Gran Canarian parhaat varpaistelukohteet sijaitsevat Playa del Inglesin tuntumassa
Tämä matkakertomuksemme esittelee varpaistelumahdollisuuksia Gran Canarian rannoilla lähellä Playa del Inglesin kuuluisilla rannoilla ja siitä pohjoiseen Bahia Feliziin saakka. Käveleminen paljain varpain hienohiekkaisella rannalla on suosikkiharrastuksemme, josta pääsimme nauttimaan kaikilla kolmella saarella. Tämän viimeisen reissuviikkomme keskimääräiseksi askelmääräksi tuli yli 18 000 päivässä.
Arvostelemme tässä myös pari San Agustinin suosikkiravintolaa.
(Tämä on päivitetty versio vuonna 2019 julkaistusta alkeperäisestä matkakertomuksesta.)
Kolme ja puoliviikkoisen Kanarian saarten hyppelymme viimeinen kohde oli Gran Canarialla sijaitseva San Agustin. Siitä on reilun 3 km kävely Playa del Inglesiin, josta vielä vajaat 6 km varpaistelua Maspalomakseen ja vähän yli 3 km toiseen suuntaan Bahia Feliziin, 1980-90-luvun napakymppikohteeseen.
https://appamatkustaa.fi/kanarian-saarihyppelu-2017-osa-6-gran-canaria-melia-tamarindos-yllatti-kokeneet-matkaajat-jekuillaan/
Tuo yltä aukeava matkakertomus esittelee upean hotellimme Melia Tamarindoksen, joka oli viimeinen majapaikkamme tällä reissulla. Kannattaa lukea tuo kertomus, jos haluaa löytää hyvän hotellin. Toteutimme tässä jutussa esittelemämme varpaisteluretket tuosta hotellista.
San Agustinissa sijaitseva Melia Tamarindos näkyy kuvassa oikeassa yläreunassa.
Tutustuminen Gran Canarian parhaisiin varpaistelukohteisiin käynnistyi Playa de San Agustinista
Heti hotellialueen ulkopuolella on noin 700 m pitkä Playa de San Agustin, joka tuli meille tutuksi viikon aikana. Hyvät pesupaikat ovat miellyttävä palvelumuoto ennen astumista hotellialueen sisäpuolelle.
Kuvasta voi päätellä, että vuorovesi-ilmiö nostaa veden ajoittain melkein suihkujen viereen.
Hotellialueen aidan takana on kävelybulevardi, jonka jälkeen ranta alkaa.
Tämä hengenpelastustorni-ensiapuasema kaipaa hieman maalausta. Ihmetystä herätti, että siellä oli päiväsaikaan yleensä 4 rantavahtia. No, työllistäähän se väkeä ja se on on hyvä juttu. Millaistahan olisi olla rantavahti?
En tiedä paljon parempaa tunnetta, kuin ideaalilämpöisen veden ja jalkojen kohtaaminen. Siinä vaan on se jokin!
Tämä kuva taitaa olla 1. illalta, kun emme vielä älynneet jättää sandaaleja lepotuoliemme viereen hotellialueelle.
Siitä se taas alkoi 100 000 askeleen metsästys, joka ylittyi reilusti tuolla viikolla.
Aamuisin aurinko nousi noin 7.30 ja olimme aamuisin ottamassa sitä vastaan.
Otimme tavaksi lähteä aamukävelylle auringon nousun aikoihin. Aamiainen maistui sen jälkeen…
Aaltojen äänen muistaa…
Kohtasimme joka aamu samat ihmiset kävelemässä edestakaisin päästä päähän tuota vajaan 700 m rantaa. Joskus vesi oli niin korkealla, että tyydyimme vähän lyhyempään reittiin, sillä kivikoita ei aina viitsinyt kierrellä. Aamukävelyn pituus oli aina vähintään 4000 askelta.
Playa del San Agustin päättyy tähän rantakallioon, jonka takana häämöttävät Playa del Ingles ja Maspalomaksen dyynit.
Kansainvaellus Maspalomakseen
Kävimme muutaman kerran kävelemässä rantabulevardia pitkin jopa Playa del Inglesissä saakka, mutta kerran päätimme kävellä Maspalomakseen saakka. Olemme sen verran usein vaeltaneet dyynien rannalla, että oli varminta lähteä liikkeelle silloin, kun oli myötätuuli.
Kartasta selviää mistä mihin kävelimme. Varpaistelimme dyynien vierestä rannalla, joka on varsinainen kansainvaellusreitti.
Kolme kilometriä pitkän rantabulevardin rannalla on pääsääntöisesti loma-asuntoja ja hotelleja. Yksi kauppakeskuskin sopii matkan varrelle.
Tässä ollaan jo Playa del Inglesissä ja varpaisteluranta odottaa.
Inglesin puoleinen pää on täynnä hotelleja ja ravintoloita. Täällä 0limme ensimmäisen kerran 1980-luvulla
Siitä se sitten alkoi, vajaan 6 kilometrin vaellus. Ihmismuurahaisten lakkaamaton virta kulki molempiin suuntiin koko matkan.
Maspalomaksen rannat ovat kuuluisia siitä, että NA-turistit ovat löytäneet sen jo kymmeniä vuosia sitten eikä tilanne ole muuttunut miksikään, päinvastoin. Heidän reviirinsä on laajentunut ja ainakin miehillä on oma erityisalue.
Playa del Ingles on jo jäänyt dyynien taakse.
Maspalomaksen 68-metrinen majakka El Faro de Maspalomas häämöttää. Urakka alkaa olla ohi.
Majakan edessä on aina joku hiekkataiteilija työssä keräämässä lantteja ihmismuurahaisilta. Tälläkin kaverilla oli pelit ja vehkeet, jotta hän sai hiekan pysymään haluamassaan muodossa. Homer Simpson oli istahtanut lepäämään penkille.
El Faro de Maspalomas
Majakan länsipuolella alkaa 2000-luvulla rakennettu Melonerasin hotellialue. Päätimme, että emme kävele takaisin hotelliin, sillä askelia oli jo tullut päivän kiintiö lähes täyteen Hyppäsimme taksiin ja ajelutimme itsemme yli 10 km matkan hotellille. Hintaa matkalle tuli noin 8 euroa.
Päiväkävely Bahia Felizaan
Kerran päätimme käydä katsomassa miltä näyttää 1980-luvun napakymppimatkakohde Bahia Feliz.
Tässäkin kartassa näkyy suorin kävelyreitti, mutta me käppäilimme aina, kun mahdollista, rantaa pitkin. Se onnistuikin paria pientä koukkausta lukuun ottamatta.
Tässä ensimmäinen vastaan tullut ranta Playa del Aguila, jonka jälkeen piti nousta kylään ja palata takaisin rantaan reilun puolen kilometrin koukkauksen jälkeen.
Näillä rannoilla ei ollut tungosta.
Taustalla Playa del Aquilan takana näkyvät jyrkät portaat, jotka johtivat tälle ensimmäiselle rannalle San Agustinin jälkeen.
Taustalla näkyy Napakymppimatkakohde Bahia Feliz, joka on parhaat vuotensa nähnyt.
Ohitimme valtavan kokoisen Hotel Orquidean, nousimme Paseo Pablo Picassolle, etsimme taksin ja kuljetutimme itsemme 4 eurolla Melia Tamarindokseen.
Pari ravintolakokemusta San Agustinista – huono ja hyvä
Olemme yleensä käyttäneet Tripadvisoria apuna ravintoloiden etsimisessä. Havaitsimme, että noin 600 m päässä hotellistamme on alueen ”paras” (1/53) ravintola asiakkaiden mielestä. Suhtaudumme aina varauksella noihin tilastoihin, mutta päätimme kuitenkin kokeilla, onko Restaurante 928 Aroma Atlantico maineensa veroinen.
Keittiöpuoli miellyttävällä ilmeellään nosti odotuksia. Varsinainen ravintolasali on katoksen alla ulkona eikä ole kovin suuri. Miellyttävän puutarhamaisen miljöön olivat sinne luoneet. Kaikki vaikutti edelleen hyvältä. Olimme käyneet varaamassa pöydän, mikä olikin hyvä ratkaisu. Pieni ravintola täyttyi nopeasti. Valitsin uudistuneelta listalta Nemo-annoksen, missä on erilaisia meren eläviä (kampasimpukkaa, simpukoita, katkarapuja yms.) noin 16 euron hintaan. Hauskan nimiset annokset ruokalistalla nostivat edelleen odotuksia.
Kun annos pitkähkön odotuksen jälkeen saapui, se oli ihmetys melkoinen. Odotin pääruokana aivan jotain muuta kuin miniannosta, jossa mereneläviä oli minimaalinen määrä ja kaikki maustettu samalla ei-niin-maistuvalla kastikkeella. Vieressä pari palaa öljy-valkosipuli-yrtti-patonkia ja siinä koko komeus. Voi pyhä yksinkertaisuus. Marjatta otti jonkin kala-annoksen, jossa oli kolme friteerattua kalan palaa ja ”kotitekoisia” chipsejä. Ei yhtään kummempi. Me onneksi saimme ruokamme kohtuullisessa ajassa, mutta samaan aikaan tullut pariskunta viereisessä pöydässä ei ollut saanut siihen mennessä edes alkuruokaa ja meinasivat noin tunnin odottelun jälkeen jo lähteä pois. Kun sinällään ystävällinen tarjoilijatäti unohteli mitä olimme tilanneet juomiksi ym., jäivät tipit saamatta tällä kertaa. No, euron jätin, sillä miestarjoilija antoi vaihtorahan väärin takaisin enkä suomalaisena viitsinyt huomauttaa pienestä virheestä. Se vaan kertoi jotain. Suhtautukaa varauksella tuohon paikkaan. Itse en menisi toista kertaa.
Pizzissima – odotuksia parempi
Toinen ravintola, jonka löysimme Tripadvisorista oli italialaisravintola Pizzissima. Se on noin kilometrin päässä San Agustinin ostoskeskuksessa 1. kerroksessa parkkipaikan vieressä meren puolella ja keikkuu neljännellä sijalla San Agustinin listoilla.
Olen meren elävien ystävä ja tilasin kotitekoisen, mustekalan musteella värjätyn pastan. Annos maksoi vähän toista kymppiä ja oli aivan toisesta maailmasta maultaan ja näöltään Nemoon verrattuna. Hinta-laatu oli kohdallaan!
Marjatta tilasi yhden suosikkipizzoistamme Quatro Formaggin noin 9 eurolla. Tuo neljän juusto pizza oli ylivoimaisen maukas. Ehkä odotuksemme eivät olleet kovin korkealla edellisen illan kokemuksen perusteella? Kyytipojaksi tilasimme oluet ja selvisimme siitä erittäin hyvästä ruokailukokemuksesta noin 26 eurolla. Pizza tuli yllättäen ennen pastaa, joten siinä nyt kävi niin, että söimme yhteistoiminnallisesti pizzasta puolet ennen kuin pasta tuli ja kuvaushetki tuli vähän myöhässä. No, olihan se hieno juttu auttaa Marjattaa syömään tulikuumaa, maistuvaa pizzaa 🙂
Erittäin suositeltava paikka on tuo Pizzissima!
Tämä matkakertomus on pakko lopettaa pariin kauniiseen aamukävelykuvaan. Voi että osaa olla upeaa tuollainen lomailu.
Huikean hieno saarihyppely Teneriffa – Lanzarote – Gran Canaria
Tämä reilun kolmen viikon lomalle oli kokemus vailla vertaansa. Kivijalkana olivat 3 todella hyvää Melia-ketjun hotellia, joiden varaan rakensin reissumme. Viimeisen päälle upean saarihyppelymme muut matkakertomukset löytyvät näistä linkeistä:
https://appamatkustaa.fi/kanarian-saarihyppely-2017-osa-3-tutustumista-lanzaroten-etelarantoihin-2/
Kanarian saarihyppely 2017 Lanzarote – Melia Salinas on hotelli aikuiseen makuun
Lanzarote – Huikea päivä mestari Cesar Manriquen kädenjäljillä
http://appamatkustaa.fi/kanarian-saarihyppelu-2017-osa-6-gran-canaria-melia-tamarindos-yllatti-kokeneet-matkaajat-jekuillaan/
Todella hienoja nuo rannalla otetut auringonnousukuvat. Ja muutenkin valon määrä on monessa niissä lähellä täydellistä!
Itse en ruoan suhteen ole kovin kriittinen ja useimmiten sitä tulee poistuttua ravintolasta tyytyväisenä. Mutta voi veljet, nyt on kyllä ravintolaa-annosten välillä suuri kontrasti! En minäkään olisi kovin hilpeällä tuulella ollut tuon Nemo-annoksen jälkeen…
Kyllä Mikko noin on, että auringonlaskut ovat usein se ”juttu”. Se on kuitenkin vähän tuurissaan. Esim. tällä nykyisellä matkallamme se on aina laskenut pilviverhon taakse vaikka koko päivän on ollut lähes pilvetöntä. Sään haltijaa kenkkuilee meille.
Ruokailu on meille sen verran ”pyhä” asia, että olemme ehkä turhankin kriittisiä. Keskimäärin teemme matkoillakin paljon itse ruokaa, sillä hinta-laatusuhde ravintoloissa ei kovin usein kohtaa. Nyt olemme syöneet lähes poikkeuksetta ravintoloissa. Kerran astelimme kauppaan, ostimme tuoretta kalaa ja paistoimme sen voissa kämpillä. Jestas, kun pesi ravintolaruoat 6-0.