Tutustumiskohteina Kotkan puistot ja viikinkisaari Rakinkotka

Tämänkertaisina tutustumiskohteina olivat Kotkan puistot ja viikinkisaari Rakinkotka. Aloitimme päivän Langinkoskelta, jossa herkuttelimme possolla ja tutustuimme ympäristöön keisarillisissa merkeissä. Sitten ihastelimme saaristoa Tuula-vesibussin kyydissä, vierailimme Kotkan kuuluisissa puistoissa ja lounastelimme Wanhassa Fiskarissa. Päivän viimeinen elämys oli risteily erityisen mielenkiintoiselle Rakinkotkan viikinkisaarelle.

Mediamatka Visit Kotka-Hamina – Löytöretkeilijän Itärannikko kanssa.

Sain kutsun lähteä mediamatkalle Kotkaan, joka on ollut usein ajatuksissani lähinnä puistojensa vuoksi. Olen lukenut monelta kanavalta, että Kotkassa on satsattu erityisesti puistoihin ja sitä kautta kauniisiin kukkatarhoihin. Nyt, kun minulle avautui mahdollisuus päästä opastetulle retkelle, en epäröinyt hetkeäkään lähteä mukaan. Odotukset olivat korkealla!

Päivän ohjelmasta selviää paitsi tutustumiskohteet, myös yhteistyökohteet/-kumppanit.

Keisarillinen Langinkoski ja Kotkan saaristo

Kokoonnuimme 20-päisen joukkomme kanssa Kiasman edessä aamulla ja hyppäsimme bussiin, joka kuljetti meidät Langinkoskelle. Edessä oli tutustuminen keisarilliseen Langinkoskeen ja vesibussiajelu Kotkan saaristossa.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli kahvila Keisarin Kesäherkku.

Uppopaistetut possot ovat kotkalaisia perinneleivonnaisia. Omenahillolla^[1] tai -marmeladilla^[2] täytettyjä sokeriherkkuja alettiin valmistaa 1940-luvulla. Munkkipossuista ne eroavat valmistustavaltaan ja rakenteeltaan. Löysästä taikinasta valmistettujen possojen kuori on ohut ja rapea.^[1]

Tarjolla oli kahvin/teen lisäksi paikallinen erikoisuus posso, jota ensituttavuuden jälkeen voisi kutsua myös munkiksi 😉

Tästä alkoi tutustumismatkamme Kotkan maankuuluihin puistoihin.

Keisarillinen kalastusmaja

Keisarillinen kalastusmaja on avattu jälleen matkailijoiden ihasteltavaksi ja ihmeteltäväksi. Kalastusmaja on toiminut museona 1930-luvulta lähtien. Se houkuttelee vuosittain noin 12 000 kävijää Suomesta ja ulkomailta.

Eipä olisi Suomen suuriruhtinas keisari Aleksanteri III arvannut kuinka pitkäkestoinen merkitys oli hänen kalastusmatkoillaan Langinkosken alueelle.

Tämä perinteinen venäläinen teenkeitin, samovaari muistuttaa keisarin ajasta.

TÄHÄN VIDEO

Keisari Aleksanteri III onki kalastuskiveltä toutaimia vuonna 1888.

Muutoinkin Aleksanteri III viihtyi Suomessa ja tunsi täällä olonsa turvalliseksi, toisin kuin Venäjällä. Ollessaan vierailulla Lappeenrannassa 1891 hän pelästytti seurueensa päättämällä matkustaa Viipurista meritien asemesta rautateitse Pietariin. Huomautukset, ettei rautatie ollut vartioitu, hän torjui sanomalla: ”Suomessa en tarvitse mitään vartiointia.” Keisarin pyynnöstä senaatti rakennutti 1889 hänelle Kymijoen alajuoksun Langinkoskelle lähelle Kotkaa kalamajan, jossa keisariperhe vieraili viimeisen kerran 1894. Suomen-vierailuillaan keisari perheineen piti heille esitetyistä suomalaisista lauluista ja marsseista; keisarin erityisiä suosikkeja olivat Porilaisten marssi sekä Zachris Topeliuksen ja Karl Collanin Vaasan marssi. (Wikipedia)

Keisari Aleksanteri III mainitaan rauhanrakentajaksi, joten varmaan hän on laattansa ansainnut.

Täällä vielä lisää tietoa kalastusmajasta:

Täällä vielä lisätietoa Keisarillisesta kalastusmajasta.

Langinkosken keisarillinen kalastusmaja | Visit Kotka-Hamina

Lyhyen katselmuksen jälkeen oli aika hypätä vesibussi Tuulan kyytiin ja lähteä kohti Kotkan keskustaa tutustumaan sen puistoihin.

Jatkoimme matkaa Suomen vanhimmalla, vuonna 1951 (erinomainen vuosikerta, tuumaa samana vuonna syntynyt tämän artikkelin kirjoittaja 🙂 ) rakennetulla Tuula-vesibussilla.

Reittiliikenne

Tuosta siirtymästä on taltioituna ainoastaan tämä video:

Kotkan kuuluisat puistot

Seuraavana ohjelmassa oli tutustuminen Kotkan kuuluisiin puistoihin, jotka olin ennakkokäsitykseni mukaan rekisteröinyt retkemme odotetuimmiksi kohteiksi. Puistoihin tutustuessa törmää jatkuvasti nimeen Heikki Laaksonen, joka Kotkan kaunpunginpuutarhurina suunnitteli ja toteutetti jopa hurjia visioita.

Katariina Meripuisto rakennettiin entisen öljysataman paikalle

Vesibussi jätti meidät Katariinan Meripuiston viereen. Se on rakennettu Kotkan entisen öljysataman paikalle ja siitä on tullut todellinen merellinen kansanpuisto, jossa riittää toimintaa kaikenikäisille.

Alla olevasta tekstistä käy ilmi, että öljysataman rakentaminen alueelle 1930-luvulla ei ollut kaupunkilaisten mieleen. Vasta 2000-luvun alussa se palautettiin viskistyskäytttöön ja nyt se on otettu avosylin vastaan.

Katariinan Meripuiston pääsuunnittelija on, kukas muu kuin Kotkan kaupungin entinen pitkäaikainen kaupunginpuutarhuri puutarhaneuvos Heikki Laaksonen.

Liekö liian varhainen aika tulla puistoon, sillä kukkaloisto saattaa myöhemmin olla vielä värikkäämpi.

Postikorttien, kirjojen ja kuvalehtien kansien kuvittaja, piirtäjä, maalari Martta Wendelin on asustellut lapsena & nuorena Kotkassa. Katariinan alueen luonto oli hänelle merkittävä ”piilopaikka” omiin ajatuksiin ja mielikuvitusmaailmaan vuoden ajasta riippumatta.

Oli mielenkiintoista bongata tuo Martta Wendelin -taulu tuolta. Hän on tullut tutuksi minulle 50 vuotta sitten, kun mammu jopa vähän keräili hänen maalaamiaan kortteja.

Kotkan pionipuistossa on 200 lajiketta

En olisi osannut edes ajatella, että Kotkan pionipuistossa voisi olla 200 lajiketta. Voiko niitä edes olla niin monia Suomessa? Ilmeisesti voi.

Kesän tulo oli ehkä viikon myöhässä, sillä vasta osa pioneista oli kukassa. Silti siellä riitti silmäniloa omiksi tarpeiksi.

Vaikuttaa, että kauniit pionit ovat jokaisen pientäkin puutarhaa viljelevän suosikkikukkia. Onneksi ne eivät kuihdu ihan nopeasti vaan niistä riittää iloa moneksi viikoksi. Nytkin katselen täällä mökillämme upeaa pionikimppua terassimme pöydällä.

Odotin, että pääsemme katsomaan upeaa alppiruusupuistoa, mutta nyt hurautimme ainakin yhden sellaisen ohi.

Sapokan vesipuisto on keidas keskellä Kotkaa

Onneksi jotain korvaavaa oli tulossa, kun saavuimme Kotkan kuuluisimpaan nähtävyyteen Sapokan vesipuistoon. Sen sanotaankin oleva keidas keskellä Kotkaa.

Kotkan esitteessä lukee, kuinkas muuten, että ”puiston pääsuunnittelija on Kotkan kaupungin entinen pitkäaikainen kaupunginpuutarhuri puutarhaneuvos Heikki Laaksonen.” Olihan tuosta jo puhetta, että kova äijä!

”Sapokan Vesipuiston suunnittelun keskeiset elementit runsaan ja monipuolisen kasvillisuuden lisäksi ovat vesi, kivi ja valaistus. Uloimmalta aallonmurtajalta puolen kilometrin pituisessa putkessa johdettu merivesi syöksyy lahdelmaan noin 20 metriä korkeasta putouksesta. Putouksen valaistusta muutetaan ajoittain eri teemaväreillä.”

Ja pääsinhän minä katsomaan myös alppiruusuja, noita suosikkikukkiani. Vaikka atsaleat eivät loistaneetkaan Sapokan vesipuistossa, alppiruusut olivat kyllä makkeimmillaan.

Tähänkin tulee vielä videoita.

Risteily viikinkisaari Rakinkotkaan

Seuraava kohteemme oli minulle täysin vieras. En tiennyt lainkaan mitä odottaa, kun edessä oli risteily viikinkisaari Rakinkotkaan. Siksi kokemus olikin odotettua positiivisempi.

Laivamme vaihtui ja nyt lähdimme liikkeelle tällä Walhalla-vesibussilla tavoitteena päästä ”tuuril jonnee”.

Jotain peräti viehättävää on näissä vanhoissa laivoissa.

Laivamme kapteeni **Petri Luotio** piti välillä neuvottelutuokion retkipäivämme ”juontajan” **Viktoria Shishkovan** kanssa. Hyvin hoitivat hommansa, molemmat! Kiitos!

Saaristossa on mm. tällaista silmänruokaa.

Rakinkotkassa meitä odotti varsin erikoinen viikinkikylä.

On ollut vuosien työ kerätä saarelle teemaan kuuluvaa rekvisiittaa ja ennen kaikkea rakentaa upeat mökit ja suojat.

Olisipa hienoa, jos saisimme joskus kutsun kunnon viikinkibileisiin. Tunnelma saattaa olla tuolloin katossa, tai ainakin sarvissa.

Sateisena päivänä oli varsin mieluisa komennus mennä kahville alueen ravintolaan.

Eritoten näitä korvapuusteja söi ihan silmilläänkin. Hyviä olivat!

Meillä oli erinomainen mahdollisuus tutusta Riikinkotkan rakennuksiin. Hauskasti ja monipuolisesti olivat sisustettu.

Siinä kuuluisammassa Kotkanpesässä Etelä-Saksassa en olekaan vielä vieraillut, joten olihan se hyvä aloittaa edes täältä.

Tunnelmaa riittää noissa majataloissa. Niissä on tarjolla viitlai, kuutlai ja vähän muutlaikin.

Mistähän on tuokin talja kulkeutunut erääseen majaan? Eväskori on oikein pakkaamisen taidonnäyte.

Kyllä ei olisi ikävä viettää iltaa tällaisessa ympäristössä.

Erään majan terassilta aukeaa kaunis näkymä. Ei Askompaa!

Luonto on järjestänyt saareen oman taidenäyttelynsä, jonka olomuoto ja värit vaihtelevat vuodenaikojen mukaan.

Rakinkotkan laituri on mukavasti hiekkarannan tuntumassa, sopivasti erillään asunnoista.

Muut saavat selvittää, miksi noita nahkahankaimia on noin tiheässä.

Tälle nuotiopaikalle on kiva istahtaa parantamaan ”muailimaa”.

Liekö tässä maailman pienin pystybaari? Hyvältä maistui…

Vai mitä muuta voisi ilmeestä päätellä kuin että ”osu ja uppos”.

Minulla oli kiva turinatuokio saaren ja viikinkikylän isännän **Pertti Illin** kanssa. On tarvinnut luovaa hulluutta, intohimoa, maallista mammonaa ja ennenkaikkea kirkasta visiota rakentaa viikinkikylä keskelle ei mitään ja onnistua projektissa. Onneksi olkoon Pertti ja vaimosi **Virpi!** Olette luoneet upean elämyspaikan!

Lisätietoa viikinkisaari Rakinkotkasta, yhteys- ja varaustiedot ym. saat täältä:

Taatusti erilainen päivä Haminan viikinkisaarella | Rakinkotka

Päivämme oli tullut päätökseen ja oli aika lähteä laivailemaan kohti Haminaa.

Kapteenin tarinointi jatkui. Huomasi, että merikapteeni Petri on alan ammattilainen. Tältä veneilyn ja merenkulkualan kouluttajalta tuli ammattimaista tarinaa monesta päivänpolttavasta asiasta merenkulusta energiantuotantoon .

Upean tutustumispäivän päätteeksi m/s Walhalla kuljetti meidät Haminaan, jossa bussi odotti seuruettamme. Oli aika palata takaisin arkeen…

Haminalaisten ylpeys tuntuu olevan tämä koripallokentän kokoinen Suomen lippu, joka näkyy kaupungin jokaiseen kolkkaan. Lippu liehuu 100 metrin korkeudessa ja on 27 m leveä ja 16 m korkea.

Suuri kiitos @visitkotkahamina kutsusta ja upeista järjestelyistä! Meillä oli elämyksellinen päivä, jota pieni sadekaan ei pilannut. Toki meriristeilyt olisivat olleen vielä nautinnollisempia, mikäli aurinko olisi hellinyt, mutta…