Matkailuautolla Skotlannissa – pohjoisen ja lännen reitti kohti etelää
Liikumme tässä postauksessa matkailuautolla Thurson kautta Skotlannin pohjoisrannikkoa ja jatkamme länsirannikkoa kohti etelää läpi tuulen ja tuiskun. Matkalla on kauniita vuoristo- ja merimaisemia, joita pääsee ihailemaan myös yksikaistaisella tiellä jopa kymmeniä kilometrejä. Skotlanti on kaunis maa.
(Teimme tämän matkan kaupallisessa yhteistyössä Touring Carsin kanssa.)
Olimme edenneet Englanti-Skotlanti-matkallamme ylämaita pitkin lähelle Skotlannin koilliskulmaa. Maisemat ovat tuolla alueella sitä luokkaa, että kyllä autoilijan kelpaa. Etenkin karavaanarit saavat nauttia täysin siemauksin, sillä huikean hienoja puskaparkkeja eli yöpymispaikkoja on reitin varrella tarjolla jokaiselle halukkaalle. Aloita nojatuolimatka Skotlantiin tämän edellisen artikkelin myötä:
Thursosta apua tietokonehommiin
Olimme saaneet jostain vihiä, että Thursossa kannattaa vähintäänkin piipahtaa. Ja nyt meillä oli siihen myös todellinen syy. Meidän piti löytää kahvila, jossa voisi testata toimiiko tietokoneemme laturi? Oli nimittäin käynyt ilmi, että matkaamme varten ostamamme invertteri ei lataa kannettavaa tietokonetta. Oliko vika koneessa vai laturissa, kas siinä pulma?
Olin lukenut, että Thursossa on jonkin kirkon rauniot, jotka piti toki käydä katsomassa. Ja löytyihän tuo paikka läheltä parkkipaikkaamme.
Skotlannissa termi A-luokan suojeltu rakennus viittaa rakennukseen tai muuhun rakenteeseen, joka on virallisesti nimetty ”arkkitehtonisesti tai historiallisesti erityisen kiinnostavaksi”. [1] A-luokan rakenteet ovat rakennuksia, joita pidetään ”kansallisesti tai kansainvälisesti merkittävinä rakennuksina, joko arkkitehtonisina tai historiallisina, tai hienoina, vähän muutettuina esimerkkeinä jostakin tietystä aikakaudesta, tyylistä tai rakennustyypistä”. [2]
Tässä elävää kuva tuosta parkkipaikasta ja kirkon raunioista:
Invertteri rikkoi tietokoneen laturin
(Lainasin osan tämän kappaleen tekstistä suoraan sarjan ensimmäisestä postauksesta Käytännön vinkkejä matkailuautoiluun Iso-Britanniassa – Appamatkustaa)
Olin selvittänyt ennen matkaa millaisen invertterin minun kannattaisi ostaa, jotta voisin ladata työkaluani matkan aikana. Tein kyselyjen perusteella päätöksen ja ostin 150 watin invertterin. Sen pitäisi myyjiltä ym. tahoilta saamieni tietojen perusteella riittää lataamaan konettani. Aloin ladata kannettavan akkua ja huomasin kauhukseni, ettei se lataudu. Kokeilin erillisen akun kautta ja myös niin, että käynnistin auton ja laitoin latautumaan tupakansytyttimen kautta. Ei ladannut. Nyt tuli kylmä hiki, sillä ajattelin, että tietokone on mennyt rikki.
Päätimme selvittää asian Thursossa niin, että menimme kahvilaan cappuccinolle saadaksemme ladata akun siellä. Oletin, että homma toimii pistorasiasta, kun ei kerran invertterin avulla. Siinä vaiheessa huomasimme, että olimme unohtaneet sähköadapterin kotiin! Emme muistaneet, että eihän Iso-Britanniassa käy suomalainen töpselieläin. Onneksi ystävällinen rouva opasti meidät kahvilasta kauppaan, josta ostimme adapterin 10 punnalla. Istuimme cappuccinolle ja odotimme. Ei latautunut vieläkään. Nyt viimeistään tuli se kuuluisa kylmä hiki.
Mutta ei hätää. Tapaamamme enkelirouva asteli yllättäen samaan kahvilaan ja kyseli, onnistuuko lataaminen. Kun ei onnistunut, tiedustelin, missä voisimme käydä testauttamassa latauspiuhan ja tietokoneen. Hän opasti meidät puolen kilometrin päähän liikkeeseen, jossa korjataan tietokoneita.
Kävelimme Vistravi-huoltoliikkeeseen, jossa ystävällinen pariskunta otti asiamme hoitaakseen. Kävi ilmi, että laturi on mennyt rikki, mutta tietokone toimii. Huh! Miehen varmistaessa, että kone toimii, nainen etsi uuden laturin, joka löytyikin, tosin vajaatehoisena. Koska se kuitenkin latasi, päätin ostaa sen, jotta pääsen tekemään blogi- ym. juttuja ja siirtelemään kuvia etc.
Vähän rampana lähdimme siis takaisin autolle, jossa jouduimme toteamaan, että invertteri ei käy edelleenkään tietokoneen lataamiseen. Se kyllä latasi puhelinta, mutta ei tietokonetta. No, sen kanssa piti pärjätä ja käytimme jatkossa suoraa sähkövirtaa leirintäalueella ja kahviloissa.
(Tarinalla oli sikäli onnellinen loppu, että sain rahat takaisin matkaa varten ostamastani invertteristä ja maahantuoja antoi myös uuden, riittävätehoisen laturin.)
Meillä oli nyt reilu pari tuntia aikaa tutustua kaupunkiin. Sinä aikana akun pitäisi olla taas täynnä.
Thurso ei ollut meidän silmiemme läpi erityisen kiinnostavan näköinen kaupunki, joten päätimme jatkaa matkaa heti, kun saimme koneemme takaisin.
Northwest Highlands Rock Route on nimensä mukainen liikenneväylä
Voimme nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että Northwest Highlands Rock Route on nimensä mukainen liikenneväylä. Emme ole koskaan ajaneet niin pitkää tienpätkää yksikaistaista tietä. Silti tuo tieosuus ei ollut lähimainkaan hankalimpia reittejä pariviikkoisen matkamme aikana.
Tässä videokuvassa kuulemme myös kartanlukijan kommentin alkaneesta tieosuudesta. Oli kuulemme ”ihan hirveetä” 🙂
Tästä videosta ei voisi päätellä onko Norjassa vai Skotlannissa:
Smoo Cave on pysähtymisen arvoinen luola
Ajettaessa Pohjois-Skotlannin rannikkotietä maisemat ovat ehdottomasti pääosassa. Matkanteko on verkkaista jo ennen kuin saavutaan Rock Routen kapeikkotielle, mutta sitä ennen Smoo Cave on ehdottomasti pysähtymisen arvoinen luola.
Luolaan ei ole pääsymaksua, mutta mikäli haluaa lähteä veneretkelle Smoo Caveen, joutuu siitä pulittamaan 17 punnan käteismaksun (Maksukortti ei käy.)
Tässä tietoa Smoo Cavesta:
Kun opastaulut oli ikuistettu, oli aika lähteä katsomaan millaisesta luolasta on kyse.
Asuntoautoilua yksikaistaisella tiellä
Olen antanut tuolla aiemmin teidän ymmärtää, että Rock Route on kapeimpia teitä mitä olemme eläissämme ajaneet. Ja kun sitä jatkui kymmeniä ja kymmeniä kilometrejä, matka edistyi varsin verkkaisesti. Onneksi meillä ei ollut mitään kiirettä.
Jos haluat aistia millaiset olivat nämä Rock Route -tiet, kannattaa sinun katsoa tämä videopätkä. Pidä penkistä kiinni ja kiinnitä turvavyöt!
Kaikesta kapeudesta huolimatta tuo osuus jäi positiivisena mieleen kauneutensa johdosta. Eikä tuolla tarvinut edes kuskinkaan jännittää, sillä kirjoittamattomat säännöt ohjasivat autoilijat varovaisuuteen. Näytti myös siltä, että pienemmät autot antoivat kiltisti tilaa isommille, kuten meille karavaanareille. Parinkymmenen auton letka oli tulossa/menossa hautajaisiin, joten muutamien kilometrien ajan oli ajoittain vähän tungosta.
Matkailuautoilu sateessa ja tuiskussa kohti etelää
Kapeiden teiden jälkeen tie leveni hieman jatkaessamme matkailuautoilua sateessa ja tuiskussa kohti etelää. Tuli myös koetuksi varsinainen liskojen yö, kun erehdyimme jäämään yöksi korkealle avoimelle paikalle tuulen puhaltaessa ajoittain myrskyn lailla.
Kun olimme ohittaneet noita kauniita maisemia lähes ähkyyn saakka, päätimme alkaa edetä vauhdilla päästäksemme Skyen saarelle. Siksi matkalla olevat kylät, kaupungit ja linnat vilisivät silmissämme. Emme juurikaan pysähtyneet. Meistä oli tullut suorittajia, joilla oli vaan yksi päämäärä: päästä illaksi perille!
”Liskojen yöstä” tuulten riepoteltavaksi
Tuo tieosuus sujui kohtuullisen nopeasti osin siksi, että sää ei ollut kovin mieleinen. Ja Skyen saari odotti. Tällä alla aukeavalla videolla hieman tunnelmia sateisesta ja tuulisesta päivästä sekä todellisesta ”liskojen yöstä”, jolloin ainakin kartanlukijaa pelotti, että pysyykö auto pystyssä puskaparkissa ja että lähteekö se liikkeelle hirveässä tuulessa? Miten käy, jos tämä auto lähtee vyörymään rinnettä alas? Yrittää siinä nyt sitten nukkkua!
”Haggis on skotlantilainen perinneruoka, joka paistetaan lampaan mahalaukussa. Täytteenä on yleensä kaurahiutaleita, lampaan maksaa, keuhkoa, sydäntä ja ihraa, sipulia, mausteita ja suolaa.[1] Haggis tarjoillaan tavallisesti lanttu- ja/tai perunamuusin[2] sekä viskikastikkeen kera.”
Skotlannin taivaspaikka Skyen saari odotti meitä
Olimme päättäneet, että ajamme mahdollisimman lähelle Skyen saarta, jotta pääsisimme heti aamulla tutkimaan tuota niin paljon kehuttua saarta.
Kerromme tästä kivasta leirintäalueesta tässä artikkelissa, jossa esittelemme samalla Skotlannin kauneimman alueen, Skye Islandin. Tästä pääset ”taivasmatkalle” Skyen saarelle:
Edelliset matkakertomukset löydät täältä:
Olimme olleet matkalla vajaan viikon. Tässä tätä artikkelia edeltävät matkakertomukset:
Ja tässä vielä viimeisin postaukseni tältä upealta matkaltamme. Se on vielä salasanalla suojattu, mutta ilmestyy lähiaikoina.
Chesterin vanhan kaupungin muurien sisällä aika pysähtyy (tämä julkaistaan lokakuun aikana)
Mahtava juttu tuo tietokonehomma. Muutamaan kertaan on itselle käynyt myös vähän vastaava asia, mutta aina on selvitty!