Senjan saari on kaunis karkki, jota ei kannata ohittaa

Nyt se on todistettu, että Senjan saari on kaunis karkki, jota ei kannata ohittaa! Siellä on mahdollista nähdä Norja pienoiskoossa päivän aikana. Lumoavia maisemia löytyy joka puolelta. Voit siirtyä parin kilometrin matkalla jäässä olevan järven rannalta varpaistelemaan meren rantaan upealle hiekkarannalle. Kauniit maisemat hellivät matkaajaa Senjan näköalapaikoilta ja tietkin ovat kuvauksellisia. On se kaunis saari!

(Toteutimme tämän matkan yhteistyössä Touring Carsin kanssa.)

Olimme ajaneet edellisenä päivänä erinomaisen kaunista reittiä Kautakeinon ja Altan kautta Lyngenvuonolle. Jaksoimme lopulta uurastaa yli 600 km ja koko päivän ehtiäksemme hyvän sään aikana ihailemaan Senjan  kaunista saarta. Yövyimme mantereen puolella Finnsnesissä pitkän saarelle menevän sillan erottaessa meidät Senjasta.

Asuntoautoreitti Jäämeren rantaa Altasta Lyngen-vuonolle on huikean kaunis

 

Senjan saari, kierrä!

Meillä oli lopulta vain päivä aikaa tutustua Senjaan, Norjan toiseksi suurimpaan saareen, jossa on vajaat 10 000 asukasta. Tulossa oli sadetta ja kovaa tuulta parin päivän kuluttua ja Lofootitkin piti vielä nähdä.

Päätimme kiertää Lyngenissä asuvan Pirjon ohjeita noudattaen saaren ympäri, mikä osoittautui erinomaiseksi ratkaisuksi. Tosin etenkin asuntoautoilijan kannattaa lukea mikä riski sisältyi tuohon valintaan. Tuo vajaan kilometrin mittainen riski oli jälkikäteen matkamme pelottavin juttu emmekä vieläkään tiedä pelkäsimmekö syystä vai suotta.

Edessämme oli hieno kierros Senjan saarta kiertäen. Seikkailun makuakin tuli olemaan ilmassa.

Yövyimme Finnsnesissä erään kaupan pysäköintialueella ja olimme aamulla valmiit ylittämään korkean sillan päästäksemme Senjan saarelle. Kaunis kiertomatka oli valmis alkamaan.

Valitse tie numero 861 mennen, tullen tai palatessa

Senjan saari on Norjan mannermaan rannikon toiseksi suurin saari. Silta Silsandista Finnsnesiin yhdistää saaren mantereeseen, maantiellä 86. Jokaiseen taajamaan pääsee ilman lauttayhteyttä.

Keitimme herättyämme aamiaispuuron kauppakeskuksen pihalle pysäköidyssä asuntoautossamme ja lähdimme sen syötyämme kohti päivän elämyksiä.

Ylitimme suuren, korkean sillan ja jatkoimme sen jälkeen matkaa oikealle itään tietä 861 kohti Lysnesiä.

Tie kiemurteli välillä muutaman sadan metrin korkeudelle vuoristoon. Osa järvistä oli vielä jäässä.

Tunnelimaksut jäivät huomaamatta

Matkan varrella oli useita satoja metrejä pitkiä tunneleita, joissa ajaminen oli suurellakin autolla helppoa. Leveä valaistu tunneli on suuri helpotus matkanteon edistäjänä enkä osaa aavistaa millaisia reittejä pitkin on kuljettu kylästä toiseen ennen niitä. Todennäköisesti mutkikkaat tiet ylittävät vuoristoja osin pitkien matkojen kautta.

Olimme ennen matkaa täyttäneet netissä jonkin kaavakkeen, jolla tunnelimaksut ohjattiin suoralaskutukseen luottokortin kautta. Olimme unohtaneet koko asian emmekä kiinnittäneet mitään huomiota milloin maksuja velotettiin ja mitä ne maksoivat. Ehkä kylteissä kerrottiin maksuista jotain, mutta ainakaan meidän valikoiva tarkkaavaisuutemme ei riittänyt niitä huomioimaan.

Ensimmäisen kerran näimme ilmoituksen tunnelimaksusta vasta siinä vaiheessa, kun olimme poistumassa Norjasta Riksgränsenin kohdalla matkatessamme kohti Luulajaa. Siellä oli selkeät maksukyltit, joita ei voinut olla huomaamatta. Muistaakseni sen maksu oli muutamia kymmeniä Norjan kruunuja eli jokunen euro. Ihmettelimme siinä vaiheessa, että miksi aiemmissa tunneleissa ei ollut maksua. Asia selvisi vasta, kun katsoin luottokorttimaksuja. Huomasin, että sieltä oli velotettu lukuisista tunneleista reilut 80 euroa. Järjestelmä oli tunnistanut meidät auton rekisterikilvetiedon mukaan ja laskuttanut automaattisesti. Kätevää ja järkevää!

