Vaellus Billingenissä Norjassa oli huippujuttu (Keski-Norja osa 4)

Vaellus Billingenissä oli sen verran huippujuttu, että se ansaitsee ihan oman postauksensa. Kiersimme siellä runojen riimittämää luonto- ja kulttuuripolkua, josta erkani hieman pidempi, yhteensä 3 km lenkki. Ajattelimme, että se olisi läpihuutojuttu, mutta kuinkas kävikään? Ainakin kenkävalinta olisi toinen. Silti (tai ehkä juuri siksi) kehotamme normikuntoisia (ja kovempia) varamaan reilun tunnin aikaa ikimuistoiselle vaellukselle,

(Teimme tämän matkan osittaisessa yhteistyössä Touring Carsin ja Norwegianin kanssa.)

Olimme juuri jättäneet jälkeemme Norjan ja ehkä koko maailman kauneimman kylän ja nauttineet sen tarjoamista elämyksistä. Näet tuo elämyksemme sekä kuvina että videoina tästä alta:

Geiranger – Norjan kaunein kylä? (Keski-Norja osa 3)

Olimme juuri käppäilleet upeita metalliportaita ees sun taas Geirangerista lähtevää kävelyreittiä pitkin Fossevandringia. Nousimme tietä 63 vuorelle odottaen, että kohta olemme sellaisella korkeudella, jossa saavutamme lumirajan,

Olimme päässeet niihin maisemiin, jota halusimme nähdä Norjassa. On se vaan kumma, että vaikka saamme katsella lunta puoli vuotta ja järviä toisen mokoman niin viehättää valtavasti, kun näkee niiden yhdistelmän. Norjassa ja Alpeilla sen on mahdollista ja siksi tykkäämme noista seuduista ylipaljon.

Vaellus Billingenissä Norjassa oli huippujuttu

Jatkoimme matkaa, kunnes vastaan tulivat Billingenin opasviitat. Ei meillä ollut harmaata aavistusta mistä on kyse, mutta asuntoautoilevien eläkeläisten tehtävä on tarttua kaikkeen mielenkiintoiseen. Taisimme jopa ajaa ensin tuon paikan ohi, mutta käänsimme kurssia sen verran, ettå pääsimme katsomaan mistä on kyse. Ja se kannatti!

Olimme saapuneet Reinheimenin kansallispuistoon ja siellä Billingen Seterpensjonatin parkkialueelle.

Arvoimme jo tässä vaiheessa, että minkä reitin noista valitsisimme. Vaikka olimme kävelleet jo päivän aikana melko paljon, meitä alkoi kiinnostaa pidempi, noin 3 km lenkki syystä, että se nousisi korkeammalle seuraten putousta.

Tätä reittiohjetta vilkaisin netistä siinä vaiheessa, kun olimme lähdössä ”pikku kävelylle”. Meillähän oli jalassa vain normaali kävelykengät eikä vaelluskenkiä. Helppo nakki edessä, joten ei kun menoksi.

Føysstein Stonebridge • Hiking route » outdooractive.com

Tästä linkistä aukeava reittiohjeessa ja yllä olevassa kartassa näkyvä kuva oli viimeinen pisara reitin valinnalle. Tuon kivijärkäleen halusimme nähdä.

Valinta oli siis tehty, joten ei kun menoksi. Valitsimme siis Feystjennin 3km mittaisen reitin.

Hyväksi lopuksi muutaman Bruheimin runo, jonka jälkeen vielä videoyhteenveto vaelluksestamme.

Tässä vielä videonpätkä upeasta vaelluksestamme.

Asuntoautoilun ihanuutta

Näiden kulttuuripläjäysten jälkeen oli aika siirtyä asuntoautoon ja etsiä sopiva kahvipaikka. Sitä ei tarvinnut kauaa odottaa. Vois sanoa, että on vaikea keksiä parempaa lomailumuotoa, kun ajattelee asuntoautoilun ihanuutta.

Tässä vielä elävää kuvaa samoista vuoristomaisemista:

Minne matkamme jatkuukaan?

Meillä ei jälleenkään ollut mitään tarkkaa suunnitelmaa siitä minne matkamme jatkuisi ja missä yöpyisimme. Karavaanarin ei tarvitse eikä kannata suunnitella liian pitkälle, sillä jokaisen nurkan takaa saattaa tulla vastaan yllätyksiä, kuten kävi tuon Billingenin kanssa. Sen tiesimme, että meitä kiinnostavat kauniit luontokohteet sekä vuoristotiet kauttaaltaan. Sellaisia oli luvassa, kun jatkoimme matkaa kohti Flåmia. Näimme ja koimme paljon, mutta missasimme myös yhden tärkeimmistä kohteista, kun luotimme liikaa paperikarttaan. Se harmittaa vieläkin, etenkin kun ohjasimme tyttäremme Annen miehensä Jannen kanssa kulkemaan sitä kautta ja kun näimme mitä olimme jääneet paitsi. Pitänee lähteä taas joku kertaa noille seuduille! Ei haitta ei, se!

Näitä matkakertomuksia tulee vielä useita, sillä puhelimen kamera lauloi sitä tahtia, että juttua riittää pitkälle kesää…