Thaimaan Phi Phin paratiisisaaret ovat liikaturismin puristuksessa

Thaimaan saarihyppelymme aikana meille jäi sellainen tunne, että Phi Phin paratiisisaaret ovat liikaturismin puristuksessa. Olimme ihastuneet saariin edellisellä matkallamme ja ne olivat piirtyneet mieleemme yhdestä upeimmista paikoista maailmassa.

Valitettavasti vajaat 10 vuotta oli tehnyt tehtävänsä ja turistit olivat valloittaneet saaret. Turistikohteet olivat täyttyneet niin paljon, että omaa rauhaa oli turha etsiä. Jokaisessa pysähdyspaikassa ahdistus käveli vastaan. Pettymyksemme oli melkoinen. Ei mennyt kauaa, kun saaret pantiin kiinni…

Thaimaan kohteista Phi Phin paratiisisaaret teki meihin suuren vaikutuksen vieraillessamme siellä 1. kerran 2000-luvun alussa. Vuonna 2012 olimme viettäneet upeita hetkiä Krabilla ja Koh Kantalla. Jatkoimme suurin odotuksin saarihyppelyämme kohti Phi Phi -saaria, johon olimme aiemmin ihastuneet. Nyt vastassa oli pettymys!

 

Veneellä Koh Lantalta Phi Phille

 

Oli tullut aika jättää upea Koh Lanta ja jatkaa saarihyppelyä.  Olimme vuonna 2003 päättäneet palata Phi Phin saarille ja viipyä tovin noilla kauniilla paratiisisaarilla. Nyt oli aika toteuttaa haaveemme.

Taksi haki meidät hotellilta ja siirryimme satamaan. Sieltä matka jatkui ensin pätkän veneellä ja sitten lautalla kohti Phi Phi –saaria, jonne saavuimme puolen päivän jälkeen.

Jälleen oli veronkannon aika. Muutama sentti laitettiin jälleen saaren siisteyden eteen, mikä on hieno juttu. Heti kuitenkin näki, että tämä ei ollut SE Phi Phi, jonne olimme kaivanneet. Vähitellen selvisi, että päivämatkan aikana meille oli näytetty ainoastaan parhaat palat ja rannat? Vai oliko paikka muuttunut niin paljon?

Nyt saavuimme täynnä putiikkeja, ravintoloita ja ihmisiä olevalle ahtaalle kylälle, jossa oli menoa ja meininkiä:

”Ei tämä ole meidän Phi Phi!”

Muistin, että hotellimme Mama Beach Residence sijaitsee vasemmalle satamasta, joten eikun vetämään laukkuja. Ajattelimme, että matka on lyhyt, joten päätimme tottuneesti hoidella homman itse ilman kärryapua. Se osoittautui typeräksi valinnaksi, sillä matkalla oli hiekkatietä ja tiilitetylläkin alueella hiekkaa, hiekkaa,… Suomalaisella sisulla painoimme perille saakka vaikka hikihän siinä tuli.

Vajaan 1 km:n jälkeen tulimme hotellimme pihaan ja saimme rannassa olevan, upealla merinäköalalle varustetun 3. kerroksen huoneen. Siinä meillä oli hyvä jatkaa lomaa. Huone oli muutenkin tyylikäs ”ulkovessoineen” (eli yksityinen wc ja suihku olivat ns. ulkona osana huoneistoamme.)

Mama Beach Recidence osoittautui majapaikaksi, jota voi suositella muillekin.

 

Kiertelyä pääsaarella

Pienen levon ja uinnin jälkeen lähdimme etsimään sitä ”meidän Phi Phitä”, johon olimme rakastuneet vuonna 2003. Taivalsimme läpi ahtaan kylän, tutustuimme ranta-alueisiin, mutta en se ollut sitä mitä kuvittelimme sen olevan.

Saavuimme tunnin käveleskelyn jälkeen Long Beachille, joka on saaren suosituin ranta. Tällaiselta tuo ranta näytti vuonna 2003 (3 kuvaa alla):

Ei ollut tungosta vielä silloin.

Nyt oli jotain tapahtunut tai sitten muistimme petti. Tunnelma oli täysin toinen.

Söimme tämänkertaisella kävelymatkallamme kevyen lounaan ja menimme varpaistelemaan & uimaan. Rannan läheisyydessä on koralleja, jonka tunsi varpaissaan. Hienon hiekan joukossa oli paljon korallin palasia, joten totesimme, ettei tämäkään ole se ”meidän ranta”, johon olimme ihastuneet vuotta ennen tsunamia.

Palasimme parin kilometrin matkan takaisin, tutustuimme kylään, varasimme päiväretken lähisaarille ja lähdimme nauttimaan hotellihuoneen palveluista. Jätimme vielä pyykkimme pestäväksi ja saimme parin kilon säkin pestynä vrk:n kulutta 168 bathilla. Halvalla tulee puhdasta.

Seuraava aamu valkeni aurinkoisena, kuten joka aamu tähän mennessä. Näkymä parvekkeeltamme oli vähintäänkin kaunis auringon paistaessa suoraan sisään. Menimme aamiaiselle ja saimme kokea ravintolassa ranskalaista tyylikkyyttä tavassa viihdyttää vieraita.

Pienen, 24 huoneistoa käsittävän hotellin aamiaishuone oli rannan tuntumassa. Katselimme auringon nousua, saimme aamiaisen pöytiin tarjoiltuna rauhallisen taustamusiikin ja ystävällisen palvelun säestämänä.

Koimme erittäin miellyttävän aamiaishetken, jonka kruunasi vastapuristettu tuoremehu.

 

Retki Phi Phin lähisaarille on hieno kokemus

 

Olimme ostaneet 500 bathin (12,5 eu) hintaise kokopäiväretken (sis. vedet ja kevyen lounaan ja meille yllärinä vielä aamiaisenkin). Tuo aiemman kokemuksemme perusteella kovasti odottamamme retki oli nyt edessä.

Retken aikana totesimme, että valtaisasta turistimäärästä huolimatta alue on edelleen erittäin kaunista. Parhaimmillaan se on veneestä katseltuna eikä snorklatessakaan törmäile (välttämättä) muihin kuin kaloihin, joita siellä riittää.

Noin 20 hengen ryhmämme siirtyi ensin Long Beachin rantamille snorklaamaan. Paikka osoittautui ihan kelvolliseksi ja 30 min sujui ripeästi selkää poltellessa (Huomasin illalla, että voide oli unohtunut laittaa ja sen sain tuta nukkumaan mennessäni.)

Jatkoimme matkaa ja noin 30 min kuluttua saavuimme Bamboo-beachille, jossa oli upea, hienohiekkainen ranta ja etäämmällä myös korallien reunustamaa snorklausaluetta. Saimme eväsboximme mukaan tunnin pysähdykselle. Aika tuolla upealla, turistien melko lailla kansoittamalla rannalla sujui jälleen rettekästi.

Jatkoimme matkaa takaisin pääsaarelle. Sen pohjoispäässä olevia rantoja ja saaren parhaita (?) hotelleja saimme katsoa vain etäältä, mutta Monkey Beachillä pidimme jälleen puolen tunnin paussin. Siellä oli valloittavien apinoiden lisäksi pieni myyntikoju, josta turistilaumat saattoivat ostaa janon- ja nälänsiirtovälineitä. Pieni ranta oli ihastuttavan hienohiekkaista.

Ohitimme kamelisaaren, kuten 9 vuotta aiemminkin.

Kiersimme saaren itäpuolelta, katsoimme hitaasti ohittaen Viking Caven, josta on löytynyt viikinkilaivoja muistuttavia luolapiirroksia. Olisivatko nuo peijoonit käyneet sielläkin? Pitkän kuuman päivän rasitukset alkoivat jo tuntua.

 

Liikaturismi johti Maya Bayn paratiisiirannan sulkemiseen

 

Sitten matkamme jatkui asumattomalle Phi Phi Lay –saarelle, joka saavutti kuuluisuutta siitä, että ”The Beach” –elokuvaa filmattiin sen Maya Bay – rannalla.

Saavuimme seuraavaksi Loh Samah Bayn upealle, korkeiden vuorten seinämien ympäröimälle lahdelle, jossa oli 20 min uimapaussi. Kauniisiin maisemiin alkoi jo turtua, josta johtuen kansa halusi jo Maya Baylle, retken kohokohtaan. Hienohiekkainen ranta sijaitsee todella upealla paikalla syvällä lahden poukamassa.

Maya Bay on suosikkirantanmme ensimmäisen Phi Phi -vierailumme jälkeen. Tässä tunnelmia siltä matkalta:

Oli jännää vieläkö Antin 9 vuotta sitten kirjoittama lause ”Antti was here” olisi tallella rantahiekassa. Ei ollut :-). (Yllä olevat kuvat ovat vuodelta 2003, kun olimme vielä nuoria…)

Kun menimme rannalle uudelleen vuonna 2012, tilanne oli riistäytynyt käsistä. Veneitä oli rannassa sen verran, että parkkeeraaminen vaati jo merimiestaitoja. Sinne sitä tunkeuduttiin ahtaaseen väliin, jonka jälkeen sisaralukset tulivat vielä rinnalle.

Väkeä rannalla oli NIIN paljon, että alkoi ahdistaa. Teimme pienen kävelyn havaitaksemme, että palmujen taakse oli tullut wc-tilojen lisäksi yksi kioski huolehtimaan hyvinvoinnista. Väkimäärä oli vähintäänkin 9-kertaistunut 9 vuodessa.

Etsimme vuoren juurelta mukavan paikan ja istuimme lueskelemaan. Muutoinkin illansuu ei ollut paras mahdollinen aika vierailla lahdella. Kuuma päivä viileni jo sen verran, ettei uintia kaivannut. Onneksi tunti meni suhtkoht nopeasti ja ”pääsimme” paluumatkalle. Koimme, että pari tuntia lyhyempi kierros olisi riittänyt, sillä nyt alkoi tulla positiivinen ähky kaikesta hienosta koetusta.

Ranta suljettiin 2018

Muutamia vuosia myähemmin Iltasanomien toimittaja oli kaivanut matkakertomukseni esiin, soitteli ja pyysi haastattelua Maya Bayn tilanteesta. Hän oli ilmeisesti saanut vihiä siitä, että ranta suljetaan. Tämä postaukseni herätti sen verran huomioita, että päädyimme

Iltasanomien verkkolehteen:

Ajoitus oli sikäli hieno, että samana päivänä kun juttu ilmestyi, kirjoitti Reuter, että saaren suosituin ranta suljetaan toistaiseksi. Video löytyy Iltasanomien jutun alusta.

 

Onneksi Phi Phin saarten kauneutta voi edelleen ihailla veneestä. Siitä en ole tietoinen, voiko joillekin rannoille päästä varpaistelemaan venematkojen yhteydessä ja millaisia ne ovat nykyisin.

Jos joku lukija tietää asiasta, voitko päivittää tilannetta kommenttiosioon? Kiitos jo ennakkoon!

 

Veneemme suuntasi ilta-auringossa kauniisti kylpevien, kohtisuoraan 100-200 m korkeuteen kurkottavien kalkkikivivuorten ohi kohti Ton San Bayta. Marjatalla alkoi olla jo jysäri ja muutenkin huono olo.

Onneksi tämänkertainen veneajelu alkoi olla lopussa ja palasimme pääsaarelle. Ilta kului hotellihuoneessa suihkun, tukanpesun ja lepäämisen merkeissä. Ennen nukkumaanmenoa testasimme vielä suomalaisten tv-ohjelmien näkyvyyden ja opimme, että osa Areenan ja MTV3:n lähetyksistä näkyy netistä. Katsoimme uutiset, aamu-TV:n Härmä-elokuvan arvioinnin, Putouksen ja menimme nukkumaan.

Seuraavana aamuna olimmekin jälleen valmiit jatkamaan matkaa. Vuorossa oli Phuketin saarella sijaitseva Bangtaon ranta, joka tulisi yllättämään meidät positiivisesti. Ja kohtaisimmehan me siellä koko klaanimme, joten menoksi jälleen.

 

TÄMÄN MATKAMME MUUT JUTUT LÖYTYVÄT TÄÄLTÄ:

Thaimaan Koh Lanta on saari, jonne voisi vaikka palata

https://appamatkustaa.fi/thaimaa-krabi/

https://appamatkustaa.fi/aasia-singapore/

Kävimme myös Khao Lakissa, josta löytyy artikkeli vuoden 2014 matkaltamme:

TÄMÄ ARTIKKELI ON KORJATTAVANA. ILMESTYY LÄHIPÄIVINÄ…

https://appamatkustaa.fi/onko-khao-lakissa-thaimaan-paras-varpaisteluranta/

Olisi hienoa, jos laittaisit tämän jutun perään kommenttipalstalle omia kokemuksiasi. Onko Phi Phi menetetty paikka? Mikä tilalle? Minne päin Thaimaata pitäisi mennä, että saisi olla vielä kohtuullisen rauhassa kaunista luontoa menettämättä? Kiitos!

Liity mukaan Facebook-sivustoon Appa matkustaa

Sitä kautta saat aina tiedon, kun uusi matkakertomus on ilmestynyt blogisivustolleni.

 

Comments

  1. KARI AALTO says:

    Ootan

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.