”Ylläs on ykkönen” väittää mainos
”Ylläs on ykkönen” väittää alueen mainos. Olemme olleet siellä useasti kevättalvelle laskettelemassa ja hiihtämässä, mutta kesäaikana se on jäänyt meiltä väliin. Olimme haaveilleet Jäämeren/Norjan reissusta ja nyt siihen tuli riittävän hyvä houkutin.
Tämä matkakertomus vuodelta 2013 johdattelee lukijat kirjoitussarjaan, jossa käydään Ylläksen lisäksi Jäämeren rannalla Norjassa. Kiertomatka alkakoon kuitenkin Suomen Lapista, Ylläkseltä.
Olisiko nyt oikea aika alkaa suunnitella matkaa Lappiin? Onko Ylläs ykkönen?
(Tämä matkakertomus on muokattu korona-aikana 2020 palvelemaan kotimaan matkailua.)
Oli helppo tarttua syöttiin, kun Holiday Clubilta tuli tarjous: 4 yötä Ylläs Saaga– hotellissa aamiaisineen 100 euroa!
Apumieshommia ja ystävien tapaamisia
Lähdin elokuisena torstaina vuonna 2013 kohti Ylivieskaa auttelemaan mummia ja pappaa Marjatan jäädessä vielä töihin. Olimme onnistuneet edellisenä iltana saamaan tuulenohjaimen avoautoomme Heikki Pitkäsen suurella myötävaikutuksella Saksasta.
Tuo viimetipan lisävaruste oli lopulta tämän 3500 km matkamme ”pelastaja”. Pystyimme ajamaan lähes koko matkan katto auki ja se olikin yhtä juhlaa. Meillä oli vanha, upea auto!
Siirsimme Haapalan Leevin avustamana Ylivieskassa yli 10 mottia halkoja Kantokylältä Homma oli myös nurmikon leikkauksessa, aidan leikkaamisessa yms. Kävimme myös Jussin kanssa laittamassa Eskolan mökillä puidenkaatohomman alkuun. Lauantai-iltana Kaino-äiti tarjosi minulle illallisen Pihvituvan täpötäydessä ravintolassa.
Maanantaiaamuna hain Marjatan Oulun lentokentältä klo 8. Lapun matkamme saattoi alkaa.
Koukkasimme Oulun kauppahalliin ostamaan rieskaa ja poroa. Tapasimme siellä ystävämme Lönnqvistin Eevan ja Ranckenin Teron. Teron kanssa pelasimme yhtaikaa pesäpalloa Oulun Lipossa vuosina 1974-76.
Ylläs on ykkönen!
Sitten alkoi pitkä ajo kohti Yllästä, joka oli lomareissumme ensimmäinen kohde. Halusimme ottaa selvää, pitääkö otsikko ”Ylläs on ykkönen, väittää mainos” paikkansa?
Poikkesimme Kemissä kaupassa, ajelimme Haaparannan kohdalta Ruotsin puolelle, jossa pysähdyimme Kukkolankoskelle. Tuskailimme Ruotsin huonoja teitä ja palasimme kunnon teille Suomeen heti, kun pystyimme eli Ylitorniossa. Sitten vielä viimeinen pyrähdys ja saavuimme Ylläkselle iltaan mennessä.
Majoituimme Saaga-hotellissa vajaat 10 vuotta vanhan hotellin isohkoon huoneeseen. Kävimme pienen autoajelun, keitimme parvekkeella pappan kuokkimat perunat ja kaffeet minikaasarissamme ja rauhoituimme lomalle.
Vaeltelua luontopolulla Äkäslompolossa
Aamiaisen jälkeen ajoimme Äkäslompolon puolelle Luontokeskukseen. Teimme siellä noin 3 kilometrin kävelyn todella upealla luontopolulla.
Ellei ole paljoa aikaa, kannattaa kiertää edes tuo lyhyt reitti! Sopii vaikka ohikulkumatkan piristykseksi.
Mitä pienet edellä sitä isot perässä.
Kaupantekoa ja vaeltelua Ylläksen huipulla
Sitten olikin aika rientää halvan majoituksen selittäjään eli huoneistojen myyntiesittelyyn. Pakollinen paha sujui varsin leppoisissa merkeissä mukavan inarilaisen esittelijämiehen seurassa. Yrittivät kovasti pyydä meille viikko-osaketta Ruka Villageen. Saimme ihan mukavan vaihtotarjouksen ja lupasimme miettiä yön yli. Kohtaamisemme paras anti oli kuitenkin se, että osa-aikainen esittelijä Raili Ylläsjärvi lupasi myydä meille pakastettuja hilloja molempia osapuolia tyydyttävällä kilohinnalla. Viikko-osaketta emme vaihtaneet, mutta silti kauppoja syntyi.
Keskiviikkona nousimme gondolihissillä Ylläksen huipulle ja kävelimme Harrin rinnettä alas. Ei ollut helppoa se kävely. Tuota reittiä emme suosittele kenellekään.
Palkitsimme kuitenkin itsemme alarinteessä paistamalla makkarat. Siitä hetkestä löytyy pieni livepätkä tästä alta:
Tällaisiin kaunottariin törmäsimme matkalla Saaga-hotelliin.
10 km vaellus Ylläksen ympäri
Torstaina teimme todella upean noin 10 km kävelylenkin lähtöpaikkana samainen luontokeskus kuin tiistaina.
Kuljimme tuon matkan myötäpäivään ja jälkeen päin totesimme, että päätös oli järkevä.
Alku oli kaunista lehtomaastoa puron vartta kulkien. Kaunista!
Parin kilometrin jälkeen odotimme näkevämme järven vasemmalla puolella vajaan 2 km yksitoikkoisen metsävaelluksen pelastajana, mutta ei näkynyt vettä, ei! Sitten aloimmekin jo etsiä sopivaa kahvi- ja taukopaikkaa, sillä lämmin sää ja nousuvoittoinen metsäreitti alkoi tuntua kehossa ja sisälmyksissä. Vastaamme tuli 3-henkinen ryhmä, joka vinkkasi, että kaunis levähdyspaikka on melko lähellä.
Maltoimme mielemme, saavutimme ylläsläisen pirunpellon ja reittimme ainutlaatuisin osuus oli alkanut. Valtava määrä kivilohkareita avautui edessämme.
Nousimme valtatiemäisiä pitkospuita ja hyviä portaita pitkin ja palkinto odotti portaiden yläpäässä. Sinne oli puun varjoon rakennettu mukava penkki keskelle kivilohkareita. Otimme esiin kahvitermoksen ja muut eväät, Oli aika nauttia reilun tunnin kävelyn jälkeen.
Tuo levähdyspaikka oli enemmän kuin odotuksien arvoinen. Luontokin järjesti siellä oman taidenäyttelynsä.
Kohta pirunpellon jälkeen alkoi kaunis tunturiosuus, jossa viimeiset kitukasvuiset puut väistyvät kauniin aluskasvullisuuden tieltä. Voi vain kuvitella miltä luonto näyttää tuolla syyskuun ruskan keskellä, kun se nytkin oli niin helppoa katsella.
Helppoa oli vaeltajan hymyillä upean kierroksen jälkeen. Ja taidenäyttelyähän se oli koko reitti.
Illalla maistuivat tuoreet hillat eli lakat eli suomuuraimet eli valokit eli… Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Että oliko Ylläs ykkönen? No, en ala tällaisen kokemuksen perusteella laittamaan paikkoja arvojärjestykseen. Ylläs on erinomainen loma- ja vaelluskohde. Sinne kannattaa ehdottomasti suunnata lomamatka, mutta onhan Lapissa viljalti vaihtoehtoja.
Kohti Norjan suomalaiskylä Pykeijaa
Perjantaina oli aika jättää huippuedullinen majapaikkamme, josta jäi ihan hyvät muistot. Lähdimme ajelemaan luokkakaverini Jorma Sakon vinkkaamana Pokan kylän kautta siitä huolimatta, että alussa oli vajaat 30 km soratietä. Maisemat palkitsivat odottajansa muutamia kymmeniä kilometrejä ennen Inaria. Hiekkarantaiset joet ja järvet sekä kauniit metsät innostivat ihailemaan maisemia ja pysähtymään kahville erämaajärven rannalle. Pienet sadekuorot laittoivat meidät arpomaan ajaako katto auki vai kiinni. Päätimme pysähdellä silloin tällöin nosto- ja laskutehtäviin. Katotta ajo vaan on niin naatittavaa.
Pysähdyimme Inarissa lounastelemaan uudessa Sajos-kulttuurikeskuksessa. Persoonallinen, kauniin tyylikäs moderni rakennus oli se.
Inarin nähtävyydet löytyvät tästä linkistä.
Olimme viettäneet muutaman upean päivän Suomen Lapissa, mutta sitten olikin jo aika lähteä Norjan valloitukseen. Siitä tarina jatkuukin seuraavassa postauksessa. Sen 1. kohteesta Pykeijasta saa pientä esimakua tämän videon välityksellä:
Yksityiskohtaisempaa tietoa Pykeijasta löytyy tästä matkakertomuksesta.
Tästä pääsee jyvälle siitä kuinka kauniista alueesta on kyse:
Olet siis pesäpallossa saavuttanut sm-mitalin? Se on aina kova juttu.
Ei ole tullut lapissa käytyä kuin talvella laskettelemassa ja lumilautailemassa, mutta hinku alkaa olla kova päästä myös patikoimaan. Ylläs ilman muuta yksi niistä kohteista.
Tuo pirunpelto on vaikuttava. Lauhanvuoren kansallispuistossa on myös varsin iso pirunpelto, Kivijata, mutta ei se taida olla lähelläkään tuota Ylläksen pirunpellon tasoa.
Ylläs on niin kaunis kesälläkin, eikö vain :). Itsekin elämäni ensimmäiset 40 vuotta kuljin Ylläksellä vain talvisin. Jälkeenpäin ajatellen, miksi ihmeessä ei ole tullut ajatelleeksi käydä mökkeilemässä ympäri vuoden. Nyt on tilanne korjattu ja olemme miehen kanssa hankkineet oman mökin tänä keväänä. Ollaan onnistuttu käymään Ylläksellä jo kymmenisen kertaa kevään/kesän aikana. Joka toinen viikonloppu :). Jopa juhannus vietettiin mökillä. Sääskistäkään ei ole meidän reissuilla ollut riesaa. Sen verran tuuleskellut ja toisinaan ollut niin lämmin, että sääsket lienee lähteneet liikkeelle vasta, kun meillä ollaan oltu menossa jo saunomaan päivän pikku retkien jälkeen. Ravintolatki oli avannut ovensa. Matkailijat vaikuttavat löytäneen myös kesäisen Ylläksen :).
Onneksi olkoon hyvästä valinnasta. Vaikuttaa siltä. että Ylläs on todella teille Ykkönen, jos joka toinen viikonloppu lähtee sinne. Lappi on kyllä valloittava vuodenajasta riippumatta. Aina löytyy jotain eksoottista.