Mufindi Tansaniassa on daktari Leena Pasasen toinen koti ja vapaaehtoistyön keskus

Mufindin vuoristoalue Tansaniassa on suomalaisen lastenlääkärin Leena Pasasen toinen kotipaikka ja vapaaehtoistyön keskus. Daktari Leena asui 1980-luvun alusta 23 vuotta Ilembulassa Tansaniassa auttamassa köyhistä köyhimpiä. Vuoden ulkosuomalaisena vuonna 2009 palkittu Äiti-Leena on saanyt myös arvostetun Max Oker-Blom-palkinnon elämäntyöstään ja monia muita huomionosoituksia. (ks. Wikipedia)

Tämä artikkeli on esipuhe juttusarjaan, jossa tutustumme lyhyesti lähetyslääkärin elämän vaiheisiin Oulusta Afrikan puskissa eläkepäiviään viettävään hyväntekijään. Aloitan esittelemällä sarjan päähenkilön. Varsinaisissa matkakertomuksissa pääsemme vierailemaan Mufindin vuoristossa teeviljelmien keskellä sijaitsevaan kauniiseen kylään, jossa meillä on ollut mahdollisuus vierailla parikin kertaa tutustumassa Leenan työhön ja nauttimassa Tansanian vuoriston tarjoamasta paratiisista.

Leena Pasasen tie Oulusta Tansaniaa

 

Tutustuimme Leena Pasaseen Oulussa 1980-luvun alussa. Ehdimme olla noin vuoden verran samassa raamattupiirissä. Tuo Keijo Vikmanin vetämä piiri oli ”vaarallinen” paikka, sillä siitä lähti useita ihmisiä lähetystyöhön eri puolille maailmaa. Yksi meni Etiopiaan, pari Japaniin, Vikmanit Italiaan ja Leena Tansaniaan. Melkoinen juttu pienehkölle porukalle.

Leena Pasanen kertoo omasta historiastaan kirjassaan ”Daktarin lapset”, mutta sen verran voin paljastaa, että lähetystyöhön lähteminen ei ollut todellakaan Leenan suunnitelmissa. Häntä kiehtoi pianon soitto, Aallon huonekalut ja muu design. Porvarillinen elämä Oulussa tai Jyväskylässä siinteli silmissä.

Ratkaisevaksi käänteeksi taisi uskon lisäksi nousta erikoistuminen lastenlääkäriksi. Leena löysi itsensä vastoin kaikkia suunnitelmia trooppisten tautien kurssilta Englannista. Hänestä oli tulossa Suomen Lähetysseuran lähetti, jonka työkenttänä tulisi olemaan Ilembulan sairaala keskellä ei mitään. Vuonna 1981 hän opiskeli suahilin kieltä Tansanisssa paikassa, jossa mekin pääsimme myöhemmin käymään ensimmäisellä Tansanian matkallamme vuonna 2003.

Tässä kuvassa Leena Pasanen kertoilee joskus vuonna 1984 raamattupiirillemme Oulun kodissamme diojen avulla ensimmäisistä vuosistaan Ilembulassa. Keskittyneistä ilmeistä voi päätellä, että elämä köyhistä köyhimmässä maassa ei ollut yhtään sitä mitä hän elämältään odotti. Lähes kaikesta oli puutetta, ruoka oli mitä oli ja malariat ym. taudit vainosivat ja koettelivat myös Leenaa. Kuin ihmeen kaupalla hän on parantunut vaikeistakin taudeista. Jumalan pitää huolta omistaan.

 

Leena Pasasen saamia palkintoja ja tunnustuksia

Leena Pasasesta on kirjoitettu paljon ja hänen työstään on tehty lyhytelokuva. Hän on myös saanut erilaisia huomionosoituksia, joista tässä seuraavassa jotain.

Wikipediaan on kerätty pääkohtia Leenan elämästä:

Leena Inkeri Pasanen (s. 1949)^[1] on suomalainen lastentautien erikoislääkäri, joka on vuodesta 1981 alkaen toiminut Suomen Lähetysseuran tehtävissä Etelä-Tansanian Iringan alueen Ilembulassa sijaitsevassa Tansanian evankelisluterilaisen kirkon sairaalassa. Hän viettää nyt eläkepäiviään samoilla seuduilla.^[2][3]

Lääkärityönsä lisäksi Pasanen on neljän nyt jo täysikäisen aids-orvon holhooja. Pasanen on opettanut terveydenhuollon opiskelijoita sairaalassaan ja luennoinut paikallisessa sairaanhoito-oppilaitoksessa.^[2]

Leena Pasasen kirja Daktarin lapset valittiin vuoden 2000 kristilliseksi kirjaksi. Vuonna 2005 Pasanen sai Suomen Lääkäriliiton 10 000 euron suuruisen Max Oker-Blom -palkinnon. Vuonna 2009 Pasanen valittiin Vuoden ulkosuomalaiseksi ensimmäisenä kehitysmaassa asuvana suomalaisena.^[2]

Erittäin arvokas huomionosoitus Leena Pasaselle oli tulla otetuksi mukaan vuonna 2006 Maailman Lääkäriliiton kirjaan Caring Physicians of the World, jossa esitellään 65 merkittävää lääkäriä 58 eri maasta. Toisena suomalaisena kirjaan mahtui arkkiatri Risto Pelkonen. Kirjan esipuheessa mainitaan näin:

Few would abandon the comfort of Nordic society to relocate permanently to sub-Saharan Africa, but Dr Leena Pasanen from Finland took such a step. At 32, a qualified paediatrician, she moved to a remote region of Tanzania out of her love for children and Africa.

Viimeisin tunnustus on Leenan vuonna 2017 saama Suomen Lastenlääkäri Ry:n palkinto ”Lapsen asialla” (5000e). Lue palkinnosta ja Leenan työstä lisää tästä:

https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/201702152200071101

Kyllähän tuollaiset tunnustukset ja palkinnot vetävät nöyräksi ja hiljaiseksi Äiti Leenan aikaansaannoksia miettiessä. Mitähän on vielä edessä ja tulossa? Aihetta olisi vaikka mihin, mutta Leena ei tunnustusten vuoksi työtään tee. Itse voin lähes 40 vuoden tuntemisen jälkeen todeta, että hänestä huokuu lempeys, hyvyys ja nöyryys, jopa pyhyys. Leenan tuntien hän ei tällaisesta arvioinnista tykkää, mutta tämä onkin minun juttuni 🙂

Jos haluat tutustua Äiti Leenan elämään Tansanian vuosikymmenten aikana, lue siitä hänen mielenkiintoisista kirjoistaan Daktarin lapset ja tämä uudempi, yhdestä hänen lapsestaan kertova ”Noel – Daktarin tarinoita Tansaniasta”.

Tilaa kirja tästä: https://basaari.mission.fi/Noel-Daktarin-tarinoita-Tansaniasta/sv

Eikä tämä kirjallinen tuotanto taida olla vielä tässä. ”Pahoin pelkään”, kuten Leena usein sanoo, että ainakin yksi kirja on vielä tulossa. Sitä odotellessa… 🙂

 

Mufindi Tansaniassa on daktari Leena Pasasen toinen koti ja vapaaehtoistyön keskus

 

Leena Pasanen jatkoi Ilembulan vuosien loppupuolella työtä Mufindissa osa-aikaeläkkeellä vuoden 2008 loppupuolella niin, että hän oli joka kuukausi 10pv Mufindissa ja loput Ilembulassa.

Jäätyään eläkkeelle maaliskuussa 2013 ei hän malttanut jäädä Suomeen nauttimaan eläkepäivistään. Jo syksyllä 2013 hän lähti puolen vuoden jaksolle Mufindiin ja noin hän on toiminut joka vuosi sen jälkeen. Varmaan Leena viihtyisi siellä enemmänkin, mutta KELAn säännöt sallivat korkeintaan 6 kk:n oleskelun Suomen ulkopuolella.

Saimme vierailla Leenan luona Ilembulassa, ja Mufindissakin olemme olleet pari kertaa. Näistä jälkimmäisistä vierailuista olen kirjoittanut matkapäiväkirjaa, joten käykäämme tutustumassa hänen nykytyöhönsä niiden välityksellä. Elämä siellä ei ole suinkaan helppoa vaikka päälle päin voisi niin vaikuttaakin. On Leenan valinta, ettei hän osaa asettua paikalleen ihailemaan kauniita vuoristomaisemiaa, lukemaan, kuuntelemaan klassista musiikkia ja emännöimään sadoille vierailleen. Hän on syntynyt palvelemaan ja auttamaan. Kukapa sitä kutsumustaan voi vastustaa?

 

Mufindin ”puskassa” Tansanian vuorilla käy väkeä valtoimenaan

 

Meillä oli mahdollisuus viime reissullamme käydä katsomassa, millaisessa kodissa Leena Pasanen asustelee. Avaan asiaa alta aukeavissa matkakertomuksissani tarkemmin.

Saatuani päähäni, että haluan auttaa Leenaa ja hänen kumppaneitaan omalla vaatimattomalla panoksellani tekemällä tunnetuksi hänen työnsä seurauksena syntyneen Mufindin ystävien toimintaa, pyysin Leenalta joitain faktatietoja/numeroita hänen työstään:

Koska olen ystäväkirjeiden, henkilökohtaisen viestittelymme ja kokemustemme perusteella havainnut, että hänen ei tarvitse elää ”puskassa” yksin, utelin Leenalta millaisia kävijämääriä Mufindissa on ollut viime vuosina. Kävi ilmi, että suomalaisia vierailijoita viiden vuoden aikana ennen Leenan uuden kodin valmistumista 2009-2014 oli toista sataa. Mufindissa Fox Lodgella on pidetty Suomen Lähetysseuran lähettien kokous, Helsinki Mission suurehkon ryhmän vierailu ym. Parhaimmillaan siellä kävi 10 päivän aikana 28 suomalaista eli kaikki Ilembulassa työjaksolla olleet rotarylääkärit perheineen jne. Vapaaehtoisia on siellä ollut paljon, esim. poikamme Antti parikin kertaa 1-3 kk jaksoissa.

Sama tahti jatkui myöhemminkin. Leenan uuden helmikuussa 2014 valmistuneen talon vieraskirjassa on tieto, että pelkästään suomalaisia vierailijoita löytyy kirjasta 104. Heistä on ollut suomalaisia vapaaehtoisia 15 eli lääkäreitä, sairaanhoitajia, välivuotta viettäviä työläisiä tai opiskelijoita.

Ulkomaalaisia vierailijoita näinä viime vuosina on käynyt muutama sata. Amerikasta tuli vuosittain lääkäreitä, Carpe Diem -nuoria, kansainvälisessä vaihdossa olevia yliopisto-opiskelijoita yli 20 hengen ryhmissä jne. Lisäksi vapaaehtoisia ruotsalaisia ”Hammaslääkärit ilman rajoja” -järjestön hammaslääkäreitä ja suuhygienisteja, viimeksi marraskuussa 2019.

Yhteistä vierailijoille on ollut, että Leena kutsuu vieraansa yleensä kahville ja kanelipullille.  Ettäkö elämä puskassa olisi yksitoikkoista? Hengästyttää pelkkä ajatus.

 

Potilaskäynnit Mufindin puskassa jatkuvat vuodesta toiseen eläkkeelläkin

 

Kun auttamisen halu on puraissut oikein kunnolla, ei siitä halua päästä eroon. Leena Pasanen on yhdistänyt ”huvin ja hyödyn”. Hän käy edelleen säännöllisesti kiertämässä autollaan lähikylissä.

Potilaita Leena Pasasella on nykyisin eläkkeellä ollessaan n.100 kuussa x 5-6kk eli karkeasti arvioiden 7 vuoden aikana noin 4000. Se on tosin pientä siihen, että aikaisemmin Leenan pitäessä klinikkapäiviä eri kylissä hän hoiti ”parhaimmillaan” yli 100 yhtenä päivänä. Huh huh!

Jotain työn hedelmistä kertoo, että tässä kuvassa on sama mies, jonka kohtasimme vuonna 2015 (ks. kuvaa hieman ylempänä). Tämä kuva on napattu Mufindin ystävien Facebook-sivulta https://www.facebook.com/groups/mufindinystavatsuomessa/ (Katso sieltä Leenan postaus 24.1.2020)

 

PS. Kun Leena lähetti nuo yllä olevat tiedot, hän kirjoitti vaatimattomaan tapaansa, että ”Sitten vielä rakas ystävä. Älä hehkuta osuuttani, tämä on sellainen duuni, josta suuresti iloitsen ja saan siitä siunauksen!”  

Niinpä!  En hehkutakaan. Totean vain, että näin on marjat. 😊

 

Leenan ja kumppanien työtä voi tukea Mufindin ystävien kautta

 

Arvoisa lukijani. Jos, ja kun, innostuit tästä kirjoituksestani niin paljon, että haluat omalla tavallasi auttaa Afrikan tai muiden maiden nälkää näkeviä tai sairaita ihmisiä, anna apusi jonkin asiantuntevan organisaation kautta.

Mikäli haluat auttaa, kuten toivon, Leenan ja kumppanien alulle panemaa työtä, tee se Mufindin ystävien kautta:

https://www.mufindinystavat.net/

Kuukausi-, vuosi-, tai kertalahjoitus

Mikäli haluat tukea Mufindin Ystävien työtä joko kertaluontoisesti tai säännöllisesti, on se myös mahdollista. Viitenumero on tällöin 8989, ja tilinumero sama FI25 1838 3000 0168 73

Silloin voit olla varma, että tuki menee täsmälleen oikein, oikeaan kohteeseen.

Jos haluat mennä auttamaa paikan päälle vapaaehtoisena, ota yhteyttä vaikka tänne, niin saat lisää tietoa: mufindinystavat@gmail.com

Tähän liittyen, Leena Pasanen lähetti minulle varoittavan artikkelin liiasta innostumisesta, joka kannattaa myös lukea enne kuin lähdet:

https://www.maailmankuvalehti.fi/2020/uutiskommentit/hyvantekijyys-ja-kolonialismin-taakka

 

Tansanian Mufindissa vähäosaiset saavat uuden elämän -matkakertomusten sarja

 

Teimme ensimmäisen vierailumme Tansaniaan vuonna 2003, jolloin Leena työskenteli vielä Ilembulassa. Mufindi astui hänen työkuvioihinsa vasta myöhemmin. Me kävimme siellä jälleen vuonna 2011. Poikamme Antti oli ollut siellä vapaaehtoistyössä ensin muutaman kuukauden ja palannut sitten sinne suorittamaan opiskeluihinsa liittyvää harjoittelujaksoa. Nyt kävi sitten niin, että Antti ehti tuskin käydä kotona Suomessa, kun hänelle tuli jo lähtö kanssamme takaisin Tansaniaan ”oppaaksemme”.

Tuo matka oli monessa suhteessa ainutlaatuinen elämysmatka paitsi Tansaniaan, myös Antin maailmaan. Opimme hänestä ja hänen toiminnastaan tämänkin matkan aikana paljon uutta hyvää.

Ylipitkä matkakertomus tuosta toisesta reissustamme löytyy täältä. Tutustumme siinä aluksi Mufindi Highland Lodgeen ja sitten ennenkaikkea siihen vapaaehtoistoimintaan, jota kymmenet, jopa sadat ihmiset eri puolilta maailmaa tekevät Mufindissa.

https://appamatkustaa.fi/matkakertomus-tansania-mufindi-etc-11-16-1-2011-2/

Tuosta orpokylän toiminnasta lisätietoa tämän Antti Leppilammen tekemän videon avulla:

 

Paluu Mufindiin vuonna 2015 ystäviemme kanssa oli täynnä tunteiden vuoristorataa

Hyvien kokemustemme merkittävä vaikutus johti siihen, että saimme puhutuksi ystävämme Marjon ja Mikaelin ympäri ja lähtemään seuraksemme Tansaniaan. Tein siitä kokonaisuudesta useita matkakertomuksia, mutta otan tässä esiin ainoastaan Mufindiin liittyvät postaukset.

Tansanian Mufindissa vähäosaiset saavat uuden elämän (osa 1/2015)

Jottei matkapäiväkirjasta tulisi kohtuuttoman pitkä, jaoin sen kahteen osaan. Tässä toisessa pääsemme mm. mukaan Leenan kyläkierrokselle. Pääosassa on kuitenkin Mufindin vuoriston lomakylän Mufindi Highland Lodgen toiminnan esittely.

Tansanian Mufindissa vähäosaiset saavat uuden elämän (osa 2/2015)

 

Muihin Tansaniaa esitteleviin matkakertomuksiin pääset noiden yllä olevien linkkien kautta tai hakusanalla ”Tansania” tai ”Ruahan kansallispuisto” blogisivustollani. Kannattaa poiketa myös paratiisisaari ”Lazy Lagoonilla”.