· · · ·

EXPO 2025 -maailmannäyttely – Osaka, Japani

Expo 2025 -maailmannäyttelyn teema “Designing Future Society for Our Lives” lupasi jo etukäteen yhdistelmän utopiaa, teknologiaa ja kulttuuria. Päivästä tuli kaikkea tätä ja vähän enemmänkin. Expo 2025 -maailmannäyttely  Osakassa Japanissa kuuluu ehdottomasti ”Once in My Lifetime” -elämyksiin.

Tämä matkamme perimmäisenä syynä oli, että kuoromme Laulu-Miehet teki konserttimatkan Sapporoon ja esitti siellä 1. suomalaisena kuorona Jean SibeliuksenKullervon”. Kirjoitin siitä jo aiemmin artikkelit, jotka voit lukea tämän postauksen lopusta. Julkaisin myös Osakasta matkakertomuksen, jonka julkaisin vähän ennen tätä artikkelia:

Osaka Castle ja Namba Yasaka-jinja edustavat Osakan historiaa

Tervemenoa ryysikseen…

Olimme tietoisia siitä, että olemme menossa väenpaljouteen ja osasimme siihen myös varautua. Siksi lähdimme hyvissä ajoin liikkeelle metrolla ehtiäksemme portille siihen ajankohtaan, jonka olimme varanneet. Olimme varautuneet siihen, että ”tervemenoa ryysikseen” ja osuimme siinä oikeaan.

Japanilaisiin metroihin jonotetaan näin. Junien ovet aukeavat tarkalleen porttien kohdalla ja sisään mennään tyylikkäästi jonoittain.
Tyypillinen näky japanilaisessa metrossa.
Noiden portaiden yläpäässä aukesi messualue.

Pääset tämän alta aukeavan videon avulla hieman aistimaan millaisissa jonoissa etenimme yli puoli kilometriä. Sisäänpääsyyn meni noin tunti.

Grand Ring – 2 km pitkä kävelysilta

Heti alueelle saapuessa huomio kiinnittyi siihen, miten valtavaksi kokonaisuudeksi Yumeshiman saari oli muutettu. Jo pitkän matkan päässä erottui ikoninen “Grand Ring” – valtava kävelysilta, joka kiersi koko expo-alueen ja toimi samalla maisematasanteena. Sen jykevä puinen rakenne toi luonnollisen kontrastin tulevaisuuden arkkitehtuurille. Tuo Expo 2025 aluetta kiertävä kävelysilta oli 2 km pitkä puinen kehärakenne, jonka halkaisija  oli 615-675 metriä.

Kun tällaista puurakennelmaa on 2 km, voi kuvitella paljonko siihen on mennyt puuta. Kysyin asiasta ”kaverilta” (ChatGPT), joka vastasi, että siihen käytettiin 27 000 kuutiometriä puuta.

Halusin vielä selvittää miten tuolle rakennelmalle käy, kun näyttely loppui lokakuussa 2025? Sain selville, että 200 m rakennelmasta jäi paikalleen ja toimii osana Yemishiman saaren puistokehitystä. Loput muut huutokaupataan rakennusten tekemiseen niiltä osin kuin se kelpaa siihen tarkoitukseen, mm. Suzun kaupungin ympäröimälle luonnonkatastrofialueelle. Osa menee myös hakkeeksi.

Alueeseen tutustumisen aloitimme sillalla, josta sai hyvän yleiskuvan Expo-alueen valtavasta koosta. Tuo Grand Ring oli suosittu kävelyalue.
Alueelle oli rakennettu liukuportaita, joiden avulla pääsi nousemaan kävelysillalle.
Onneksi esteettisyys oli huomioitu ja rinteet oli istutettu täyteen kukkia.

Tämän videon avulla pääset ihmettelemään kuinka suuresta alueesta oli kyse:

Vaellusta paviljongeista paviljonkeihin

Koska meillä oli vain päivä aikaa, yritimme selvittää eri materiaalien ja kyselyiden avulla mihin paviljonkeihin kannattaisi käydä tutustumassa.  Kun suosikit oli valittu, aloitimme kierroksen.

Nordic-paviljonki

Ensimmäiseksi halusimme käydä katsomassa Nordic-paviljongin syystä, että olihan meidän nähtävä miten Suomi näyttäytyy maailmalle. Selvitysten mukaan Suomen paviljongissa pitäisi olla vastassa ”hiljainen kauneus ja hyvinvoinnin ääni ja minimalistisuus”. Tarjolla piti olla puupintaa, luontoa esittelevä visualistisuus ja pohjoisen äänimaisema. Ajatuksena oli, että suomalainen hyvinvointiajattelu toisi raikkaan vastaparin teknologiaähkylle.

Kun astuimme Nordic-paviljonkiin, olimme yllätettyjä. Missä tuo edellä kuvattu elämys oli? Meille avautui videolta nähtävä tekoälymaisema ja sen jälkeen huone, jossa katseemme vangitsivat ensisijaisesti korkealla roikkuvat pyykkinarumaiset kuvat ja kirjoitukset. Olimme ihmeissämme. Tämäkö edustaa Pohjoismaita?

Kohtasimme laulajaveljeni Kristian Keinäsen kanssa nämä suomalaiset opiskelijat, jotka olivat töissä maailmannäyttelyssä. Taisivat olla ainoa suomea puhuvat henkilöt, joihin törmäsimme päivän aikana. No, olihan siellä väkeäkin tuona toukokuisena perjantaina yli sata tuhatta henkeä.

Expo 2025 -maailmannäyttelyssa vieraili 184 päivän aikana yhteensä 25,5 miljoonaa ihmistä. Se selittää, miksi jonot paviljonkeihin oli niin pitkät. Pahimmillaan olisi joutunut jonottamaan noin tunnin, mutta ne paikat jätimme väliin. Silti jonottamista riitti. Toisaalta emme päässeet yhteenkään niistä maksullisista kohteista, joihin Kristian oli ilmoittanut meidät ennakkoon. Arpaonni ei vain osunut…

Japanin paviljonki

Seuraavaksi jonotimme Japanin paviljonkiin. Siellä oli tarjolla mm. japanilaista todella kaunista Kutani-keramiikkaa.

En muista mikä kaupunki oli kuvattuna tässä valotaideteoksessa.

Jatkoimme kiertelyä. Isäntämaa Japanin visio ihmislähtöisestä tulevaisuudesta oli täynnä huippuluokan multimediatekniikkaa, tekoälyä ja paikoin jopa meditatiivisia hetkiä. Kävijää kuljetettiin läpi erilaisten “elämän polkujen”, joissa korostui yhteisöllisyys ja harmonia luonnon kanssa. Tuo tunnelma aukeaa osin tällä videolla:

Japanin osastolla liikkuminen oli kuin kävely zen-puutarhan ja futuristisen laboratorion välimaastossa. Jos nyt pitäisi valita, kävelisin mieluummin niissä upeaissa japanilaisissa puutarhoissa, joihin pääsimme mm. Kiotossa seuraavina päivinä

Lounastauko

Vaellettuamme muutaman tunnin oli pakko pitää pieni lounastauko. Lounaspaikkoja kierrellen  olisi voinut tehdä makumatkan ympäri maailmaa. Tarjolla oli mm. japanilaista okonomiyakia, italialaista gelatoa, arabialaisia meze-herkkuja ja vaikka etiopialaista kahvia. Valitsimme paikallisen marketin, josta haimme pikkupurtavaa. Yllätys oli, että ainakin FamilyMartista sai todella edullista ruokaa ja juomaa.

 

Sveitsin paviljonki

Seuraavaksi kohteeksi olimme valinneet Sveitsin paviljongin, jossa ei ollut ihan mahdottomat jonot. Edellisessä paikassa olimme jo jonottaneet tovin, kunnes luovutimme todettuamme, ettei tunti riitä sisäänpääsyyn. Oli siis pakko muuttaa taktiikkaa ja etsiä lyhyempien jonojen paviljonkeja, kuten Sveitsin.

