Kos – suomalaisten kestosuosikki

Kos on Kreikan itäisimpiä saaria. Siitä on lyhyt lauttamatka Turkkiin. Koska emme olleet aiemmin käyneet Kosin saarella, halusimme tehdä sen nyt, kun olimme aivan naapurissa, 30 km päässä Yalikavakissa. Teimme sieltä päivämatkan lautalla tuolle kauniille pienelle saarelle. Tästä matkakertomuksesta selviää, mitä Kosilla ehtii nähdä päivän aikana 50 km/h kulkevalla skootterilla. Joitain kauniita maisemia ainakin 🙂

Tämä päivämatka oli osa syyskuussa vuonna 2014 tekemäämme Turkin matkaamme, jonka toteutimme 40-vuotishääpäivämme kunniaksi. Meillä oli herätys Yalikavakissa jo klo 6.30. Olimme päättäneet lähteä käymään ”ihan ulukomailla” eli Kreikassa viikon Turkin lomamme aikana. Ostimme hotellin edessä ekskursioita myyvältä, heikosti ja hyvin heikosti englantia puhuvalta vanhahkolta pariskunnalta ensin Bodrumin matkan ja samalla myös visiitin Kosin saarelle 29 euron kappalehintaan.

Bussi lähti klo 7.25, vei 200 m päässä odottavaan seuraavaan (niinpä niin!) bussiin, joka kuljetti meidät 45 min matkan Turgutreisiin. Siellä oli reilun tunnin odotus, passintarkastukset yms., jonka jälkeen laivalla Kosin saarelle (45 min). ”Heleppo nakki”, sanoisi oululainen!

Tuon vanhan laivan kannella oli sopivasti tunnelmaa ja mukava matkustaa.

Aurinko helli oikein kunnolla ja saimmepa samalla meriristeilynkin ohjelmaamme. Emme ole aiemmin vierailleet Kosilla, joten tämä oli matkamme must-ohjelma.

Kiertelimme aikamme kaduilla, istahdimme juomaan cappuccinot, ihmettelimme vähän ympäristöä ja lähdimme etsimään skootterivuokraamoa. Olin mielessäni päätellyt, että olemme valmiit maksamaan 15 euroa muutaman tunnin ajelusta. Ensimmäisessä paikassa hinta oli 25 eu ja perusteina valtion hullut verot yms. Seuraava tarjosi pyörän 20 eurolla, mutta se ei ollut vielä 15 eu. Kolmas liike sanoi, että valittavana on 15, 20 ja 25 euron menopelit. Koska halvin näytti ihan hyvältä, sillä oli ajettu ”vain” 9000 km ja kuutioita oli 80, päätimme ottaa sen. Lähdettyämme liikkeelle, tajusimme, että sillä vempeleellä ei saa olla kiire. Kulki ihan asiallisesti, tosin totuttua kovemmalla metelillä varustettuna. Eikun menoksi vaan.

Lähdimme rantaa pitkin kohti kaakkoa ajatuksena, että kierretään sieltä ja noustaan kukkuloille. Tie oli hyvää uutta asfalttia, maisemat kauniit, korkeuserojakin riittävästi joten eteenpäin vaan. Ajettuamme 10 km aloimme tarkastaa kartalta mistä pääsemme sitten vuorille.

Kävi ilmi, että tie päättyy ja ylängölle pääsee ainoastaan kaupungilta. Ei siinä mitään. Nautimme maisemista toiseenkin suuntaan. Kävimme hakemassa 2 litraa lähes 2 euron bensaa (ihanan kallista 🙂 ) ja kyselimme reittisuositusta myyjältä. Hän ehdotti, että kannattaa ehdottomasta mennä ensin Tigakiin ja jatkaa sieltä vuorten kautta takaisin.

Pörräsimme hirmuvauhdilla (50 km/h) hyväkuntoista päätietä pitkin kohteeseen ja yllätyimme iloisesti: siellä oli piiitkä hiekkaranta, jossa pääsimme harrastamaan mieliurheiluamme varpaistelua eli kävelyä paljain jaloin vesirajassa. Teimme jonniinmoisen kävelyn nautiskellen auringosta, vedestä, toistemme seurasta ja lomasta. Siinä vaiheessa, kun lievästi upottava hiekka ja vähintäänkin riittävästi paistava aurinko aikaansaivat tunteen, että tämä oli tässä, menimme rantakahvilaan ja söimme reissun parhaat pizzat, ainakin siihen mennessä. Sen jälkeen hyppäsimme harleydavidsoniimme ja jatkoimme vielä muutaman kilometrin eteenpäin todetaksemme, että tuossa pikkukaupungissa oli vähintäänkin yhtä hyvät rannat. Olimme käyneet kokemassa ja aistimassa Kosin parhaat (?) rannat ja totesimme, että sinne voisi joskus vaikka mennä esim. osana saarihyppelyä. Se oli lomapaikka se.

Ajoimme takaisin Kosin kaupunkiin, kävimme Lampi-rannalla ja puikkelehdimme kaupungin yksisuuntaisia katuja vuokraamoon.

Vauhtihirmun  luovutettuamme kävelimme kohti keskustaa ja satamaa, ostimme tötteröjätskit, katsastimme Agoran eli vanhan kaupungin rauniot, joimme cappuccinot ja menimme satamaan.

Lievässä vastatuulessa nautimme auringosta ja vähän roiskeistakin laivan kannella vakiopaikoillamme.

Ostimme ulkomaanmatkan kunniaksi pullollisen Henkellin kuohuviiniä ja palasimme pikkubussilla kaunista rantatietä Club Flipper VIP -hotelliimme auringonlaskun helliessä matkalaisia. Tämä oli hyvä päivä!

Tarkempaa tietoa majapaikastamme ja alueen suurimmasta kaupungista Bodrumista löytyy tästä matkakertomuksestamme:

Rubiinihäämatka Länsi-Turkkiin osa 1: Bodrum ja majapaikkamme Yalikavakissa

Seuraavassa blogikirjoituksessamme tutustumme Jet set -paikka Yalikavakiin. Tuo juttu on luettavissa huomenna 26.7.2018.