Alppiruusupuisto on Suomen kaunein puisto
Helsingin Haagassa sijaitseva Alppiruusupuisto on Suomen kaunein puisto. Näin voi väittää, jos omat silmät ja kokemukset toimivat mittarina. Olemme saaneet tutustua kymmeniin ellei satoihin erilaisiin puistoihin ympäri maailmaa, mutta mikään ei ole tehnyt meihin niin voimakasta vaikutusta, kuin tuo Rhodopuisto, jossa on varmaankin kymmeniä eri lajikkeita.
Alppiruusupuisto on tätä kirjoittaessani (10.6.2020) makkeimmillaan. Oletus on, että se on vielä hyvässä kukassa pari viikkoa, joten kipin kapin Haagaan. Väkeä siellä kyllä riittää, mutta 8 hehtaarin alueelle sopii yllättävän paljon porukkaa ilman, että tulee ahtaan paikan kammo edes korona-aikana.
(Tämä artikkeli on julkaistu 1. kerran 10.6.2020 ja päivitetty 3.6.2021)
Puiston vanhimmat alppiruusut on istutettu luonnontilaiselle suolle vuonna 1975, jolloin alueelle on rakennettu myös käytäviä. Puiston pääreitit ovat esteettömät. Alun perin alueelle istutettiin 3 000 alppiruusuristeymää tutkimustarkoituksiin[1]. Tavoitteena oli luoda Suomen ilmastoon sopeutunut, kasvutavaltaan ja kukkien väriltään monipuolinen lajikkeisto. Ikivihreät alppiruusut sijaitsevat puiston eteläosassa ja keltakukkaiset alppiruusut sekä atsaleat pohjoisosassa. Atsalea-alue on jatkoa puiston eteläpäässä sijaitseville alppiruusuistutuksille ja alueella kasvaa noin 1 500 vuonna 1996 istutettua atsalearisteymää, jotka saivat alkunsa atsalean jalostusohjelman käynnistymisestä vuonna 1988. Alppiruusujen ja atsaleojen kukinta ajoittuu kesäkuun alkuun. Kukinta on yleensä ohi jo juhannuksen jälkeen. (Wikipedia)
Atsaleapuisto on osa Alppiruusupuistoa
Kun astuu Alppiruusuupuiston pohjoisempaan eli atsaleaosaan, tulee heti tunne, että tämä on ”Suomen kaunein puisto”. 1 500 vuonna 1996 istutettua atsalearisteymää saivat alkunsa atsalean jalostusohjelman käynnistymisestä vuonna 1988. Näky on jotenkin käsittämättömän kaunis eikä sitä voi vangita kameran linssillä.
Atsaleat vangitsevat kävijöiden katseet ja saavat ainakin ensikertalaiset haukkomaan henkeään. Voiko tällaista kauneutta edes olla? Kyllä näköjään voi.
Näky on kuin satumaasta. Paratiisi lienee oikea sana kuvaamaan sitä missä kokee olevansa tuossa puistossa.
Helsingin yliopiston kasvijalostuksen koealueeksi perustamassa puistossa on erinomaiset esteettömät kulkutiet.
Apan hymy oli syystäkin erityisen herkässä tuon tunnin vaeltelumme aikana. Käsittämättömän kaunis paikka!
Voimalinjan alla on monen värisiä kasveja, joita ei ollut kuvitellut olevan olemassakaan.
Asiasta huonosti perillä oleva lähde ei osaa sanoa mikä on alppiruusu, mikä atsalea, mikä niiden risteymä.
Voimalinjalla kasvaa valtava määrä suopursuja ikäänkuin osoittaakseen, että nuo ”suomalaiset alppiruusut” voisivat olla läheistä sukua alppiruusuille. En tiedä, mutta jotain kummallista yhteyttä niillä on.
Alppiruusupuiston eteläpuolen jättikokoiset kasvit tekivät vaikutuksen
Kun astelee voimalinjan toiselle puolelle, avautuukin eteen varsinainen Alppiruusupuisto. Sieltä puuttuu atsaleoiden tuoma värimaailma, mutta silti se on lumoavan kaunsi paikka.
Emme ole koskaan päässeet kulkemaan tällaisen alppiruusukujan keskellä, jossa kasvit kurkottavat jopa 5 metrin korkeuteen.
Puistoon on rakennettu pieniä näkötornilavoja, jotta kulkijat saisivat yläviistosta paremman kuvan siitä millaisesta paratiisista on kyse.
Tuo paikka ei todellakaan pääse oikeuksiin valokuvien avulla, jotka kyllä antavat aavistuksen siitä, millainen lumovoima voi olla kauniilla kasveilla.
On varsin omituista, että kuulimme tästä Suomen kauneimmasta puistosta vasta tänä vuonna. Kiitetty olkoon somemaailma!
Nämä kyltit avaavat osaltaan sitä mistä tuossa kauneudessa on kyse ja miten se kaikki on sinne syntynyt.
Emmepä olleet tietoisia, että Suomessakin on jalostettu alppiruusulajikkeita. Tässä niistä esillä muutama eli sieltä löytyy mm. Helsinki University, Haaga, Pekka, Mikkeli…
Kuvia tuli otetuksi tuon tunnin kestäneen piipahduksemme aikana enemmän kuin laki sallii ja tuossa yllä niitä osa. Otin myös videokuvaa, joista teen koosteen erikseen, kun eläkeläisen aikataulu sallii. Videolta paljastuu, että meitä kulkijoita oli viihdyttämässä nuorten miesten bändi. Iloinen yllätys oli myös se, että samaisesta levähdyspaikasta sai kahvia ja virvoikkeita kohtuullisen edulliseen hintaan. Eli omia eväitäkään ei tarvitse ainakaan päiväsaikaan.
Nautinnollista retkeä Alppiruusupuistoon!
Tässä vielä videokooste tuosta upeaakin upeammasta kokemuksesta.
Minä puolestaan kuulin tästä vasta nyt! 🙂 Mutta samaa mieltä olen kyllä, näyttää kyllä erittäin kauniilta. Valitettavasti tänä vuonna ei taida ehtiä käymään, mutta täytyykin muistaa tämä ensi vuonna!
Tänä kesänä Hyvinkäältä käyty jostain netin uumenista tuli joku sana vastaa , olin pyörätuolilla sähköisellä hyvin pääsi lautareittiäkin kulkemaan muttaväistäminen oli hankalaa, eikä jos tarve tulee ole inva-WC lainkaan se oli miinus monta tuntia olimme ja eväät teimme.
Kamera siis puhelin akku meni kuvatessa mahtavia ja sanomattoman kaunista kyllä.
Ehkä ensi kesänä uudelleen, nettiin tuli kyllä jaettua omaa esteetöntä juttua kuvineen ja onhan se edelleen sivuillani ja kuvat, niistä tehdään jokunen taulu.
T. PIRKITTA