La Gomera on erilaista Kanariaa
La Gomera on erilaista Kanariaa, useimmille Kanarian saarten kävijöille se kokematon ja näkemätön saari. Asialle kannattaa tehdä jotain, kun menet seuraavan kerran saarille. Se sijaitsee n. 45 min lauttamatkan päässä Teneriffalta länteen. Matkalehtien artikkelit olivat herättäneet kiinnostuksemme tuohon vajaat 20 x 25 km:n kokoiseen saareen. Luvassa olisi aitoa, erilailla kaunista Kanariaa. Saaren erikoisuus on sen subtrooppinen metsä Laurisilva.
Luettuasi tämän artikkelin varaat todennäköisesti seuraavalla Teneriffan matkallasi päivän sitä varten, että voit tutustua tuohon satumaisen kauniiseen La Gomeran saareen. Suosittelemme lämpimästi. Olisi viisasta se!
(Nostalgiapostaus, jota on muokattu ja korjattu 5.3.2022)
KAUPPOJEN HIEROMINEN
Tämä matka ajoittui maaliskuun loppuun vuonna 2011. Kyselimme Los Cristianoksen sataman terminaalista, josta laivat lähtevät, mahdollisuutta ottaa auto mukaan La Gomeralle. Selvisi, että onnistuuhan se 100-120 eurolla tarjoajasta riippuen. Juttelimme sitten vielä asiasta hotellimme vastaanottovirkailijan Sirpan kanssa. Hän kehotti tarkistamaan autovuokraamolta ovatko vakuutukset voimassa.
Kova hinta sai aikaan, että etsimme muita vaihtoehtoja. Kun sitten havaitsimme, että pakettimatka opaspalveluineen hotellilta haettuna maksaa 61 eu/hlö sis. lounaan (huom. vuosi 2011) , päätimme ottaa sen. Olisipa aikaa katsella maisemia, kun ei tarvitse ajella. Kysyimme vielä parilta matkatoimistolta iltakävelyllä hintoja. Kävi ilmi, että Excursiones Jesus, joka hauskalla tavallaan kaupitteli matkoja kadulla sataman suulla, oli vieläkin halvempi vaihtoehto. Hintaa kysyessämme hän sanoi, että tavallisille ihmisille se on 61 eu, mutta ”very, very nice people” saavat 95 eurolla kaksi paikkaa. Kysyessämme, että paljonko se on sitten ”very, very, very nice”- luokan väeltä, hän nauroi, että 92 euroa. Teimme kaupat ja lupasimme antaa kuljettajalle ja oppaalle extrat. Ainakin myyjän nimen perusteella matkasta pitäisi tulla turvallinen 🙂
Tämä matkakertomus on lähinnä kuvakavalkaadi, sillä filmiä paloi tuolla saarella ahkerasti.
MATKALLA LA GOMERALLE
Siirryimme aamulla hotellilta bussikuljetuksella satamaan, josta Fred.Olsenin katamariini kuljetti meidät La Gomeraan.
Los Christianos jäi taakse.
Rantakalliot antoivat jo aavistuksen siitä mitä tuleman pitää.
La Gomera näkyvissä…
La Gomeralla meitä odotti bussi, jossa matkaoppaamme Jose aloitti oman shownsa.
Tämä hieman hintahtavan ”roolin” itselleen valinnut saarella asuva osoittautui varsinaiseksi Mr.Beaniksi, joka ei päästänyt 2-kerrosbussissa ketään irtautumaan otteestaan. Nuokkujat herätettiin jopa vedellä, sillä ”Joseeta ei saa jättää yksin”. Yhden matkan ajan hänen touhujaan seurasi mielellään, mutta pidemmälle matkalla häntä emme kelpuuttaisi. Voi kuvitella, että kun joka päivä vetää saman shown, tietää tehneensä töitä. Alhaalta kuului loppuvaiheessa kova naurun remakka. Takanamme istuvat espanjalaiset kertoivat meille sen syyksi kuljettajan heiton, että ”nuo samat jutut joka päivä”. Niinpä! Mitä sitä hyvää vaihtamaan, kun kuskia lukuun ottamatta yleisö vaihtuu aina.
Olimme kiirehtineet laivasta bussiin, jotta saisimme paikat edestä. Marjatta ei ole niitä parhaita bussimatkaajia vuoristoseudulla. Meille kävikin niin hyvä mäihä, että saimme 2. kerroksen eturivistä aitiopaikat, tosin oppaan vierestä, shown näyttämöltä. Silti kelpasi!
Jose asusteli La Gomeralla ja oli rakastunut tuohon kauniiseen saareen. LG:n ylistystä tuli yllin kyllin matkan aikana, eikä suotta. Saarella asuu noin 21000 asukasta eikä turismi näy siellä vielä muuten kuin turistibussien määrässä. Emme ainakaan havainneet ainuttakaan hotellia/resortia (vaikka onhan niitä toki muutamia). Saari on siinä mielessä täydellinen vastakohta Teneriffalle, jossa on vaikea loytää muita asuntoja kuin hotelleja. On helppo uskoa, että taiteilijat ym. tulevat Gomeralle hakemaan inspiraatiota, meditoimaan ”or what ever”. Saari on varsinainen rauhan tyyssija, jossa voisi hyvinkin viettää viikon samoillen, lueskellen ja ”olemalla vaan”.
HUIKEAN KAUNIS LA GOMERA
Bussimme teki noin 40 km kierroksen saarella. Kuljettajamme Sebastian ajeli todella hiljaa. Sen ymmärtää sillä nähtävää oli käytännössä koko ajan. Jose hehkutti, kamerat kuvasivat. Välillä pysähdyimme ottamaan kuvia näköalapaikoilla. Tuolla saarella kameran kuva tien poskessa tarkoittaa, että siinä todella kannattaa pysähtyä.
Ensimmäisen pysähdyksen syy tosin taisi olla tutustuminen paikalliseen juomaerikoisuuteen, jossa oli n. 2/3 palmupuista valutettua ja keitettyä makeaa juomaa ja 1/3 paikallista grappaa. Olihan se ihan hyvää.
Kivilohkareista taidokkaasti pengerretyt terassiviljelmät oli ainoa mahdollisuus saada jokin kasvamaan noiden valtavien rotkojen reunamilla. Ei ihme, että nuoriso on saaren katoava voimavara. He suuntaavat järjestelmällisesti muille saarille helpomman elämän toivossa. Saari uhkaa autioitua, ellei jotain tehdä.
Pysähtelimme pari kertaa ihastelemaan mango-, papaija-, nektariini– ym. hedelmäpuita sekä saaren erikoisuutta, vuoren seinämässä kasvavaa ”stone rose”-kasvia.
Agulon kylän erikoisuus oli 1 km korkeiden vuorten muodostama amfiteatteri, jonka näyttämöllä kylä sijaitsee. Josen yksi viesti oli saaren rehellisyys. Siitä on esimerkkinä mm. se, että saarelaiset jättävät avaimet oveen, kun ovat kotona.
Kun törmäsimme sellaiseen keskellä kylää, Jose vaati kaikkia tulemaan ihastelemaan sitä: ”Katsokaa nyt, avaimet ovat ovessa!.” Siihen mukana ollut 10-vuotias pikkupoika kysyi aidon hämmästyneesti ”miksi?”. Sas se!
Ihastuttavia maisemia riitti. Hieman ennen klo 14 oli bussien kokoontumisajot Las Rosas-ravintolassa, joka täyttyi turisteista. Nälkäisiin turisteihin tottuneet tarjoilijat hoitivat 3-ruokalajin menuun vauhdilla ja viinikin virtasi palanpainikkeena.
”Mikä viheltäen menee…”
Ennen lähtöä saimme nähdä ja kuulla paikallisen erikoisuuden, kun eräs vihellyskielen (silbo) osaaja antoi oman näytöksen. Hän todellakin pystyi viheltämään sanoja ja lauseita ymmärrettävästi. Jopa paikalle samaan aikaan sattuneet Aurinkomatkojen oppaan suomalaiset sanat viheltyivät ymmärrettävästi. Todella upea esitys, joka huipentui siihen, että hän opasti salista piilotushetkellä poissaolleen, kieltä ymmärtävän naisen 3 kätketyn käsilaukun luo suuressa salissa pelkällä vihellyskielellä. Ja lopuksi vielä ohjasi naisen yhden laukun omistajan viereen. Todella monisanainen on tuo vihellyskieli.