Lievä  pelkokerroin kohosi pimeässä tunnelissa

Vaikka pitkät tunnelit eivät ole se miellyttävin paikkaa ajaa asuntoautoa valoista ja leveydestä huolimatta, niihin tottui taas nopeasti. Yksi tunneli tiellä 861 aikaansai lievän pelkokertoimen nousua. En muista sen pituutta, mutta muistelemme sen olleen vajaan kilometrin mittainen. Siltä se ainakin tuntui 🙂 Tunneli oli pimeä ja niin kapea, että vaikka järki sanoo, että vastaantulevan auton ohittaminen onnistuu siellä varmasti, silmät todistivat jotain muuta. Pimeä, kapea ja muihin verrattuna matala tunneli oli niin ahdistava, että rukoilimme mielessämme ettei vastaan tulisi minkäänlaista autoa.

Onneksemme rukouksiimme vastattiin ja pääsimme sen läpi ilman, että minun täytyi alkaa todistamaan kuinka leveä ja korkea tunneli oli. Kun tunneli loppui, helpotus oli suuri ja sen jälkeen lukuisat tunnelit eivät aikaansaaneet yhtään harmaata lisähiusta,

Kuvasimme tuolta kauniilta tieltä 861 lähinnä videokuvaa ja tein siitä koosteen. Tervetuloa aistimaan mitä on autoilu Senjan saarella:

 

Ersfjordin ranta yllätti  ja löysin itseni varpaistelemassa

 

Olemme intohimoisia varpaistelijoita. Hyvin moni on kysynyt mitä varpaistelu tarkoittaa? Ettei sinun, arvoisa lukijamme, tarvitse sitä ihmetellä, voin kertoa mistä on kyse. Kehitin tuon uuden sanan joskus 2000-luvun alussa, kun olin alkanut kirjoittaa matkakertomuksia. Nimensä mukaisesti se tarkoittaa avojaloin kävelemistä hienohiekkaisella rannalla. Tässä välipalana artikkeli, jossa esittelen maailman parhaita varpaistelurantoja:

Parhaat varpaistelurannat 9/10 – Pärnu Virossa

Kuten tarkkaavainen lukija havaitsee, esittelyihin on jätetty tilaa vielä yhdelle varpaistelurannalle. Ehkäpä Ersfjord pääsee tuolle armoitetulle listalle?

Kävi nimittäin niin, että Ersfjordin ranta yllätti ja löysin itseni varpaistelemassa jääkylmästä vedestä huolimatta. Varpaistelija on varpaistelija vaikka varpaat jäätyisivät.

Ersfjordin ranta oli Senjan pakollisten nähtävyyksien joukossa ja se tuli pääkohteista vastaan ensimmäisenä reitillämme valittuamme tien 861.
Kuvassa näkyvä ”Kultainen WC” oli valitettavasti suljettu. Tosin sen merkityksellisyys paljastui minulle vasta reissumme jälkeen.

Hämmästystä ja kummastusta saa aikaan se, että muutamia kilometrejä aiemmin olimme ohittaneet jäässä olevia järviä ja nyt saavuimme hiekkarannalle, joka suorastaan kutsui varpaistelemaan.

Minut hämmensi ennen kaikkea se, että noin pohjoisesta löytyy niin tiivistä, hienohiekkaista varpaistelurantaa.

 

Love. love, love.

Anteeksi tämä välipala, mutta minun oli pakko kaivaa esiin vanha Khaolak-postaukseni. Katsopa tästä alta aukeavassa artikkelissa olevia hiekkakuvia ja vertaa niitä yllä oleviin. Täysin identtistä taidetta:

Onko Khao Lakissa Thaimaan parhaat varpaistelurannat?

Tässä vielä videokooste Ersfjordin upealta rannalta:

Tässä vielä optiona Marjatan kuvaama video tuosta ikimuistoisesta varpaisteluhetkestä.

Tungenesetin kalliot kannattaa käydä katsastamassa

 

Tungenesetin kalliolta avautuu näkymä avomerelle ja Okshornan teräville huipuille. Torahampailta näyttävät vuoren huiput ovat kuin suoraan paholaisen kidasta. Näkymästä käytetään osuvasti nimitystä “Devil’s Teeth”.

(Lähde: Blogi Kaikki paketissa)

Olimme lukeneet blogeista ja oppaista, että Tungenesetin kalliot kannattaa käydä katsastamassa. Kun ne sattuvat olemaan tämän Norjan turistireitin (National Tourist Route) varrella, niin toki.

Tungenesetin kallioille johtaa massiivinen puusilta, joka mahdollistaa heikompikulkuisenkin matkaajan pääsyn ihmettelemään luonnon kauneutta.
Luonnon luomaa taidetta löytyi tuoltakin nähtävyyspaikalta.

Tungeneset veti myös apan hiljaiseksi. Elämä on!
Onnelliset karavaanarit mammu ja appa.

Tungeneset elävänä kuvana:

 

Bergsbotnin näköalapaikka kruunasi Senjan kierroksemme

 

On täydellisen selvää, että Bergsbotnin näköalapaikka oli Senjan kierroksemme huippunähtävyys. Siellä maisemien kauneutta ihmetellessämme taisi päästä useampikin ”vau”, sillä onhan sellaisten maisemien katselu yhtä juhlaa. Kartta Bergsbotnista löytyy tästä: Google Maps

Bergsbotnin näköalapaikalle on rakennettu arkkitehtonisesti kaunis 44 m pitkä silta, jonka toinen pää lienee vähintäänkin  200 metrin korkeudessa meren pinnasta. Vau!
Silta on rakennettu ulokkeeksi, joka tosin sopinee myös korkeanpaikan kammoisille tukevan tekonsa ansiosta. (Kuva parkkipaikalta sillalle.)

Tämä oli niitä hetkiä, jossa täytyi pyytää muilta turisteilta apua ikuistaaksemme tämän huikean hetken, joka ei unohdu. Valitettavasti kuva ei kerro kuin murto-osan siitä näkymästä, mikä avautuu, kun astuu näköalasillan päähän.

Sillan toisella puolella syöksyy vuoristopuro kohti Bergs-vuonoa.

Jotain tuosta Bergsbotnin näköalapaikasta kertoo se, että videokamerani lauloi keskimääräistä enemmän. Ja innostuihan kuvaajakin laulamaan:

Tämä Youtubesta bongaamani video antaa erinomaisen kuvan tuosta kauniista maisemasillasta:

 

Hamn i Senja yllätti turkoosilla värimaailmalla

 

Noin 20 km päässä Bergsbotnin näköalapaikalta sijaitseva Hamn i Senja yllätti turkoosilla värimaailmallaan.

Etenkin tämän merenlahden väritys hiveli silmiä.
Tämä kaunis poukama sijaitsee aivan sataman kyljessä.
Kauniit lomahuoneistot on tehty norjalaisista kalastajakylistä tutulla tyylillä. Iso valkoinen rakennus on hotelli.

Teimme kävelylenkin satamaan ja se oli ainoa kerta, kun meinasi tulla hiki pelkästä tasamaakävelystä. Sää suosi, mutta rajuilma lähestyi…

 

 

Tuoreen kalan metsästys on ”mission impossible” – ikimuistoinen tarina Torskenista

Voisiko uskoa, että tuoreen kalan metsästys Norjan satamakaupungeissa voi olla mahdoton tehtävä? Näin kuitenkin oli. Kävin kyselemässä Senjan sataman hotellista mahdollisuutta ostaa tuoretta kalaa. Omistaja kertoi ystävällisesti, että ei onnistu, mutta jos ajamme Torskenin kylään, sieltä pitäisi onnistua. ”Sano vaan terveisiä minulta, niin kalaa löytyy”.

Ajoimme Torskenin ja ajattelimme, että sieltä löytyy ainakin turskaa, ellei muuta. Maantie kiemurteli kylään vuonojen rantaa. Maisemat olisivat reissumme alkumatkassa tuntuneet varmaankin hienoilta, mutta nyt niihin oli jo turtunut. Halusimme siis vaan päästä paikasta A paikkaan B. Melko pian löysimmekin itsemme  Torskenin kylästä 13 km päässä Hamn i Senjasta.

Pysäköimme automme kylän ainoan kaupan eteen ja lähdimme etsimään sitä tuoretta kalaa. Päätin kysyä asiasta kaupan henkilökunnalta. Sieltä tuli sattumoisin ulos rouva, jonka valitsin neuvonantajaksemme. Hän vaihtoi muutaman sanan toisen naisen kanssa ja olin kauempaa erottavinani tuttua kieltä. En kiinnittänyt siihen huomioita, mutta kun aloimme keskustella englanniksi, rouvan ääntäminen rohkaisi minut kysymään, oletko suomalainen? Kävi ilmi, että kyllä.

