Gran Canarian etelärannikko, Las Palmas ja muita autoilukohteita

Gran Canarian etelärannikko ja Las Palmas kuuluvat saaren suosituimpiin lomakohteisiin. Sieltä löytyy mm. suurin ja kaunein eli Inglesissä sijaitseva hiekka-aavikko, joka on erittäin suosittu varpaistelukohde. Autoilemme tässä matkakertomuksessa myös Puerto Ricossa ja Puerto de Moganissa, poikkeamme Playa de Amadoresilla ja ajelemme vähän vuoristossakin. Pitihän meidän katsoa millainen on saaren ehkä toiseksi upein ranta eli Playa de las Canteras ja katsella samalla reissulla Las Palmasin seudun vuoristosta avautuvia näkymiä.

Tämä artikkeli kuuluu ns. nostalgiasarjaan. Koneeltani löytyy monia muitakin matkakertomuksia, jotka ansaitsevat tulla julkaistuksi vaikka aikaa onkin kulunut reissustamme. Esiteltävät paikat löytyvät sieltä edelleen. Syy siihen, että otin tämän jutun esiin on se, että olemme lähdössä Gran Canarialle ja halusin katsoa mitä saarella kannattaa katsoa. Matkakertomukset ovat loistava tapa suunnitella seuraavaa reissua, etenkin omat 🙂

Gran Canarian matkamme taustaa ja matkakokemuksia

Tämän matkan historia ulottuu edelliseen vuoteen 2011, jolloin varasimme hotellin Melia
Tamarindoksen San Agustinista, Gran Canarialta. Arviot ja kultakruunu puhuivat puolestaan.
Koska kyseessä oli jälleen RCI-kohde, kustansimme majoituksen pisteillä (66000) ja rahalla (141
euron varausmaksu). Käytännössä viikkohinnaksi tuli alle 500 eu. Paikan päällä totesimme,
että ”halvalla menee”. Varaamassamme hotellissa 1 mh ja olohuone/keittiön vuorokausihinnat pyörivät Bookingin mukaan tuolloin  noin 250 eurossa aamiaisineen. Finnmatkat myi samaan hotelliin pelkän huoneen 1100 euron hinnalla lentoineen/hlö. Juniorsviitistä saa pulittaa vielä yli 700 euroa lisää (2 henkeä). Kun maksoimme Norwegian Airwaysin suorista lennosta 330 eu, saimme 2800 euron 2
hengen matkan 1000 eurolla. Ei paha! No, meille tuli kyllä aamiaiset maksettavaksi erikseen, 7
eu/hlö, joten matkakassamme hupeni vielä 100 eurolla. Kuluihin pitää vielä laskea autovuokra,
joka oli vakuutuksineen noin 180 eu/vko. Tuosta Melia Tamarindos hotellista lisää tämän postauksen lopussa.

Itsepalvelua ja 1. lento Norwegianilla, vieläpä Matti Nykäsen kanssa 🙂

Jätimme automme jo toista kertaa peräkkäin uuteen Lentopysäköintiin, sillä 29 euron viikkomaksu
ja edellisen kerran hyvä palvelu vaikuttivat päätökseen. Lupasivatten puhallella lumet auton
päältä, jos aihetta on. Siirtyminen kentällä sujui noin 5 minuutissa. Kentällä saimme 1. kertaa
eläissämme suorittaa myös laukkujen siirron hihnalle. Norwegian Air säästää tässä sinällään
sujuvassa toiminnossa. Toistaiseksi asiakas sai valita, jonottaako palvelun kautta vai hoitaako
homman itse. Heillä ei vielä pelannut internet check-in ja syy selvisi kentällä. Se piti tehdä itse
automaatissa. Mutta kätevästi nämä hommat hoituivat, jopa meiltä.

Pääsimmekin hyvissä ajoin loungeen aamiaiselle. Kone lähti kotimaanlentojen puolelta eli portilta 28. Astuimme ensimmäistä kertaa Norwegianin koneeseen ja niinhän se on, että astuttuasi koneeseen erotat yhtiön vain väreistä. Muutenhan ne ovat kaikilla pitkillä lennoilla jompi kumpi niistä kahdestä päävalmistajasta. Päästyämme koneeseen totesimme, että saamme ”arvovaltaista” seuraa: Matti Nykänen kera uusimman tosi-tv-tähtivaimonsa oli menossa Inglesiin keikalle.

