Pyöräretki Moselin varrella Saksassa (osa 2)

Olimme lähteneet poikani Antin kanssa viikon pyörämatkalle Moselin varrelle Saksaan. Tässä toisessa matkakertomuksessa palailemme takaisin Koblenziin Daunin kautta.

Pyöräretki sateessa Daunista Wittlichiin (4. ajopäivä)

Pyöräretki Moselin varrella Saksassa oli päässyt hyvään vauhtiin, kun olimme ajaneet Koblenzista Bernkastel-Kuesiin. Päätimme kalenteria katsottuamme vaihtaa siinä vaiheessa suunnitelmaa, jättää Triesin väliin ja lähteä Daunin kautta paluumatkalle. Tapasimme nimittäin majapaikassamme erään saksalaisen pyöräilijän, joka kyseli minne olemme menossa.

Juteltuamme tovin hän oli saanut meidät puhutuksi ympäri lähtemään heidän kanssaan Daunin kaupunkiin, noin 60 km pohjoiseen Bernkastel-Kuesista. Tämä sopi meille mainiosti, sillä meille olisi tullut kohtuuttoman pitkät päivämatkat loppuajalle, mikäli olisimme jatkaneet Triesiin. Olisi saattanut vaihtua junakyytiin osa paluumatkasta, mikä ei toki sekään olisi ollut huono vaihtoehto.

Moselin varressa on käytössä erinomaisen pyöräilijäystävällinen systeemi. Pyörät saa kuljetetuksi erittäin edulliseen hintaan bussivuoroilla, jotka on suunniteltu pyöräilijöitä varten.

Päästyämme Dauniin, satoi melkoisesti vettä, joten päätimme mennä odottamaan sateen loppumista viereiseen konditoriakahvilaan, mikä olikin hyvä valinta.

Konditoriatuotteiden valikoima oli varsin monipuolinen eivätkä olleet hinnallakaan pilattuja nuo leivonnaiset.

Tutustuminen Eifel-tulivuorimuseoon

Meillä oli mukavasti aikaa sateen taukoamista odotellessa miettiä miten etenemme. Päädyimme siihen, että uhmaamme vähän sadetta ja menemme tutustumaan paikalliseen tulivuorimuseoon Eifel-Vulkanmuseum Daun. Pääsymaksu sinne on 3 €.

Tässä esittelyä museon sivuilta:

”Jos pidät museoista, sinun kannattaa ehdottomasti poiketa lomasi aikana kohteessa GesundLand Vulkaneifel kaupungissa Daun. Daunin tulivuorimuseo sijaitsee vanhassa Daunin piiritoimistossa. Uppoudu maailmaan, joka on täynnä kuplivaa laavaa ja viskoosia magmaa, jotka ovat muodostaneet ainutlaatuisen maiseman Eifelissä. Eifelin tulivuorimuseo ei ole pakollinen vain geologiasta kiinnostuneille. Jos haluat löytää ja ymmärtää vulkanismia, olet tullut oikeaan paikkaan! Mikä on mantereen ajautuminen ja miten High Eifelin maisema syntyi? Mikä erottaa tuhkakartion muista vulkaanisista muodoista? Vieraile tulivuorimuseossa ja ota selvää interaktiivisten mallien, oivaltavien paneelien ja lukuisten kuvien avulla!”

Daunin ympärillä on useita järviä, joista meillä oli tavoitteena käydä pari katsomassa matkan varrella. Vesisade muutti suunnitelmamme.

Havaitsimme, että ainakin lapset olivat innoissaan nähdessään miten tulivuoret purkautuvat:

Museo on etenkin kivilajista kiinnostuneiden herkuttelupaikka. Niitä voi myös ostaa matkamuistoksi.

Sateessa 40 km alamäkeä kohti Moselia

Tutustuttuamme museoon oli edessä pyöräilyä sateessa 40-50 km alamäkeä kohti Moselia. Reittiä oli kiva ajella johtuen siitä, että se oli loppunousua lukuunottamatta paljolti alamäkivoittoista. Ajoittain tuntui kuin olisi ajellut Suomessa.

Puolen kilometrin tunnelissa ajaminen oli mukavaa siitäkin syystä, että siellä ei satanyt tippaakaan 😉

Sateessa ei haluttanut kuvata, joten kuvia ei ole tuosta matkasta. Myöskään kahvipaikkoja emme löytäneet. Ainoa, joka oli matkamme varrella, oli suljettu. Kummaa touhua.

Koska tuollainen pyöräily ei ollut kovin hauskaa, päätimme, että lähdemme etsimään majapaikkaa. Otimme kohteeksemme Wittlichin, jonkin verran ennen Moselia. Sieltä löysimmekin kahvilan ja sen myötä myös kivan majapaikan.

La Roseraie

Katsoimme kahvilassa netistä, että minne menisimme yöksi. Päätimme, että menemme ”La Roseraie” -nimiseen majapaikkaan. Korvamerkittyämme paikan päätimme vielä kysyä kahvilassa työskentelevältä tarjoilijalta, mitä hän olisi mieltä tuosta majapaikasta? Onko se ok? Tarjoilija hymyili herttaisesti ja sanoi, että se on todella ok. Hänen äitinsä omistaa sen ja hän asuu siellä!

Hauskan sattuman jälkeen lähdimme kohti majapaikkaa. Tarjoilijatyttö oli päättänyt samaan aikaan työvuoronsa ja olikin kotona, kun menimme sinne. Hän oli pohjustanut asian puolestamme ja majoittuminen hoitui rettekästi.

Tämä upea talo oli majapaikkamme yhden yön. Tuollakin pyörän lataaminen onnistui hyvin, sillä saimme ne talliin ladattaviksi.

Intialaisessa illallisella

Etsiskelimme illallispaikkaa ja valitsimme muutamasta vaihtoehdosta intialaisen, jossa saimmekin hyvät sapuskat.

Mangolassi kuuluu tulisten intialaisten ruokien kyytipojaksi.

Poika ja isä saivat hyvää palvelua ja ruokaa.

Höyryävän kuumana eteen kannettu grill-mix-annos herätti huomiota myös naapuripöydässä. Kuulehan se jopa äänestä, että nyt tulee herkkua pöytään!

Aamiainen tarjoiltiin La Roseraie -majatalalossa kirjastohuoneeseen. Siellä se oli odottamassa sovittuna aikana meitä.

Kyllä La Roseraie -majapaikkaa kehtaa suositella. Vaikea on aamiaispaikkaa panna enää viihtyisämmäksi.

Saimme tämän pariskunnan aamiaisseuraksi. Heidän kanssaanolikin mukava vaihtaa reissukuulumisia.

Hyvällä mielellä lähdimme aamulla jatkamaan matkaa etenkin, kun ei satanutkaa.

Kiitos La Roseraie!

Pyöräilyä ja viiniostoksia Moselin varressa (5. ajopäivä)

Pyöräiltyämme 10 km saavuimme jälleen Moselin varteen. Olimme tulleet Ürzigiin. Jouduimme ylittämään korkeahkon mäen soratietä ajan, joten meistä otettiin vähän mittaa vaikka olimme liikkeellä sähköavusteisilla pyörillä. On turha luulla, ettei pyöräily sellaisella olisi kuntoilua. Saa testata!

Saavuimme tuossa yllä olevassa videolla esiteltävän huikean korkealla keikkuvan moottoritiesillan kupeeseen. Se oli kyllä upea näky kaikkineen. Katso videolta niin näet.

Näitä viiniviljelmien keskellä kulkevia teitä riittää Moselin varressa.

Viininmaistelua ja ostoksia Weingut Johannes Schnitzius -viinitilalta

Olimme pystyneet jotenkin välttämään viinimaistelut reissumme aikana. Joko tilat eivät olleet auki tai askelmerkit eivät muuten vaan sopineet. Nyt ne osuivat ja pysähdyimme Weingut Johannes Schnitzius -viinitilalle.

Weingut Johannes Schnitzius oli avoinna, joten päätimme käydä maistelemassa tilan viinejä. Se olikin hyvä pysähdys!

Saimme eteemme viiniluettelon ja hinnaston, joista valitsimme 5 maistettavaa viiniä.Vietimme erinomaisen hyvin asiakkaansa kohtaavan viinitilan isännän kanssa miellyttävän puolituntisen, jonka aikana päätimme millaiset viinit tilaamme lähetettäväksi Suomeen. Tila oli toimittanut viinejä aiemminkin Lahteen. Kun systeemit olivat lainmukaisia, teimme kaupat ja 12 pulloa viiniä saapuu perässämme Suomeen 1-2 viikon kuluessa. Niin myös tapahtui eli tulemme todennäköisesti tilaamaan noita laatutuotteita lisää myöhemmin.

Kiitos hyvästä palvelusta, mr. Schnitzius!

Tällä videolla on näytillä otteita viininmaistelusta sekä näyte siitä millaista on pyöräily Moselin varrella, kun sen oikein oivaltaa:

Seuraavassa vaiheessa olikin taas aika alkaa katsella Internetin kautta meille majapaikkaa. Jonkin matkan päästä Ediger-Elleristä löytyi sopiva tuntuinen paikke eli hotelli St. Georg, joten eikun pyörän selkään ja menoksi. Vaikka päivämatkaa ei ollutkaan tullut nyt kuin reilut 30 km, niin päätimme pysähtyä lepäilemään. Koblenziin eli päätepysäkillemme ei ollut enää pitkä matka.

Tässä hotelli St. Georgessa oli meille sopiva hinta-laatusuhde, joten sinne.

Ediger-Eller on tyypillinen saksalainen pikkukaupunki, jollaisia olimme nähneet useita matkamme aikana.

Tämä metallitaideteos kiinnitti matkailijoiden huomion ruokapaikkaa etsiessämme.

Tämä taisi olla ainoa avoinna oleva ravintola. Päätimme kokeille saksalaisten perinneruokaa viininleikettä. Kiinnostavaa oli, että siinä ei ollut lainkaa anjovista eikä kapriksia. Voiko olla aitoa sellainen? Ihmettelin asiaa hieman tarjoilijalle. Kyllä ei tuntunut tutulta hänelle se ei.

Majapaikassamme St. Georgessa oli ihan kelvollinen aamiainen.

Appa ja Antti pyöräilevät, mitäs muutakaan? (6. ajopäivä)

Aamiaisen jälkeen pääsimme taas nauttimaan lempiliikunnastamme pyöräilystä. Maisemat olivat juuri sellaisia mitä olimme tulleet hakemaankin.

Antti oli saanut jostain inspiksen alkaa kuvata meikäläisen pyöräilyä. Saattaa olla, että vihjaisin asiasta tai sitten en. Väliäkös sillä, mutta tässä hieman videosatoa matkastamme:

Cochem

Cochemissa olen käynyt muutaman kerran aiemminkin, sillä olemme autoilleet noilla kulmilla ja kerran ajelimme Moselin pitkin ”4 joen jokilaivaristeilyllä”.

Oli ihan pakko ottaa kuva liikkeestä, jossa myydään pelkästään kylpyammeankkoja.

Alla muutama tilannekuva Cochemin keskustasta:

**Kachelwand** on erilaisista laatoista ja materiaaleista tehty tiiliseinätaideteos. Siinä kuvataan Cochemin historiaa.

St. Martinin kirkossa on upeita ikkunataideteoksia.

Tässä on jokilaivamatkalta tekemäni matkakertomus Cochemista. Kannattaa katsoa! Sieltä löytyy myös video, josta voit kuulla millainen akustiikka on St. Martin -kirkossa. Päätin testata sitä ihan itte ja kaikua riittää useita sekunteja!

Cochem – Moselin keskiaikainen helmi

Koblenzissa Mosel kohtaa Reinin

Pakkohan oli kokeilla Liebfrauenkirchen kirkon kaikua. Koska paikalla oli jossain vaiheessa ainoastaan kirkkoa esittelevä virkailija, päästin ilmoille pätkän ”Sarastron aariaa” oopperasta Taikahuilu ja ilman muuta myös ”On kesän kirkas huomen”. Ei Askompaa laulaminen tuollaisessa kaikukammiossa, vaikka itse sanonkin!

Tässä vielä hyväksi lopuksi perusteellisempi Koblenzin esittely edelliseltä reissultamme:

Koblenz on kauniin Moselin päätepiste Saksassa

Paluumatka Suomeen

Paluumatka Suomeen sujui samoissa merkeissä kuin meno Saksaan. Valtion rautateillä junat kulkivat miten sattuu eli taas odoteltiin toista tuntia, nyt Koblenzin asemalla. Olimme varautuneet tähän ja ottaneet majoituksen läheltä lentokenttää, jotta varmasti ehdimme aamukoneelle.