Sveitsin paviljonki vei kävijät mukaansatempaavalle ja interaktiiviselle matkalle yhteistyöhön perustuvan innovaation kautta. Teema ”Heidistä huipputeknologiaan” heijasti Sveitsin kehitystä ikonisesta alppiperinnöstään maailmanlaajuisesti tunnustetuksi huipputeknologian ja innovaatioiden keskukseksi. Japanissa sukupolvien ajan rakastettu Heidi toimi virallisena maskottina. 

Pääsimme Heidiksi Heidin paikalle, kun huipputehokas sovellus muutti meidät samanaikaisesti Heidiksi ystävineen. Ei tarvitse ihmetellä, miksi meitä petkuhuiputetaan nykyää eri tilanteissa, kun meidät voidaan tekoälyn muuttaa livenä keneksi tahansa. Mihin tämä maailma oikein menee???
Hauskaahan se oli, kun pystyin ohjailemaan Heidiä haluamallani tavalla.

Sveitsin paviljongin arkkitehtuuri herätti keveyden ja ilon tunteen. Näimme väläyksen sveitsiläisestä huippuosaamisesta innovaatioissa ja luovuudessa samalla kun opimme lisää Augmented Humanista, Lifesta ja Planetista eli paviljongin kolmesta pääteemasta. Mielenkiintoinen paikka oli se!

Tämän Helsingissä vaikuttava ”körttiläisen koulun” nostaminen osaksi tuota teknologiakehitystä oli vähintäänkin yllättävä juttu. Mistähän tuo körttiläinen on tuohon tullut? Kertokaa te, jotka tiedätte.
Tämä aikamatka tulevaisuuteen ei kyllä hauskuuttanut lainkaan, jos tuo oli ennuste minusta. Oliko  Albert Einstein iso-isäni vai?

Tämä videolla oleva osaston merkitys Sveitsin paviljongissa ei myöskään täysin auennut meille:

Siirtyessämme seuraavaan paviljonkiin jouduimme kulkemaan vähän sumussa:

Tässä paviljongissa peilit olivat korvanneet tekoälyn.

Expo 2025:ssä lähes kaikkialla näkyvää upeaa tekoälytaidetta oli tarjolla näissäkin paviljongissa:

En valitettavasti muista minkä maan paviljonki oli tämä, jossa saimme tutustua opetusteknologiaan. Mielenkiintoista, todella! Tämä neitokainen esitteli meille mieluusti maansa pedagogiikkaa ja pääsinpä siinä mainostamaan myös Suomen opetusmaailmaa.

Monacon paviljonkiin olimme yrittäneet varata viinitastingin, mutta turhaan:

Etelä-Korea ja Thaimaa päättivät valloittaa kansan sydämet tanssilla ja taisivat siinä onnistuakin.

Saudi-Arabian paviljonki

Saudi-Arabian paviljonkiin oli valtaisa jono, mutta ohjauduimme jollain ihmeen konstilla sisään toista kautta. Kannatti!

Tämän paviljongin ovet avautuivat maailmaan, jossa hologrammit, robotiikka ja ilmastonmuutosta käsittelevät virtuaalikokemukset loivat suorastaan elokuvamaisen tunnelman. Se oli alueen vaikuttavimpia kokemuksia.

Tässä muutama väläys suuren paviljongin tarjonnasta:

Saudi-Arabian paviljongissa oli upeaa nähtävää, mikä välittyy hieman  paremmin tämän videon kautta:

 

EXPO 2025 oli huikea katsaus tähän päivään ja tulevaisuuteen

Päivämme alkoi kääntyä iltaan ja poislähdön aikaan. Viimeisinä tunteina saimme vielä aimo annoksen upeita videotaideteoksia eri paviljongeissa.