Jatkoimme matkaa ja kävimme Parque Nacional de Garajonayn museossa tutustumassa saaren kasveihin, sementittömien kiviterassien rakentamiseen (videolta) ja ostelemassa käsin tehtyjä keksejä.
Sen jälkeen jatkoimme ”Laurisilvan”, 20 miljoonaa vuotta vanhan maailmanperintökohteen läpi Garajonayn luonnonpuistossa, joka pääsi Unescon maailmaperintölistalle vuonna 1986.
Kapea asfaltoitu tie johti läpi sumun/pilvien kanervapuiden reunustamana.
Olemme törmänneet ainoastaan Madeiralla noihin kanervapuihin. Liekö niitä lainkaan muualla?
Kun pääsimme vuoren eteläiselle puolelle, aurinko tuli jälleen näkyviin. Hyvä niin, sillä parhaat maisemat olivat vasta edessä. Ohitimme saaren korkeimman vuoren huipun Alto se Garajonayn (1487 m) täydellisessä auringon paisteessa. Näkymät joka puolelle olivat henkeä salpaavat. Vaikka olemme nähneet upeita vuoria eri puolilla maailmaa, teki tämä ”pieni” nyppylä todella suuren vaikutuksen. Valtavat korkeuserot, jyrkät, patsasmaiset vuorenhuiput olivat ainutlaatuisia.
Siellä se näkyy Teidekin taustalla eli on helppo suunnistaa hotelliin.
Tämä oli fantastinen päätös upealle kierrokselle, jossa ilmaston vaikutuksesta oli toisaalla todella vihreää, toisaalla enemmänkin kalliota ja niukkaa kasvillisuutta. Veikkauksemme on, että turismi tulee pelastamaan tämän saaren, henkeäsalpaavan kauniin Kanariansaarten helmen.
Ajelimme hissukseen kohti lauttaa valtaisan rotkon rinteitä alas. Jostain syystä nämä aluksi niin upeat maisemat olivat menettäneet osan hehkustaan. Nyt ymmärtää, miksi tämä saaren pohjoisosan kiertomatka tehdään juuri tähän suuntaan. Huippu kannattaa jättää huipuksi!
Suosittelemme jokaiselle Teneriffan matkaajalle visiittiä La Gomeralle.
La Gomeran kierros oli ainakin meille, jotka olemme käyneet Kanarian saarilla parikymmentä kertaa (nyt 2022 jo yli 30), tämän matkamme huipentuma. Vierailu onnistuu ymmärryksemme mukaan myös patikkamatkana kylästä toiseen, sillä majapaikkoja on kuulemma tarjolla ilman ennakkovarausta. Ja kulkeehan siellä paikallisbussejakin ellei pelkkä patikointi kiinnosta 🙂
Ellet ole vielä käynyt tykkäämässä Facebook-sivustoa “Appa matkustaa”, tee se nyt! Saat aina viestin uusista postauksista heti, kun se ilmestyy.
Tässä vielä hyvä lukuvinkki Teneriffan matkaajille:
http://appamatkustaa.fi/kanarian-saaret-teneriffan-parhaat-kohteet-pahkinankuoressa/
Kiitos! Tämä täytyykin laittaa lokakuun Teneriffareissun to-do -listalle!
Ollos hyvös Anne. Niin se menee. Ollaan samoihin aikoihin siellä kulmilla. ?
Hei Asko!
Kiitos tästä postauksesta! Lähdemme tasan 3 viikon päästä eka kertaa Kanariansaarille ja juurikin Teneriffalle ja matkakuume jo huipussaan.
Olimme ensin varanneet majoituksen Puerto de la Cruzista ja valinneet sen koska ajattelin paikan olevan vähemmän ei-turistillinen, mutta muutin majoituksen etelään Los Cristianokseen monen tutun peloteltua pohjoisen kylmemmistä olosuhteista. Harrastan myös omatoimimatkojen varailua ja jatkuvaa tutkintaa, muu perhe kulkee mukana ?. Auto otetaan suoraan kentältä koko 10 päivän reissun ajaksi niinkuin monasti ennenkin. Olen myös katsellut la Gomeran lauttojen hintoja ja meiltä ne tekisivät n.220 €!! Siis auto, 2 aikuista ja 2 alakouluikäistä lasta. Huh. Joten mietin myös retkelle osallistumista jolloin hinta menee lähes samaan mutta sisältää lounaan ja saa pitää vapaapäivän ajamisesta. Aurinkomatkojen retki oli edullisin ja kuitenkin pisin joten se ehkä valitaan jos omatoimimatkaajat myös voivat osallistua. La Gomerasta tulee mieleen Madeira jossa olen joskus vieraillut.
Olemme reissussa tosiaan n.10 päivää joten kivasti ehtii saarta kiertämään ja pitämään muutaman vapaapäivänkin ajamisesta ?. Lapset ovat onneksi jo isompia ja jaksavat jo reissata missä vain.
Mukavia reissuja ja kiitos ihanasta blogista; olen seuraillut jo reilun vuoden tai kaksi kirjoituksiasi.
Terv. Marika Turusta
Kiitos palautteesta Marika! Mahtavaa, että matkakertomukseni miellyttävät vaikka ovatkin ”itselle tehtyjä”. No, kyllähän takaraivossa varmaan on, että toivoisi muidenkin hyötyvän niistä.
Hyvä valinta mennä etelämmäksi helmikuussa. Los Christianos on ihan kiva paikka. Varpaistelurantaa riittää ja rantabulevardilla on kiva katsella elämän menoa. Olet varmaan lukenut matkakertomukseni Teneriffalta? Niistä löytyy hyviä vinkkejä autoiluun.
http://appamatkustaa.fi/kanarian-saaret-teneriffan-parhaat-kohteet-pahkinankuoressa/
Kannattanee varmaan kysellä tarjouksia paikan päällä siitä Gomerasta. Se Jesuksen matkatoimisto on siinä tunnelin vieressä LC:n puolella. Noin isolle ryhmälle luulisi lähtevän euroja pois, etenkin kun lapsia mukana. Tarjoa reilu 100 € ja katso mihin asettuu. Veikkaa 150 € ?
Nautinnollista reissua.
Todella kauniita maisemia. Tämä olisi meitä kiinnostava kohde Kanariansaarilla. Opastettu retki oli varmasti hyvä valinta, siten pääsitte molemmat yhtä lailla nauttimaan näkymistä.
Niinpä Marika! Ajattelin teitä, kun päivitin tätä juttuani. Veikkaan, että teidän kannattaa majoittua saarella muutama yö, jotta pääsette kunnolla tutustumaan tuohon ”Liisa ihmemaassa”-kohteeseen.
Kävin pari vuotta teitä aiemmin Gomeralla. Minulla meni kamera rikki sillä reissulla, eikä ole ainuttakaan kuvaa! Muistan myös bussiajelun vuoristossa, banaaniviljelmät, satumaisen metsän ja vihellykset. On todellakin niitä paikkoja, mihin voisi mennä uudelleen. Meillä oli varmaan matkanjärjestäjän retki, koska muistan todella hyvän suomalaisen vanhemman naisoppaan, joka oli ollut Teneriffalla kauan. Hänellä riitti tietoa ja taitoa ja mukavia juttuja!
Vaikuttava on ollut sinunkin matkasi, jos noin hyvin muistat yksityiskohdat 😉 Eiköhän mennä vielä uudelleen ja vaikka pariksi yöksi, jotta saisi paremman käsityksen kauniista saaresta.
Itse kovasti edellisellä Teneriffan reppureissulla olisin halunnut käydä myös La Gomeralla, sillä siitä on tullut luettua pelkkää hyvää ja onhan tuo tämänkin postauksen perusteella niin kaunis saari. 🙂 Ensi kerralla kun saarille tulee lähdettyä, täytyy ehdottomasti käydä myös Gomeralla vehreydestä nauttimassa!
Hyvä tavoite Tiina. Tuolla saarella kannattaa reputella vähintään päivä, mutta voisi olla mielekästä yöpyäkin. Se on sen verran erilainen saari. Tulee jossain määrin Madeira mieleen, sillä sielläkin on tuota Lauri Silva -metsää.