New York – muutama hyvä käyntivinkki

Tästä artikkelista löytyy muutama hyvä käyntivinkki New Yorkin matkaajille. Kerron tässä postauksessa visiitistämme Woodburyn Premium Outletiin, jossa edullisista hinnoista huolimatta saattaa päästä rahoistaan. Maksuton huvi sen sijaan on lauttamatka Staten Islandille. Kolmas vinkki on siltä väliltä, sillä saat itse määrätä mitä maksat, jos käyt katsomassa, miten Suomi huomioidaan Metropolitan of Art -taidemuseossa. Sitä museota voimme suositella!

Artikkelin lopusta aukeaa muutama artikkeli, joissa on uudempia kohdevinkkejä. Näillä pitäisi viikko New Yorkissa sujua tehokkaasti.

(Päivitetty ja uudistettu 12.3.2022)

Olimme viettäneet syksyllä 2011 jo pari viikkoa Yhdysvaltojen osavaltioita kierrellen. Oli aika valmistautua kotimatkaan. Vielä oli kuitenkin mahdollisuus kokea jotain uutta, sillä kone lähtisi vasta kolmen yön kuluttua New Yorkista.

Keskiviikkona 19.10. meillä oli herätys Coloradossa serkkuni Marja-Liisan luona kello 3.45. Oli eron hetki. Emäntämme heräsi saattelemaan meidät ja oli aika sanoa hyvästit. Kiitos rakas serkku kaikesta siitä, mitä teit puolestamme! Olit suunnitellut meille todella upean kokonaisuuden, jossa pieni pala Yhdysvaltoja muuttui mielikuvista kokemukseksi. Sinä sait sen aikaan!

Pikkubussi hakee meidät Marja-Liisan toimeksi antamana oven edestä, siirtää  kokoontumispaikalle isompaan bussiin, joka jättää meidät Denverin uudelle lentokentälle 5.15. Laukut ripeästi ruumaan ja aamiaiselle loungeen. Frontier Airlines kuljettaa meidät New Yorkiin 3h 40 min kestäneellä, vajaat 100 euroa maksaneella lennolla. NY:ssa sataa ja tuulee. Kone laskeutuu pilvessä viimeisen reilun puolen tunnin ajan ja putkahtaa vastaa hieman ennen LaGuardian lentokenttää sieltä ulos. Onneksi koneissa on autopilotit!

Hyppäsimme bussiin, ajoimme metroasemalle ja siirryimme E-linjalla Jamaikan asemalle, jossa hotellimme sijaitsee. Valitsimme sen siksi, että siitä on hyvä yhteys paitsi Manhattanille myös JFK:n kentälle. AirTrain juna nimittäin lähtee muutaman minuutin kävelymatkan päästää Jamaica Quality Inn- hotellia. Ja hinta aamiaisineen tuossa 3-tähden siistissä hotellissa oli noin 80 euroa/yö eli puolet vastaavasta Manhattanilla sijaitsevan hotellin hinnasta. Merkittävä summa, kun öitä oli varattuna kolme. Valinta osoittautui hyväksi joka suhteessa. Ainoa kupru oli, että aamiainen tarjottiin kertakäyttöastioista pienessä kahviossa, vaikka olikin muuten odotustemme mukainen mannermainen aamiainen.

2,5 viikon ”täyttä laukkaa”-elämä oli vienyt veronsa, joten hankimme ”pariisilaisen illallisen” kuohuviineineen ja nautimme sen hotellihuoneessa halulla hartahalla. Nyt ei ollut minnekään kiire, joten relax! Iltaan mahtui mm. Facebookin  päivitystä kuvineen, sillä nyt wlan oli käytettävissämme koko ajan.

Torstai oli toivoa täynnä, kun lähdimme Woodburyn Premium Outletiin tuhlaamaan säästöjä. Olimme ostaneet netistä bussiliput (37 doll/nenä) ja ne saisi lunastaa Madam Toussatin vahakabinetin aulasta. Siirsimme itsemme Manhattanille E-metrolla. Oletusaika 42-kadulle oli n. 30 minuuttia, mutta jäimme nalkkiin jonnekin ”Eiran ja Eltsun väliin”, sillä rekkapalo syystä tai toisesta pysäytti junat ja matka-aika venyi vajaaksi tunniksi. Silti ennakoimme ehtivämme bussiin sillä aikaa oli vielä 20 min. Mutta eipäs…! Lippuluukulla oli ”amerikkalainen jono”, joihin olimme tällä reissulla tottuneet. Kello 10 bussi jätti meidät ja seuraava lähtisi 11.30. Päätimme kuitenkin käydä tarkistamassa paikan viereisestä bussiterminaalista. Jonossa oli muutama ihminen ja selvisi, että bussi lähtee heti, kun väkeä on riittävästi. Päätimme jäädä tarkkailemaan tilannetta ja kävikin niin, että vajaan puolen tunnin kuluttua olimme matkalla. Ymmärsimme toki, että on businesta kuljettaa väkeä mahdollisimman paljon.

Tunnin matkailun jälkeen saavuimme perille. Outlet-kylä osoittautui suurimmaksi mitä olemme maailmalla nähneet. Osoittautui oikeaksi strategiaksi vierailla vain ”tunnetuissa” liikkeissä sillä suurin osa merkeistä oli meille täyttä pimeyttä. Silti emme ehtineet käydä kaikissa mielenkiintoisissa putiikeissa. Samoilla tuotemerkeilläkin oli useita pisteitä, joten törmäsimme tämän tästä mielenkiintoisiin kohteisiin. Paljon tarttui mukaan, moni asia jäi jäljestä päin harmittamaan, kun ei heti ostanut mietittäessä sopiiko mukaan. Kokonaiskuva oli, että ”kyllä oli halapaa”. Yksi parhaimmaksi hankinnaksi osoittautui Bosen kuulokkeet EO2, sillä niistä oli iloa matkan aikana jo useamman kerran: äänentoisto on huippua ja ovatten keveät kantaa & pitää. Bose again!

Palasimme reilun 6 tunnin shoppailun jälkeen kaupunkiin ja suuntasimme saman tien hotelliin ottamaan lasit kuohuviiniä. PS. Kuten myöhemminkin kirjoitan, ellei aikaa ole päivää shoppailuun kannattaa käydä Century21:ssä edesmenneiden WTC-tornien kulmalla.

Aurinko porottaa, mutta syksy on saapunut kaupunkiin. Siirrymme J-metrolla Manhattanin eteläosaan. Hyvä valinta, sillä se kulki maan päällä lähes koko matkan, mm. sillan yli. Olimme jättäneet Staten Islandin lautan ”mennään, jos ehditään”-kohteeksi.

Lähtöpaikalla olikin yllättävän suuri terminaali, joka imaisee satoja matkustajia lauttaan.

Ilmainen lauttamatka Staten Island-saarelle kesti 25 min. Se matkaa kannatti tehdä, sillä näkymä Manhattanille ja Vapauden patsaan ohitus olivat näkemisen arvoisia. Itse saari on nukkumalähiö ja yliopistoalue.

Pyörähdimme saarella ja hyppäsimme seuraavaan lauttaa ja palasimme Manhattanille.

Kävimme vielä Century21-tavaratalossa tekemässä viimeiset ostokset. On myönnettävä, että tuo valtaisan kokoinen lukuisia merkkivaatteita halvalla myyvä tavaratalo on hyvä vaihtoehto outletille, sillä hinnat kilpailevat merkkiliikkeiden outletien kanssa. Moni huippuedullinen tavara jäi ostamatta sen vuoksi, että tila laukuissa oli uhattuna. Kannattaa todellakin tulla tyhjien laukkujen kanssa NY:iin!

 Nämä ruokataulut eräässä kahvilassa lähellä Century21:stä oliva todella hauska oivallus.

Seuraavaksi suuntasimme museoon. Päätimme hyödyntää perjantai-illan alennukset ja säästää hieman matkarahoja.

Vastoin kirjojen antamaa tietoa Guggenheimin museoon ei pääsekään maksutta sisään perjantai-iltaisin vaan lauantaina.

Koska Metropolitan of Art oli lähettyvillä siirryimme sinne. Pääsymaksuna he suosittelevat 25 dollaria, mutta jokainen saa pulittaa lipusta haluamansa summan.  Museo oli valtavan kokoinen. Oli pakko pyörähtää läpi kuuluisat eurooppalaiset taiteilijat vaikka heidän töitään olemme ihailleet monissa museoissa. Aina sitä muutamia sielun syövereihin kuvina piirtyneitä maalauksia tulee vastaan, joten kannattihan se vaikka ähky tulikin laajasta tarjonnasta johtuen.

Ehkä positiivisimman yllätyksen tarjosikin modernimpi taide, josta löytyi mieluisaa katsottavaa.

 

Tottahan suomalaisen itsetuntoa nosti myös se, että kansakuntamme edustajina viime vuosisadan merkkidesign-tuotteiden joukkoon oli hyväksytty Alvar Aallon tuoli ja Eero Saarisen tulppaanituoli. Ihmetystä aiheutti, että Saarinen oli mainittu amerikkalaiseksi! Taisi heppu saada kansalaisuuden, kun suunnitteli mm. terminaalin JFK:n lentokentälle?

Aikaa tuohon upeaan taidemuseoon on hyvä varata vähintäänkin riittävästi. Väsyhän se lopulta iski ja kahvipaikkakin oli löydettävä. Hienoa tunnelmaa II  kerroksen ravintolaan loihti jousi- ja pianotrio, joka tällä kertaa piti huolen joka perjantaisesta (16.30-20) elävän musiikin nautinnosta. Museon ”kirjo” ja esineiden määrä on niin valtava, että yhdellä kertaa siitä ei pysty/jaksa katsoa kuin osan. Kannattaa käydä!

Osin väsymyksestä johtuen tyydyimme vajaan 3 tunnin kiertelyyn. Jälleen kerran sai havaita, että hidas siirtyminen taululta toiselle on paljon rasittavampaa kuin reipas kävely.

Jatkoimme matkaa intialaisravintolaa etsien ja löytyihän sellainen lopulta. Argo-niminen paikka oli viihtyisä, mutta ruoka pettymys. Olimme tottuneet tälläkin reissulla niin hyviin ravintoihin, että tavallinen ei riitä:-). Sitten E-junaan ja nukkumaan. vanhukset eivät jaksa kovin paljoa. Spotifyn tarjoaman musiikin kuuntelu uudesta kaiuttimesta oli hyvä päätös hyvälle päivälle.

 PS. Katselin päivän lehtiä netistä ja havaitsin, että presidenttimme Tarja oli ollut yhtä aikaa Wall Streetillä soittelemassa Nasdaqin kelloa sen merkiksi, että pörssipäivä päättyi. Näyttää olevan, että mitä isot edellä sitä pienet perässä! Vävy-Mikko oli mukana samoissa puuhissa viime heinäkuussa, kun Innofactor sai tuon suuren kunnian tehtäväkseen.

La 22.11. pakkasimme ja punnitsimme laukkumme aamiaisen jälkeen. Todettuamme, että painoraja ei ole ummessa, mutta tila on, kävimme pienen ostoskierroksen lähialueen kaupoissa. Maailman tungettelevimmat taksien tarjoajat jatkoivat ”taksi”- huuteluitaan lähes aggressiiviseen malliin kulkiessamme metroaseman ohi. Löysimme tarvitsemamme pikkutavarat ja palasiimme laukkuja hakemaan, Olimme illalla ladanneet metrokortteihin sen verran rahaa, että pääsimme 5 dollarin kuljetuksilla AirTrainilla lentokentälle. Koska olimme varanneet hotellin ihan aseman vierestä, siirtyminen kentälle oli nopea toimitus. Jamaican alueen asema on hyvin uusi ja samanlainen ilme on JFK:n kentälläkin.

AirTrain kulkee terminaalista toiseen molempiin suuntiin ja yhteydet pelaavat loistavasti. Emme viitsineet lähteä enää iltapäivää viettämään Manhattanille, joten olimme kentällä hyvissä ajoin. Pettymys oli, että terminaalissa  8 ei ole Priority Passia hyväksyvää loungea  eikä muihin pääse turvatarkastuksen läpi ellei oma kone lähde sieltä. Niinpä istumme nyt kirjoittelemassa ja lukemassa sillä aikaa on. No, tulipa tämäkin päiväkirjoitetuksi. Kolmeen viikkoon on mahtunut niin paljon kaikenlaista, ettei ole malttanut ryhtyä näin  vastenmieliseen puuhaan 🙂

Koneemme lensi tällä kertaa Brysselin kautta. Koti-Suomeen se saapui su 23.10 klo 15.15. Antti oli luvannut olla vastassa ja sitten olivatkin Rasmuksen 10-vuotissynttärit jälkijunassa. Ihanaa palata kotiin yli 3 viikon korpivaelluksen jälkeen. Reissu oli kaikin puolin onnistunut, josta kiitos sukulaisille ja ystäville sekä tietysti maailman parhaalle matkakumppanille, Marjatalle!

Tässä vielä muutama tuoreempi lisävinkki New Yorkin matkaajalle. Veikkaan, että näitä et välttämättä ole nähnyt. Tämä kävetie kannattaa käydä testaamassa: