Laulu-Miehet Japanin Sapporossa - tarinaa konserttien ulkopuolelta

Kuoromatkat ovat muutakin kuin äänenavausta, harjoittelua ja konsertteja. Etenkin meille harrastajalaulajille on elämys päästä näkemään muutakin kuin harjoitus- ja konserttisaleja. Tällaiset matkat ovat myös erinomainen tapa tutustua kuoroveljiin ja lisätä sitä kautta porukan yhteisöllisyyttä. Avaan tässä toisessa matkakertomuksessa hieman tuollaisen upean matkan informaalia puolta. Millaisena näyttäytyi olympiakaupunki Sapporo?

Teimme toukokuussa 2025 Laulu-Miesten kanssa ikimuistoisen matkan Japanin Sapporoon. Tuo reissu oli siirtynyt muutamalla vuodella koronasta ym. syistä johtuen, mutta sen toteutuminen maistui sitäkin mukavammalta. Ja olihan matkaan valmistauduttu huolellisesti useita vuosia hiomalla konserttiohjelmistoa sekä keräämällä konserteilla rahaa matkakustannuksiin. Harrastajalaulaja joutuu maksamaan harrastuksestaan ja sen vuoksi jokainen joutui tyhjentämään rahapussia melkoisella setelitukolla. Oli tuo kaikki silti kaiken vaivan ja uhrauksien veroista.

Kirjoitin 1. matkakertomuksessani vähän kuoromatkamme taustoista lähinnä omalta kannaltani. Tuo subjektiivinen näkemys hienosta reissusta on luettavissa täältä:

Laulu-Miehet veivät Kullervon Japanin Sapporoon

Matkustin Japaniin jo viikkoa ennen pääkuoroa laulajaveljeni Kristian Keinäsen kanssa. Kävimme tutustumassa eteläiseen Japaniin kohteina mm. Expo 2025 maailmannäyttely, Kiota, Nara, Osaka ja Tokio. Näistä teen erilliset matkakertomukset myöhemmin. Sen verran voin paljastaa, että ilman tuota viikkoa en olisi nähnyt sitä oikeaa Japania. Perästä näkyy!

Olimme alunperin suunnitelleet matkaavamme Tokiosta luotijunalla, mutta kun saimme kokea sen riemun jo Osakasta Tokioon, lensimme halpalentoyhtiöllä Tokiosta. Niistäkin mielenkiintoisisista kokemuksista kirjoittelen myöhemmin.

Yövyimme Sapporon keskustassa sijaitsevassa **Premium Hotel Nakajima Parki**ssa, josta aukeaa kivat näkymät viereiseen puistoon. Konserttitalo **Kitara** sijaitsee tuon puiston toisella reunalla. Pidimme pääkonserttimme sen upeassa salissa, jonka akustiikasta on vastannut Nagata Coustic projektipäällikkönä **Yasuhita Toyota** eli sama mies, joka suunnitteli **Helsingin Musiikkitalon** akustiset ratkaisut.

Kauniissa puistossa oli päivien aikana sattumoisin menossa mm. tällainen kuvaussessio.

Hotellin aulassa oli iltapäivisin kiva Happy Hour eli maksuton juomatarjoilu, viiniä ja mehua yms.

Avarissa huoneissamme oli lepopaikkatarjoilu, jota osasimme hyödyntää Kristianin kanssa.

Huoneissa oli sopivasti muutakin tilaa kuin pelkät sänkypaikat.

Huomaan, etten ole ottanut muuta kuin tämän kuvan aamiaispaikastamme. Tämä kannattaa laittaa tänne syystä, että kuvasta löytyvät kuoromme henkilääkäri **Petri Ruutu,** Japani-Suomi-koordinaattorimme **Chifuru Matsubara** ja armoitettu levymiehemme **Matti Koljonen-Seesvaara**.

Tämä mielenkiintoisen näköinen ravintolarumilus saatteli meidät kaupungille hotellin nurkalla.

Laulu-Miehet Japanin Sapporossa – tarinaa konserttien ulkopuolelta

Kuoromatkan ydin on luonnollisesti laulamisessa. Meidänkin 55-miehinen matkakuoro suhtautui ammattimaisesti siihen, että pidämme kaksi huippuhyvää konserttia. Kun ”työt” oli tehty, oli aika nauttia vapaudesta ja tutustua Sapporoon, joka on Hokkaidon saaren ”pääkaupunki” Japanin pohjoisosassa. Matkanjohtamme Eero Katajavuori oli valmistellut matkaamme vuosien ajan hoitamalla yhteyksiä Japaniin, miettiessään informaalia ohjelmaamme ja varmistaessaan, että kaikki toimii kuin mieskuorolaulu parhaimmillaan. Kiitos Eero valtaisasta panoksestasi meidän kaikkien eteen. Teitte tiimisi kanssa erinomaista työtä.

Minulla ja matkanjohtaja-Eerolla sattui olemaan sopivasti syntymäpäivä silloin, kun kävimme tutustumassa Hokkaidon yliopistoon. Olemme siis syntyneet samana päivänä, mutta 10 v välein.

Tutustuminen Hokkaidon 150-vuotiaaseen yliopistoon

Tutustuminen Hokkaidon 150-vuotiaaseen yliopistoon oli luonnollinen kohdevalinta siitäkin syystä, että Laulu-Miehet täytti 110 vuotta vuonna 2014. Se olisi ollut hyvä aika lähteä matkalle, mutta nyt meni näin. Toinen hyvä syy oli, että yliopisto on mielenkiintoinen kohde ja että täydentävä kuoro oli Hokkaidon upeaääninen opiskelijakuoro ja orkesterina yliopisto taidokas sinfoniaorkesteri.

Laulu-Miesten puheenjohtaja **Veli-Pekka Talvela** ja vpj. **Eero Katajavuori** ojensivat tuliaislahjoina kuoromme levyt isäntien edustajille.

Kullervo-konserttimme johtaja kapellimestari **Yuri Netta** sekä yliopistossa apulaisprofessorina toimiva suomalainen **Juha Saunavaara** kertoivat vierailun ohjelmasta.

Yuri on myös Japanin Sibelius-seuran puheenjohtaja, todellinen Sibelius- ja Suomi-fani. Hän on ollut aikoinaan useiden vuosien aikana myös Lahdessa **Sinfonia Lahden** kapellimestarin **Osmo Vänskän** ym. opissa. Opit ovat menneet perille, sillä Yori on erinomainen, todella tarkka kapellimestari, jonka johdolla oli nautinto laulaa.

**Isotalon Antti** ja Katajavuoreen Eero seurassaan toinen mukana ollut lahtelainen, **Eero Anttila** (keskellä). Hänen ansioksi luen sen, että olen mukana tässä huippukuorossa. Eero minut houkutteli pääsykokeeseen.

”Virallinen” synttärikuvani 🙂 Japanissa riitti syksyn värejä.

Mee museoon!

Juha & co kierrättivät meitä kauniilla kampusalueella, mutta mielenkiintoisin kohde oli kuitenkin alueella sijaitseva museo.

Tämä huone oli nostalginen paluu 1970-luvulle, jolloin kompuutterit ym. alkoivat ilmaantua toimistoihin ja koteihin. Tuosta vasemmalla olevasta kirjoituskoneesta tulee mieleen mukava muisto. Entisessä työpaikassani Oulun Normaalikoulun ala-asteella pidettiin joskus vuosituhannen alussa näyttely, jossa oli näytillä noita vastaavia kapistuksia. Kun opettaja näytti miten kirjoituskone toimii, oppilas huusi muille: ”Tulkaa katsomaan! Täällä on tietokone, joka kirjoittaa ja tulostaa samaan aikaan!”

En kuullut mikä oli museon tausta, mutta jotain voisi päätellä siitä, että siellä oli niin paljon eläimellistä esillä.

Liekö tämä vastaus uteluuni? Taisi ollakin luonnontieteellinen museo. Pitänee kysyä kuorokavereilta…

Kysyin ”kaverilta”, mitä asuja nämä ovat? Se vastasi näin: ”Kuvassa näkyy kaksi perinteistä ja koristeellista kansanpukua, jotka todennäköisesti ovat Keski-Aasiasta, esimerkiksi Uzbekistanista, Tadžikistanista tai muualta Silkkitien alueelta.”. En ota vastuuta tekoälyn päätelmästä. Onneksi se on kehittynyt edellisestä Laulu-Miesten ulkomaanmatkastamme pari vuotta aiemmin. Se oli silloin kovin alkutaipaleella ja päätin kokeilla kotiinlähtöä odotellessa, miten se toimii. Pyysin sen kertomaan jotain kuoronjohtajastamme **Matti Hyökistä.** Tekoäly vastasi mm. niin, että ”Matti Hyökin vanhemmat ovat Jari Sillanpää ja Anna Hanski”. Ehkä se on kehittynyt jonkin verran noista ajoista?

Kaupunkikiertoajelu kalatorilla, temppelissä ja Sapporon olympiahyppyrimäessä

Kaupunkikiertoajelu oli ohjelmassa pääkonserttiamme seuraavana päivänä. Matkanjohtajamme oli päättänyt, että vierailemme mm. kalatorilla, temppelissä ja Sapporon olympiahyppyrimäessä.

Äkikseltään voisi ajatella, että kuningasravut maksavat Sapporon kalatorilla maltaita. Niin maksavatkin, mutta ei nyt ihan hirveästi. Tuo 19 800 jeniä on noin 110 €.

Pakkohan sisään mennessä on noudattaa paikallisia tapoja.

Temppelissä on juuri alkamassa tilaisuus, joten ihan kaikkein pyhimpään emme päässeet käymään.

Ja nämä papereihin kirjoitettuja rukouksia.

Sapporon olympialaiset järjestettiin vuonna 1972 ja lahtelaiselle laulajalle oli erityisen mukavaa päästä katsomaan paikallista ”Salpausselän” mäkeä. Suomi saavutti noissa kisoissa 4 hopeaa ja 1 pronssin. Jos haluatte tietää, ketkä ja missä lajeissa, kannattaa kysyä tekoälyltä tai Googlelta 🙂

Mäen päältä aukeavat todella upeat näkymät.

Mäkihyppytornin ylätasanteella olivat Japanin tämänhetken parhaiden mäkihyppääjien kuvat luonnollisessa koossa. Tässä Ryōyū Kobayashi.

Vierailu paikallisen olutpanimon tiloihin

Mikäpä voisi enemmän kiinnostaa kunnon laulumiehiä kuin vierailu paikallisen olutpanimon tiloihin? Pääsimme syömään ja juomaan paikallisia herkkuja. Kannatti käydä!

Tässä ensisijaisesti laulajaveljilleni muisteloksi upeasta reissustamme muutama tilannekuva päivälliseltä:

PS. Jos sinulla on kuva pöytäseurueesta, joka ei ole noiden joukossa, laita minulle niin lisään tuonne. Mainitsen kyllä kuvaajan 🙂

Istuin matka- ja huonetoverini **Kristian Keinäsen** kanssa samassa pöydässä kuin arvostettu vanhempi lauajaveljemme **Petteri Walden**. Ruoan jouduimme valmistamaan itse eli se siitä japanilaisesta palvelusta! Onneksi juomatarjoilu toimi kiitettävästi 🙂

Taas lahjat vaihtoivat omistajaa, kun kapellimestari Yuri Netta ja kuoronjohtajamme **Matti Hyökki** kohtasivat.

Jos olen ihan rehti niin kävimme me parina iltana myös paikallisissa kuppiloissa, syömässä. Tässä muutama kuva illallisilta. Älkää kysykö milloin ja missä kävimme? Kuka niitä muistaa?

Silmät auki kaikelle uudelle! Se on hyvä elämänasenne.

Golf- & laulajaveljeni **Matti Kauppila** ja **Jukka Nerg** olivat yhtä terävinä kuin puttigriinillä.

Sen voin paljastaa, että laulu raikui näissä illoissa. Kuuntelemme niitä videoita ainoastaan suljetussa piirissä 🙂

Siellä kaikilla oli niin mukavaa! Vai mitä Riku?

Omatoimimatkailua Sapporossa

Viikkoon Sapporossa mahtui myös vapaata aikaa. Se oli helppo käyttää mm. tutustumalla kaupunkiin, jonka keskustassa asustelimme.

Tämä varmaankin kilometrin mittainen kauppakäytävä tuli tutuksi reissumme aikana.

Kangaskaupat eivät kuulu tutustumiskohteisiini, mutta nyt oli hyvä syy poiketa. Halusin löytää vaimolleni japanilaisen kimonon ja löysin.

Itselleni ostin matkamuistoksi aidon japanilaisen kokkiveitsen, en kuitenkaan noin isoa. Japani on tunnettu hyvistä veitsistään ja niitä taisi lähteä useammankin laulumiehen mukaan Suomeen. Voin todeta, että terävä on!

Pakkohan sitä oli käväistä tutustumassa myös paikalliseen torielämään.

Huikoopalaa ja muki paikallista lageria maistui minullekin. Laulu-Miesten matkatakki oli hyvä hankinta ja sillä on ollut kovaa käyttöä myös reissun jälkeen.

Bongasimme kadun varresta musiikkiliikkeen, joka teki vaikutuksen valtaisalla kitaravalikoimallaan. Tässä niistä osa.

Sushi on japanilainen suosikkiherkku, mutta tässä tapauksessa mainos ei tarkoita, että sitä ei olisi saatavilla tai että sitä olisi pakko kat(s)oa. Kieli on mielenkiintoista.

Emme käyneet testaamassa miltä ruoka maistui tuossa ravintolassa. Tietäisivätpä mitä tuo tarkoittaa meidän maassa 🙂

Tällaiset kasviakvaariot ovat kyllä vallan viehättävän näköisiä.

Vielä viimeisenä päivänä piti lähteä liikenteeseen. Suuntasimme katsomaan miltä Sapporon kaupunki näyttää pilvenpiirtäjävinkkelistä.

Nousimme **Stephan Saleniuksen**, **Antti Kinnusen** ja **Teo Merraksen** kanssa **JR Tower Hotel Nikon** pilvenpiirtäjään maisemia ihailemaan ja vohvelia nauttimaan.

Näitä näkymiä kannatti käydä ihailemassa.

Täällä käydessäni jäin miettimään, että Torni-hotellissa Helsingissä aukeaa vastaava näkymä WC:stä kaupungin ylle. Ei Askompaa!

Tässä vielä yhteenveto kaupunkikierroksistamme:

Kotiinlähdön aika

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja meille koitti lopulta kotiinlähdön aika.

Huippukvartettimme ”Leporello” on hitsautunut yhteen kymmenien vuosien aikana eikä heitä erottanut Japanissakaan edes polliisi. Tässä lähtötunnelmissa solistimme Mikko Tiira, Kari Haapamäki, Mika Mäkinen ja Mikko Mustakallio.

”Mitähän tässä onkaan taas saatu aikaan? Kelpaa näitä reissuja muistella kiikkustuolissa sitten…”. Mariannelle ja Matille nämä kiertueet ovat käyneet tutuiksi vuosien varrella ja muisteltavaa riittää.

Matit Koljonen-Seesvaara ja **Kauppila**, Asko ”appa” sekä solistimme/varajohtajamme **Aarni Hyökki** ovat jo henkisesti siirtymässä paluumatkalle kotiin. Upea oli reissu! Muisteltavaa jäi meille kaikille ja paljon.

Kuka sanoi, että Sapporo on iso kaupunki? Mitä voisi päätellä siitä, että kun menimme Kristianin kanssa junalla omille teillemme, kohtasimme heti lentokentällä tuttuja?

Poijaat olivat saapuneet bussilla lentokentälle ja olivat lähtöselvitystiskillä, kun marssimme siitä ohi. TIemme erosivat tässä vaiheessa ja seuraava kohtaaminen oli koko kuoron puitteissa elokuun puolivälissä, kun aloitimme uuden laulukauden, jonka päätavoitteena oli tehdä pari levyä.

Eiköhän käynyt niin, että kohtasimme Kristianin kanssa myös Chifuru Matsubaran lentokentällä. Tottakai!

Ja näin oli käynyt, että Chifurun ystävä viulistikaunotar **Mayuko Ban** oli sattumoisin samaisessa kahvilassa. Kyllä Sapporo on pieni paikka!

Enpä ollut tiennyt, että Chifuru on tehnyt tällaisen kirjan Jean Sibeliuksesta. Tässä on todellinen Sibelius-fani!

Ehdimme vielä katsastaa menneiden vuosikymmenien lentomuotia.

Matkamme kohti Suomea alkoi. Lensimme Tokioon, yövyimme lentokenttähotellissa, kävimme siellä vielä kylpylässä ennen aamua, jolloin alkoi paluumatkamme. Pojat lensivät suoraan Finnairin koneelle Tokiosta, mutta me pomppuilimme. Mielenkiintoista, että matka-ajassa ei ollut suurta eroa, sillä kiinalainen yhtiö lensi suoraa reittiä.

SUURET KIITOKSET kuoroveljille upeasta kokemuksesta! Saas nähdä mihin suuntaamme seuraavaksi laulelemaan? No, ainakin lähitulevaisuudessa jodlaillaan vaan kotimaassa.

Jatkoa seuraa…

Kirjoittelin tuolla alussa, että tulen tekemään matkamme ensimmäisestä viikosta erilliset matkakertomukset. Kannattaa pysyä kanavalla, sillä tutustumiset noihin Japanin merkittävimpiin kohteisiin olivat Elämys isolla E:llä. Meillä oli mahdollisuus nähdä sitä oikeaa, aitoa Japania kylpylöineen, majataloineen, temppeleineen…, mitä niitä onkaan.

Seuraava kertomus ilmestynee noin viikon kuluttua ja Kristian tekee myös Vieraskynä-kirjoituksen japanilaisuuden näkövinkkelistä. Hänellä on kokemusta ja tietämystä Japanista aivan toisessa mittakaavassa kuin minulla, jolle tämä reissu oli lajissaan ensimmäinen tuohon nousevan auringon maahan.