Venetsian napakymppimatka ja ripaus luksusta

Kerron tässä miten toteutimme Venetsian napakymppimatkan ja saimme kylkiäisenä ripauksen luksusta. Majoituimme luksushotellissa Lidon saarelle, ajelimme välimatkat saarelta toiselle maksuttomalla veneellä ja pääsimme näkemään parhaat palat tuosta upeasta tarunhohtoisesta kaupungista, joka oli aikoinaan Marco Polon ja muiden silkkitielle lähtijöiden kotisatama. Silloin elettiin Venetsian kulta-aikaa.

Saat tämän postaukseni myötä kuvan matkamme kokonaisuudesta ja samalla tietoa siitä miten liikkua kentältä keskustaan ja mitä kaikki maksoi.

Odotuksemme olivat hieman kaksijakoiset siirtäessämme itsemme lentokentälle ma 24.6.2013. Miten saamme järkevästi aikamme kulumaan Venetsiassa peräti 🙂 4 päivän ajan? Voiko tuossa vähitellen mereen vajoavassa kaupungissa olla järkevää puuhaa niin pitkäksi aikaa? No, Asko-tours oli ennakoinut tämänkin asian valitsemalla luksushotellin Lidon saarelta, jossa aika kyllä kuluisi altaalla tai hiekkarannnalla kävellen. Tämä matka EI voi epäonnistua.

Tein tästä matkastamme 3 erillistä matkakertomusta. Tässä ensimmäisessä olemme lähinnä matkalla ees sun taas ja kertoilen matkamme taustahistoriaa. Vedän myös lopuksi yhteen matkakokemuksemme.

Matkamme juuret juontavat edelliseen jouluun. Tapani mukaan olin jälleen jättänyt Marjatan syntymäpäivälahjan viime tippaan. Syykin selvisi: Norwegian Airlines lähestyi minua viikkokirjeellään ja ilmoitti avaavansa uuden reitin Venetsiaan. Suoran lennon menopaluuhinta olisi näin aluksi  mukavat 149 eu! Kysyin rakkaaltani, että onko hänelle 24.6. alkava viikko vapaa ja olisiko hän valmis lähtemään jo perinteeksi muodostuneelle juhannuksen jälkeisen viikon pakomatkalle, jolloin M&M perheineen eivät tulisi häirityksi mökillämme ainakaan meidän toimesta. Kun vastaus oli odotetun myönteinen, tein kaupat. Marjatta sai syntymäpäivälahjaksi 4 vrk matkan Venetsiaan ja minä sain matkajohtajan pestin.

Majapaikan löytäminen on aina pieni seikkailu

Seuraavien päivien aikana roikuin totutusti aika tiiviisti internetissä etsien hinta-laatusuhteeltaan sopivaa hotellia. Varasin 1. yöksi edullisen kämpän, hotelli Russottin Mestrestä. Tuo 4 tähden hotelli olisi sopiva yöpymispaikka ennen Venetsiaan siirtymistä. Hintakin oli kohtuullinen 80 eu. Seuraavien öiden suhteen pallottelin eri vaihtoehtojen välillä. Välillä olimme menossa Venetsian keskustaan, välillä Hiltoniin. Päädyimme lopulta Lidon saarelle 5 tähden huippuhotelli Excelsioriin.

http://www.hotelexcelsiorvenezia.com/

Perustelut löytyvät paitsi hotellin tasosta, siitä, että se sijaitsee hiekkarannalla Adrianmeren rannalla. Olisipa jälleen paikka, jossa ulkoiluttaa varpaitaan rantavedessä. Viimeinen ratkaiseva seikka oli, että hotellilla on oma maksuton venekuljetus San Marcon aukiolle 30 min välein. Kun nämä kaikki ristiintaulukoitiin hinnan kanssa, oli päätös selvä. Ei tuntunut pahalta edes se, että varasimme keskimäärin elämämme ( 🙂 ) kalleimmat 3 vrk, kun suostuimme maksamaan 549 eu koko paketista. Se vaan on niin, että Venetsia on kallis paikka, joten lähisaaren 5 tähden palvelut alkavat houkuttaa. No, tuo reilu 180 eu yöltä tuntui oikein mukavalta, kun katselin myöhemmin saman hotellin hintoja samalta ajalta: vastaavasta huoneesta pyydettiin jopa yli 500 euroa yöltä! Niin, se oli hotellin normaalihinta. Satuimme näkemään hotellin tiskillä sinä päivän tulevien vieraiden nimiluettelon ja hinnan, minkä olivatten maksaneet. Kävi ilmi, että alle 300 euron yöhinnalla ei muita otettu sisään. Jännityksellä odotimme, millaiseen telttaan tällaiset pihistäjät ohjataan.

Matkamme alkoi samaa kaavaa noudattaen kuin kaikki muutkin matkamme jo yli 10 vuoden ajan eli ajoissa kentälle loungeen nauttimaan hyvistä antimista.

Selvitettyämme turvallisuusmuodollisuudet ym. suuntasimme loungeen, jossa hyvien viinien ohessa saimme lounaaksi mm. meksikolaista keittoa, joka oli superhyvää. Hikihän siinä tuli, mutta haittaaks se?

Norwegian Airlines kuljetti meidät vajaassa 3 tunnissa Venetsiaan, jonne saavuimme noin 16.30 paikallista aikaa. Koska meillä oli alle viikon matkalle sopivasti mukana vain käsimatkatavarat, löysimme itsemme kyselemässä bussikuljetusta jo 10 min kuluttua  laskeutumisesta.

Lentokentältä Venetsiaan bussilla

Koska suomalaiset matkatoimistot käyttävät tätä samaa konetta seuramatkalaisten kuljettamisessa, kysyimme plakaattikätiseltä oppaalta, mistä bussit lähtevät. Hän ohjasi meidät ystävällisesti vajaan 100 m päässä olevalle pysäkille ja kehotti sitä ennen ostamaan lipun toimistosta, sillä bussien automaatit eivät välttämättä toimi. Niinpä hankimme pari lippua, joiden hinnat olivat kuulemma vuoden alusta nousseet tuntuvasti. Kävi ilmi, että kentältä kaupunkiin maksaa nykyisin 6 euroa, kun oletuksemme oli normaali bussitaksa eli 1,30 eu. Arvelimme, että jos olisimme kävelleet seuraavalle pysäkille, olisimme säästäneet tuntuvasti, mutta emme kävelleet 🙂

Siirryimme reilun 6 km päähän Russott hotellin tuntumaan, kipusimme siltaa pitkin tien toiselle puolelle ja vedimme laukkumme noin 300 m päähän. Russott osoittautui pintaehostusta kaipaavaksi, muuten hyväksi ja siistiksi paikaksi. Se kelpasi meille erinomaisesti siihen tarkoitukseen, mihin se oli hankittukin.

Teimme pienen kävelylenkin läheiseen liikuntapuistoon, jonka ravintolassa nautimme cappuccinoa, olutta ja lämmintä juustovoileipää. Sen jälkeen kämpille lueskelemaan ja yöpuulle. Aamiainen osoittautui italialaisittain yllättävänkin monipuoliseksi, mutta sitä se 4 tähteä edellyttää. Lueskelimme vielä tovin, ostimme respasta 1,30 eu liput ja kävelimme samalle pysäkille, jonne olimme tulleetkin. Pienen spurtin ansiosta ehdimme juuri bussiin, joka vei meidät Venetsian pääasemalle (ja ainoalle) Piazzale Romalle. Tänne päätyvät lopulta kaikki bussit ja junat. Jopa yksityisautot pitää jättää viimeistään sen ympäristöön, sillä kanavakaupungissa eivät maakulkuvälineet liiku.

Olimme varautuneet kävelyyn Venetsiassa ottamalla molemmille mukaan pyörälliset laukut. Olihan se helppo käveleskellä kaikessa rauhassa tuon maailman yhden merkittävimmän ja taatusti ainutlaatuisen kaupungin kapeita katuja.

Vaelsimme vajaat 30 min Venetsiassa ennen kuin saavuimme San Marcon aukiolle. Sen rannasta pitäisi lähteä vesitaksi hotelliimme. Löysimme kyselyjen jälkeen sen lähtöpaikan ja hyppäsimme noin 20 henkilöä kuljettavaan veneeseen.

Olihan se hienoa istahtaa tuon mahonkisen veneen valkoisille nahkapenkeille tiedostaen, että se veisi meidät hotellimme respaan. Olimme Googlanneet Earthista, että niinhän ne veneet ajavat melkein tiskille asti. Matka kesti noin 20 min ja oli kiva aloittaa loma sillä tavalla. ”Lenheettiä”, olisi kummini Hanna-täti sanonut!

Varsinaiset matkakertomukset tältä napakymppimatkaltamme löytyvät näistä linkeistä:

http://appamatkustaa.fi/hotel-excelsior-luksusta-lidon-saarella/

http://appamatkustaa.fi/venetsiaa-ristiin-rastiin/

Paluumatkalle lähdön kanssa oli pientä säätämistä

Perjantai 28.6. oli jälleen matkapäivä. Roikuimme aamiaisen jälkeen huoneessamme viimeiseen saakka ja luovutimme sen klo 12 mennessä. Siirryimme veneellä torille, kävelimme kaikessa rauhassa Piazzale Romalle, ostimme bussiliput ja matkasimme paikallisbussilla lentokentälle. Matka kesti noin 30 min syystä, että se mutkitteli kustannustehokasta reittiä. Olimme kuitenkin kentällä vajaat 3 tuntia ennen koneen lähtöä ja valmistauduimme menemään loungeen, jonka olemassaolon olin tarkistanut netistä. Ikävä yllätys oli, että kentällä ei ollut check in -automaattia ja tiskit aukeaisivat vasta 2 tuntia ennen lähtöä.

Outoa oli se, että eri lähteista saimme erilaista infoa siitä, missä Norwegian Airlinesin lentojen check in tulisi tapahtumaan. Näyttö ilmoitti toista ja virkailija toista. Lopulta asia selvisi, mutta hämmennys jatkui. Ala-aula oli jo täyttymässä matkaajista, mutta loppuun asti oli epäselvää, mitkä tiskit palvelemaan. Matkaajat muodostivat sonnilaumamaisen kokonaisuuden, jossa tiskit arvottaisiin siinä vaiheessa, kun virkailijat tulisivat. Asetuimme taktisesti Marjatan kanssa eri puolille odottamaan ja tuo loistavaksi osoittautunut strategia kiidättikin meidät eturiviin lippujen jaon alkaessa 🙂 Nopea asiakirjojen vaihto ja syöksyimme ensimmäisten joukossa turvatarkastukseen ja sen jälkeen loungeen ottamaan matkamme viimeiset proseccot, hyviä voileipiä, kahvia ym. Tankkasimme sen verran, että sillä polttoainemäärällä selvisi hyvin Rautellinkadulle saakka. Ostimme vielä tax freestä mustaa tryffeliä sekä parmesanjuustoa risottoa yms. varten.

Sitten koneeseen, 2 h 50 min lento ja bussilla parkkipaikalle. Pieni yllätys oli, että parkkimaksu 5 vrk ajalta oli 33 eu, kun se on viikolta 38 eu. Pannaanpas merkille, kun valitsemme seuraavan kerran parkkipaikkaa 🙂 Reilu tunti ja olimme jo käyneet kaupassa ja istuimme kotona katselemassa ”Luvattua maata”. Mökkikin olisi kutsunut, mutta Marjatan koko matkan ajan vaivannut kurkkukipu ja pieni flunssa pakottivat ottamaan rennosti ja lepäämään. Mökki sai vielä odottaa huomista. 

SUMMA SUMMARUM:

Venetsia-Lido-yhdistelmä oli napakymppivalinta. Parin kolmen tunnin kiertely kaupungilla riittää tyydyttämään päivittäisen kävelyvietin. Hyvä hotellihuone ja muut faciliteetit nousevat sen vuoksi merkittävään asemaan. Siksi voimme suositella Hotel Excelsioria jokaiselle Venetsian matkaajalle yöpymispaikaksi. Kovasta huonehinnasta johtuen kannattaa olla ajoissa varaamassa kämppää. Ainakin tähän hotelliin vajaat 6 kk aiemmin tehty peruuttamiskelpoinen varaus oli oikea ratkaisu. Hinta oli lähiviikollakin vielä kaksinkertainen meidään hintaamme nähden.

Loisteliaasta majapaikastamme huolimatta matkamme kokonaiskustannukset jäivät kohtuullisiksi. Selvisimme alle 500 €/nenä ja se oli mielestäni hyvä ”eläkeläishinta”.

Matkatavaroiden suhteen pyörillä varustetut käsimatkatavaralaukut olivat parasta A-ryhmää. Vaatekerrat riittivät vallan mainiosti ja kaikki tarvittava oli silti mukana.

Kaikki meni mainiosti ja silti, tai ehkä sen vuoksi, meille jäi tunne, että Venetsia on nyt nähty. Hieno kaupunki, hienot muistot. Se on siinä!