Jokilaiva Leonardo da Vinci oli kotimme viikon ajan Kristina Yhteismatkat -risteilyllä

Jokilaiva Leonardo da Vinci oli kotimme viikon ajan, kun osallistuimme Kristina Yhteismatkat järjestämälle 4 joen risteilylle. Tässä artikkelisarjani toisessa osassa esittelen lähinnä laivaa ja sitä, mitä mukavaa jokilaivaristeily sisältää. Majoituimme mukavasti, söimme kohtuullisen hyvin (mutta liikaa), ihailimme kauniita maisemia ja viihdyimme osin laivan järjestämien ohjelmien, pääosin omatoimisten harrastusten parissa.

(Osittainen kaupallinen yhteistyö Kristina Yhteismatkat kanssa.)

Julkaisin tästä matkastamme koosteen vähän aikaa sitten:

https://appamatkustaa.fi/4-joen-risteilyyn-kolmessa-maassa-on-lastattu-sopivasti-elamyksia/

Jokilaiva Leonardo da Vinci oli kotimme viikon ajan

 

Tämä oli toinen kerta, kun saimme viettää viikon hiljaista vauhtia matelevassa jokilaivassa. Ensimmäisen kokemuksemme saimme 3  vuotta aiemmin osallistuessamme Kristinan järjestämälle Tonavan risteilylle, josta aukesi uusi ovi matkailuelämäämme.

Odotuksemme olivat aiemmista kokemuksistamme johtuen varsin korkealla saadessamme asustella viikon ajan laivassa, jonka nimi on Leonardo da Vinci. Tämä ranskalainen 105 m pitkä jokilaiva osoittautui varsin miellyttäväksi, toimivaksi tuttavuudeksi.

Voit kuvitella, että elämä oli varsin ”lenheettiä”, kun laiva lipui lähes äänettömästi läpi kauniiden viiniviljelmien ja korkeiden rantojen. Parasta A-ryhmää oli etenkin Mosel-joki maisemineen.

 

 

Jokilaivaristeilyjen ”juttu” on kauniit maisemat

 

Kahden viikon mittaisen jokilaivaristeilyn perusteella voimme nyt todeta, että se ”juttu” on kauniit maisemat. Tälle risteilylle sattui poikkeuksellisen paljon kauniita maisemia.

 

Loreley-tarun tapahtumapaikka oli reitin puhutuin kohde

Meidät yritettiin lumota yhden Rein-päivän aamuna kauniilla laululla, joka kantautui kaiuttimista marssiessamme aamiaiselle. Sävel oli tuttu, mutta tarina ei. Sekin kyllä kävi vähintäänkin selväksi päivän aikana.

Kaunis sävel jäi korvamadoksi pitkäksi aikaa. Kuuntele, ellet usko 🙂 Pidä samalla pieni saksan kielen oppitunti.

 

Henkilökunta oli todella kansainvälinen kattaus

Vaikka henkilökunta oli todella useasta maasta, pääkieli Leonardo da Vinci -laivalla oli ranska ja sitä saimme kuulla viikon aikana kyllästymiseen asti. Ai miten niin? Siksi, että kuulutuksia oli paljon ja ne tulivat kovaa. Kun ei mitään ymmärtänyt ja englanniksi kuulutettiin aniharvoin, alkoihan tuo sinällään kaunis kieli vähitellen ”pänniä” (anteeksi 🙂 ). Vaikka meitä suomalaisia oli laivassa 28, sitä ei kovasti noteerattu kielipolitiikassa. Ranskalaisesta kulttuurista opimme ainakin sen, että aina kun olimme lähdössä johonkin, heitä kuulutettiin monta kertaa vartin välein. Meille suomalaisille riitti kerta ja aina olimme ajoissa paikalla. Kummaa porukkaa nuo ranskalaiset 😉

Sitä en tiedä osasivatko kaikki unkarilaiset, portugalilaiset ym. ranskaa, mutta olimme selkeästi keskellä ranskalaista kulttuuria vaikka esim. ruoka oli pääsääntöisesti saksalaista.

Suomalaiset matkaajat olivat vähemmistökansa

Kristina oli varannut risteilystä vajaat 30 paikkaa ja ne taisivat olla täynnä.

Pyysin kanssamatkaajiltamme luvan ottaa heistä kuvat ja laittaa postaukseeni. Tässäpä he ovat pöytäkunnittain:

Kiitos erinomaisesta matkaseurasta jämptit, mukavat suomalaiset!

 

Ravintola on laivan sydän

 

Niin se vaan on, että ravintola on laivan sydän, joka vie ruoan parhaimmillaan myös sydämeen ja jää ikuisiksi ajoiksi asumaan ruokailijan mieleen. Miten homma hoituikaan Leonardo da Vincissä?

Kristinan ”outo” plaseerauspolitiikka oli pakottanut meidät yhteen kolme vuotta aiemmin, kun meidän piti istua samassa porukassa ja samassa pöydässä koko viikon ajan. Pienen ennakkotaktikoinnin kautta tuo aluksi oudolta tuntunut ”määräys” kääntyi voitoksemme. Syntyi Team Transit, jota ”ei erota kuin kuolema ja poliisi”. Olemme kohdanneet kolmen vuoden aikana toistakymmentä kertaa eri puolilla Suomea ja nyt kohtasimme taas laivalla.

Tällä kertaa ohje, että vaihdetaan pöytiä ja seurueita, oli varmasti outolaisille mieluisa, mutta nyt meidän oli pakko vastustaa tuota fiksua pyyntöä. Olimme lähteneet matkaan kohdataksemme toisemme ja pidimme siitä kiinni. Anteeksi mahtava oppaamme Ira! Anteeksi upea matkaryhmämme, joihin ehdimme onneksi tutustua jonkin verran muissa merkeissä.

Hilpeä, osaava tarjoilijatiimi oli näkyvimmin esillä ja hoiti hommansa hienosti. Viikon aikana pidimme huolta siitä, että seuraavat suomalaiset matkailijat yllättyvät heidän suomen kielen taidostaan. Ei ollut helppoa kielemme, mutta ei ole ranskakaan. Jotain sentään opimme: Merci beaucoup. Bonjour. Bonne journée. Qui?

Ruokailuja oli kolme kertaa päivässä eli aamiainen, lounas ja illallinen. Pari jälkimmäistä vedettiin kolmen ruokalajin menuulla, joista osa teema-/aluemenuina kuten tämä alsacelainen lounas.

Meille Alsace on ennen kaikkea erinomainen viinialue, jonka viiniä oli nyt saatavissa laivalla koko ajan. Olin aiemmin päässyt myös nauttimaan alueen erinomaisista Michelin-ravintoloista, joten odotus oli korkealla. Sen vuoksi olikin yllätys, että pääruoka oli tällaista saksalaista ei-niin-kevyttä perusruokaa. No, se oli tietyn alueen perinneruokaa.

Hyvässä ruokailussa esille pano, tarjoilu, seura, värit ym. ovat osa onnistunutta kokonaisuutta. Leonardo da Vincissä ruoka oli ehdottomasta sekoitus tuota kaikkea, mutta se piste i:n päälle taisi jäädä Swiss Diamond -laivaan Tonavalle. Siellä noustiin vielä aivan eri tasolle. Kiitos kuitenkin LdV:n henkilöstölle. Teitte parhaanne ja me viihdyimme.

Tämän matkan ruokailussa liha näytteli mielestämme aivan liian suurta osaa. Onneksi sitä oli monenlaista, useista eri eläinlajeista naudasta jänikseen ja kaikkea siltä väliltä. Maassa maan tavalla. Silti olisimme toivoneet enemmän kalaa ja kasviksia. Ehkä sitten seuraavalla risteilyllä.

 

Summa summarum

 

Leonardo da Vinci on hieno laiva. Hytit ovat mukavia suurine ikkunoineen, kansituoleja riittää kaikille, kangaskatos on hyvä lisä meille, jotka emme tykkää palvoa aurinkoa.

Viihdykkeitä riitti laivassa ainakin meidän tarpeisiin, sillä jokilaivaristeilyn juttu on ”olla vaan”. Ei ole juurikaan parempaa tapaa risteillä kuin katselle ohi matelevia kauniita maisemia ja siemailla samalla kahvia tai päivän drinkkiä tarjoilijoiden pitäessä samalla huolta, että kaikki on kunnossa ja että juotavaa riittää. Ei Askompaa elämää!

Ruokailupuoli oli ihan ok. On todella hienoa istua aina valmiiseen valkoliinaiseen pöytään, laskea kankainen servetti polville ja kohottaa viinilasi hyvälle matkalle ja seuralle. Siitä se hyvä ruokailuhetki alkaa…

Retket ja omatoiminen vapaa-aikaa satamissa, jotka olivat yleensä kaupunkien/kylien keskustassa tai heti sen tuntumassa, varmistivat täydellisen nautinnon viikon jokilaivaristeilyllä.

Ja mikä parasta, kaikki vieraat olivat lomatunnelmissa ja henkilökunta piti huolen, että viihdyimme.

Kiitos CroisiEurope ja Kristina Yhteismatkat!