Nuo yllä oleva still-kuvat ovat väläyksiä videotaideteoksista. Visuualinen taide herää henkiin vasta täällä videolla:

Yhteenvetona voi todeta, että EXPO 2025 oli huikea katsaus tähän päivään ja tulevaisuuteen. Sitähän se oli tavoitellutkin. Illansuussa ihastelimme vielä kerran kävelysiltaa, jonka valaistus syttyi vähitellen koko kehän ympäri. Ylhäältä avautui näkymä paviljonkien värivaloihin, ihmisvirtaan ja Osakanlahden iltahämärään. Kävelysilta ei ollut vain arkkitehtoninen taidonnäyte vaan se oli expo-alueen sydän.

Gran Ringin ilme muuttui, kun valot tulivat esiin:

Tämä taitava australialainen muusikko Lior oli virkistävä tuttavuus. Hän esiintyi illan pimennyttyä Australian paviljongin edessä. Pysähdyimme hetkeksi nauttimaan kauniista musiikista väsyttävän päivän lopussa.

Vielä pari paviljonkia sattui sopivasta matkamme varrelle:

Jaksaa jaksaa, kun vähän istahtaa välillä.

Tämän videon lopussa on esimerkki vuorovaikutteisesta videotaiteesta, josta saimme hyvän esimerkin keväällä Tallinnassa Da Vinci Genius -elämysnäyttelyssä.

Dronet ovat tulleet jäädäkseen. Niitä voi onneksi käyttää muuhunkin kuin sotimiseen. Tämä taivaalle heijastettava liikennemerkkitaide ym. ovat tulevaisuutta, jos jokin:

Kiitokset elämyksistä Expo 2025! Olihan se Once in My Lifetime-kokemus! Oli aika rientää metrojonoon.

Matkalla metroille illalle klo 21 maissa ohitimme nämä peli- ym. hahmot, jotka melkein villitsivät Kristianin. Taisi tykätä hän:

Vai mitä voi päätellä näistä kuvista?
Kuin tilauksesta saimme vielä sadetta niskaan eikä meillä ollut sateenvarjoja. Onneksi kestimme tuon puolen tunnin jonotuksen metrolle. Sama kymmenien ihmisten levyinen puolen kilometrin lauma suunnisti kohti metroasema. Onneksi metrosta ei tullut tulppa etenemiselle.
Löydä Suomen lippu! Kristian löysi ja minä sitten myös.

Summa summarum:

Expo 2025 -maailmannäyttely teki minkä lupasi. Se oli kuin pieni kiertomatka maailman tulevaisuuksiin jo yhdenkin päivän aikana. Expossa tunsi konkreettisesti kulkevansa tulevaisuuden reunalla. Valitettavasti väkeä oli niin paljon, että ehdimme nähdä 12 tunnin aikana vain pienen osan näyttelystä. Kokemus se oli tuokin ja  ihan hyvä sellainen.

Expo 2025 antoi vastauksen siihen, miltä tulevaisuuden yhteiskunta voi näyttää, jos ihmisyys, teknologia ja luonto löydetään yhteiselle polulle. Toivotaan, että siitä tulee hyvä tie, jossa tekoäly toimii renkinä eikä saa isännän otetta. Haluan uskoa koivistolaisittain, että ellemme ole varmoja miten käy, meille käy hyvin.

Homma jatkuu 5 vuoden kuluttua Riadissa, Saudi-Arabiassa. Ehkäpä sinne sitten?

Yhteenveto  julkaisemistani artikkeleista

Kerään tähän loppuun vielä yhteenvetoa tähän mennessä julkaisemistani Japani-artikkeleista. Lisää tulee vielä kolme, kun esittelen vierailumme Naraan, Kiotoon ja Tokioon.

Sanoisin, että kannattaa pysyä kanavalla, sillä paras osa Japania oli vasta edessä! 

Osaka Castle ja Namba Yasaka-jinja edustavat Osakan historiaa

Laulu-Miehet veivät Kullervon Japanin Sapporoon

Laulu-Miehet Japanin Sapporossa – tarinaa konserttien ulkopuolelta

 

 

 

 

 

Samankaltaiset artikkelit

2 Kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *