Käytännön vinkkejä matkailuautoiluun Iso-Britanniassa

Teimme pariviikkoisen matkailuautoreissun Iso-Britanniaan. Siitä muodostui ikimuistoinen seikkailu, jossa riitti myös haasteita.  Kerron tässä artikkelissa miten ja miksi päädyimme Iso-Britanniaan ja miten hommat hoituivat mennen, tullen ja palatessa. Annan myös käytännön vinkkejä matkailuauton vuokraukseen, lentojen varaamiseen, autoiluun Iso-Britanniassa ym. Esitän myös lähinnä videoiden avulla, mitä koimme ja näimme noin 2300 km ajelun Englannin luoteisosassa ja Skotlannissa. Esittelen lisäksi koko reittimme ja kerron, millaisia matkakertomuksia on tulossa. Tervetuloa asuntoautomatkalle!

(Teimme tämän asuntoautomatkan kaupallisessa yhteistyössä Touring Carsin kanssa.)

Olemme viimeisen kolmen vuoden aikana löytäneet uudelleen intomme matkailuautoiluun, joka oli suosikkimatkailumuotomme 1980-90-luvuilla lastemme ollessa pieniä. Silloin teimme useana kesänä lomamatkan Keski- ja Etelä-Eurooppaan heidän kanssaan. Sen jälkeen olemme ajelleet asuntoautolla ainoastaan kerran Alpeille, kunnes matkailuautokärpänen puraisi oikein kunnolla osallistuttuamme Lahden Caravan-messuille. Päätimme etsiä siellä kumppania, joka lähtisi yhteistyöhön Appa matkustaa -blogin tekijöiden kanssa. Onneksemme Touring Cars oli halukas kumppanuuteen, joten vuonna 2023 alkoi yhteistyömme tuon useassa Euroopan maassa toimivan luotettavan suomalaisen yrityksen kanssa.

Listasin tähän artikkeliin muutamia tärkeitä asioita, joihin on hyvä kiinnittää huomiota, kun (matkailu)autoilee Iso-Britanniassa.

Lentoyhtiöiden hinnat karkaavat käsistä!

Sovimme Touring Carsin kanssa tulevasta iso-Britannian matkastamme Lahden Caravan -messuilla syyskuun lopussa 2024. Meikäläinen, lähes matkailun ”puoliammattilaisena” (keskimäärin 8-9 ulkomaanmatkaa vuodessa tällä vuosituhannella), etsi ensimmäiseksi meille lennot tiedostaen, että niiden hinnat ovat usein edullisimmillaan silloin, kun ne tulevat myyntiin. Se olikin hyvä valinta ja lopulta loistidiili! Löysin lokakuun alussa (11 kk ennen matkaamme) KLM:n edestakaiset lennot Manchesteriin hintaan 189 €/hlö. Ne tosin edellyttivät parin tunnin pysähdystä Amsterdamissa.  Lisäksi maksoimme yhdestä ruumaan menevästä laukusta 40 € (menomatka) ja 35 € (tammikuussa ostettu paluumatka). Sen verran hintapolitiikastamme vielä, että kun olimme paluumatkalla valmistautuneet tekemään saman Amsterdam-loikan, meille tuli mieluisa yllätys lentoa edeltävänä päivänä. Amsterdamiin lentävä kone oli ilmeisesti ylibuukattu, joten meidät ohjattiin tuntia myöhemmin Manchesterista lähtevälle suoralle Finnairin lennolle Helsinkiin. Emme meinanneet uskoa sitä edes todeksi, mutta oli se! Olisimme pari tuntia aiemmin kotona ja säästyisimme välilaskulta. Katsoin varmuuden vuoksi netistä, että onko sieltä edes Finnairin suoria lentoja Helsinkiin ja olihan niitä! Mutta millä hinnalla! Suora Finnairin lento tuolla koneella, jossa oli väkeä arviolta neljännes siitä mitä siihen sopii, maksoi 381 €/hlö!!! Eli saman mitä me maksoimme molemmat yhteensä edestakaisesta lennosta. Muut saavat selittää tätä hinnoittelua. Se vahvistui, taas kerran, että kannattaa varata lentoliput ajoissa!

Samaan lentolippuasiaan liittyen: Olen etsinyt yhtä paluulentoa Gran Canarialta lokakuun lopulle ja todennut, että Finnairin suorat yhdensuuntaiset lennot maksavat sieltä nyt noin 7-800 €. Harmittavasti en ottanut niitä silloin, kun hinta oli vielä noin 300 € vajaa vuosi sitten. Sekin tuntui silloin korkealta hinnalta, kun olimme tottuneet maksamaan saman verran edestakaisista Kanarian lennoista. Minne menet lentomatkojen hintapolitiikka!? Kysynpähän vain , että olisivatko koneet täydempiä, jos hinnat olisivat maltillisia? Ainakin omasta puolestamme voin sanoa, että KYLLÄ! Yhtiöt pakottavat meidät pomppulennoille noilla hirveillä hinnoilla. Lentoyhtiöiden hinnat ovat karanneet käsistä! Mutta asiaan!

Matkailuautoilu alkaa luotettavasta vuokraamosta

Yhteistyökumppanimme Touring Cars tarjoaa premium-tason matkailuautoja  kahdeksalla vuokrausasemalla kuudessa eri maassa eli Pohjoismaissa, Baltiassa ja Isossa-Britanniassa. Vuokrasimme ensimmäisen kerran auton keväällä 2023 heidän Helsingin toimipisteestään, seuraavana vuonna Tukholmasta ja nyt Chesteristä Englannista.

Touring Carsilla on siis toimipiste Chesterissä. Yhtiön toimintaperiaatteisiin kuuluu, että se hakee asiakkaansa vuokrahintaan sisältyen lähimmältä lentokentältä, rautatie-/bussiasemalta tms. Niinpä olimme sopineet Touring Carsin  Chesterin toimiston Matthew Waltonin kanssa, että hän hakee meidät lentokentältä, jonne toimistolta on noin 45 min matka liikenteestä riippuen.

Touring Carsin toimintapolitiikkaan kuuluu, että asiakkaat perehdytetään kunnolla auton käyttöön ja ominaisuuksiin. Saimme Matthewlta riittävän perehdytyksen autoon, joka oli entuudestaan meille pääosin tuttu aiemmilta vuosilta. Jokaisessa autossa on kirjallisia käyttöohjeita, joiden avulla pystyy selviämään lähes tilanteessa kuin tilanteessa.

Olimme aiemmalla vuokrauskerralla kuulleet, että Touring Cars oli luomassa toivomaamme sähköistä ohjekirjaa ja sellaisen QR-koodi oli nyt ilmestynyt tuohonkin autoon. Kirjallisella vihkosella ja tuolla ohjekirjalla pärjäsi lähes kaikissa esiin nousseissa asioissa. Ainoa, jota emme löytäneet olivat virhekoodit, jotka ilmestyivät sähköiseen mittaristoon. Niihinkin löytyi selitys, kun nappasi virhekoodista kuvan ja kysyi ChatGPT:ltä mitä se tarkoitti. Kun juttelin tästä myöhemmin Matthewn kanssa, hän ilmoitti heti, että olisit vaan soittanut/viestinyt, mutta enpä viitsinyt häiritä, kun ei ollut pakko.

Touring Carsilla on vuokraajien käytössä Whatsapp-viestintä. Se on 24/7 -hätäpuhelinpalvelu, johon voi ottaa yhteyttä matkan aikana, jos tarvitsee apua. Tiepalvelu on saatavilla ympäri vuorokauden, mutta vain Touring Carsin kohdemaihin. Puhelinnumero annetaan asiakkaalle noutopäivänä vuokrausasemalla.

Sen verran vielä auton vuokraamisesta, että kannattaa olla yhteydessä Touring Carsiin, kun varailee autoa Englannista. Paikallinen toimija tuntee metkut ja suomalainen taustayhtiö auttaa myös, jos tulee kieliongelmia.

Matkailuautoilukokemuksia Englannissa ja Skotlannissa  

Iso-Britannia on meille tuttu autoilumaa aiemmilta vuosilta. Olemme ajaneet pari kertaa Englannissa ja kerran Skotlannissa voidaksemme todeta, että vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tottuu nopeasti. Ihmisen aivot mukautuvat uuteen tilanteeseen niin vahvasti, että kun palasimme tältä viimeisimmältä parin viikon reissultamme, lähdin omalla autolla lentokenttäparkista liikkeelle vasenta kaistaa ajaen. Onneksi vaimoni hokasi homman välittömästi ja niin minäkin käänsin ”lennossa” aivoitukset oikeanpuoleiseen liikenteeseen: ”naps”!

Parin viikon ja 2300 km kokemuksella voimme nyt todeta, että matkailuautoilu Englannissa ja Skotlannissa on vähintäänkin kohtuullisen haastavaa. Suomessa ja Ruotsissa se on helppoa, Norjassa jo ajoittain haastavaa, mutta Iso-Britanniassa vielä haastavampaa. Rehellisesti minun on pakko sanoa, että harkitse kaksi kertaa haluatko lähteä ainakaan kapeille teille. Onneksi valittavissa on myös riittävän leveitä teitä, joilla riittää mahtavia maisemia. Mutta kuten voit lukea matkakertomuksistani, osa mielenkiintoisista paikoista jää näkemättä. Tässä vähän kokemuksiamme:

Matkantekoa Englannissa

Päästyämme liikenteeseen Touring Carsin toimipisteestä otimme ensimmäiseksi kohteeksi Prestonin, jonka automme navigaattori löysi meidänkin kokeilutaidoilla. Halusimme kuitenkin varmistaa asian ja asetimme myös Google Mapsin navigoimaan puhelimeen. Ristiriidat alkoivat heti ensimmäisessä risteyksessä toisen näyttäessä toista ja toisen toista. Päätimme luottaa Googleen miettiessämme, että miten pitää ryhmittyä kolmikaistaisessa liikenneympyrässä vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Hyvä päätös, sillä olimme kohta matkalla M6-tietä kohti Prestonia.

Totuttelimme kaoottisessa Englannin liikenteessä 3-4-kaistaisille teillä sopivaan tilannenopeuteen kaikkien kaistojen ollessa ajoittain täynnä, rekkojen ohittaessa toisiaan 65 mailin (noin 100 km/h) nopeudella ja toisten autojen huristaessa tuhatta ja sataa ohi (maksiminopeus 70 mailia/h) oikeanpuoleista kaistaa. Pääsimme kohtuullisen nopeasti rytmiin ja matka eteni.  Lähestyessämme Prestonia, halusimme löytää huoltoaseman/levähdysalueen, jossa voisimme käydä rauhassa etsimässa seuraavan kiintopisteen. Olimme päättäneet, että ainakaan matkan alkuvaiheessa emme mene Manchesteriin tms. suurkaupunkiin 7 m pitkällä ja 2,3 m leveällä asuntoautollamme. Se osoittautui myöhemmin ilmeisen hyväksi päätökseksi.

Huoltoasemia on Englannissa todella harvassa, mutta sellainen kuitenkin löytyi. Olimme päättäneet, että menemme mahdollisimman nopeasti kohti kauniita maisemia, joita ennakkotiedustelujen mukaan pitäisi löytyä viimeistään Lake Districtin alueelta. Sinne tulisi päivämatkaa noin 150 km, joten lähestyessämme kansallispuiston rajaa päätimme alkaa etsiä puskaparkkia pienempien teiden varrelta. Sain jostain vinkin (ChatGPT?), että koukataan Silvedalenin kautta ja katsotaan mitä tuleman pitää.

Päästyämme pois M6:lta ajelimme jotain pientä tietä kohti maalia. Maisemat alkoivat olla kauniita englantilaisia maalaismaisemia. Kävi kuitenkin ilmi, että tie oli paikoin niin kapea, ettei kumpikaan meistä päässyt kunnolla nauttimaan vähäisistäkään maisemista. Suurin osa huomiosta meni pimenevässä illassa siihen, ettei matkailuauton peili osuisi kiviaitaan tai puihin/pensaisiin varsinkaan silloin, kun vastaan tuli leveämpi ajoneuvo. Vaikka liikennettä ei ollut illan pimetessä enää paljon, ei se helpottanut tilannetta tuossa kiviaitojen rakastetussa maassa. Koko ajan piti tarkkailla vastaantulevien autojen kokoa ja seurata, ettei taakse muodostu ruuhkaa, sillä en halunnut ajaa kovaa kapealla tiellä. Muutaman kerran pysähdyin vain antaakseni henkilöautoille tilaa ohittaa.

Puskaparkin löytäminen ei ollut helppoa, sillä Englannissa ei pysäköinti-/levähdyspaikkoja ole paljon. Teimme turhan matkan Silverdalen kylän kapeille kaduille. Ei mitään mahdollisuutta pysähtyä yöksi. Päätimme luovuttaa ja valitsimme kohteeksi Arnsiden. Toivoimme, että löytäisimme majapaikan ja löytyihän se. Mutta mistä, selviää alempana olevasta vinkistä ”Car Park”. Se oli sen verran upea, että kannattaa rekisteröidä tuo vinkki, jos menee noille kulmille.

Tien numerolla on merkitystä

Tien numerolla on totisesti merkitystä, etenkin Iso-Britanniassa.  Moottoriteillä (esim. M6) on kovasta liikenteestä huolimatta helppo ajaa, kun tietää minne menee. Varjopuoli on, että ei sieltä juurikaan maisemia näe! Ja kun automme navigaattori tuntui toimivan välillä miten sattuu, meidän oli pakko käyttää kännykkää  ja Googlen navigaattoria varmistamaan, että löydämme oikealle tielle. Sekin sekoili välillä johtuen ehkä nettiyhteyksistä, joten olimme ajoittain vaikeuksissa , kun toinen navigaatori näyttää toista ja toinen toista. Olisi ollut kiva pysähtyä tien poskeen varmistamaan kumpi on oikeassa, mutta eihän sellainen ole moottoritiellä mahdollista muuta kuin 10-20 km välein.

Paljastus: Automme navigaattoriongelman syy selvisi meille vasta päiviä myöhemmin. Älysimme tarkistaa sen asetukset, joista kävi ilmi, että edellinen asiakas oli laittanut asetuksiin ”vältä moottoriteitä” -määreen. Kun sen nappasi pois, kaikki sujui paljon helpommin.

Kun Englannissa valitseen suuremman tienumeron, tiet kapenevat. Teiden kunto on yleensä hyvä, mutta ne aidat, puut ja pensaat! Miksi ihmeessä ne on pitänyt laittaa niin lähelle tienvarsia, että kun vastaan tulee asuntoauto, pitää olla todella tarkkana leveiden peilien ollessa samalla korkeudella. Linja- ja kuorma-autojen peilit ovat yleensä korkeammalla, joten törmäysvaara on yllättäen pienempi. Näistä syistä luovuimme paluumatkalla tiestä, joka kulki suurten järvien rantaa. Ne olivat yksinkertaisesti liian kapeita, jotta jaksaisi edes yrittää enää nauttia järvimaisemista, kun ”kaikki oli jo nähty” ja toisaalta kun tien ja järven välissä oli yleensa näkyvyyttä haittaavia puita tai pensaita.

Skotlannissa riittää yksikaistaisia teitä, mutta matkanteko oli helpompaa

Parin viikon testien jälkeen voin sanoa kokemuksenamme, että vaikka Skotlannissa riittää yksikaistaisia teitä, matkanteko oli helpompaa. Miksikö? Minäpä hieman avaan.

Skotlannissa on moottori(liikenne)teitä vähemmän ja niillä on vähemmän liikennettä kuin Englannissa, myös siellä on todella vähän pysäköintimahdollisuuksia. Siksi lopputuloksemme koskien suosikkiteiden valintaa on selkeästi seuraava:

Ajoimme mieluiten tietä, jossa on kirjain ja kaksi numeroa, esim. A82. Se on pääsääntöisesti sopivan levyistä, helposti ajettavaa. Tosin paikoitellen sielläkin, etenkin matkailuautolla ajettaessa, ärsyttää se, kun lähellä tien reunaa on pitkällä matkalla metallista tehty turva-aita (vaikka onkin matalalla). Ainakin meikäläistä sellainen rassaa siinä vaiheessa, kun kapeahkolla tiellä tulee kuorma-auto tai linja-auto vastaan. Siinä on pakko olla todella tarkkana, etteivät peilit  kolise yhteen eikä toisella puolella mene liian lähelle aitaa. No, yhtään mukavampaa ei ole silloinkaan, kun asfaltin reunassa on selkeä 10-20 cm pudotus, jota ei viitsisi koskaan koetella.

Kaikilla teillä on puolensa. Ajelimme reilun viikon aikana Skotlannissa paljon kolminumeroisia teitä, josta seurasi se, että jouduimme ajamaan pitkälti toistasataa kilometriä yksikaistaista tietä! Niissä oli välillä piilopaikoista puute, mutta mutta… Niiden hyvä puoli oli se, että jokainen ajoi varovasti. Koska vastaan tulevaa ei sovi ohittamaan yksikaistaisella tiellä, on niihin rakennettu noin 100 m välein ohituspaikkoja. Autoilijat noudattivat erittäin kohteliaasti sitä, että jos sattuivat sellaisen kohdalla, kun vastaan tulee auto, he odottivat. Hidastahan tuollainen on, mutta karavaanarinkaan hermot eivät olleet koetuksella, kun homma pelasi. Skotlannissa ei siis todellakaan saa olla kiire! Silloin hyvä tulee.

Valintamme Skotlannissa on siis kaksinumeroinen tie, mutta mikäli haluaa nähdä Skotlannin kauneimmat näkymät, pitää ajaa myös kolminumeroisia teitä. Revi siitä!

Car Park ja pysäköinti Iso–Britanniassa

Vihjaisin jo tuolla aiemmin, että pysäköinti- saati majoituspaikkoje löytäminen kaupungeissa kuuluu asuntoautolle ajoittain sarjaan ”mission impossible”. Moni ihastuttava, vanha kaupunki jäi näkemättä vaikka sinne olisi mielellään pysähtynyt hetkeksi ihailemaan ja jaloittelemaan.

Esim. Skyen saaren tärkein asutuskeskus on Portree jäi näkemättä, kun emme olleet ennakkoon katsoneet missä siellä olisi Car Park tai löytyykö sieltä jotain muuta pysäköintipaikkaa. Kauniita pastellinsävyisiä taloja olisi voinut käydä katsomassa vierestä kaikessa rauhassa, mutta ohi ajaessa ei ollut yhtään huoltoasemaa, kauppakeskusta tms. jonka pihaan olisi voinut pysähtyä vaikka vartiksi. Ei vaikka ajoi kilometrin keskustasta ohi. Pitäköön talonsa!

Samat olivat sävelet lähes jokaisessa erittäin kauniita vanhoja rakennuksia täynnä olevassa kylässä ja kaupungissa. Onneksi välillä onnisti ja onnistuimme sentään ajoittain tuossa parkkipaikan metsästyksessä.

Car Park olisi ollut se avainsana, jonka olisimme halunneet kuulla heti matkan alussa.  Kerron asiasta tarkemmin kuvineen ja teksteineen Chesteriä käsittelevässä artikkelissa, joka tulee olemaan viimeinen tässä blogisarjassa. Sen verran kuitenkin paljastan, että esim. Chesterissä on noin puolen kilometrin päässä vanhan kaupungin muureista todella suuri pysäköintialue, jossa voi olla matkailuautolla yön yli 9 punnalla. Sain vinkin tuosta huippupaikasta leirintäalueelle, jossa kävimme utelemassa majapaikkaa. Olisimme varmaan varanneet sieltä paikan heti aamulla, mutta koska sisään pääsi vasta klo 13, ilmoitimme miettivämme. Silloin ystävällinen nainen antoi meille monisteen, jossa oli tuon Car Parkin tiedot. Hän sanoi, että heidän hintansa (50 puntaa) on varsin korkea, mutta tuossa on vaihtoehto. Ja se oli loistava vaihtoehto.

Vinkki on, että etsikää sovellus, jossa on esitelty nuo Car Parkit tai kysykää sitä(kin) ChatGPT:ltä, joka tuntuu tietävän kaiken 🙂

Tämä Eaves Woodin puiston Car Park Silverdalessa oli ensimmäisen yömme pelastus. Ei maksanut mitään ja saimme olla siellä luvanvaraisesti yksin. Kaupan päälle pääsimme vielä erityisen hienolle aamukävelylle upeisiin maisemiin tuohon puistoon. Kirjoittelen siitä seuraavassa artikkelissani.

Leirintäalueet ja puskaparkit

Leirintäalueita on Iso-Britanniassa ihan riittävästi. Olimme, jälleen kerran, kuitenkin liikkeellä sillä ajatuksella, että käytämme niitä vasta sitten, kun todella tarvitsemme tyhjennys- ja täyttöoperaatioita varten sekä sähkön saamiseen. Meille tulikin pakottava tarve siinä vaiheessa, kun työkaluni kannettavan tietokoneen laturi rikkoutui uuteen invertteriini tulleen sähköpiikin tms. johdosta. Kun konetta ei pystynyt lataamaan autossa, oli pakko etsiä sähköpaikka. Sellainen löytyikin Skyen saaren kynnyksellä ja pääsin saarikierroksen jälkeen taas lataamaan akkua ja kirjoittamaan tämän ensimmäisen matkakertomuksemme tältä reissulta:

Esittelen tuossa artikkelissa sen ainoan leirintäalueen, jossa yövyimme lopulta pari yötä. Sen hinta oli 33 puntaa/yö.

On hyvä huomata, että Touring Carsilla on jäsenyys erääseen leirintäalueketjuun. Sitä koodia näyttäessä saa tuntuvan alennuksen leirintämaksusta. Toimistossa kyllä kerrotaan siitä teille, kun käytte vuokraamassa auton.

Olimme valinneet tällekin matkalle yöpymispaikoiksemme puskaparkit eli mistä milloinkin sattui löytymään. Tässä pari esimerkkiä paikoista, joita suosimme:

Polttoaine

Sekä Englannissa, että Skotlannissa polttoaineen hinta oli suunnilleen samaa tasoa. Dieselin hinta oli paikasta riippuen 1,40 – 1,60 puntaa. Koska tankki on suuri ja kulutus kuitenkin kohtuullista, tankillisella ajelee helposti 7-800 km. Eli tankkaa täyteen, kun löydät edullisen aseman.

Valuutta

Molemmissa maissa on sama rahayksikkö eli punta. Sen arvo on nyt kirjoitushetkellä 1,14 €.

Mielenkiintoinen yksityiskohta oli, että löysin laatikostamme muutamien kymppien edestä puntaseteleitä ja -kolikoita vuodelta 2007 tai jotain. Kun yritin tarjota niitä kaupassa, eivät enää kelvanneet. En kuitenkaan luovuttanut vaan marssimme pankkiin ja dadaa! Kaikki vaihdettiin uusiin rahoihin.

E-sim nettiä varten

Jokaisen Iso-Britanniaan matkaavan on hyvä muistaa, että mikäli tarvitsee matkan aikana internet-yhteyttä, eu-lainen puhelinpaketti ei toimikaan siellä. Puhelut ja niiden vastaanottaminen maksaa jonkin verran, mutta datan käyttö onkin jo kallista puuhaa. Siksi suosittelen, että hanki e-sim! Olin ollut samassa tilanteessa pari viikkoa Japanissa muutamaa kuukautta aiemmin, joten osasin varautua ja aavistin minkä verran dataa tarvitaan. Laskeskelin, että 10 GT riittäisi. Sellainen maksoi netistä hankittuna noin 9 € (30 pvän käyttöoikeus). Tuolla pärjäsinkin lähes koko matkan. Pystyimme käyttämään puhelimen navigaattoria koko ajan, lukemaan sähköpostit, vierailemaan ja viestimään Instagrammissa ja Facebookissa, lukemaan päivän lehdet yms.  Tulipa jopa katsotuksi koripallon EM-kilpailujakin hieman, mutta ne lähetykset eivät toimineet ainakaan tuon operaattorin e-simillä. Taisi olla kiinni lopulta siitä, että TV-Nelosen suorat lähetykset eivät näkyneet ulkomailla.

Invertteri ja sähköadapteri

Invertteri on ainakin matkabloggaajalle välttämätön varuste asuntoautoon. Kannettava tietokone ei saa riittävästi virtaa tupakansytyttimestä ilman invertteriä. Sellaisen voi vuokrata Tourin Carsilta. Minä olin ennakoinut tulevan tilanteen ja päättänyt, että ostan invertterin muita matkoja odotellessa. Tarvitaanhan sitä joskus ehkä myös henkilöautossa. Mutta kuinkas kävikään!

Invertteri rikkoi tietokoneen laturin

Olin selvittänyt ennen matkaa millaisen invertterin minun kannattaisi ostaa, jotta voisin ladata työkaluani matkan aikana. Tein kyselyjen perusteella päätöksen ja ostin 150 watin invertterin. Sen pitäisi myyjiltä ym. tahoilta saamieni tietojen perusteella riittää lataamaan konettani. Aloin ladata kannettavan akkua ja huomasin kauhukseni, ettei se lataudu. Kokeilin erillisen akun kautta ja myös niin, että käynnistin auton ja laitoin latautumaan tupakansytyttimen kautta. Ei ladannut. Nyt tuli kylmä hiki, sillä ajattelin, että tietokone on mennyt rikki.

Päätimme selvittää asian Thursossa niin, että menimme kahvilaan cappuccinolle saadaksemme ladata akun siellä. Oletin, että homma toimii pistorasiasta, kun ei kerran invertterin avulla. Siinä vaiheessa huomasimme, että olimme unohtaneet sähköadapterin kotiin! Emme muistaneet, että eihän Iso-Britanniassa käy suomalainen töpselieläin. Onneksi ystävällinen rouva opasti meidät kahvilasta kauppaan, josta ostimme adapterin 10 punnalla. Istuimme cappuccinolle ja odotimme. Ei latautunut vieläkään.  Nyt viimeistään tuli se kuuluisa kylmä hiki.

Mutta ei hätää. Se samainen enkelirouva astelin yllättäen samaan kahvilaan ja kyseli, onnistuuko lataaminen. Kun ei onnistunut, tiedustelin, missä voisimme käydä testauttamassa latauspiuhan ja tietokoneen. Hän opasti meidät puolen kilometrin päähän liikkeeseen, jossa korjataan tietokoneita. Kävelimme huoltoliikkeeseen, jossa ystävällinen pariskunta otti asiamme hoitaakseen. Kävi ilmi, että laturi on mennyt rikki, mutta tietokone toimii. Huh! Miehen varmistaessa, että kone toimii, nainen etsi uuden laturin, joka löytyikin, mutta vajaatehoisena. Koska se kuitenkin latasi, päätin ostaa sen, jotta pääsen tekemään blogi- ym. juttuja, siirtelemään kuvia etc. Vähän rampana lähdimme siis takaisin autolle, jossa jouduimme toteamaan, että invertteri ei käy edelleenkään tietokoneen lataamiseen. Se kyllä latasi puhelinta, mutta ei tietokonetta. No, sen kanssa piti pärjätä ja käytimme jatkossa suoraa sähkövirtaa leirintäalueella ja kahviloissa.

(Tarinalla oli sikäli onnellinen loppu, että sain rahat takaisin invertteristä ja maahantuoja antoi myös laturin.)

Kaasupullon täyttäminen Englannissa

Kaasupullon täyttäminen Englannissa oli jotain, mihin en ollut törmännyt aiemmin. Siellä on paikoitellen LP GAS -pisteitä, joista kaasua  voi ostaa samalla tavalla kuin dieseliä tai bensiiniä. Noita myyntipisteitä on harvakseltaan eri puolilla, mutta ne löytyvät tämän sovelluksen kautta:

https://www.autogas.app

Kaasupullon päällä auton kyljessä on putki, jonka kautta kaasu johdetaan pulloon.

Kaasua myytiin noissa LPG-pisteissä erillisistä tynnyreistä hintaa n. punta/litra. Tällä asemalla minimihinta oli 10 puntaa, jolla sai noin 5 kg nestekaasua.

Ymmärtääkseni kaasupullon voi vaihtaa samalla tavalla kuin Suomessakin, mutta me päätimme käyttää tuota meille uutta tapaa. Tosin, onhan meillä vastaava kokemus Lofooteilta Norjassa. Silloin kaasu loppui ja Suomessa ovat liittimet erilaisia kuin siellä, joten jouduimme etsimään täyttöpaikan. Onneksi Lofooteilla on yksi sellainen 🙂

Artikkelisarja Iso-Britanniasta matkailukohteena valmistumassa

Tämäkin  oli johdantoa tuleviin kirjoituksiimme, joissa esittelemme Iso-Britannian äärettömän kauniita maisemia (lähinnä Skotlannissa).

Teen Iso-Britannian matkastamme 6-osaisen artikkelisarjan, josta yhden ehdin jo innoissani kirjoitella eräänä sunnuntaisena päivänä, kun olimme leirintäalueella ja nettiyhteys pelasi wlanin ansiosta. Tässä esimakua siitä mitä on odotettavissa:

Tulen siis laatimaan upeasta reissustamme näiden parin matkakertomuksen lisäksi vielä neljä artikkelia, joiden sisällöt ovat alustavasti jotain tällaista (tämä on siis luonnostelua)

Skyen saari on Skotlannin ”taivaspaikka”

Tässä esimakua Chesteristä:

Seuraile siis blogiani. Kertoilen myös Facebookissa ja Instagrammissa, kun matkakertomukset ovat valmiit. Pysy siis linjoilla! Tässä vähän esimakua tulevasta:

Kuvakavalkadi Englanti-Skotlanti asuntoautomatkalta

Voin paljastaa tämän johdantokirjoitukseni lopuksi, että selvisimme kolhuitta pariviikkoisen matkamme, josta Matthew ja hänen kollegansa Steve antoivat meille peukut! Ei nimittäin ole lainkaan harvinaista, että karavaanarit tulevat Skotlannista vähintäänkin toinen peili osumaa saaneena :-)Palautimme auton ehjänä sovitusti päivää ennen aamulentoamme. Olimme varanneet hotellin lentokentältä, joten Steve kyyditsi meidät Manchesterin lentokentälle lepäämään kohtuullisen rasittavasta matkasta.

Majoituimme lentokenttähotellissa 10 minuutin kävelymatkan päästä 1-terminaalista, josta Finnairin kone lähti seuraavana aamuna klo 10 maissa. Käydessämme vielä illalla varmistamassa terminaalin saimme kuulla, että kannattaisi mennä kentälle jo 3 tuntia ennen koneen lähtöä. Se tuntui jo hätävarjelun liioittelulta, mutta toimimme ohjeen mukaisesti. Emme olleet ottaneet hotellista aamiaista, joten meillä oli lopulta hyvää aikaa aamiaistella loungessa ja odottaa koneen lähtöä.

Bonusvinkki:

MATKAILUAUTOLLA NORJASSA (JA VÄHÄN SUOMESSA JA RUOTSISSAKIN):

Mikäli haluat (matkailu)autoilla Norjassa, saat siihen suunnitteluun verratonta apua täältä:

You searched for touring cars – Appamatkustaa

Noissa parissa kymmenessä matkakertomuksessa esitellään myös hieman Suomen ja Ruotsin autoilukohteita.

HUOM! HUOM!

Jos nyt pääsi käymään niin, että innostuit matkailuautoilusta, lue täältä tärkeitä vinkkejä tuon erinomaisen lomailuharrastuksen aloittamiseen.

Vinkit matkailuautolomalle – unelmaloma odottaa!