Juttelimme sitten pitkään ja hän kertoi tulleensa Torskeniin vuosia sitten ja toimivansa myyjänä kyseisessä kaupassa. Nyt hänen tyttärensä oli käymässä ja he hoitivat kauppaa yhdessä. Kyselin asumisesta Senjan saarella enkä saanut oikein mairittelevaa vastausta. Säät ovat kuulemme keskimäärin huonoja, kesää ei oikeastaan juuri ole ja tämänkin kevään muutamat kauniit päivät (kuten juuri tuolloin) olivat aina silloin, kun hänellä oli työvuoro. Suodata tuosta sitten matkailumainos Senjalle …

Saimme rouvalta sen verran ohjeistusta, että tuoretta kalaa ei saa, mutta naapuritontilla on kalanjalostuslaitos, josta saa pakastekalaa. Myös pienehkössä kaupassa olisi jotain pakastekalaa. Kiitimme ja lähdimme hakemaan meille illallista. Se onnistuikin eli laitoksesta löytyi meille tuntematonta ruijanpallasta pakastettuina fileinä. Ostimme pari reilun puolen kilon filettä noin 12 euron kilohinnalla eli hinta oli kohdallaan.

Koska kalatehdas ei ollut varsinainen vähittäiskauppa, kuljimme tehtaan työntekijärouvan kanssa pakastehuoneeseen fileiden hakuun. Jo ensimmäisessä hallissa haju oli sitä luokkaa, että mammu päätti jäädä ulos. Huomasin kävellessämme, että viereisessä hallissa käsitellään kuivattua kalaa. Minulle ei käynyt selväksi oliko se sitä samaa ruijanpallasta, mutta niin oletin. Kolme työntekijää repi kuivatuista kaloista annospaloja ja pakkasi ne vakuumipakkauksiin. Oli kuulemma herkkua, jota syödään sellaisenaan mm. olut kyytipoikana. Antoivat minulle palan mukaan maisteltavaksi ja otin sen kiitollisena vastaan.

Menimme fileiden ja kuivatun kalan kanssa asuntoautollemme ja  päätin maistaa kuivakalaa. Sen maku oli jokseenkin olematon, mutta haju sellainen, että emme halunneet säilyttää sitä autossa. Revin hampaillani kalasta mitä revin ja loppu pienestä maistiaisesta jäi kyllä Turskenin roskikseen. Hyvä, että jäi, sillä haju oli puolestaan jäänyt käsiini ja osin myös asuntoautoon. Tämä vierailu kokemuksineen jäi kyllä taatusti muistojen aarteisiin, eikä kovin miellyttävänä. En ymmärrä noita norjalaisia… No, fileet pääsivät kuitenkin grilliimme ja miltä maistuivat, selviää tuosta alempaa.

 

Asuntoautoilua Senjan saarella maisemia katsellen ja illallispaikkaa etsien

 

Poikkesimme Torskenista lähdettyämme muutaman kilometrin päähän maisemapaikalle, jota isäntä hotellissa Hamn i Senjalla oli suositellut. Edellisten päivien näkymät olivat olleet sitä luokkaa, että tämä (kuva yllä) ei enää aikaansaanut vau-efektiä. Lähdimme nopeasti jatkamaan matkaa, sillä edessä oli muutaman tunnin ajo. Halusimme olla aamulla mahdollisimman lähellä Lofootteja, jotta voimme nauttia sen nähtävyyksistä. Huominen olisi nimittäin säätiedotuksen mukaan viimeinen aurinkoinen päivä kuluvalla viikolla. Ei näyttänyt kovin valoisalta karavaanarien tulevaisuus.

Jatkoimme matkaa Senjan saarella päätietä n:o 86 kauniita paikkoja ja lopulta illallis-/yöpymispaikkaa etsien. Senjalta Lofooteille olisi matkaa vielä vajaat 200 km.

Ihminen on ihmeellinen. Matkasimme Senjan saaren päätietä pitkin kohti mannerta. Kuten yllä oleva kuva todistaa, kaunista oli. Johtuen kovasta ajourakastamme kyseisenä iltana ja ehkä tuosta äsken mainitusta turtumisefektistä, kamera ei enää laulanut entiseen malliin. Kaunis Senjan saari jäi noilta osin lähinnä muistojen aarteisiin.

Alla olevassa kuvassa olemme jo saapuneet mantereelle ja etsinnässä on illallistamispaikka. Norjalle niin tyypillisen vuoristosta vauhdilla alas syöksyvät joet koskineen tulivat taas tutuiksi.

Pysähdyimme joen varressa olevalle levähdysalueelle ja perustimme liikkuvan illallisravintolamme sillä kertaa siihen.

Muutaman tunnin ajon jälkeen oli nautinto kaivaa auton säilytystiloista esiin retkituolit & -pöytä ja korkata mukaan saamamme hiiligrilli. Elämä oli lenheettiä.

Grillissä valmistui illallisemme. Toinen ostamistamme ruijanpallaksistamme oli ehtinyt sulaa sopivasti, joten se oli kohta valmis koemaistettavaksi kera maissin ja leipien.

Pakko tunnustaa, että tuo vaalea kala maistui mainiolle. Grillimestarikin onnistui tehtävässään ihan mukavasti. Asuntoautossa on niin upeat puitteet ruokailulle, että istuimme mieluummin sisällä syömässä.

Veikkaan, että ulkoruokailua olisi tullut harrastaneeksi lämpimämmällä säällä. Esim. auton sivuun aukeva markiisi jäi tällä kertaa kokonaan käyttämättä viileiden säiden vuoksi. Helteellä se olisi varmasti jatkuvasti käytössä.

Olimme kohta valmiit jatkamaan matkaa vielä parin tunnin ajan. Uudet seikkailut odottivat Lofooteilla.

Seuraavana tulemme julkaisemaan tästä upeasta asuntoautomatkastamme vielä muutaman postauksen, joiden teemat ovat mahdollisesti nämä:

  1. Lofootit – automatkailijoiden suosikkikohde Norjassa
  2. Matka Ruotsin halki Kiirunan kautta Haaparantaan yllätti kauneudellaan
  3. Muutama namupala Suomen länsirannikon reitiltä kannattaa ottaa huomioon reittiä suunniteltaessa
  4. Mustion kartano, Friitalan ruukkialue ja Hanko ovat näkemisen arvoisia kohteita

Seuraa postauksiamme myös Facebookista ja Instagramista, jotta huomaat, kun jotain tapahtuu…

 

Lisää Senjan saaresta ja sen vaellus- ym. kohteista kannattaa lukea mm. näistä blogeista:

Senja on ihastuttavan kaunis saari, mitä siellä kannattaa kokea? – elinanmatkalaukussa

Senjan Hesten: Seglan kaunis ja ruuhkainen naapuri – In the Woods, Dear (inthewoodsdear.fi)

Senjan Grytetippen ja Keipen: vaellus Norjan huikeisiin maisemiin – In the Woods, Dear (inthewoodsdear.fi)

Senjan Barden – paras paikka nähdä Segla auringonlaskun aikaan – In the Woods, Dear (inthewoodsdear.fi)

Senja – Kauniita vuonoja ja jylhiä vuorimaisemia – Kookospalmun Alla

Senjan vaelluksia – Kaikki maanosat (rantapallo.fi)

Norjan kaunis Senja – Kaikki maanosat (rantapallo.fi)

ja täältä lisää:

Senja postaukset – Blogit.fi

 

 

VINKKEJÄ ASUNTOAUTOILUUN:

Tässä vielä pari vinkkiä asuntoautoilusta Norjassa (tai muualla)  haaveileville:

Vinkit matkailuautolomalle – unelmaloma odottaa!

Vinkkejä matkailuautoloman suunnitteluun Norjassa | Touring-autot (touringcars.eu)

 

Comments

  1. Senja tosiaan on kaunis. Meillä harmillisesti ei pari vuotta sitten oikein säät kuitenkaan suosineet. Hyvä syy lähteä käymään uudestaan! 🙂 ja kyllä nuo maisemat näyttävät näitä kuvia katsellessa upealta!

    1. Lienee Senjalla enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että säät ovat huonot. Nyt siellä näkyy olevan tulossa 30 astetta, joten pitäisiköhän lähteä? 😉

  2. Hienoahan tuolla on, ja turkoosiin vesien ystävänä ihastelin varsinkin noita kuvia turkoosista satama-alueesta. 😍 Pohjoisessa matkailussa on kyllä just tuo mistä senjalainen rouvakin sanoi, että säät eivät välttämättä ole usein suotuisat.

    1. Niinpä Kati! Tuonne voisi mennä mieluusti uudelleenkin, mutta jos säät ovat enemmän kuin arpapeliä, panee miettimään. Tällä hetkellä siellä lienee hellettä, joten olisipa hienoa olla varpaistelemassa tuolla ihanalla rannalla!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *