Pykeija – suomalaiskylä Norjassa Jäämeren rannalla
Jäämeren rannalta Norjasta löytyy todella kaunis idylli, Pykeijan ”suomalaiskylä”, joka oli lähes eristyksissä vuoteen 1962 saakka. Se syntyi 1800-luvulla, kun suomalaisia lähti nälänhätää pakoon lähinnä Lapista. Runsaat kalasaaliit vetivät alueelle lisää väkeä. Se oli silloin tiettömän taipaleen takana. Paikalle pääsi ainoastaan veneellä tai patikoiden.
Oli mielenkiintoista nähdä, mitä kylälle kuuluu tänä päivänä. Kohtasimme viehättävän paikan, jossa pääelinkeinoina ovat matkailu, kalastus ja kuningasravun pyynti. Pykeija on idylli!
Olimme viettäneet elokuussa vuonna 2013 muutaman yön Ylläksellä. Suomen Lapin maisemista löytyvä matkakertomus aukeaa tästä:
Matkasimme Ylläkseltä Pokan ja Inarin kautta kaunista reittiä ja suuntasimme kohti Norjaa.
Ajelimme kohti Kirkkoniemeä Sevettijärventietä Näätämön kautta. Eipä ole aiemmin tullut tuota reittiä ajetuksikaan. Samalla tuli todistetuksi, että Norjaan pääsee muutakin kuin Utsjoen kautta.
Pykeija – suomalaiskylä Norjassa Jäämeren rannalla
Ohitimme Norjan itäisimmän kohteen Kirknäsin harkitusti ja lähdimme etsimään majapaikkaamme Pykeijan suomalaiskylästä, jonne olimme soitelleet jokunen päivä aiemmin suomea puhuvalle Elsalle. Saimme yöpaikaksemme viimeisen vapaan huoneiston jo legendaksi tulleelle Jäämeren saunalta.
Vuonna 1962 valmistunut tie Pykeijaan on näkemisen arvoinen. Se kulkee valtaisalla kalliolla. Näyttää siltä, että ilman dynamiittia ei ole selvitty vaikka valtavia mäkiä ei olekaan.
Pykeijaan saavuttaessa sen kaunis kylä hiekkarantoineen aukeaa wow-efektin myötä. Hyvä Pikku-Suomi!
Elsa oli varannut meille Olgan omakotitalon alakerran, jonka 60-lukulaiseen miljööseen asetuimme kartellimaisella 1000 kruunun (130 eu) hinnalla. Kaikki majapaikkamme Norjassa maksoivat saman verran 🙂
Lähdimme oitis tutustumaan Pykeijan viehättävään kylään, jossa tätä nykyä asuu noin 200 henkilöä. Siellä puhutaan vielä jonkin verran suomea.
Kuva puhuu puolestaan…
Hienohiekkainen ranta tekee Pykeijasta entistä suositumman kesälomakohteen. Hyvin ovat Lapin asukkaat paikkansa valinneet 1800-luvun puolivälissä.
Alueella oli aikoinaan kalanjalostuslaitoksia, mutta nykyisin elinkeinotoiminta pyörii lähinnä Neuvostoliitosta aikoinaan tuodun kuningasravun ympärillä. Niiden myynti ja turisteille järjestettävät pyyntimatkat ovat kovaa valuuttaa.
Kauniit maisemat tuovat mieleen Ahvenanmaan saariston kallioineen.
Tätä outoa kuorta ihmettelimme kovasti. Miten tuo merisiileltä näyttävä eläin on voinut joutua kauas rannasta? Kalastukseen hurahtaneella vävyllämme Jannella oli tähän teoria: Lokit ovat napanneet merisiilen rannalta ja rikkoneet sen pudottamalla kallioon, jolloin kuori on haljennut ja saalis on syötävissä. Hmm… Hyväksytään, kunnes joku toisin todistaa. Älykkäitä ovat linnut!
Kaunista…
Pykeija on erinomaista vaellusaluetta. Kun sääkin vielä suosi, oli mahtavaa viettää tällaista #eläkeläiselämää .
Helppokulkuista maastoa oli mukava taivaltaa.
Ensimmäiset hillat olivat jo kypsiä. Ihmetytti, miten ne kasvavat noin kuivalla alueella kallioiden päällä. Aina ei voi ymmärtää, edes eläkeläinen 🙂
Vietimme kauniissa kylässä vain yhden yön. Oli aika jatkaa kohti uusia seikkailuja. Edessä oli upeita maisemia ja valtava määrä hilloja. Missä, selviää, kun luet seuraavan matkakertomuksemme.
Tässä vielä video Pykeijasta…
sekä netistä löytämäni blogikirjoitus, josta selviää paljon Pykeijan historiaan ym. liittyviä asioita.
Jos innostuit niin paljon, että haluat varata itsellesi majoituksen Pykeijasta, kannattaa katsoa varaustilanne täältä:
Matkamme seuraava taival on luettavissa täältä:
