleen puoli vuotta ennen matkaani satuin näkemään Youtubessa ”Yes Theory” -nimisen ryhmän tekemän videon, jossa kerrottiin Bhutanin onnellisista ihmisistä.

Onnellisten ihmisten ja upeiden maisemien lisäksi minua kiinnosti videolla se, että videon tekijät saivat aika pienellä vaivalla haastateltavaksi Bhutanin pääministerin. Tämän myötä kiinnostuin erityisesti siitä, mikä on tämä pieni buddhalainen maa, jossa näkyy ripauksia tasa-arvoisesta yhteiskunnasta.  Kiinnostuin myös maan sulkeutuneisuudesta. Wikipedia-sivuston kautta kävi selväksi, että Bhutania ollaan pyritty varjelemaan liialta turismilta, jotta länsimaiset aatteet eivät leviäisi sinne.

Traveling to the Happiest Country in the World!! – YouTube

Bhutan-matkaopas – Kerran elämässä

Bhutanin matkakustannukset: 7 tärkeää vinkkiä unohtumattomaan matkaan

Bhutan – Ukkoslohikäärmeen maa – Adalmina’s Adventures