Palm Beach Shores Resort and Vacation RCI-hotellin esittely Floridassa aloittaa sarjan matkakertomuksia, joissa seikkailemme kuukauden ajan Floridassa vuonna 2013. Olimme tässä hotellissa pari viikkoa. Se millainen oli kokemuksemme tuosta RCI-kohteesta, selviää tästä kirjoituksesta.

Reilu vuosi aiemmin meillä oli suuri ilo tehdä useamman osavaltion kiertomatka USA:ssa, mutta tällä kertaa tyydyimme Floridaan. Edellisellä matkallamme tutustuimme sen hämmästyttävän kauniiseen pohjoisosaan, kun vietimme tovin Pensacolassa. Emme ole nähneet missään päin maailmassa niin valkoista ja hienojakoista hiekkaa kuin Pensacolan ja sen naapuriosavaltion Alabaman kymmenien kilometrien pituiset rannoilla. Se oli yhdenmoinen Paratiisi. Kiitos vielä A-K, UJ ja M-L ym.!

Nyt meillä oli onni vierailla vajaat 1000 km etelämpänä Miamin alueella. Aloitimme tapamme mukaan matkan järjestelyt jo hyvissä ajoin heti Kaakkois-Aasian saarihyppelyn jälkeen. Ostimme Berlin Airlinesin lennot Miamiin, jotka maksoivat alle 500 euroa. Hyvä hinta, kun ottaa huomioon, että matka kesti vain noin 13 tuntia Berliini-pysähdyksineen. Majoitukset Asko-Tours varasi hovihankkija RCI:n kautta. Onnistuimme saamaan 2 viikkoa Palm Beach Shores Resort and Vagation –hotellista ja toiset pari viikkoa Westonista (Vagation Club Weston). Majoitus tuli maksamaan koko kuukauden ajalta 330 euroa ja RCI-pisteet päälle, joten halvalla meni, mutta sehän kuuluu Asko-toursin toimintaperiaatteisiin.

 

Matkalla

 

Vaihto Berliinissä sujui hieman tahmeasti, sillä jouduimme menemään terminaalista ulos ja tekemään uuden check in:n. Onneksi aikaa oli sopivasti ja lento Miamiin voi alkaa. Saavuimme aikaerosta johtuen Miamiin (-7 h) jo klo 14 jälkeen. Kentällä passitarkastus sujui jenkkiläisittäin yllättävän nopeasti eli n. 30 minuutissa. Meitä oli vastassa ystäväpariskuntamme Vuokatista eli vanha golfkaverini Juha ja Tarja. Se olikin suuri apu, sillä siirtyminen yli 100 km päähän Palm Beachille olisi ollut matkalaukkujen kanssa ”ottavaa” touhua. Nyt matkasimme pariskunnan vuokra-limusiinilla kätevästi hotelliin n. 1,5 tunnissa.

 

Palm Beach Shores Resort and Vagation -hotelli

 

Hotellimme osoittautui suunnilleen odotustemme mukaiseksi. Pieni harmitus oli, että huoneemme oli 2. kerroksessa, joten merinäkymät olivat puutteelliset. Muutoin 1 mh huoneisto oli tilava ja ihan mukava kämppä, myös tällaisille vaativimmallekin matkailijoille. 1. viikon huoneisto oli ihan ok, mutta sementtikaide ei viehättänyt emmekä istuneet parvekkeellä yhtään. Onneksi toiseksi viikoksi oli varattuna toinen huoneisto, joka istui sijainniltaan paremmin laatukriteeristöömme.

Meille oli varattu nyt huoneisto 3. kerroksesta. Saimme paljon paremmat merinäkymät ja läpinäkyvän, putkista rakennetun kaiteen.

Huoneisto oli muutenkin paljon valoisampi, vaikka samanlainen.

Tuntui, että homma parani noin pienellä asialla merkittäväksi. Nautimme entistä enemmän.

Istuimme pitkään parvekkeella lukemassa ja muuten vain oleskelemassa. Matkalukemisenamme oli mm. hyvän ystävämme, Suomen Äiti-Teresan Leena Pasasen uusi kirja Noel. Upea nainen, upea kirja!

 

Varpaisteluranta oli kovassa käytössä

 

Välillä kävimme, yllätys yllätys, kävelemässä, uimassa ja ensimmäistä kertaa jopa lueskelemassa altaalla. Emme uskaltaneet maata kauaa aurinkotuoleissa, sillä aurinko on petollinen palvelija.

Aloitimme päivämme yleensä pitkällä hiekkarantakävelyllä. Se osoittautui hienoksi elämykseksi. Heräsimme yleensä jo viimeistään klo 6, lueskelimme, joimme tuoreista hedelmistä mikserillä tehdyt mehut ja lähdimme ennen varsinaista aamiaista kävelylle. Siitä ne päivät sitten menivät miten menivät.

Maanantaina oli aamupäivällä vastaanotto uusille vieraille kera kahvin, pullan yms. Kävimme uteliaisuuttamme seuraamassa tilaisuutta, mutta olisi saanut jäädä väliin. Tympeä-ääninen ohjelmatarjonnan esittelijänainen ei jäänyt mieleemme millään tavalla mukavana muistona. Jaksoimme jotenkin loppuun saakka arpajaisten voimin, mutta ”läheltä piti” ei ole sama kuin voitto. No, palkinnot olivat sitä luokkaa, että olisivat voineet jäädä hotelliin. Happamia, sanoi…

Ranta on kohtuullisen mukavaa varpaistelualuetta.

Hienohiekkainen ranta, sopivan lämmin vesi, ei niin paljon väkeä, … Loistokasta, lomaa oli se!

Allasalue oli ihan kelpo tarpeisiimme

 

Alla olevista kuvajaisista saa jonniinmoisen käsityksen hotellin allasalueesta.

 

 

Lobsteri ja dolphine maistuivat 

 

Söimme pääasiassa omassa huoneistossa, mutta toki myös muualla. Erään kohokohdaksi olin valinnut lobster-illallisen. Sitä kera perunan ja kastikkeen tarjoiltiin tuolloin joka perjantaina hintaan 19,95 dollaria .

Eteeni tuotiin todella iso hummeri ja pihdit, joten siitä vaan. Olihan se hienoa syödä kokonainen lobster, sillä yleensä niiden hinnat ovat niin korkeat, että hummerin on pakko olla hyvää. Liekö tässä vaikuttanut, että tuolla hinnalla ei tarvitse kokata gourmetia? No, olihan se hyvää, mutta, mutta… Odotukset olivat korkeammalla. Edellisen kerran söimme lobsteria grillattuna Keniassa Heikkisen Kaijan 60-vuotisjuhlilla. Silloin se oli todella hyvää. Nyt vähän vaikutti sitkeältä. Olisiko päässyt ylikypsäksi vai? Onneksi saksissa oli parempi maku, mutta eivät ne Ruotsalaisesta kesäisin pyytämämme täpläravut jääneet lainkaan toiseksi. Niiden arvo nousi juuri!

Marjatalla on näissä ruoan valinta-asioissa yleensä hyvä vainu ja hän tilasikin maukkaaksi osoittautunutta avokado dolphinea. Meitä jäi askarruttamaan, että ei kai sentään? Syödäänkö niitäkin???

Illallakin oli tunnelmaa.

Jussi-porukkaa kyläilemässä

 

Tämä reissumme oli sikäli poikkeuksellinen, että samoilla seuduilla lomaili samaan aikaan useampiakin tuttujamme. Juha ja Tarja kierrättivät meitä lähialueilla autollaan ja niistä ajeluista löytyy erilliset kertomukset. Tässä lyhyt poiminta yhteisistä matkoistamme. Kävimme nimittäin heidän opastuksella erinomaisella  vihannestorilla, joka osoittautui varsinaisesti ”tavallisen kansan ruokaparatiisiksi”.

Torilla riitti tarjontaa.

Ostimme sieltä ostoskärryllisen vihanneksia ja hedelmiä pilkkahinnalla verrattuna tavallisiin kauppoihin.

Tämä helpotti kovasti meitä autottomia, sillä kannettavaa huoneistohotelliimme tuli noin 20 muovipussin verran. Poikkesimme vielä sentinvenyttäjien ruokamarkettiin, josta saimme Tarjan lainaamalla minikortilla valikoiduista ostoistamme 30 % alennuksen. Näillä eväillä pärjäsimmekin pari viikkoa. Että ossaa pari ihimistä syyä palijo!

Tulimme hotelliimme nälkäisinä pitkän päivän aherruksesta, joten laitoimme Juhan kanssa sapuskat ja naatimme erittäin terveellisen vihannes- ja salaattivoittoisen päivällisen.

Illalla saimme vieraita. Serkkuni Maarit Lalli oli sattumoisin Lantanan liepeillä perheensä kanssa ja he tulivat vierailemaan.

Henrikillä oli seuraavana päivänä syntymäpäivä, jota juhlistettiin kuohuviinin kera (= 10 päivää meidän Anttia vanhempi). Eipä arvattu, että juhlaan olisi ollut enemmänkin aihetta. Maaritin ja Henrikin elokuva ”Kohta 18” sai peräti 4 ehdokkuutta vuoden 2012 Jussi-palkintoja jaettaessa: Paras elokuva, käsikirjoitus, leikkaus ja ohjaus!  Ja mikä parasta, neljä Jussia tuli myöhemmin samaan perheeseen! Hyvä Maarit ja Henrik (käsikirjoitus), Maarit (ohjaus), ja paras elokuva (he kaikki). Ja Rauno nappasi samana vuonna parhaan kuvauksen palkinnon, jälleen kerran!

 

Summa summarum:

Palm Beach Shores Resort and Vagation hotelli osoittautui paikaksi, jota voi suositella!

 

Tarinamme jatkuvat muutamassa matkakertomuksessa, joista seuraava on tässä:

https://appamatkustaa.fi/usa-floridan-palm-beachin-parhaita-paloja/