Lento kesti noin 6,5 tuntia. Kentällä meitä odotti vuokraamamme auto. Arpa oli osunut jälleen
halvimpaan eli Goldcariin, josta B-luokan auto irtosi 129 eurolla. Kaiken kattava vakuutus nosti
hintaa vielä 37 eurolla. Sen vuoksi emme noteeranneet muuta kuin kuvaamalla pieniä naarmuja ja
kolhuja sekä likaisia istuimia.

WV Polo oli laiskan pulskea, mutta muuten asiallinen kärry.

Esittelen hotellimme paljastavine kylpykuvineen vasta tämän kirjoitukseni lopussa, joten käydäänpä ensin saarikierroksella.

 

Autoretkikohteina Puerto Rico ja Puerto de Mogan sekä Holiday Clubin kantapaikka Playa de Amadores

 

Päästyämme tutuiksi hotellimme ja sen ympäristön kanssa autoretkikohteiksemme valikoituivat aluksi Puertot Rico ja Mogan, Playa de Amadores sekä Paradise Beach.  Maanantaista tuli ajopäivä.

Kävimme muistelemassa menneistä Puerto Ricon pikkukaupungissa ja totesimme, ettei ainakaan tänne enää. Käppäilimme tovin rantakallioilla ja jatkoimme matkaa kohti Puerto de Mogania.

 

Totesimme, että parin kilometrin päähän oli 15 vuoden aikana tehty uusi Playa de Amadores -hiekkaranta, joka ainakin etäältä näytti houkuttelevalta, tosin vain noin reilut 200 m pitkältä. Tosin
siellä voimme joskus piipahtaa, sillä mm. Holiday Club oli ostanut sen ympäriltä pari hotellia, jotka
ainakin RCI:n sivujen perusteella vaikuttavat asiallisilta paikoilta.

Päätimme tarkistaa alueella sijaitsevan suomalaisomisteisen Holiday Clubin edellisenä vuonna hankkiman hotellien tason. Etsimme korkealla rinteessä sijaitsevan hotelli Holiday Club Jardin de Amadoreksen, löysimme sieltä suomalaisen loma-osakemyyjän Jyrin ja tutustuimme hänen opastuksellaan huoneistoihin.

Yllätyimme positiivisesti Jardin de Amadoreksen huoneiston upeasta sisustuksesta, suuresta parvekkeesta ja mukavasta merinäkymästä yli rakennetun noin 500 m pitkän hiekkarannan.

Jyri näytti meille vielä rannalla sijaitsevan HC:n suosituimman kohteen eli Holiday Club Amadores Beach Clubin, joka on matala 2-kerroksinen aparthomentos-tyyppinen hotelli hyvällä paikalla. Tämä alin kuva on otettu hotellin päältä. Suurissa huoneistoissa oli suuret parvekkeet ja upea merinäköala. Totesimme, että molempiin hotelleihin voisi tulla viikoksi, sikäli kun vain onnistuisi löytämään vapaan viikon. Tuntuivat olevan täysin buukattuja esim. seuraavan syksynä. Hyvällä tuurilla kyllä saattaa löytää, joten kannattaa katsella sillä silmällä, jos paikka kiinnostaa vielä, kun aletaan vakavasti pohtia ensi syksyn kohdetta.

PS. Tätä kirjoittaessani 6.10.2021 olemme lähdössä tuohon Holiday Clubin lomakehtoon lähes kolmeksi viikoksi. Varasin sieltä pisteillä yhden viikon Holiday Club Sol Amadores -hotellista ja lisäksi käymme vielä tutustumassa kolmeen muuhun ketjun kohteeseen eli HC Vista Amadores, HC Puerto Calma ja HC Plays Amadores. Tulen Holiday Clubin brändilähettiläänä kirjoittamaan niistä kokemuksiamme tänne sivustooni. Pysy siis kanavalla!

 

Puerto de Mogan on kaunis pikkukaupunki

Kohta saavuimme kohta Puerto de Moganiin, joka oli tehnyt meihin edellisellä matkallamme
vaikutuksen emmekä pettyneet nytkään. Se on kaunis, pieni kalastajakylästä turistien
suosikkikohteeksi kasvanut pikkukaupunki. Sitä voi todellakin suositella.

Valtaisasti kukkivat ihmeköynnökset (bougainvillea) ovat niin Puerto Moganin kuin monen muunkin kanarialaisen kaupungin tavaramerkki. Ne kukkivat aina, kun siellä olemma käyneet.

Kävelimme aikamme rantakatuja, joimme mangoista puristetut mehut ja lähdimme vuorille.

Ajelimme vielä toisena päivänä Puerto Moganiin iltapalalle tuoreiden meren elävien toivossa. Maistelimme niitä erilaisina tapaksina ja petyimme makuihin. Ainoastaan valkosipulilla kyllästetyt mustekalarenkaat pannussa olivat herkullisia. Simpukoita eikä katkarapuja ei oltu osattu maustaa makuhermojemme mukaan, joten palasimme vähän pettyneinä pimeässä illassa hotelliimme.

 

Autoilua vuoristossa

Ajoimme vuoristoon läpi Moganin kylän ja suuntasimme kohti saaren keskipistettä todella kapeaa ja
mutkaisaa tietä pitkin. Onneksi se oli vastikään päällystetty ja siten loistokunnossa. Emme kuitenkaan käyneet vielä korkeimmalla paikalla Tejedalla vaan jätimme sen seuraaville päiville.

Ohitimme todella kauniita maisemia pinjamäntyjen muodostamia kujia pitkin. Ihastelimme upeita maisemia tuon tuosta pysähtyen kuvailemaan, Suuntasimme Fatagan kautta kohti hotellia ja käännyimme Ayacatan kohdalta paluumatkalle.

 

Maspalomaksen dyynit on Gran Canaria kävelyparatiisi, jossa naturistit viihtyvät

 

Tiistaina päätimme valloittaa Maspalomaksen dyynit. Runsaan aamiaisen jälkeen olimme valmiit
pitkälle kävelymatkalle. Ajoimme autolla Inglesin taakse RIU-hotellin viereen. Löysimme kadun
varresta hyvin pysäköintipaikan ja lähdimme ylittämään Mini-Saharaa.

Hiekkaa, hiekkaa ja vielä kerran hiekkaa…

Tuuli oli yltynyt melko kovasti ja puhalsi koillisesta. Niinpä dyynien ylitys myötätuuleen tuntui hyvältä. Kävelimme tuon reilun kilometrin matkan hiekka- ja kivikasoja ylitellen.

Saavuttuamme rantaan huomasimme, että vapaat suunnat olivat valloittaneet alueen leikkipaikakseen. Nimettömiä NA-turisteja pyöri siellä ja täällä.

Kun saavuimme rantaan, kohtasimme ihmismuurahaisten jatkuvat jonot. Rantaa vaelsi satojen, ehkä tuhansien ihmisten katkeamaton nauha. Päätimme kävellä rantaa pitkin takaisin Inglesiin
noin 3 km matkan vastatuuleen. Oli ihanaa vetää kengät jaloista ja kävellä rantavedessä, mutta…

Tuuli puhalsi ikäväksemme niin, että se heitti jatkuvasti hiekkaa naamallemme. Nautinnosta tuli
lopulta suoritus, niin kovaa hiekka iski ajoittain kasvoillemme. Minua auttoivat aurinkolasit, mutta
Marjatta rukalla ei ollut edes niitä mukana. Taistelimme itsemme urheasti läpi tuulen ja tuiskun.
Enemmän ja vähemmän pukeutuneita kansalaisia tuli ja meni, useimmilla vain yksi tavoite, päästä
perille.

Eipä ole ennen tuntunut yhtä mukavalta päästä sivistyksen pariin noin tunnin aherruksen
jälkeen, etenkin kun juuri ennen maaliamme alkoi tihuuttaa vettä. Tihensimme askeleita
loppumetreillä ja pääsimme sateelta suojaan lähikuppilaan. Olimme ansainneet pienet oluet.

Onneksi sade oli jälleen pieni kuuro ja kävelimme vajaan km matkan autolla dyynien reunaan
rakennettua kaunista kävelyreittiä. Oli aika lähteä hotellille, mennä suihkuun ja porealtaaseen. Nyt
siinä loikoilu maistui entistä paremmalta.

Tässä tuoreemman reissumme satoa Inglesin varpaistelurannoilta:

https://appamatkustaa.fi/kanarian-saarihyppely-2017-osa-7-gran-canaria-varpaistelua-rannoilla/

Ooh Las Palmas ja sen ympäristö

 

Keskiviikko oli jälleen autoilupäivä. Lähdimme aamupäivällä kohti kasvitieteellistä puutarhaa Las
Palmasin kupeessa. Epäonneksemme alkoi ripotella vettä juuri, kun pääsimme puutarhaan. Koska
se näytti aikansa eläneeltä paikalta, emme viitsineet kastella Marjatan kutreja vaan lähdimme
tutustumaan Caldera de Bandamaan.

Tuo saaren Top 10:n joukkoon luettava nähtävyys osoittautuikin tutustumisen arvoiseksi paikaksi.

Onneksi sade oli loppunut ja saatoimme hetken ihailla kaunista rotkoa ja katsella muutenkin ympäristöä tuon korkeahkon kukkulan huipulta.

Ajelimme noin 15 km päässä olevaan Las Palmasiin ja laitoimme Tom Tomiin kohteeksi vanhan
kaupungin ja sen katedraalin. Mutkia oli matkassa aika paljon.

 

Las Palmas

Löysimme kauppahallin ja päätien välistä pysäköintialueen, jonne saattoi jättää auton 2 eu/tunti maksua vastaan.

Tutustuimme vanhaan kaupunkiin kävellen ja vierailimme sen kauniissa katedraalissa. Siellä sai 3
euron pääsymaksua vastaan hyvinkin vastinetta. Kirkko on etenkin sisältä kaunis. Lipun hintaan
sisältyi pääsy sen museoon, mutta se ei oikein sykähdyttänyt.

Törmäsimme toiseen suomalaiseen julkimoon eli Leena Uotiseen kirkon sisäpihalla, mutta annoimme yksinäisen näyttelijän olla omissa oloissaan :-). Hänkään ei ole kuvassa.

Kirkkovaelluksen jälkeen kävimme ostamassa kauppahallista 20 ruusun kimpun ja palan juustoa. Sitten suuntasimme viereiselle kävelykadulle Trianalle, joka on paikallinen merkkivaateliikkeiden keskittymä. Marjatta löysi itselleen puseron ja kotiimmemostimme Casasta erittäin miellyttävän pehmeän viltin ”konjakkihuoneemme” nojatuolia piristämään.

Playa de las Canteras

Vaeltelun jälkeen palasimme autolle ja päätimme vielä käväistä vilkaisemassa miten
jakselee Playa de las Canteras.

Varpaistelimme tuolla hiekkarannalla tovin, totesimme että se saattoi olla huippusuosittu 1970-luvulla ja palasimme hotelliimme. Muuhun osaan saarta tutustumme ehkä seuraavana päivänä.

Illalla normaalit iltatoimet kera omatekemän broileri-illallisen ja ennen nukkumaan menoa vielä
kansainvälisen Three Tenors- lauluyhtyeen komea 30 min konsertti ja se oli siinä.

 

…ka reissu, mutta tulipa tehtyä!

Torstai oli toivoa täynnä. Aamupäivällä näytti siltä, että olisi aika lähteä vuoristoajelulle. Ninpä
suuntasimmekin kohti saaren korkeinta kohtaa. Ajettuamme n. 20 km rannasta syttyi bensan
varoitusvalo. Olen tottunut, että silloin olisi bensaa jäljellä n. 100 km ajoon, joten ei hätää.
Väänsimme etanavauhtia mutkaisia ja kapeita teitä ylemmäs ja ylemmäs. Noin 10 km ennen Pico de
las Nievasta ajoimme kirjaimellisesti pilveen. Samalla alkoi sataa ja näkyvyys meni olemattomaksi.
Lämpötila ulkona putosi alle 10 asteen ja jatkoi laskemistaan. Samalla bensamittarin palkit kiisivät
pikavauhtia niin, että viimeinen palkki oli enää jäljellä. Ei puuttunut muuta kuin, että bensa
loppuisi etenkin kun lämpötila laski hetkessä + 5:een. Noilla kulmilla ei bensa-asemia ollut näkynyt
pitkään aikaan ja suurempia kyliä ei kartan mukaan ole ennen kuin vajaan 20 km päässä oleva
Tejeda. Toivottavasti edes sieltä saisi menovettä.

Pysäytimme jonkun Gran Canarian tekstein varustetun auton ja kysyimme asiaa. Ystävällinen mies, tajuttuaan mistä on kyse, ilmoitti että 14 km päässä Tejedassa on seuraava asema. Kiitimme ja lähdimme laskettelemaan alas. Onneksi alamäki lopetti bensan ylikulutuksen ja pääsimme kylään. Asema löytyi ja elämä alkoi hymyillä.

Samaan aikaan taivas repesi ja näiden positiivisten asioiden kunniaksi menimme kirkon kupeeseen capucinoille.

Koska tämä reissumme meni vähintäänkin läskiksi, annat tässä korvaukseksi matkakertomuksen, jossa kaikki meni nappiin.

Gran Canariaa autoillen – vuoristo ja upea Roque Nublo

Aurinko alkoi paistaa kunnolla, mutta koska vuoret olivat edelleen pilven peitossa päätimme
mennä suorinta tietä hotelliin. Laskettelimme hissukseen alas, pysähtelimme pari kertaa
ihailemaan maisemia ja saavuimme onnellisesti majapaikkaan. Voisi sanoa, että ”… reissu, mutta
tulipahan tehtyä”, mutta emme edes kirjoita sellaista.

Nautimme upean hotellihuoneemme parvekkeella vähän neuvoa antavia, meikä poreili parvekkeen altaassa, kävimme kävelemällä tutustumassa rantakatuun etc. Ilta toi mukanaan coctail-kutsun hotellin vastaanotolle, jossa hotellin muutamat suomalaiset (6) löysimme toisemme ja päivitimme elämän menoa 1,5 tuntia. Isännätkin kävivät ajoittain jututtamassa ja kertoilemassa miten maa makaa. Eipä tarvinnut enää lähteä syömään, joten eikun kämpille.

Perjantai alkoi jo maata näyttää. Aamiaisen taso ei ollut vieläkään tippunut, joten vatsat pulleina
kohti uutta päivää. Lueskelimme aikamme parvekkeella. Aurinko kirvoitti hien otsalle, joten
vaihdoimme paikkaa ja menimme suosikkipaikkaamme puutarhaan katselemaan merta ja
lueskelemaan lavitsoille.

Kävelimme välillä rantahietikolla ja tulimme jatkamaan löhöilyä parvekkeen ammeeseen. Hiki tuli
siinäkin auringon helliessä matkailijoita. Iltapäivällä lähdimme vielä yhdelle kierrokselle.

 

Melia Tamarindos (#7850) osoittautui hyväksi RCI-hotelliksi

 

Kentältä oli Inglesissä sijaitsevaan Melia Tamarindokseen (kohde #7850) vajaan 20 min matka ja Tom Tom toimi jälleen luotettavana kartanlukijana, kuten jo aiemmillakin matkoillamme. Etenkin Marjatta kiitti 🙂

 

Astuessamme ylimmässä kerroksessa sijaitsevaan huoneistoomme olisi Maisalta (Marjatan sisko)
tullut perinteisesti itku, sillä näkymä merelle oli jälleen kerran huikaiseva. Olemme viime vuosien
aikana saaneet kerrasta toiseen yllättyä positiivisesti näissä RCI-paikoissa. Näyttää siltä, että 1 mh
viikko-osakkeita ei ole sijoitettu mihin sattuu. Muutenhan ne eivät olisi menneet kaupaksi.
Huoneisto oli todella upea, yksi parhaista meidän matkailuhistoriassamme.

Huoneisto oli riittävän tilava 1 mh tilapäiskoti keittiöineen. Kyllä kelpasi aloittaa viikon loma.

Ensimmäistä kertaa saimme nauttia myös parvekkeelle sijoitetusta poreammeesta. Onhan niitä
nähty, mutta aiemmin huoneiston sisäpuolella. Oli todella lenheettiä laskea amme täyteen vettä
ja istua lueskelemaan auringonpaisteessa drinkkiä siemaillen ja välillä merta ihaillen.

Kävimme ensimmäisenä aamuna testaamassa ravintolan aamiaisen ja arvioimassa kannattaako
sijoittaa 7 euroa buffeeseen. Kyllä todellakin kannatti! Viiden tähden hotellin kriteeristöön kuuluu
kokemustemme mukaan kuohuviini ja niin täälläkin. Valikoimat olivat lajissaan huippuluokkaa
runsaine hedelmineen yms. Tuon luokan aamiaisen ongelma on, että tulee syödyksi liikaa. Se tosin
kääntyy iltaa myöten plussalle, sillä joka päivä ei jaksanut syödä lainkaan kunnon ateriaa. Hyvät
meille!

Jos, ja kun, RCI lähettää tapansa mukaan arvioinnin kohteesta niin nyt rapisee pisteitä. On vaikea
olla antamatta Melia Tamarindokselle täysiä pisteitä, kaikesta. Tänne voisi joskus
tulevaisuudessakin päänsä kallistaa, jos sattuu löytymään vapaata viikkoa. Pienen positiivisen
yllätyksen se tarjosi wlan-yhteyden suhteen. Ainakin meidän huoneessamme toimi aulan
maksuton yhteys. Muuten hinta olisi ollut 12 eu vuorokaudelta, joten aamiaiset tulivat sitä kautta
lähes kuitatuiksi.

Hotelli sijaitsee noin 1 km pituisen hiekkarannan tuntumassa ja hienolta allasalueelta oli kiven
heiton matka mereen. Puistossa oli sopivasti rauhallisia kolkkia lueskeluun ja loikoiluun kera
aurinkovarjojen.

Allas oli lämmitetty, n. 50 m pitkä. Hotellissa on periaatteessa kaikki ”pakollinen” kylpylää ja jopa Casinoa myöten. Jokaiselle jotakin 🙂

Sunnuntai meni loikoillessa ja lueskellessa allasalueen reunamilla lähes meren rannassa. Minä
kävelin rannan päästä päähän, mutta Marjatta ei malttanut päästää Sofi Oksasta käsistään. Hän
luki, minä myös vähän, mutta sain onneksi myös uintimetrejä kasaan. Huoneessa näkyi Formulat,
joten oli pakko seurata, kun Vettel jännittävien vaiheiden jälkeen nappasi kolmannen peräkkäisen
mestaruuden. Muistuipa mieleen, että todistimme Räikkösen mestaruutta aikoinaan Italiassa.

Illalla kävimme piipahtamassa Playa del Inglesin alueella ja korkkasimme uusimmassa
Matkalehdessä esitellyn Kuparipannu-ravintolan, jota suomalaiset ovat omistaneet jo vuodesta
1985 saakka. Olihan se vähän outoa astua sisään ja todeta, että kummipoikamme Mikko ottaa meidät
vastaan, tosin television kautta. Jollain vimpaimella nuo omistajat imivät suomalaiset TV-ohjelmat
suorana ruutuun. Nyt oli menossa Tanssii tähtien kanssa- ohjelman semifinaali ja pakkohan
tulokset oli katsoa siinä tapas-aterian lomassa.

https://appamatkustaa.fi/kanarian-saarihyppelu-2017-osa-6-gran-canaria-melia-tamarindos-yllatti-kokeneet-matkaajat-jekuillaan/

Summa summarum

Lauantaina oli kotiinpaluun aika. Aamiaisen jälkeen teimme pitkän kävelylenkin rantahietikolla
varpaita hellien ja lueskelimme aikamme altailla. Huone piti luovuttaa klo 12 mennessä ja kone
lähtisi vasta 16.20. Onneksi lounge odotteli jälleen Priority Passin haltijoita.

Olimme todella tyytyväisiä etenkin hotelliimme. Siihen voisi jopa palata, mutta itsemme tuntien tuskin palaamme samaan paikkaan toista kertaa. Ehkäpä HC:n kohde joskus tai sitten Melia Groupin joku toinen hotelli. Todennäköisesti löydämme kuitenkin itsemme jostain muualta. Aika näyttää. Nyt jännitämme enää sitä, löydämmekö automme lumikinosten keskeltä, sillä Suomessa ovat alkaneet lumisateet ja myrskytuulet ovat pitäneet huolta siitä, että laivoilla on o-pussien tarve ollut ennätyssuuri. Toivottavasti myrsky ei vaikuta meidän laskeutumiseen lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 0.45 maissa. Laskeuduimme ongelmitta ja autokin löytyi vaikeuksitta.

SS 2: Niin kävi, että varasimme jo lentokentällä seuraavalle syksylle majoituksen Madeiralta. Olimme
pari vuotta sitten tutustuneet upouuteen Pestana Promenade-hotelliin. Surfaillessani RCI:n sivulla
huomasin, että sinne saa nyt viikon pisteillä. Löydämme itsemme sieltä 30.9.-7.10.2013. Seuraava
viikko menee ehkä mantereen puolella Albufeirassa. Lennot tosin ratkaisevat sen asian, joten eiku
lentoja etsimään.

Kyllä matkustaminen on mukavaa!

https://appamatkustaa.fi/kanarian-saarihyppely-2017-osa-7-gran-canaria-varpaistelua-rannoilla/