· ·

Tansanian Mufindissa vähäosaiset saavat uuden elämän (osa 1/2015)

Niin se on, että Tansanian Mufindissa vähäosaiset saavat uuden elämän  Siellä on yksi Tansaniassa toimivista vapaaehtoistyön keskuksista, joissa on myös suomalaisia mukana.

Tansaniaa esittelevässä matkakertomussarjassamme on nyt vuorossa tutustuminen tuohon pieneen kylään, joka sijaitsee maan keskiosassa, noin 2000 metrin korkeudessa. Pääset tämän postauksen (vuodelta 2015) kautta tutustumaan myös vuoden 1980-luvun alussa Tansaniaan muuttaneen hyvän ystävämme Leena Pasasen eläkepäiviin ja hänen työhönsä lapsia ja aikuisia auttaen. Tuhannet ja tuhannet lapset ja aikuiset ovat saaneet avun tuon upea tohtoritätin ansiosta. Täältä näet myös hänen uuden kotinsa, vasta valmistuneen uuden vuoristomajansa. Tervetuloa kurkkaamaan, mitä kaikkea hyvää vapaaehtoiset eri puolilta maailmaa saavat aikaan.

Tämä oli toinen vierailumme Englannista 1950-luvulla Tansaniaan teeviljelmille töihin lähteneen Geoff Foxin isännöimälle Mufindi Highland Lodgelle. Tuo lomamökkikylä on erityinen alue Tansaniassa, jotenkin eurooppalainen. Ei ihme, että herra ja rouva Fox ovat tehneet sinne kotinsa. He eivät malta pysähtyä nauttimaan eläke-elämästä vaan painavat täysillä koko ajan.

Reitti Dar es Salaam - Iringa - Mufindi
Reitti Dar es Salaam – Iringa – Mufindi

Mufindiin on vajaan 500 km matka Dar Es Salaamista ja 120 km yliopistokaupunki Iringasta.

Geoff Fox, joka toimi isäntänämme Mufindissa, tuli 1950-luvulla Tansaniaan Englannista ja jäi myös sille tielle. Hän on laittanut Mufindissa alkuun teen viljelyn ja auttanut monella tavalla muutenkin tansanialaisia. Hän on oman alansa Isä Fox. Kertomuksissamme lisää…

Leena Pasanen ja adoptiotyttärensä Maria.

Suomen Äiti Teresa eli hyvä ystävämme Leena Pasanen lähti lastenlääkäriksi Tansaniaan 1981 ja menetti sydämensä tuolle maalle ja kansalle. Vielä eläkkeelläkin hän kulkee viikottain kylillä auttamassa sairaita. Näistä jutuista käy ilmi mikä siellä niin kiehtoo. Respect rakas Leena!

Tutustuminen Tansanian vuoristoon Mufindissa  teeviljelmien keskellä

 

Edellisessä matkakertomuksessamme matkaamme Suomesta Iringaan. Sen vaiheet löytyvät täältä:

 

Tansanian parhaita kokemuksia: Matka Mufindin vuoristoon (2015)

Nautittuamme hyvän aamiaisen oli meillä vielä n. 100 km matkaa Mufindiin reittiä, josta noin puolet oli hyväkuntoista päätietä ja loput sora-/hiekkatietä, joka kapeni ja huononi loppua kohti. Viimeistään Mufindissa vakuuttui siitä, että suuripyöräinen, leveärenkainen Toyota Patrol oli juuri oikea auto Leenalle.

Viimeiset kilometrit ajelimme todella kaunista tietä, jonka molemmin puolin oli erittäin kauniita teeviljelmiä osin jyrkilläkin rinteillä. Tuota maisemaa katsoessa oli helppo palauttaa mieleen miksi veri vetää Leenaa Mufindiin.

Leena jätti meidät Isä- ja Äiti-Foxin eli Geoffin ja Vickin isännöimään Mufindi Highland Lodgeen, jossa olemme vierailleet vuonna 2003 ja 2011. Tuonne vajaan 2000 m korkeudella sijaitsevaan lomakylään oli kiva palata, sillä mökeistä avautuu todella kaunis näköala ala laaksoon ja kauniit kukkivat pensaat ja puut hallitsevat aluetta.

Edessämme oli jälleen pariviikkoinen, jonka aikana pääsisimme tutustumaan Tansanian vuoristoon Mufindissa. Pari palvelijanaista tuli auttamaan meitä laukkujen kantamisessa ja opastamaan majapaikkoihimme. Olimme täydellisesti äimän käkenä, kun heistä toinen nappasi vastusteluistani huolimatta molemmat noin 20 kg painavat laukkumme, nosti niistä toisen päänsä päälle ja nappasi toisen käteensä. Mikään ei saanut häntä pysähtymään vaan hän lähti vauhdilla kohti mökkejä. Pienempi täti teki saman parille muulle laukulle ja riensi perään. Eivät olleet tästä maailmasta he.

Pakkohan meidänkin rouvien oli ajatella, että ”maassa maan tavalla”.

Päästyämme mökkeihimme näimme jo Isä-Foxin niin tutussa hatussaan lähestyvän meitä rinteen alapuolella ja huutelevan picnic-lounaalle. Geoffin (joka on vieraillut myös luonamme Lahdessa vaimonsa Vickin kanssa) tuntien ei sopinut jäädä viivyttelemään. Laskeuduimme tervehtimään häntä ja kiirehdimme läpi Secret Gardenin nurmikentälle, jossa odotti lounastarjoilu ja parikymmentä yhdysvaltalaista opiskelijaa.

Tervehdimme porukan, halasimme Vickin ja istuimme tuolirinkiin. Tuttu baarimestari järjesti meille välittömästi oluet ja loma Mufindissa oli valmis alkamaan. Nautimme herkullisen lounaan luonnon helmassa ja aloimme päästä foxilaiseen tunnelmaan.

 

Tutustuminen Dactar Leenan uuteen kotiin

 

Leena haki meidät sovittuna aikana katsomaan uutta kotiaan. Tulossa oli matkamme odotetuimpia hetkiä. Olimme edellisellä reissulla jo käyneet ihailemassa maisemia tulevan mökin tontilta ja osaisimme Facebook-kuvien perusteella ounastella mitä tuleman pitää.

Talo ei pettänyt odotuksiamme. Taustalla näkyy vierasmaja. Tien toisella puolella on aito suomalainen sauna, joka oli tuolloin juuri valmistumassa.

Äiti Leenalla on kaunis talo mitä kauneimmalla paikalla vuoren rinteessä. Valtavan leveä terassi kiersi talon pari sivua eikä maisemista voi todeta muuta kuin, että ”ei Askompaa”.

Leenan isosisko Marjatta oli miehensä Osmon kanssa tullut testaamaan vierastaloa, jonka piirtämiseen ja osin myös rakentamiseen Osmo on osallistunut merkittävällä tavalla. Nyt oli menossa saunan rakentaminen myös hänen johdollaan. Muutenkin Osmo vahtii, että alueen infrastruktuuri saadaan kuntoon ja pienet korjaukset taloissa tulee tehtyä.

Pariskunta on ollut perustamassa Mufindin ystävät Ry:tä Suomeen, jonka jäseniä mekin olemme. Järjestö auttaa orpokylän toimintaa mm. ostamalla auton Leenan käyttöön testamenttirahojen avulla, jotta käynnit sairaiden luona kyliin ovat mahdollisia. Marjatta auttaa orpokylässä monin tavoin, mm. opettamalla lapsia lukemaan. Hattu nousee moneen kertaan.

Ihastelimme jonkin aikaa taloa ja sen jo nyt kaunista puutarhaa, joimme kahvit ja nautimme herkulliset emännän omatekemät keksit.

 

Mufindin orpokylässä on tarjolla uusi elämä

 

Lähellä Leenan taloa sijaitsee Mufindin orpokylä, joten Leenalla on lyhyt matka tapaamaan lapsia ja pitämään vastaanottoa, jota hän piti vielä vierailumme aikana joulukuussa 2015 silloin tällöin.

Teimme laajamittaisen kierroksen orpokylässä ja kävimme monessa meille aiemmalta reissulta tutuksi tulleessa talossa tapaamassa eri-ikäisiä orpolapsia. Kierroksen aikana vakuutuimme siitä, että tuohon kylään päässeet ovat etuoikeutetussa asemassa Tansaniassa ja ennen kaikkea tulla alueella. Heillä on siisti talot päänsä päälle ja he saavat kasvaa hyvässä ohjauksessa.

Yllä olevat kuvat ovat paikallisen taiteilijan maalauksia. Nuo valtavan kokoiset taideteokset löytyvät orpokodin seinistä.

Tässä ”lääkärit ilman rajoja” tutustuvat paikalliseen apteekkiin, jossa Leena ja Susan Winton (Yhdysvalloista kotoisin oleva opettaja) säilyttävän kylän elämän eliksiirejä. Montakohan ihmistä ovat nämä legendat pelastaneet elämänsä aikana. Muut saa selittää. (Susan ja hänen miehensä ovat perustaneet Tansaniaan jo noin 30 koulua!)

Tämän albiinotytön elämä ei ole helpoimmasta päästä. Onneksi on auttajia…

Paikallinen pyykkien kuivaushuone.

Vaikea sanoa, mitkä olivat kasvatuskeinot, mutta nämä kersat istuivat kaislamatolla aivan kuin ympärillä olisi näkymätön aita eli kuri.

Ettäkö muka ei käytettäisi hamaan loppuun asti?

Äiti-Leenan arkea jo lähes 40 vuotta.

Kierroksella kävi ilmi, että meidän Antti on lähes legenda orpokylässä ja kuten myöhemmin kävi ilmi, koko kylässä. Ohjaajat ja vanhemmat lapset muistavat Antin siitä, kun hän oli siellä 3 kk jakson osana opintojaan 1,5 vuotta aikaisemmin. Antti oli tehnyt sosiaalisella, kaikki huomioivalla olemuksellaan ja toiminnallaan lähtemättömän vaikutuksen heihin. Antista on tullut siellä legenda jo eläessään ?. Olemme ylpeitä pojastamme, syystäkin.

Kertomus tuosta matkastamme löytyy täältä:

https://appamatkustaa.fi/matkakertomus-tansania-mufindi-etc-11-16-1-2011-2/

 

 

Illallinen ja retki Mufindi Highland Lodgen ympäristöön, Foxien valtakuntaan

 

Leena heitti meidät illalliselle muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan majapaikkaamme Mufindi Highland Lodgeen. jottemme myöhästy aperitiiveilta. Kaikissa Foxien paikoissa on tapana, että vieraat kokoontuvat drinkeille isäntäväen kanssa.

Tällä kertaa seuraamme liittyi myös nuorin Foxien veljeksistä, pöydän päässä istuva Alex, joka toimii teknisenä vastuuhenkilönä ja asuu pääasiassa Darissa. Nyt hän oli paikalla koko oleskelumme ajan, samoin kuin etelä-afrikkalainen Hans, joka on vastuussa sähköistä yms.

Tyhjensimme kuohuviinipullon ja nautimme ohessa erinomaisen hyviä paahdettuja pähkinöitä, joita viljellään Foxien tilalla. Emme olleet koskaan maistaneet noita makadamiapähkinöitä, joita myöhemmin löysimme mm. Punnitse ja säästä -liikkeestä. Ja kalliita ovat! Illallistimme isäntäväen kanssa Lodgen ainoina vieraina herkullisen illallisen, jonka jälkeen uni maistoi.

Heräsimme kauniiseen aamuun kauniilla paikalla.

Oli aika lähteä nauttimaan aamiaista isäntäväen kanssa, kuten  joka aamu jatkossakin.

Olimme sopineet, että Geoff lähtee näyttämään meille miten poikansa Christopherin talon rakentaminen edistyy. Hyppäsimme hänen ikivanhan Nissan Patrolinsa kyytiin. Kävi ilmi, ettei uutta autoa kannata ostaa, sillä ne jouduttaisiin korjaamaan Darissa tietokoneautomatiikan johdosta. Puskassa osataan korjata vai vanhempia pirssejä. Alex vei auton mukanaan, sillä hän joutui lähtemään sammuttamaan 60 km päässä raivoavaa metsäpaloa. Niitä sattuu kuulemma muutama vuodessa. Tuo palo kesti koko päivän ja se saatiin rajatuksi illalla, mutta aina on olemassa suuri vaara, että se lähtee uudelleen kuivassa maastossa. Wicky ehti illallisen aikana heittää suuren toiveen sateesta ja se toteutuikin yöllä, joten homma oli hanskissa.

Geoff esitteli meille kalanviljelylaitosta ja näytti muutenkin paikkoja. Olimme vierailleet siellä vuonna 2003 ja kalanjalostus oli juuri silloin alkanut. Nyt tuotanto oli jo hyvässä vauhdissa ja kalat syöntikoossa (parhaimmillaan yli 1 kg) olevia kirjolohia ym.

Foxit ovat luoneet kunnioitusta herättävän systeemin kanavineen ja lohiportaineen tekolampien väliin.

Kauniissa lammissa kasvoi paljon värikkäitä lumpeita ja muita kasveja.

Huomiota herätti alkeelliset tavat, joilla naiset ja miehet työskentelivät. Esim. rikkakasvit kitkettiin yksitellen maasta sormin. Paremmin olisi tuon luomuviljelyn ymmärtänyt, jos heillä olisi ollut käytössä mikä tahansa 1-2 dollaria maksava kitkentäväline, veitsi tai haarukka. Samaa ihmetystä herätti aiemmin näkemämme antiikkiajan ruohonleikkuri, jolla pelikentät pidettiin kunnossa. Tylsän leikkurin työntäminen oli suoritus sinänsä ja ruoho pakeni edestä. Muutenkin kaikki tehtiin käsipelillä.

Pääkohteemme oli Chrisin kartanon ensimmäinen rakennus, jota rakennetaan kun Iisakin kirkkoa.

Perheen 12-vuotias pojalla ei ole isänsä kärsivällisyyttä. Siksi hän toi viikon lomallaan joukon koulukavereita talkoisiin. Kuva kertoo, miten paljon he saivat työmiesten kanssa aikaan muutamassa päivässä. Aikovat kuulemma viimeistellä työn seuraavalla lomalla 🙂

Töissä oli noin 10 työntekijää, jotka kaikki hakkasivat kiviä isoilla vasaroilla. Työmaalla kävi tasainen kolke, kun jokainen kivi muotoiltiin milli milliltä oikean muotoisiksi pehmeillä iskuilla: kova isku olisi saattanut halkaista kiven. Tavoite on,että kivet sopivat toistensa lomaan täydellisesti ja laastia käytetään vai reikien täyttämiseen.

Kaikki hakataan käsin, milli milliltä. Tuskastuttavan hidasta, hommaa, mutta kaunista jälkeä tulee. Arvio on, että talo olisi asuttavassa kunnossa 1-2 vuoden kuluttua. On todettava, että meikäläisen kärsivällisyys ei riittäisi odottaa upealla paikalla olevan talon valmistumista niin kauaa. Ja päärakennuksen rakentaminen alkaa vasta, kun tuo on valmis.

Kuvasta näkee mitä oli saatu aikaan 2 vuodessa. Voi kuvitella, että kärsivällisyys palkitaan, sillä jo nyt saattoi nähdä, että lopputuloksesta tulee nähtävyys. No, kartanon päärakennukseen hyväksytään sitten jo tiilet rakennusaineeksi ja pintaan tehdään valepinnote, jotta yhdenmukaisuus saavutetaan ulkonäössä.

Kuvasta voi päätellä, että Chrisin koti tulee seudun eräälle kauneimmista paikoista.

Kierros oli lopussa. Olimme kävelleet paikalle, mutta Leena tuli hakemaan meitä aamupäiväkahville kalanviljelylaitoksen parkkipaikalta.

https://www.facebook.com/FoxesSafariCampsTanzania/

 

Tarinoitavaa riittää sen verran paljon, että katkaisen tämän matkakertomuksen tähän ja palaan asiaan seuraavassa Mufindi-kertomuksessa, joka löytyy täältä:

Tansanian Mufindissa vähäosaiset saavat uuden elämän (osa 2/2015)

 

Ellet ole vielä käynyt tykkäämässä Facebook-sivustoa ”Appa matkustaa”, tee se nyt. Saat tuoreeltaan tiedon uusista matkakertomuksista.

Samankaltaiset artikkelit

2 Kommenttia

  1. Kiitos Asko matkareportaasista Tansanian Mufindiin, se oli todella muistoja ja tunteita herättävä. Elimme ja työskentelimme Dar es Salaamissa 1981-88 ja olimme mm.viersillwet.uf7bdissa erään norjalaisen kaverin teeplantaasiviljelmällä. Liekö siellä sitä enää on, en tiedä. Asumme nyt Jyväskylässä tehtyämme työtä 15 vuotta eri maissa. Olen ollut aina vapaaehtoistyössä, useamman vuoden keräsimme täällä Jyväskylässäkin rahaa Magadun vuoristoklinikan rakentamiseen Tansaniassa. Nyt vappuaattona täällä Jyväskylässäkin Ella Hirsiaho pitää ”basaaria” galleriansa edustalla, auttaa orpokylän lapsia Mufindissa, satutko tuntemaan? Pitää liittyä tuohon yhdistykseen, olisipa kiva olla mukana jotenkin. Keniassa toinen jämsänkoskelainen eli Viola Wallenius tekee työtä orpolasten hyväksi, asuu ja elää siellä ja on ottanut omakseen kahdeksan lasta, upeaa nuori nainen! Hän asuu Nairobissa jossain. Oletko kuullut hänestä, löytyy Facebookissa. Iloista Vappua ja hyvää jatkoa tärkeälle työlle maailman lasten hyväksi.

    1. Hei Erja! Oletpa tehnyt mahtavan vapaaehtoistyörupeaman. Hattu nousee täällä!
      Olen nähnyt somessa ja kuullut Leena Pasaselta tuosta basaarihommasta. Tunnen kyllä hyvin kohteen, sillä olemme käyneet siellä pari kertaa ja nähneet kuinka hienoa työtä siellä tehdään. Ja Leena on ollut varsinainen Suomen Äiti-Leena, joka on todellakin neljällä vuosikymmenellä ollut siellä tärkeässä työssä. Upea nainen, josta on tullut siellä legenda.
      Mahtavaa, jos lähdet mukaan Mufindin ystävien toimintaan. Tarvetta on. Violaa en tunne, mutta hänellä on näköjään sama missio kuin Leenallakin, että on ottanut omakseen tansanialaislapsia.
      Kaikkea hyvää sinne Jyväskylään ja halauksia meiltä Leenalle, kun tapaat tai olet yhteydessä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *