Tansanian Mufindissa vähäosaiset saavat uuden elämän (osa 2/2015)

Tämä kirjoitus on jatko-osa matkakertomukselle ”Tansanian Mufindissa vähäosaiset saavat uuden elämän”. Jatkamme  vierailuamme Mufindin vuoristossa ja tutustumme Äiti Leenan eli lastenlääkäri Leena Pasasen eläkeläisharrastukseen. Hän tekee monien muiden tapaan vapaaehtoistyötä Mufindin orpokylässä sekä lähikylillä.

Teimme tutustumismatkan avustustyöhön Mufindissa. Samalla vietimme upeaa lomaelämää vuoristossa vaellellen ja  teeviljelmiin tutustuen. Pääsimme myös nauttimaan illallisia lomakylän ravintolassa sekä tapaamaan vapaaehtoisia auttajia eripuolilta maailmaa.

Ulkopuolisen on vaikea edes kuvitella kuinka monet kansallisuudet kohtaavat tuolla ”puskassa”. Paljon hyvää mahtuu maailman pahuuden keskelle. Britit Geoff ja Vicky Fox ovat luoneet elämäntyöllään perustan, jolle Leena Pasanen ja kumppanit ovat rakentaneet ihmemaan. He ovat pelastaneet tuhansia ihmisiä: orvot ovat saaneet kodin ja päässeet kouluun, sairaat terveyden ja työttömät työtä. Kaunista ja palkitsevaa on työ puskassa!

Edellisessä matkakertomuksessamme olimme edenneet vuonna 2015 tekemällämme Tansanian kiertomatkalla Mufindin vuoristoon. Se löytyy täältä:

Tansanian Mufindissa vähäosaiset saavat uuden elämän (osa 1/2015)

Kurkistus eläkeläislääkärin ja muiden auttajien vapaaehtoistyöhön osoitti, että Tansanian Mufindissa vähäosaiset saavat uuden elämän

 

Olimme tällä Tansanian vierailulla ystäviemme Marjon ja Mikaelin kanssa. Ohjelmassamme oli vuorossa tutustuminen Leena Pasasen vapaaehtoistyöhön ”puskassa”. Lähdimme majapaikastamme Mufindi Highland Lodgesta ensin pienelle kierrokselle orpokylän asuntoihin. Aloitimme kierroksen käymällä alueen toimistossa, jossa tapasimme kyläpäällikkö Jennyn, yhden työntekijän ja orpolapsen.

Marjatta, Marjo, Leena ja Marjatta kuuntelivat tarkkaavaisina, kun Jenny kertoili millaista arkea orpokylässä eletään.

Infon jälkeen ehdimme sopivasti kuulemaan lastentarhaan lasten leikkilaulun. Oli hienoa nähdä, kuinka hienosti lähes 60-päinen lapsilauma pysyy kurissa ja ”herran nuhteessa”.

Helppo päätellä, kuka on Jennyn ja Geoffin lapsi J

Kävimme kierroksella vielä tapaamassa 2-vuotiasta orpoa, joka on vaikeasti monisairas ihmeellisine sormineen. Oli siinä lastenlääkärien kouluttaja Marjokin ihmeissään tuon tapauksen edessä. Kävi jälleen ilmi kuinka valtavan laaja on Leena osaamisalue. Oli mielenkiintoista kuunnella kolmen lääkärin diagnosointia. Hattu nousi taas.

Orpokodista löytyi melko suuhun pantavan näköisiä suklaasilmiä.

 

Englantilainen teehetki ja vaellus ylämaalla

 

Tämä oli esimakua siitä mitä tuleman pitää. Kyläkierros Mufindin vuoristossa Tansaniassa odotti. Päätimme käväistä sitä ennen majapaikassamme hieman rentoutumassa ihan muissa merkeissä:

Englantilaiset rakastavat crockettia, joten mikäpäs sen mukavampaa kuin teehetki nurmikolla ja pelit päälle.

Ja pitihän sitä käydä pieniä vaelluksiakin, ettei homma menisi pelkäksi oleiluksi. Pensaat ovat hyvä yritys kasvattaa kahvia, mutta uusiksi meni. Jotain tulee niiden tilalle…

Jakarandat olivat jo kukintansa loppuvaiheessa, mutta onneksi vielä näyttivät luontonsa.

Ja maistuihan se ölövikin hyvän kävelyreissun jälkeen. Taisi olla Kilimantsaroa tällä kertaa? Askolla, Marjolla ja Mikaelilla oli mieli maireana, kun pitkä kävelylenkki kruunattiin olusilla.

Saas nähdä löytyykö tuo pöytämalli joskus Mikaelin puutarhasta? Kuulosti vähän siltä, että kuka sen tietää…

 

Tunteikas kyläkierros köyhistä köyhimpien parissa Dactari Leenan kanssa

 

Tiistaina lähdimme matkamme vaikuttavimmalle ajelulle. Eläkeläis-Leenalla on ohjelmaa joka arkipäiväksi ja tiistaisin hän vierailee toisen vapaaehtoistyöntekijän Susan Wyntonin (opettaja, Leenan ”autokuski”) kanssa jakamassa lääkkeitä kylien vakavasti sairaille aikuisille. AIDS on vitsaus, jolta on lähes mahdotonta välttyä Tansaniassa. Kuolema korjaa satoaan aivan liian usein, kun valistus ei tehoa. HIV-positiiviset miehet tekevät lapsia vaimolleen ja jättävät tämän saadessaan selville, että tämä on sairastunut samaan tautiin. Uusi vaimo  kehään ja kierre jatkuu. Tragedia on valmis, kun lapset syntyvät HIV-positiivisina ja heitä sikiää paljon.

Kylän raitti oli täynnä kirkassilmäisiä iloisesti ohikulkevia tervehtiviä, vilkuttavia, älämölyä pitäviä lapsia. He auttavat pienestä iästään huolimatta kotitöissä, mutta kierroksemme aikana kävi ilmi, että pääasiassa he vain istuskelevat ulkona pihamailla kanojen kotkottaessa ja juoksennellessa ympärillä. Useat ovat isoäidin, tädin tms. hoidossa, sillä omat vanhemmat ovat kuolleet tai vakavasti sairaita eivätkä kykene kotitöihin.

Oli todella puhuttelevaa seurata Leenan kotikäyntejä vakavasti sairaiden ihmisten luona. Susan oli juuri lähtenyt hoitamaan itseään Yhdysvaltoihin sairastuttuaan itse vakavasti. Hän oli jättänyt Leenalle 3 potilasta erityisseurantaan viestillä ”pidä heidät hengissä, kunnes palaan”. Onneksi AIDS-lääkkeet tehoavat ja elämä jatkuu, ainakin toistaiseksi. Tapaamamme miehet ja nainen olivat langanlaihoja. Esim. nuori äiti ei jaksanut nousta patjaltaan ja tohtorimme kävivät neuvottelua, mitä lääkkeitä hänelle ja muille tulisi määrätä, jotta elämä jatkuisi.

Kuvassa oleva mies ei ollut hänkään kovin hyvässä hapessa, mutta…

Kun päivitän tätä matkakertomusta tammikuussa 2020, olimme juuri saaneet lukea Facebook-ryhmästä Mufindin ystävät, että hän on mitä parhaassa kunnossa. Neljän vuoden sitkeä kuntoutus on tehonnut. Jälleen yksi merkki Leenan, Susanin etc. uupumattoman työn vaikuttavuudesta. Se on tuottanut tulosta.

Tästä aukeaa postaus, josta näet miten tuo mies jaksaa tällä hetkellä. Ihme on tapahtunut!

Mufindi Tansaniassa on daktari Leena Pasasen toinen koti ja vapaaehtoistyön keskus (Tämä tarina aukeaa tämän viikon aikana.)

 

Aikuisista moni kuokki savimajansa ympärillä olevaa pientä maapalstaa ja yritti kasvattaa perunaa tai muita vihanneksia. Kanoja juoksenteli usealla pihalla ja joillain onnellisilta oli banaanipuu tms. tontillaan, mutta ihmetellä täytyy millä nuo ihmiset pysyvät hengissä. Maissipuuro lienee paikallinen arkiruoka, jota keitetään sisällä rakennuksissa avotulella. Voi vain kuvitella, mitä sairauksia jatkuva savun keskellä eläminen tuo tullessaan. Onneksi tulevaisuus näyttää hieman valoisammalta, sillä joku on kehitellyt uudenlaisen seoksen, jolla savesta tehty hella piippuineen  saadaan kestämään tulta. Tulkoon uudet liedet.

Jokainen voi kuvitella millaista elämä on savimajassa, jossa on maalattia, jolla ihmiset nukkuvat kaislamatoillaan, pimeässä valottomassa huoneessa, jossa ei ole huonekaluina muuta kuin ehkä puujakkara. Ikkunoissa ei ole laseja vaan talven kylmyys pääsee sisään estottomasti. Ja juuri nyt on alkamassa sadekausi, jolloin lämpötila laskee yöllä jopa lähelle nollaa…

Tässä tohtoritädit konsultoivat toisiaan ja miettivät miten tätä vaikeasti sairasta miestä tulisi hoitaa. Taisi osua oikeaan, sillä saimme parin kuukauden päästä nähdä Facebookissa kuvia, joissa hän liikuskeli kylällä hyvinvoivan näköisenä. Hyvä tytöt!

Kylien yleisilme kauempaa on jopa kaunis, mutta läheltä katsottuna lumous haihtuu. Pääsääntöisesti saviset tiet ja polut ovat roskattomia, kuoppaisia väyliä, joissa autoilu on kuoppien kiertelyä. Jokunen  mopo painelee tuhatta ja sataa vaarantaen oman ja muiden turvallisuuden, mutta muuten elämä kulkee varsin leppoisissa merkeissä. Olemme käyneet todistamassa vähäosaisten arkea eikä mieliala ole kovin korkealla jättäessämme Mufindin kylän taaksemme.

Leena halusi näyttää meille vielä ainutlaatuisen broccolimetsän. Kävimme samalla katsomassa päältä päin englantilaisen koulun, joka on osaltaan tuomassa toivoa köyhyyden keskelle. Mufindin lapset ja nuoret ovat, kiitos muualta tulleiden auttajien tilanteessa, jossa oma tulevaisuus on omissa käsissä. Esim. Wyntonit ovat perustaneet alueelle yli 30 koulua eikä loppua ole näkyvissä. Pyyteetöntä työtä ei voi liikaa arvostaa. On sanoin kuvaamattoman hienoa, että Leenat, Geoffit, Jennyt, Susanit, Stevenit ym. uhraavat koko elämänsä noiden köyhistä köyhimpien ihmisten auttamiseen. Hatut nousevat myös niille lukuisille vapaaehtoisille, jotka tulevat vuodesta toiseen auttamaan ja antamaan oman korvaamattoman arvokkaan panoksensa muiden eteen.

Kävimme vielä viemässä tuliaissuklaatamme Plantina-äidille, jonka tapasimme edellisellä reissulla. Tämä ihastuttava monivammainen täti pitää huolta lastenlapsistaan, joiden äiti on kuollut aidsin seurauksena. Isoäiti ei ollutkaan uudehkossa kodissaan, jonka Leena ym. ovat rakennuttaneet vaan löysimme hänet kirkosta. Fazerin sininen löysi paikkansa apupyörän istuimelta ja tilaisuus kirkossa jatkui. Yritimme tavoittaa myös poikamme Antin hyvää ystävää Yostoa, mutta hän oli töissä. Suklaa Antilta päätyi velipojalle ja sitä kautta kera terveisten lahjan saajalle.

 

Opintoretki teen maailmaan Mufindin vuoristossa

 

Keskiviikko valkeni sateisena ja sumuisena. Se ei kuitenkaan masentanut matkaajia. Sovimme aamiaisella, että Geoff tulee pitämään meille ”luennon” teen viljelyksen rantautumisesta Tansaniaan. Hän ajeli mönkiäisellä plantaasialueelle ja me taaperrettiin kävellen alla avautuvan laakson kautta noin 4 km päähän kohtaamispaikalle. Arvioimme yhden polkujen risteyksen jatkosuunnan sen verran väärin, että kävimme kääntymässä väärällä polulla noin 500 m päässä. Onneksi vaistomme kehotti meitä palaamaan.

Saavuimme luentopaikalle 12 min myöhässä hiestä valuen, sillä nousu oli kohtuullinen ja aurinko pilkoitti ajottain tehden säästä lähes kuuman. Onneksi sateenvarjo on monikäyttöväline.

Saimme aimoannoksen lisätietoa paitsi historiasta myös teen viljelystä ja käsittelystä. Yhtenä suurimmista viesteistä oli, että kaupoissa myytävissä teelaaduissa ei ole radikaaleja eroja, sillä pusseihin sekoitetaan satokauden  eri aikoina kerättyä teetä, jotta laatu pysyisi tasaisena.

Ovathan ne maisemat siellä ihan kelvollisia. Teetä riittää…

Suurin laadun tae on pienilehtinen tee ja pussiteet ovat kuulemma yleensä jopa parempia kuin irtoteet. Asiat pitänee tarkistaa, kun pääsemme teekirjojen ääreen. Kiitos Geoff! (Nämä edelliset kuvat lainasin vuoden 2003 albumista, jotta saamme vähän perspektiiviä tuohon kauniiseen alueeseen.)

 

Illalliset ovat kohtaamisten ja erojen hetkiä

 

Vierailumme Mufindin vuoristoon, Foxien valtakuntaan Mufindi Highland Lodgeen  oli tullut päätepisteeseensä. Vietimme haikean illallishetken ennen lähtöämme kohti uusia seikkailuja Ruahan kansallispuistoon safarille.

http://www.mufindihighlandlodge.com/home

https://www.facebook.com/FoxesSafariCampsTanzania/

Illallinen noudatti aina tuttua kaavaa. Väki vaan vaihteli. Melkoista menoa tuolla puskassa.

Jäähyväisilta osoitti, että hattu nousee Bodilille ym. ja myös meidän rakkaalle pojallemme Antille, joka on jo kaksi kertaa laittanut itsensä likoon orpoja ja kylän nuoria auttaakseen.

Keskiviikkoiltana kävi varmuudella ilmi, että Antille on aina huone varattuna Jennyn ja Geoffin uudessa kodissa. Molemmat hehkuttivat Anttia maasta taivaaseen ja he odottavat Antin paluuta viimeistään parin vuoden kuluttua auttamaan. Ristiriitaisia ovat ne tunteet, joita tuo kaikki herättää meissä vanhemmissa. Silti tiedämme, että kaikki menee niin kuin on tarkoitettu.

Vahvasti tuli sellainen mieli, että toimintaa Mufindin orpolasten parissa haluaa auttaa. Esim. Mufindin ystäviin (ks. heidän Facebook-sivut) sijoitetut rahat menevät varmuudella oikeaan kohteeseen. On helppo kuvitella sielujen silmin, että jokainen sentti tulee oikeaan käyttöön. Käymälöistä tai metsästä hylättyinä löydetyt lapset ovat saaneet itselleen ympäristön, joka on luksusta kyläläisten olosuhteisiin verrattuna. Heille ja muille on luotu elämä, jossa on mahdollista opiskella vaikka kuinka pitkälle. Jokainen on oman onnensa seppä ja pääsee halutessaan pitkälle, ellei alkoholi, varastamiset, sairaudet tai muut tuhoa tätä mahdollisuutta. Siunausta heille ja niille, jotka tekevät kaiken tämän mahdolliseksi. Hattuja nousee taas!

Tule auttamaan Leenan ja kumppanien vapaaehtoistyötä Mufindissa!

Mikäli sinulle tuli mieleen, että voisit auttaa noita (orpo)lapsia ja kylien sairaita ihmisiä, tässä on erinomainen tapa tehdä se. Mufindin ystävien kautta rahat menevät varmuudella juuri sinne minne pitääkin. Tule avustamaan Leenan ja kumppanien alulle panemaa työtä Mufindin ystävien kautta:

https://www.mufindinystavat.net/

Tule mukaan auttamaan! Liity jäseneksi

1.Maksa liittymismaksu 10 € ja kuluvan vuoden jäsenmaksu 20 € (eli siis yhteensä 30 €) yhdistyksen tilille FI25 1838 3000 0168 73, viitenumero 8950

2. Lähetä sähköpostitse osoitteella mufindinystavat@gmail.com yhteystietosi (sukunimi,etunimi, matkapuhelin, katuosoite, postinumero, postitoimipaikka, sähköpostiosoite)

Voit lähettää tiedot myös tekstiviestillä numeroon +358 5050722336 tai postikortilla osoitteeseen Juusintie 13 A, 02700 Kauniainen.

(tietoja käytetään jäsenrekisteriä varten. Saat sähköpostitse muutaman kerran vuodessa kuulumiskirjeitä Mufindista ja kutsuja kokouksiin, mutta emme täytä sähköpostiasi roskapostilla emmekä luovuta yhteystietoja eteenpäin)

Kuukausi-, vuosi-, tai kertalahjoitus

Mikäli haluat tukea Mufindin Ystävien työtä joko kertaluontoisesti tai säännöllisesti, on se myös mahdollista. Viitenumero on tällöin 8989, ja tilinumero sama FI25 1838 3000 0168 73

Silloin voit olla varma, että tuki menee täsmälleen oikein, oikeaan kohteeseen.

 

Matka eläinten maailmaan Ruahan kansallispuistoon alkaa

 

Torstaina 26.11.2015 makselimme oleskelun Mufindi Highland Lodgessa. Neljän vuorokauden täysihoito juomineen maksoi noin 1000 € kahdelta hengeltä, joten ei mikään halpa paikka. Palvelu, ruoka ja kokonaisuus olivat kuitenkin sen verran ainutlaatuista, että ei ottanut kipeää. Oli aika vaihtaa maisemia ja lähteä kohti Ruahan kansallispuistoa.

Matkalla piti vielä pysähdellä ihailemaan Mufindin kauniita teeviljelmiä.

So happy together! That´s it!

 

Edellisen, vuonna 2011 tekemämme Mufindin matkamme kertomus löytyy täältä:

Tutustumiskohteena lähetyskenttä Tansaniassa (v. 2011)

 

Matkamme jatkui tästä Iringaan ja sieltä Ruahan luonnonpuistoon, josta kertoo seuraava matkakertomus. Silloin elimme eläinten maailmassa vieraina. Ja sen huomasi!

Tansanian kiertomatka – Ruahan kansallispuisto on eläinten valtakuntaa (vuosi 2015)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *