·

Kaunis reitti Trollveggeniä pitkin Ålesundiin (Keski-Norja osa 2)

Aloimme päästä itse asiaan, kun ajelimme matkailuautolla kaunista reittiä Trollveggeniä pitkin Ålesundiin. Olimme yöpyneet hienon kosken varrella Bjorlissa ja nyt alkoi Keski-Norjan matkamme ensimmäinen todellinen dream-reitti. Mieti mitä on ajaa hyväkuntoista tietä, joka kulkee lähes koko matkan vuolaana juoksevan joen varressa kymmeniä kilometrejä. Kauneutta riitti niin paljon, että piti tämän tästä pysähtyä ihmettelemään luonnon luomia taideteoksia.

Tämä upea koskia ja putouksia vilisevä 50 km pituinen reitti kulki Trollvägeniä pitkin Åndalsnesiin. Sen jälkeen jatkoimme matkaa vielä 100 km kaunista vuonojen varrella kulkevaa tietä, jossa riitti ihmeteltävää ja ihasteltavaa.

(Teimme tämän pariviikkoisen matkailuautomatkan osittaisessa kaupallisessa yhteistyössä Touring Carsin ja Norwegianin kanssa.)

Olimme päässet vauhtiin unelmamatkallamme maailman kauneimpiin luonnon nähtävyyksiin kuuluvaan Keski-Norjaan. Kun meillä oli tiedossa mikä vuonojen ja vuorien maassa odottaa, oli alkumatka läpi Ruotsin lähinnä suorittamista. Kyllä sillekin osuudelle mahtui mielenkiintoista nähtävää, mutta…

Tässä kuvaus tuosta ”pakollisesta” osuudesta:

Valtoimenaan kuohuvat ylempi ja alempi Kleivfossen ihastuttavat kulkijoita, kun vain löytää kävelyreitit niitä ihailemaan. Molemmat näkyvät päätielle n. 5 km Bjorlista länteen, mutta parkkipaikoilta lähtevien kävelyreittien löytämisessä pitää hieman nähdä vaivaa. Onneksi putoukset näkyvät tielle, joten kyllä ne polut sieltä löytyivät. Annan hieman vinkkiä niiden alkupisteiden metsästykseen.

Bjorli on ympyröity kartassa mustalla. Sinisellä merkattu alueen kuuluisin ja suosituin tie Trollstigen on valitettavasti suljettuna vuoden 2024 loppuun saakka.

Kokemuksen syvällä rintaäänellä voimme nyt todeta, että Kleivfossenin kosket kuuluvat pakollisiin nähtävyyksiin. Alla olevasta kartasta käy ilmi niiden sijainnit. Kannattaa myös käydä vilkaisemassa kuuluisaa Romsdalen Bridgeä, joka on pieni osa kaunista luonnonkaunista Rauma-rataa.

Rauma-joen yli kulkeva vanha, kaunis rautatiesilta Romsdalen Bridge on pysähdyksen arvoinen paikka vasemmalla puolella vajaan 5 km päässä Bjorlista länteen.

Yli 100 km pituinen Rauma-rautatie on yksi kauneimmista rautatiepätkistä Norjassa. Se lähtee Dombåsista ja kulkee Romsdalsfjordia pitkin Åndalsnesiin. Tuo reitti on äänestetty Lonely Planetissa Euroopan luonnonkauneimmaksi junareitiksi.

Itään mentäessä levähdyspaikka on oikealla heti näiden merkkien jälkeen. Tästä mennään muistaakseni ylemmälle koskelle?
Länteen päin matkatessa Rauman kunnan rajamerkki on hyvä vinkki. Pysähdysalue on tuossa vasemmalla ja kuvassa käppäilemme polun lähtöpaikalta kohti autoamme.
Kun löysi tieltä sopivan polun kohti koskia, avautui edessä näkymiä, joiden vuoksi pakollinen pysähdys Kleivfossnin upeille koskille selittyy.
Luonnon luomaa taidetta.
Kohtasimme muutamassa muussakin paikassa saman sateenkaari-ilmiön. Luoja halusi pukea kauneuden juhla-asuun ja meille se kelpasi.
Luonnon voima ja kauneus kuuluvat niiden asioiden joukkoon, joita ei voi sanoin ja kuvin selittää. Ne pitää nähdä, kokea ja kuulla.
Mammu ja appa loistavat tyytyväisyyttä siitä, että ovat päässeet jälleen kerran kokemaan jotain, joka ei unohdu. Olemme etuoikeutettuja, kun saamme kokea tuollaista.
Ja ne värit…

Tässä vielä elävää kuvaa Kleuvfossenilta.

Onhan tuo Norjan Rauman mainoslause varsin kova veto: ”Maailman paras kunta luontoa rakastaville ihmisille!”

Ensimmäinen pettymys tälle reissulle tuli ilmi jo muutamia päiviä ennen matkaamme. Sosiaalinen media eli Facebook paljasti tämän ikävän totuuden. Alueen huikein tieosuus eli Trollstigen oli kiinni. Meille jäi nyt epäselväksi, miten sen kapeasta serpentiinitiestä jyrkkine nousuineen ja laskuineen olisi selvinnyt asuntoautolla. Kuvia katsellessa tulee mieleen, että ehkä se on enemmän henkilöautoreitti? Jos sinä, arvoisa lukijamme, olet kokenut tuon reitin, kerro alla olevalla kommenttipalstalla kannattaako sinne mennä asuntoautolla sitten, kun reitti jälleen aukeaa?

Emme ehtineet ajaa kovinkaan kauas, kun oli taas pakko pysähtyä. Nyt oli ihan merkattu pysäköintialue eli Slettafossen, jonka ohi emme malttaneet ajaa. Hyvä niin!

Slättafossenin pysäköintialueella oleva matkamuistomyymälä kertoo, että alueen nimikkoeläin on peikko. Tien nimi on Trollvägen ja lähellä on seudun yksi tunnetuimmista reiteistä eli Trollstigenin serpentiinitie, joka valitettavasti on ja pysyy kiinni saamamme tiedon mukaan vuoden 2024 loppuun saakka.

Lue lisää Trollstigenin tilanteesta täältä. Tuossa artikkelissa kerrotaan, minne saakka pääsee liikkumaan ja yksi niitä paikoista on näköalatasanne. Sen sijainti selviää tästä linkistä.

Trollstigen – Vuono, Norja (fjordnorway.com)

Jos sinulla on tarkempaa tietoa asiasta, kerro kommenteissa ja auta muita matkaajia tekemään järkeviä päätöksiä Trollstigenin suhteen.

Slättafossenin jälkeen tie E136 jatkui todella kauniina. Tässä videokuvaa siltä pätkältä:

ALoimme päästä makuun hunajan viimeistään tällä pätkällä. Sen jälkeen hunajata, hunajata riitti joka päivälle.

On kyllä pakko todeta, että Åndalsnes ja jopa Norjan kauneimmaksi kaupungiksi tituleerattu Ålesund jäivät luonnonnähtävyyksien varjoon. Ehkä tällaiset karut lausunnot voi laittaa osin malttamattomuuden ja itse aiheutetun kiireen piikkiin. Meillä oli niin kiire päästä Geirangeriin ja muihin huippupaikkoihin, ettemme malttaneet jäädä ihmettelemään museoita ym. nähtävyyksiä, joita olisi ollut tarjolla. Luonnon nähtävyydet olivat se ”juttu”, jonka vuoksi matkasimme yli 1000 km päähän Norjaan.

Hmm… Mitä kertoo se, että tämä kiipeilykeskusrakennuksesta otettu kuva on ainoa, mikä jäi mukaan Åndalsnesistä? Ehkä siitä, että odotimme jotain enemmän?

Tästä linkistä saat vinkkejä siitä mitä kiinnostavaa tuolta alueelta löytyy. Onhan siellä upeita näköalapaikkoja ja huikeita teitä & vaelluspolkuja:

Åndalsnes | Trollstigen, Romsdalseggen, and the Rauma Line (visitnorway.com)

Pakko todeta, että tuon linkin kautta alue avautuu vähintäänkin houkuttelevana 🙂

Päätimme tehdä koukkauksen Ålesundiin syystä, että moni väittää sitä Norjan kauneimmaksi kaupungiksi. Pitäähän meidän päästä osallistumaan keskusteluun käymällä paikan päällä vaikka se tekeekin mutkan matkaan.

Tieosuus Ålesundiin on ajoittain ihan kaunista, mutta mitä erityisiä muistijälkiä siitä ei jäänyt eikä kuvia edes tullut otetuksi. Se kertoo kyllä paljon se!

Sen voimme todeta, että suosittu kaupunki on tuo Ålesund, jos kriteeninä pitää parkkipaikkoja. Onnistuimme löytämään asuntoautolla paikan joltain sivukadulta. Sunnuntaistakohan johtui, että satuimme saamaan maksuttoman parkkipaikan pariksi tunniksi. Täsmättyämme auton kadun varteen teimme säikähdyttävän havainnon. En ollut tajunnut katsoa ylöspäin parkkeeraamisvaiheessa vekslatessani suurta autoa pienehköön väliin. Oli 5 cm:stä kiinni, etten ollut osunut ylhäällä olevaan liikennemerkkiin. Ei henkilöautoileva eläkeläinen muistanut, että asuntoauton korkeus on yli 3 metriä ja se kannattaa huomioida etenkin kaupungissa. Onneksi selvisimme jälkisäikähdyksellä!

Kiertelimme ja kaartelimme Ålesundin satama-alueella, joka on sikseen ihan kaunista, kaupungiksi.
Norjalaisten kaupunkien tavaramerkki näkyy olevan monenkirjavat talot. Samaan asiaan törmäsimme kaikkialla ainakin näissä isoimmissa kaupungeissa. Ei huono!
Tämäntyyppisiä taloja joutuu myös Helsingistä
Voinee sanoa, että Ålesund on myös kanavakaupunki.

Tässä vielä videokooste Ålesundista:

Tiedä häntä onko Ålesund Norjan kaunein kaupunki, mutta ihan ok. Ehkäpä nostaisin Bergenin edelle, mutta siihen palaan myöhemmin erillisessä matkakertomuksessa.

Jatkoimme melko pian matkaa. Ajelimme tovin samaa reittiä kuin tullessa, mutta poikkesimme siltä melko pian pois jatkaaksemme Storfjordenin kaunista rantatietä n:o 650 pitkin kohti Geirangeria. Se vaihtui lauttasataman kohdalla tieksi numero 63. Siitä alkoi tämän matkamme ensimmäinen ja viimeinen lauttamatka.

Kun lauttamatka oli ohi, oli siltä päivältä edessä ainoastaan yöpaikan etsiminen. Ei mennyt kauaakaan, kun sellainen tupsahti eteemme. Tällaisessa paikassa kalpasi asettua yöpuulle Eidsvatnet Laken rannassa olevalle kivalle levähdysalueelle (ks. alussa oleva kartta). Suuri suositus tuolle paikalle!

Matkamme jatkui seuraavana aamuna pääkohteeseemme Geirangeriin, jonka näkymiä olimme odottaneet kaikkein eniten johtuen aiemmista kokemuksistamme. Mm. tällaista on tulossa ja paljon muuta…

Geirangerin upeuksia esittelevä postaus ilmestyy viikon sisällä…

Samankaltaiset artikkelit

10 Kommenttia

    1. Niinpä Mikko! Valintoja tehdessä Ålesund ei ole must, mutta onhan se vaihtelua upeiden maisemien välissä. Geiranger on suosikkimme.

  1. Komeita ja näkemisen arvoisia ovat maisemat ja paikat tuolla reitillä. Lähes kymmenenä kesänä olemme vaimoni kanssa ajaneet tuolla moottoripyörillä ja hienoja kokemuksia saaneet. Yksi vaaratekijät on olemassa: vuokratuilla asuntoautoilla kapeahkoilla teillä tottumattomat ja maisemia ihailevat kuskit eivät tahdo pysyä oman ajoradan puolella ja moottoripyörillekin on meinannut tulla ahdasta kuskien huolimattomuuden ja taitamattomuuden johdosta. Kerran oli tie autoilta poikki kun asuntoauton oikeanpuoleiset pyörät olivat pudonneet asfaltilla. Be careful out there.👍

    1. Ohhoh mitä troll-konkareita olette Antti! Olette näköjään rakastuneet Norjaan eikä syyttä. Moottoripyörä onkin loistoväline tuolla elleivät vastaantulijat aiheuta ongelmia. Onneksi jokainen ennakoi tilanteet ainakin kokemustemme mukaan erinomaisesti.

  2. Varmasti oli upea reissu❣️ Kysyit kokemuksia Trollstigenistä. Me reissasimme aikanaan Norjaa pitkin ja poikin asuntovaunua perässämme vetäen. Suosiolla jätimme vaunun Åndalsnesin leirintäalueelle. Minulle korkeanpaikankammoiselle Trollstigen oli hurja kokemus. Jostain syystä meidän piti ylittää se kahdesti. Toisella kerralla menimme sitä kautta höyrylaivaretkelle Geirangerin vuonolle – unohtumaton kokemus😍

  3. Tulee kivoja muistoja, kun tätä lukee. Kierreltiin samoja seutuja viisi vuotta sitten. Ajettiin myös se Trollstigen ja olihan se upea! Meillä 7,2m auto, mutta mies rattimiehenä totesi, että meneehän siellä bussitkin eli joukkoon vaan. Hyvin meni! Käytiin näköalapaikalla ja tehtiin pitkä kävely luonnossa.
    Ålesundissa oltiin yö matkaparkissa meren rannalla. Tykättiin kaikesta paitsi hintatasosta😊 Kaunis vanhakaupunki ja sielläkin kiivettiin jotain mäkeä näköalapaikalle, mistä hienot maisemat yli kaupungin.
    Aloitettiin reissu vähän pohjoisempaa Atlantin väylältä, mikä oli kahdeksine siltoineen ihan WOW!
    Mielenkiinnolla odotan jatkoa blogiin.

    1. Kiitos muisteloista! Valitettavasti meillä jäi se kokematta kivivyöryjen vuoksi. Ensi kerralla sitten? Kiva, jos jatkokin kiinnosta. Upeutta on tarjolla yllin kyllin.

  4. Kuten itsekin vähän arvelit, niin kaupungit eivät avaudu lyhyillä päiväpysähdyksillä, ei ainakaan, ellei vierailuun ole etukäteen perusteellisesti valmistautunut. Mielestäni kaupunki kuin kaupunki , pienempikin, ansaitsee vähintään 2, mielellään 3 yöpymistä, jolloin aikaa jää kokonaisia päiviä, aamuun heräilevää kaupunkia ja kaupungin iltaa. Tulee ottaneeksi selvää miten kaupungista tuli Art Nouveau -kaupunki, noustua näköalapaikoille, pohdittua noiden värikkäiden vuonoon heijastuvien makasiinien aikaisempia vaiheita, tutustuttua patsaisiin siitä näkökulmasta, että minkä tapahtuman/henkilön takia tämä on tässä ja tutustuttua vaikka kaupungin parhaaseen kalaravintolaan (siinä sillan kupeessa, jonka tekin videollanne ainakin ylititte). Toki sitten jää, jos ja kun aikaa on rajallisesti joku vesiputous näkemättä, mutta ne ovat enemmän keskenään samanlaisia kuin kaupungit 🙂

    1. Noinkin asiaa voi lähestyä Pirkko. Me olimme tuolla reissulla luonto edellä ja sen vuoksi ei ollut aikaa pysähtyä ihmettelemään tuollaisia asioita tällä kertaa. Mielessä oli monta luontokohdetta, jotka halusimme nähdä. Nautimme tällä kertaa asuntoautoilusta kauniin luonnon keskellä, joten emme uhranneet aikaa kaupungeissa. Upea reissu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *