Thaimaan Koh Lanta on saari, jonne voisi vaikka palata
Thaimaan Koh Lanta on saari, jonne voisi vaikka palata. Tällaisiin ajatuksiin tulimme Thaimaan saarihyppelymme kolmannessa kohteessa. Koh Lantan vahvuuksia ovat sopivan pieni koko, monet kauniit varpaistelurannat, mukavat ravintolat, viihtyisät kylät ja monet muutkin asiat.
Skootteri osoittautui Koh Lantalla mainioksi ajopeliksi. Sillä löytää helposti ne parhaat ja rauhallisimmat rannat. Tämä parin päivän minivisiitin kertomus antaa muutaman mukavan vinkin. Mitä muuta havaitsimme Koh Lantalla? Se selviää, kun luet tämän kirjoituksen. Menkäähän käymään!
Aloitimme tämän saarihyppelymme vuonna 2012 Singaporesta, lensimme sieltä Krabille, josta Ao Nangille pariksi yöksi. Lauantaina siirryimme pikkubussilla Krabille, josta laiva vei meidät Koh Lantalle. Edessä olivat vielä Phi Phi ja Phuket. Erinomainen kokonaisuus, jonka aiempien kohteiden matkakertomukset löytyvät tämän artikkelin lopusta.
Matkustaminen Krabilta Koh Lantalle
Siirtyminen Krabilta autoilla ja lautalla tapahtui kohtuullisen helposti ja ennen kaikkea edullisesti. Useimmissa maissa on hämäräheikkejä, jotka yrittävät ottaa turistilta löydät pois. Niin myös Thaimaassa. Onneksi heidät oppii vähitellen ”haistamaan”. Yksi kantapään kautta oppimamme ohje on, että ”älä osta koskaan ensimmäisiltä tyrkyttäjiltä”. Nurkan takana saattaa olla mieluisampia yllätyksiä.
Olimme luulleet, että lähtö olisi Ao Nangin rannasta, mutta ilmeisesti sieltä lähtevät tuotiin veneillä Krabin kaupunkiin, jonka satamasta tuo ferry lähti. Vaihdoimme maksulapun lippuihin, mutta meidät kaapattiin jo aulassa erään agentin luukulle. Myöhemmin osoittautui, että se oli pelkkä myyntikikka ja lippupiste vasta nurkan takana. Ideana oli, että kaveri myi meille tarjoushinnalla liput Phuketiin saakka. No, myöhemmin selviää, oliko noin. Ainakin Phi Philtä Phuketiin hinta oli edullisempi kuin listahinta, mutta Koh Lantalta Phi Phille ei hintaa näkynyt. Tosin hinta/henkilö Phuketiin oli 800 bathia (20 €), joten ei se ainakaan ylihinta ole, jos vain saamme liput lunastetuiksi niillä lapuilla.
Varokaa myyntiarmeijoita!
Parin tunnin tasaisen matkan jälkeen olimme Koh Lantalla, Siellä jokainen tulija joutui tuollin vuonna 2012 maksamaan 10 bathin ympäristöveromaksun. Siellä on oivallettu, että bathit muuttuvat miljooniksi, kun sen oikein oivaltaa.
Satamassa meitä odotti armeija kyydin tarjoajia. Myyntipaikalla luvattu kuljetus hotelliimme oli historiaa jo ennen kuin olimme satamassa. Laivapoika tiesi tämän vedätyksen ja tarjosi tilalle ylihintaista taksikuljetusta. Emme menneet vipuun vaan neuvottelimme oikean hinnan satamassa päästyämme armeijan läpi rauhallisemmalle alueelle. Parempi hinta oli sitten 150 bathia noin kilometrin matkasta.
Näin mennään!
Pilanta Resort & Spa –hotelli osoittautui ennakkokuvamme mukaiseksi. Huone oli todella tilava ja viihtyisä.
Jopa poreallas sieltä löytyi, mutta veden paine hotellissa oli sitä luokkaa, että jätimme poreilut väliin. Mutta saimme 164 euron hinnalla (3 yön kokonaishinta aamiaisineen) todella hyvän ja edullisen paketin. Voimme suositella.
Iltakävelyllä Klon Dao Beachillä
Lähdimme vielä iltakävelylle läheisen Klong Dao- beachin rantaan. Sinne on hotellilta tietä pitkin noin 500 m. Ranta on noin 4 km pitkä hiekkaranta, jossa vesi syvenee erittäin loivasti: lapsiperheiden ihannepaikka.
Kävelimme pari kilometria, kävimme syömässä todella hyvän ja halvan illallisen suositussa Easy Barissa, jota laivassa tapaamamme Peter Ekman oli kehunut. 15 vuoden kokemukseen kannatti luottaa. Muutenkin Koh Lanta tuntui olevan ruotsalaisten suosikkipaikka. Heitä riitti joka lähtöön.
Suunnistimme pimeässä hotelliimme viereisen Costa Lanta- hotellin alueen läpi, sillä reitti oli valaistu edes osittain ja matkakin lyheni sen kautta. Meidät menomatkalla portilta palauttanut ”kerperos” hymyili hyvin ystävällisesti vaikka tulimmekin kielletyltä alueelta. Suuri hotellialue oli kummitusmaisen tyhjä, vain muutama vieras näkyi ravintolassa. Muuten maa oli autio ja tyhjä, jopa respa kiinni. Erittäin mielenkiintoiseksi asian teki se, että kun tsekkasin netistä hotellin hintaa, kävi ilmi, että se oli saanut Agodan asiakkailta 8.9 pistettä ja tällä hetkellä täynnä! Voiko kohta enää keneenkään luottaa, kun ei edes netin hotellivälittäjiin :-). No, totuus lienee, että Agoda oli kiintiönsä myynyt, mutta muuten tilaa oli.
Varpaistelua Koh Lantan parhaalla rannalla Long Beachilla
Ystävänpäivänä 14.2. heräsin parhaan ystäväni vierestä. Naatimme aamiaisen ja lähdimme himoitsemallemme lomanviettotavalle eli hienohiekkakävelylle, jota myös varpaisteluksi kutsumme.
Innostuimme asiasta jälleen kerran niin paljon, että illalla askelmittariin oli tullut n. 18 000 askelta. Hyvä saavutus, kun ottaa huomioon, että se tapahtui lähes kokonaan paljain jaloin upeilla rannoilla.
Talsimme tietty ensin lähirantamme eli Klong Daon päästä päähän. Sitten koukkasimme kylän kautta, ohitimme kalliot ja laskeuduimme takaisin rantaan Lanta Resortin kautta.
Olimme tulleet Long Beachille (Phra Ae Beach). Tämä 4 km pitkä upeahiekkainen ranta oli huomattavasti parempi kuin edellinen. Täydellisen hienoa hiekkaa, nopeasti syvenevä ranta ja ihanan kirkas vesi. Se oli tämän matkan ehdoton huippu! Ei ihme, että Peter oli valinnut sieltä kokemuksen syvällä tietämyksellä majapaikan.
Vaelsimme rannan päästä päähän välillä hedelmäshakea maistellen ja 30-asteisessa vedessä ”virkistyen”. Uskomattoman ihanaa.
Välillä bongasimme todella hienon Layana Resortin, joka oli pakko käydä tarkastamassa ja hinnoittelemassa. 10 000 bathista alkavat huonehinnat saattavat olla este valita tuosta hotellista jatkossa huone, mutta toisaalta, tarjouksia tulee ja menee. Pannaanpa paikka korvan taakse!
Mr Wee Pizzerian menetetty maine
Matkaopaskirjasessa kehuttiin kovasti alueen vanhinta pizzapaikkaa Mr Wee Pizzeriaa. Palasimme sinne takaisin ja siinä vaiheessa alkoi jo olla mehutkin lopussa: aurinko porotti koko päivän lähes täysillä. No, pizza oli esivalmisteltu ja ehkä paistettukin ennakkoon ja lämmitettiin uunissa, sillä se ei ollut niin kuuma kuin olisi olettaa voinut. Mr. Ween maine on nyt mennyt! Sama vika oli Marjatan tilaamassa kanatäytteisessä naanleivässäkin. Olisivat edes malttaneet lämmittää kunnolla niin petkuhuiputus olisi voinut onnistua. Väsymys iski ruokailun ja oluen jälkeen niin perusteellisesti, että nappasimme tuk-tukin ja ajatimme itsemme hotelliin.
Loppuilta sujui uiden, lueskellen ja lepäillen omassa hotellissa. Sen verran piti pitää linjoista huolta, että kävin naukkaamassa pienen iltapalan vastapäisessä ravintolassa, joka oli jälleen aivan täynnä. Meidät istutettiin nuoren sveitsiläispariskunnan kanssa samaan pöytään. He kehuivat kovasti päiväänsä. Olivat vuokranneet skootterin ja kiertäneet saarta. Peter oli oman kokemuksensa (joutunut auto-onnettomuuteen saarella) perusteella peloitellut meidät jo unohtamaan skootterin, mutta pariskunta sai meidät toiselle mielelle. Olimme valmiit vuokraamaan aamulla ajopelin.
Skootterikierros saaren ympäri oli upea!
Keskiviikkoaamuna menimme heti klo 8 aamiaiselle, jotta saisimme lämpimät ruoat. Edellisenä aamuna osa niistä oli 9 maissa jo viileitä. Eipä auttanut yhtään. Sama ongelma toistui ja aamiaistellessamme havaitsimme, että osa lämmittimistä oli päässyt sammumaan patojen alta. Se siitä. Tyydyimme lähinnä hedelmiin ja vihanneksiin, mutta vatsikko täyttyi kiitettävästi. Olimme valmiit skootteriseikkailuun.
Illalla vastaanottovirkailija oli esitellyt meille heiltä vuokrattavia moottoripyöriä ja löysimme sieltä riittävän tuoreen pelin. Sanoimme, että tulemme aamulla vuokraamaan sen. Eipä asia ollutkaan mennyt jakeluun vaan tarjolla oli enää yksi vanhempi peli. Testasimme sitä ja käyntiin lähdön kanssa oli sen verran ongelmia, että päätimme etsiä kuljettimemme muualta. Lähdimme kohti kylää. Jo 100 metrin päässä oli liike, josta löytyi meille hyväkuntoinen Honda. Teimme diilin ja huippupäivä saattoi alkaa.
Ajoimme kaikkia mahdollisia varotoimenpiteitä noudattaen riittävän pienellä nopeudelle jokaista mahdollista kolarin aiheuttajaa vaanien. Meillä ei ollut mitään ongelmia koko päivänä. Kiersimme käytännössä koko saaren niin, että mittariin tuli reilut 70 km. Tuolle kokonaisuudelle tuli hintaa 250 bathia vuokraan ja 100 bathia bensaan. Noin 9 euron hinnalle sai monikertaisen vastineen. Tarkastimme jokaisen ennakkoon opaskirjoissa kehutun rannan. Aurinko porotti täydeltä terältä, mutta liikkumisen sietämätön keveys vilvoitti meitä sopivasti.
Huippurantoja ja kauniita maisemia
Olimme ottaneet päätavoitteeksi vierailla mahdollisimman monella rannalla. Se oli hyvä päätös, sillä löysimme monta kaunista varpaistelurantaa.
Klong Nin Beach oli varsinainen helmi. Vähän kuten Long Beach, mutta vieläkin vähemmän väkeä. Sinne vaan uudestaan!
Jatkoimme matkaa ja kävimme luonnonpuiston portilla: Emme kuitenkaan viitsineet tällä kertaa maksaa edes 100 bathin pääsymaksuja, sillä emme halunneet lähteä kävelemään pahimman helleajan aikaan rannalle ja majakoita on nähty.
Palasimme takaisin ja pysähdyimme juomaan menomatkalla bongaamaamme erittäin kauniille näköalaravintolapaikalle, Noon Sunset Wievpointille. Oli herkkua juoda vedet kauniilla paikalla, kattoterassin alla tuulen vilvoittaessa kulkijoita, rauhallisen New Age- musiikin täydentäessä tunnelmaa. Perfect! Mutta vielä oli tulossa herkkuja.
Vesittelyn jälkeen laskeuduimme auringon paahtaessa alla odottavalle Nui Bay Beachille. Kyllä näitä riittää… Ranta oli vain noin 0,5 km pitkä, sijaitsee vuorten välissä kauniissa poukamassa, omaa upean hienohiekan ja sopivasti jyrkkenevän rannan, toisessa päässä vuoren seinän antamaa varjoa, toisessa päässä kiviä ja koralleja, jotka ovat ilmeisen mukavaa snorklailuseutua. Hitsi, kun lasit jäivät kämpille! Jos olisimme täällä vielä huomisen, palaisimme takaisin. Ja mikä parasta, rannalla oli vain muutama ihminen.
”Kun ihminen kohtaa autiolla saarella toisen ihmisen, hänelle tulee pakottava tarve tervehtiä ja vaihtaa kuulumisia.” (Appan 27:s laki) Näin kävi meillekin. Törmäsimme jopa meitä vanhempaan ruotsalaispariskuntaan, joka kertoi olevansa tämän lomansa aikana nyt viidettä kertaa tällä rannalla. Nuo yli 70-vuotiaat (?) teräseläkeläiset ajavat päivittäin skootterilla Saladanista 27 km päästä aurinkovarjoineen skootterilla tälle rannalle, uivat ja lueskelevat. Sitten he menevät välillä syömään muutaman kilometrin päähän Bamboo Bay Resortin maisemaravintolaan ja palaavat taas rannalle. Olivat kertomuksessaan niin vakuuttavia, että saivat meidätkin houkutelluksi sinne lounaalle. Mutta siitä myöhemmin.
Rannalla oli yksi ainoa rakennus eli Robinsonin maja. Siellä taiteilija Robinson tekee taideteoksiaan ja myy turisteille jotain muutakin pientä. Olimme pakotetut menemään tutustumaan siihen, mutta herra Robinsonia ei siellä näkynyt. Oli varmaan siestalla.
Kuljimme jalat ilmassa pikavauhtia vesirajaan, sillä hiekka oli todella kuumaa. Nousimme 200 m päässä ylhäällä näköalapaikalla odottelevalle skootterillemme, kuivasimme hikemme tuuliterassilla ja ajoimme Baan Phu Lae-ravintolaan. Eläkeläispari oli juuri nousemassa skootterinsa kyydistä, kun saavuimme paikalle. Hyvä niin, sillä ravintolan löytämisessä olisi saattanut olla vaikeuksia.
Seurasimme uusia tuttaviamme kuin lokki purjevenettä. Laskeuduimme mutkaiset portaat vanhusten perässä ja löysimme itsemme todella viehättävästä ravintolasta, rannalla ”rapakivien” päällä.
Tämän resortin bungalovit olivat kaikki rinteessä ja varustetut merinäköalalla. Saattaisi olla ihan mukavaa yöpyä pari yötä sielläkin.
Ravintolaan mentäessä kengät tuli jättää sisäänmenoaukolle. Istuimme kaiteen viereen merikallioiden päälle merituulen viilentäessä sopivasti matkalaisten hikisiä kasvoja. Tilasimme kivennäisvedet, hot panin broilerillä ja carry-kookos shrimpsit (taas katkiksia!). Jostain syystä ruoka maistui aivan erinomaiselta. Svean pappa kävi vielä vinkkaamassa, että kannattaa tilata myös coconut shake. Tilasimme ja ihastuimme. Se oli parasta kookosjuomaa ever. Pulitimme kaikesta hyvästä 500 bathia juomarahoineen ja lähdimme jatkamaan matkaa.
Päätimme vielä käydä katsastamassa Klong Nin Beachin kohdalta itään lähtevän tien varrella olevaa näköalaravintolaa. Sitä mainostetaan must-paikaksi oppaissa, joten eikun menoksi.
Muutaman kilometrin päässä rannasta saavutimme tavoitteemme, ihastelimme hetken (ei niin kummoinen, mutta…) ja jatkoimme neuvottelun jälkeen matkaa Lanta Old Towniin.
Tuo itärannalla sijaitseva kaupunki on oma erikoisuutensa paalujen päälle meren rantaan rakennettuine asuntoineen ja ravintoloineen.
Joimme siellä kokemuksen innoittamana coconut shaken, mutta petyimme. Tämä kookospalmun sisältä tarjottava juoma oli kyllä kylmää, mutta se hohto siitä puuttui, jonka olimme tunti sitten kokeneet. Jatkoimme matkaa kohti saaren Koh Lantan saaren nykyistä pääkaupunkia Ban Saladania. Reitin valinta oli onnistunut, sillä nyt saimme saaresta hyvän kokonaiskäsityksen. Itäpuolella asustelevat paikalliset, lännessä turistit. Reilut puoli saarta tuli kierretyksi, olimme todella tyytyväisiä, palautimme skootterin, kävin uimassa ja tässä sitä nyt kirjoitellaan ja lueskellaan. Tämä söpöliini kävi hyvästelemässä meidät lähtömme aattona.
Koh Lanta on saari, jonne voisi vaikka palata
Voin edelleen todeta, että Kohta Lanta on saari, jonne voisi vaikka palata. Se teki meihin todella sellaisen vaikutuksen. Korjaillessani tätä postausta pääsiäisenä 2021 on matkakuume kohonnut jo niin korkealle, että on pakko katsella hotellien hintoja ja mielikuvitella lähteäkö Koh Lantalle vai mennäkö jollekin toiselle saarelle, jota ei ole ennen nähnyt. Se jää nähtäväksi.
Sinulle joka et ole käynyt Koh Lantalla, voimme suositella, että käy ihmeessä. Etenkin skootterointi saarella ja tutustuminen muutamaan upeaan varpaistelurantaan on ”se juttu”.
Tämän saarihyppelymme seuraava kohde Phi Phi odotti.
Tämä on sitä saarihyppelijän arkea. Lauttamatkailu on mielenkiintoinen tapa matkustaa saarelta toiselle eikä maksa paljon!
Harmi, että piti lähteä, mutta nyt tiedämme, että tänne voisi vaikka palata joskus…! Phi Phi -saaret odottivat… Matkakertomus siitä löytyy nimellä matkablogista
https://appamatkustaa.fi/thaimaa-phi-phin-saaret/
Parhaiten pystyt seuraamaan uusien blogikirjoituksien ilmestymisen Facebookin kautta ryhmästä/sivulta ”Appa matkustaa”. Tervetuloa mukaan!
Saarihyppelymme muut kohteet olivat
https://appamatkustaa.fi/aasia-singapore/
https://appamatkustaa.fi/thaimaa-krabi/
Koh Lantalta jatkoimme Phi Phin kautta Khao Lakiin. Noilta upeilta rannoilta löytyy matkakertomus vuoden 2014 reissultamme:
