Kuninkaan polku (Caminito del Rey) on huippukokemus Andalusiassa
Caminito del Rey eli Kuninkaan polku oli tämänkertaisen Andalusian matkamme odotetuin kohde. Olimme kuulleet tuosta muutama vuosi sitten avatusta huikean kauniista ja mahtavasta laaksosta monelta taholta suitsutuksia, joten olihan meidän varattava sinne pääsyliput, hyvissä ajoin.
Tästä aukeaa ehkä liiankin paljon kuvamateriaalia sisältävä matkakertomus, mutta nyt jos koskaan, kuvat puhukoon puolestaan. Ei tuota noin 7 km taivalta sen kummemmin kannata lähteä sanoin kuvailemaan. No, jotain faktatietoa olen laittanut sinne huikeiden kuvien joukkoon.
(Tätä 3.1.2020 julkaistua artikkelia on uudistettu ja korjailtu 7.11.2022)
Caminito del Rey on avattu vasta vuonna 2015 suurelle yleisölle. Sitä ennen se oli ollut hurjapäiden ja seikkailijoiden temmellyskenttänä. Se suljettiin syystä, että moni pääsi hengestään tuolla aiemmin erittäin vaikeakulkuisella ja vaarallisella reitillä. Nykyisin sinne voi mennä kuka tahansa, sillä turvakaiteet on rakennettu sellaiseksi, ettei mitään vaaraa ole.
Pääsyliput löytyvät parhaiten tästä osoitteesta:
http://www.caminitodelrey.info/en/#3
Varasimme omat lippumme pari viikkoa ennen matkaamme. Yllättävästi etenkin edullisempien (10 €) lippujen saanti osoittautui mahdottomaksi. Koska meillä oli ainoastaan pari päivää, jotka istuivat hyvin ”ohjelmaamme” varasimme pakotetusti liput 18 € maksavalle opastetulle matkalle. Todellisuudessa voimme nyt vaelluksemme jälkeen suositella omaopasteista matkaa, sillä tuon 7 km matkan kulkee ehdottomasti mieluummin omaa vauhtia kuin suurehkossa ryhmässä, joka löntystelee hitaasti ja jossa on aina pientä tungosta. Ainakin marraskuussa olisi löytynyt edellisenä päivänä hyvinkin tilaa myös omatoimivaelluksille melkein mihin aikaan hyvänsä. Ruuhkakautena tilanne voi tosin olla toinen, joten kannattaa varata liput jopa viikkoja ennen.
Sateesta huolimatta liikkeelle kohti Caminito del Reytä
Saimme päivää ennen vaellustamme viestin, että Kuninkaan polku saattaa olla kiinni ja meitä pyydettiin vaihtamaan aika toiselle päivälle. Koska sää näytti seuraavana päivänä ennusteen mukaan vielä sateisemmalta, otimme riskin ja menimme sinä päivänä, jolle olimme varanneet liput. Pienestä sateesta johtuen lähdimme liikkeelle heti aamulla kokeilemaan kepillä aikataulua ja sisäänpääsyä.
Caminito del Rey sijaitsee tunnin matkan päässä tuolloisesta majapaikastamme Benalmadenasta.
Lähestyessämme Kuninkaan polkua eteemme avautuivat kauniit järvimaisemat. Jotenkin outo näky Espanjassa vai olemmeko liikkuneet väärissä paikoissa?
Alueella on vapaa-ajan viettoon varattuja alueita, taisipa siellä olla jopa leirintäaluekin. Millaiset lienevät alueen uimarannat? Se jäi meiltä testaamatta, sillä kylmä sää ei houkutellut rantailemaan.
Reititys oli muuten ok, mutta lopussa olimme hieman hämillämme siitä missä parkkipaikka on? Arvoimme viimeisen risteyksen, lähdimme oikealle ja osuimme väärälle tielle. Eli jos satut soratielle, palaa takaisin ja jatka sitä suoraan menevää tietä 🙂
Lyhyen ajomatkan jälkeen löytyi vasemmalta parkkipaikka, jossa taisi olla pieni pysäköintimaksu. Jätimme auton sinne ja lähdimme kävelemään noin kilometrin päässä olevaa lippupistettä kohti. Sen verran vielä kulkuvinkkejä, että reitin toisesta päästä on linja-autokuljetus takaisin parkkipaikalle. Bussi lähtee puolen tunnin välein ja kuljetus maksaa 1,55 €.
Tästä kun menet sisään, olet oikealla tiellä. Edessä on reilut 100 m pitkä pimeä tunneli, jossa taskulampusta olisi ollut hyötyä. Enkä tietysti löytänyt siinä kävellessä puhelimestanikaan lamppua, joten menimme vähän käsikopelolla, mutta läpi päästiin.
Pääsimme lähtemään melko pian vaellukselle. Vaihdoimme siis opastetun reissun omatoimikävelyksi, joka oli hyvä mukavuuden kannalta juttu. Meidät varustettiin kypärillä siltä varalta, että lentäviä vekkuleita kiven murikoita tms. olisi liikenteessä reitin varrella. Emme havainneet mitään sellaisen vaaran paikkaa, mutta kylläpähän tietävät mitä vaativat?
Tästä selviää hieman millaiseen paikkaan olimme tulleet.
Alueen kartta antoi hieman osviittaa siitä millainen kävely oli edessä.
Vaellus mahtavaa Kuninkaan polkua (Caminito del Rey) on upea kokemus
Jo ensimmäiset metrit olivat omalla tavallaan upeaa katsottavaa.
Sitten alkoi vaelluksen 1. vaikuttava osuus, jota onkin 2-3 kilometriä laskutavasta riippuen. Huikeaa!
Kuvakulma taaksepäin antaa pienen aavistuksen siitä millaisessa maisemassa Kuninkaan polulla kuljetaan. Taustalla näkyvä vesiputous ei ole niin pieni kuin voisi kuvasta päätellä.
Suora pudotus noin 100 m alaspäin…
Kuvista voi päätellä, että uusi kulkuväylä on rakennettu akoille ja kakarooille (8 vuotiaille ja vanhemmille) eli täysin turvallinen reitti. Muistelimme, että olimme joskus 1980-luvulla vastaavassa paikassa Sveitsissä, olisiko ollut Aare-sola tms.?
Puolivälissä sola hieman aukeaa ja näkyviin tulee myös rautatie, josta kohta lisää.
Ennen loppuhuipennusta reitti poikkeaa hieman etäämmälle solasta.
Alhaalla laaksossa näkyy se yksinäinen ränsistynyt autiotalo, josta Dingokin lauloi 🙂
Polku kulkee läpi ihmiskäden tekemien betonimuurien. Liekö näillä tekemistä kanavien kanssa eli ohjataanko niillä vettä jonnekin? Nyt olisi opasta tarvittu. Osaako joku lukijoista valaista asiaa ja kommentoida?
Nyt ollaan tulossa reitin ehkä hulppeimpaan kohtaan. Värimaailmakin on kuin taideteoksesta.
Olimme kävelleet noin tunnin ja saavutimme yhden opastetun ryhmän. Ei olisi kiva liikkua tuollaisessa ”tungoksessa”, joten ellet välttämättä halua madella jonossa, ota omatoimimatka. Oli paljon mukavampaa päättää itse kuinka kauan mitäkin paikkaa ihailee.
Loppuosuus Caminito del Reyn solassa saa kulkijat ”VAUttelemaan”. On kuin kävelisi luonnon järjestämässä taidenäyttelyssä.
Pääsimme kuin pääsimmekin jonon ohi ja eteemme aukesi tämä rautatiesilta. Tällä kertaa mieleeni tuli Petran temppeli Jordaniassa.
Kyllä on hulppeita näkymiä.
Liekö sateinen sää syynä siihen, että tämä lasiparveke oli suljettu?
Riippusilta häämöttää.
Sitä ennen pääsimme näin läheltä katsomaan rautatiesiltaa. Sen verran vinkkiä, että jos menet Malagasta ihailemaan Rondan huikean kaunista kaupunkia, valitse juna! Silloin pääset näkemään Caminito del Reyn junan ikkunasta. Ja valitse vasen puoli silloin, kun menet Rondaa kohti!
Tässä välipala tuosta Andalusian huippunähtävyydestä.
Toiseen suuntaa aukeaa näkymä, jossa on 100 m matkaa rotkon yläreunalle.
Ja toiseen suuntaa se näyttää tältä.
Sitten on edessä se joidenkin mielestä pelottavin hetki: riippusillan ylitys.
Epäröiville voin vakuuttaa, että tuo silta juurikaan heilu. Liian hyvät silta-arkkitehdit olleet asialla 🙂 Eli tuon takia ei todellakaan kannata jättää tätä upeaa reittiä väliin.
Ei kun menoksi…
Tuulipuseron sisällä tyytyväinen, märkä mies.
Siellä se on se rautatie.
Ja sama ylhäältä.
Geologiasta kiinnostuneille tässä vielä vähän faktatietoa.
Riippusillan jälkeen on vielä noin kilometrin kävely soratietä pitkin pieneen kylään, josta bussit lähtevät. Huomaa, että parkkipaikalle menevät bussit lähtevät noin 200 m päästä siitä 1. bussipysäkistä. Onneksi kysyimme asiaa. Saimme tuolta ilmeisesti matkatoimistojen busseja varten varatulta pysäkiltä mukaamme muutamia väärällä pysäkillä odottavia. Vajaan 10 km matka takaisin vaelluksen lähtöpaikkaan ja siitä hotellille oli edessä. Hieno päivä!
Tässä vielä videomateriaalia tältä matkaltamme.
Caminito del Rey (Kuninkaan polku) on Andalusian uusi vetonaula – VIDEO
SUMMA SUMMARUM
Kohtuullisen paljon maailmaa nähneenä (noin 70 maata) voimme tuon vaelluksen jälkeen todeta, että kyllä kannatti! Luonnon luoma taidenäyttely eli Caminito del Rey on todella upeaa katsottavaa. Kuvien avulla sen lumoa on mahdotonta yrittääkään dokumentoida ja hyvä niin. Kuninkaan polku pitää kokea ja nähdä itse livenä. Huikeat korkeuserot eivät huimaa päätä syystä, että kävelysilta on toteutettu todella hyvin. Ja värimaailma on sitä mitä kuvista voi aavistaa.
Otin tuosta vaelluksestamme myös videomateriaalia. Teen siitä koosteen ja julkaisen sen täällä lähipäivinä. Viimeistään sen katsottuasi suuntaat omalla Andalusian matkallasi myös tuohon kohteeseen. Toivottavasti sinulla on sään suhteen parempi tuuri vaikkei elämyksemme siihen suinkaan kaatunut. CDR on kertakaikkisen upea paikka!
LISÄÄ MATKAILIJOIDEN KOKEMUKSIA CAMINITO DEL REYSTÄ:
Caminito del Reystä löytyy paljon aineistoa Googlesta. YLEN uutiset julkaisi Kuninkaan polusta jutun vuonna 2015 heti, kun se oli avautunut yleisölle.
Tässä vielä artikkeli ja pari blogipostausta:
Citymedia Fuengirola -artikkeli ”Kuninkaan polku vie elämyksiin”
Juu, ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Ja mitäpä siitä paljon muuta kertoisi, kuin näyttäisi paljon kuvia. Se on niin huikea maisemiltaan. Ja kannustan sinne ihan ketä tahansa. Sanoit tekstissäsi, että reitti on tehty ”akoolle ja kakaroolle” ja vaikka olenkin ihan toiselta murrealueelta kotoisin, ymmärrän kyllä… Ihan pikkulapsia tai esim rattaita sinne ei voi ottaa, reitille on 8 vuoden ikäraja, mutta se on niin helppo, ettei vaadi mitään fyysistä kuntoa, kunhan jaksaa kävellä. Reitti ei myöskään ole esteetön, sen verran portaita on, että pitää pystyä ne omin jaloin suorittamaan. Kirjoitin oman retkeni jälkeen erityisesti omanikäisiäni rohkaistakseni tällaisen jutun:
https://www.rantapallo.fi/ailajajuha/mummi-caminito-del-reylla/
Jos korkealta katsominen alas rotkoon huimaa päätä, silloin reitti ei ehkä miellytä. Meillä on perheessä yksi tällainen ja hänet houkuttelin mukaan toiselle retkelle, jossa keskityttiin niihin ihaniin järviin siinä ympäristössä. Kolmannellekin retkelle olen jo salaa tehnyt suunnitelmat, mutta tässä on se toinen:
https://www.rantapallo.fi/ailajajuha/ardalesin-jarvet-nakoaloja-ja-patikointia/
Hienoja kokemuksia molemmat! Hyvä, että sateen uhkaamanakin pääsitte sen kokemaan.
Näyttääpä upealta paikalta! Ja se on varmasti juuri noin, että omatoimisesti paras!
Loistava kohde!
Olimme opastetulla retkellä. Emme menneet tunnelia pitkin vaan ohitimme tunnelin ja kiersimme vuoren päälle. Kävelemistä tuli lisää, mutta näkemistä oli runsaasti. Näimme mm. Kuninkaan kiven, jolla hänen sanottiin istuneen.
Betonista tehdyt, nyt tyhjät, uomat oli tehty vettä varten: vesivoimaa alas laaksoon. Opas piti aiheesta erinomaisen esitelmän.
Lankut, joita pitkin matkaa taitettiin pitkin vuoren kylkeä, on tuotu Ruotsista ja jokainen lankku vaihdetaan puolen vuoden välein.
Todella hieno kohde, jonne kannattaa mennä!
Suuri kiitos tiedoista Hanna! Tuossa tuli varmistus, että vesiuomista on kyse ja muutakin infoa. Tuo lankkujen tiheä vaihtaminen ihmetyttää. Miksi? Tuskin sillä kuormituksella sentään niin nopeasti haurastuvat, mutta jos opas niin väittää, niin 🙂 Mutta turvallisuus kunniaan.
Hei!
Opas oli paikallinen ja asialleen vihkiytynyt. Hän kertoi niin paljon faktaa, että jotain on jo puolessa vuodessa unohtunut, mutta jotain jäi mieleenkin. Askelmalaudat hänen mukaansa todellakin vaihdetaan puolen vuoden välein turvallisuuden takaamiseksi. Kävijämäärä on niin suuri ja aina vain kasvaa. Opas kierrätti meidät tunnelin ulkopuolista reittiä, jota suosittelen lämpimästi. Pari muistutusta kävijöille: umpikärkiset kengät ovat oleelliset, sandaalit olisivat jo alkumetreillä täynnä hiekkaa ja pikkukiviä. Sandaalien kärki saattaisi myös jäädä askelmalankkujen väliin. Vessoja ei todellakaan löydy reitin varrelta. Riippusillan luona on ”vahti”, joka katsoo ettei sillalla ole kerrallaan kuin korkeintaan kymmenen ihmistä ja onko sää sopiva sillan ylitykseen. Jos tuulee liikaa, ei sillalle ole asiaa. Reitti voidaan muutenkin sulkea ilman ennakkovaroitusta sääolosuhteiden takia. Koko reitti on peruskuntoiselle turvallinen ja helppo, mutta mielestäni ei kuitenkaan sovi lapsille. Oppaamme veti joukkoa ripeää vauhtia pakon sanelemana (uusia ryhmiä tuli takaa tasaiseen tahtiin) ja oli heinäkuun helle. Aika puhki olimme kun pääsimme perille mutta heti lähtisin silti uudestaan. Tosin nyt ehkä viileämmässä säässä.
Liput retkelle ostimme netistä pari päivää aikaisemmin. Oli todellakin joka euron arvoinen.
Mainiota lisätietoa Hanna. Tällaista toivonkin, että lukijat saavat mahdollisimman hyvää ja luotettavaa infoa. Kiitos!
Caminito del Rey oli huikea kokemus. Me otettiin englanninkielinen opastus ja opas kertoili reitin varrella historiasta ja eläimistöstä. Pysähtelimme välillä ihailemaan näkymää ja ottamaan valokuvia. Näimme mm. liiteleviä kotkia korkeiden kallioiden yläpuolella. Minusta oli ainakin kiva kuunnella opastusta ja sain enemmän irti retkestä kuin pelkällä omatoimikävelyllä vaikka paljon patikoinkin itsekseni. Eikä sitä tungosta ollut ryhmässä vaikka olimme syyskuun 2019 alussa Caminito del Reyssä. Liput ainakin sesonkiaikaan kannattaa varata etukäteen. Odottaessamme lähtöportilla vuoroamme siinä kävi toistakymmentä ihmistä kysymässä pääsisikö reitille ostamalla lipun portilta. Työntekijä pahoitteli ja kertoi koko päivän olevan loppuunmyyty ja toivotteli heitä tervetulleeksi toisena päivänä. Valokuvia tuli otettua paljon ja näin jälkikäteen voi palata reitille kuvien muodossa yhä uudelleen ja uudelleen. Voisinpa toisenkin kerran käydä tuon reitin, ehkäpä ensi kesänä…
Kiitos tarkennuksista Maija! Uskon, että kierroksesta saa enemmän irti osallistumalla opastettuun retkeen, mutta ainakin tuona sateisena päivänä halusimme ehdottomasti kulkea omalla vauhdilla. Siinä on puolensa, kun saa pysähdellä milloin haluaa ajattelematta, että nyt pitää mennä pois edestä, että seuraavat pääsevät kuvailemaan. Kun toiselle kumartaa, niin toiselle pyllistää 🙂
Olipa hyvä, että nostit esille tuon lippujen etukäteisoston tarpeellisuuden ainakin parhaimpina loma-aikoina. Meille sattui se sateinen päivä, jolloin moni oli varmasti siirtänyt tuloaan. Siksi siellä ei ollut tungosta.
Kiitos, kyllä on hienot maisemat! Upea kohde, tuolla olisi mukava käydä.
Se kannattanee laittaa matkahaaveiden joukkoon, Arja. On sillä alueella niin paljon muutakin hienoa nähtävää.
Kieltämättä aika erikoisen näköinen tuo järvimaisema Espanjaksi!
Tiesin, että Caminito del Rey on upea reitti, mutta näiden kuvien jälkeen kiinnostuin siitä aiempaa enemmän. Tuli ihan yllätyksenä, että Caminito del Reyllä on tuollainen vesiputouskin.
No sehän on sitten menemistä vaille valmis 🙂 Sinne vaan ”suunnaton”.
Näyttää todella upealta vaelluskohteelta! Kuvia ei tosiaan voi näistä maisemista olla liikaa 🙂
Hauskaa muuten, että tämä kohde on tullut tutuksi nimenomaan matkablogien kautta, maisemat eivät tosiaan ole ehkä sitä tyypillisintä Espanjaa, joista mielikuvat ovat rakentuneet.
Tarokon kansallispuisto Taiwanissa tarjoilee vähän samanlaisia kokemuksia vaelluksesta kahden vuoren välissä.
Niinhän se on ja siksi niitä kuvia on 🙂 On totta, että me matkabloggaajat alamme olla ”parasta A-ryhmää” mitä tulee kohteiden esittelyyn. Itsekin katselen teidän muiden postauksia ensimmäisenä, kun lähden uuteen kohteeseen.
Kiitos Taiwan-vinkistä. Samanlainen on myös Sveitsissä Aareschlucht.
https://www.aareschlucht.ch/en/Info/News#.XhRcF25uI2w
Kauniit on maisemat. Oliko nuo kypärät ylivarovaisuutta vai näittekö, että tuolla olis tippunut kivenmurikoita tai muuta?
Taidan jossain vihjaistakin asiasta, että se on sellaista viimeisen päälle vietyä varovaisuutta. Ainahan on mahdollista, että jostain kallion raosta lähtee pikkukivi liikkeelle, mutta vähn turhalta tuntuivat.
Tuolla minäkin haluaisin käydä! Nämä on juurikin niitä kohteita, missä kameran linssi ei millään riitä kuvailemaan koko komeutta. Vaikkakin näyttää todella hienolta jo kuvistakin käsin!
Tuo pitää paikkansa,että kameran linssi ei pysty juurikaan sieppaamaan sitä, mitä silmä näkee. Mutta mitä silmät ei nää, sitä… 🙂 Ihan vinkkinä, että tekemäni video avaa hieman paremmin tuo elämystämme.
https://appamatkustaa.fi/caminito-del-rey-kuninkaan-polku-on-andalusian-uusi-vetonaula-video/
Huh mitä kuvia!!
Toi sun sanonta ”Loppuosuus Caminito del Reyn solassa saa kulkijat “VAUttelemaan”.
On kuin kävelisi luonnon järjestämässä taidenäyttelyssä” osuuu kyllä niin nappiin!
Näyttää kuvissa uskomattoman hienolle, varmasti vielä ripauksen vaikuttavampi paikan päällä- jos mahdollista.
Muistan lukeneeni Caminito del Reystä jokunen vuosi sitten ja juurikin nuo onnettomuudet jäi mieleen, silloisia kuvia katsellessa ei olisi tullut mieleenkään mennä sinne.. parannusten ja sun kuvien jälkeen mielipide muuttui. Näyttää kiehtovalle patikointikohteelle!
Kiitos hyvistä vinkeistä. Rondassa kävin meijän talvilomalla toissa vuonna, mutta sillon mentiin autolla porukalla. Haluaisin mennä kyllä uudelleen ja olla siellä yötä, sillon voisi tuo junavinkki tulla käyttöön 🙂
PS Otin muuten tuon luonnon taidenäyttelyn ylös- on sen verran osuva kuvaus muutamalle paikalle 😉
Kiitos palautteesta Mimmu! Olen todella onnellinen, että kirjoituksistani on ollut sinulle ja monelle monelle muulle hyötyä. Innostaa jatkamaan.
Tuo ”luonnon taidenäyttely” nosti päätään ensi kerran itse asiassa Luostolla. Pari vuotta sitten satuimme sinne juuri oikeaan aikaan. Lapin hulluus palasi meihin välittömästi ja sinne piti päästä takaisin. Tein Luostosta 3 juttua, joista tässä matkakertomus.
https://appamatkustaa.fi/lappi-lumosi-luojan-luomalla-luostolla-2/
Ne videotkin kannattaa katsoa.
Hyviä taidenäyttelykokemuksia sinullekin!
Vaikuttaapa hienolta paikalta, ja tuo rautatiesilta näytti upealta! Ehdottomasti menee käyntilistalle, jos tuonne päin Espanjaa joskus eksyn.
Sitä se todella on Hanna. Hienoa, jos autoin sinua löytämään must-paikan. Hyviä reissuja!
Tunneleineen kaikkineen tuossa taitaa olla vähän samaa kuin Madeiran levadoissa, joita monet hehkuttavat. Siellä käydessämme kävelimme muutaman niistä ja totesimme, että kapeat polut ja matalat tunnelit eivät ole meidän juttumme, etenkin kun ainakin yksi valitsemistamme reiteistä oli sen verran huonosti merkitty, että hukkasimme sen pariinkin otteeseen.
No, muutenkin olemme usein olleet sitä mieltä, että urheilu ja matkailu kannattaa erottaa, rantaraitti Espoossa tarjoaa parhaat lenkkimaastot 🙂
Santiago de Compostellaa kävelimme joku vuosi sitten kävelemässä pätkissä, liikuimme reittiä pitkin pääosin bussilla, mutta kävelimme joka päivä sellaiset ehkä keskimäärin 7 kilometriä, mutta siellä kyllä polut olivatkin leveitä ja kelvollisia käveltäväksi, ilman pimeitä tunneleita 🙂
No, tuolla Caminitolla sen lyhyen tunnelin voi vaikka kiertää, ellei niistä tykkää 🙂 Sen jälkeen kävely samanlaista kuin Espoon kauniilla raiteilla.
Meille nuo lomat ovat samalla liikuntareissuja. Kävelemme yleensä keskimäärin 15000 askelta päivässä matkoillamme eli enemmän kuin kotona. Siispä reissuun taas!
Tuosta Santiago de Compostellasta pitääkin katsella blogejanne. Meillä on toukokuun alkuun kalenteroitu reissu niille kulmille. Ajattelimme vuokrata auton, kävellä välillä, hakea auton, kävellä jne. eli vähän sama kuin tuo teidän bussijuttu. Toinen intressi sillä reissulla olisi vierailla ja majoittuakin alueen viinitiloilla. Kaikki on vielä auki lähtöaikaa ja paikkaa myöten, mutta Santiago del Compostellassa on tarkoitus käydä. Lähtöpaikka voi olla esim. Bilbao, Porto tms. Kaikki vinkit ovat tervetulleita.
Huikean näköinen paikka! Tuosta rautatiesillasta tuli itsellekin Petra mieleen. Andalusiaan tekisi kovasti mieli, täytyy pitää tämä paikka mielessä.
Jep! Se voisi olla ihan hyvä pyöräily-ympäristö 🙂 Täällä sinulle kohdevinkkejä.
https://appamatkustaa.fi/category/eurooppa/espanja/espanja-andalusia/
Olipa kiva lukea matkastanne tuonne.
Tuo on yksi paikka jossa haluaisin joskus käydä.
Tosin korkeat paikat ei ole mun juttu, mutta aina löydän itseni jonkun kirkon tornista ihailemasta kaupungin maisemia 🙂
ps. Oli mukava pikaiseen nähdä torstaina Clarionissa.
Kiitos Katri! Luulen, että tuo on hyvä paikka opetella pois korkeanpaikan kammosta. Se on tehty niin hyvin, että pelko ei saa valtaa. Syytä ei ole.
PS 2. Niin oli mukava nähdä livenä bloggaajakollegaa. Törmäilemisiin.