· · · · ·

Kenia – rantakaupunki Mombasa ja vaarallinen Nairobi


Kenian Mombasa on tullut tutuksi lähinnä 70-luvun lomapaikasta ja siitä kertovasta laulusta eikä meillä ollut juurikaan tietoa millaisesta paikasta on kyse. Siksi olikin erittäin mielenkiintoista tutustua tuohon Itä-Afrikan ehkä kuuluisimpaan lomakaupunkiin. Tämän matkakertomuksen myötä pääset kurkkaamaan myös Kenian pääkaupunkiin Nairobiin ja sen vaaroihin sekä katsomaan miten syntympäiväjuhlia vietetään Afrikassa.

Tämä oli toistaiseksi ainoa matkamme Keniaan ja teimme sen vuonna 2011. Alkuperäinen syy oli, että hyvä ystävämme vietti omia 60-vuotispäiviään Mombasassa ja hän kutsui meidät mukaan juhlimaan kymmenien muiden suomalaisten kanssa. Tarjolla oli pakettimatka, mutta päätimme meille tyypillisesti räätälöidä juhlien ympärille muutakin eli kävimme Sansibarilla ja Tansaniassa.

Toteutin matkan vaimoni Marjatan ja poikamme Antin kanssa. Edessä oli mielenkiintoinen seikkailu, jonka valmistelut aloitimme vuotta aiemmin. Varasimme Turkish Airlinesin lennot Istanbulin kautta Nairobiin, hinta 589 eu/hlö. Matka-aika välilaskuineen noin 11 tuntia.

Priority Pass on kortti, joka sallii loungen käytön lähes kaikilla lentokentillä eri puolilla maailmaa. Koska lensimme EU:n ulkopuolelle, lähtoterminaalina oli Helsinki-Vantaan juuri valmistunut uusin siipi ja loungena yksi tyylikkäimmistä, mihin olemme törmänneet matkoillamme eli Finnair-lounge (silloin PP kävi sinne, nykyisin ei enää). Tarjolla oli kantarellikeittoa. hyviä salaatteja, viinejä, glögiä yms. Hyvä Suomi! Hyvä lounget!

 

Kohti uutta vuotta 2011

 

Turkish Airlines huomioi vuoden vaihtumisen tarjoamalla Heidsieck & Co:n shampanjaa lennon aikana muiden juomien rinnalla. Muutenkin TA yllätti meidät positiivisesti. Ainoa pieni jännitysmomentti oli lyhyt vaihtoaika Istanbulissa. Senkään suhteen ongelmaa ei ollut, sillä tiesimme koneen odottavan, koska laukkumme oli ohjattu Helsingistä suoraan Nairobiin. Ymmärtääksemme tällaisissa tapauksissa kone ei turvallisuussyistä lähde ilman, että jokaisen laukun omistaja on myös koneessa.

Matkalukemisena meillä oli mm. Riikka Pulkkisen ”Totta”, Finlandia-voittaja Mikko Rimmisen ”Nenäpäivä” ja Antilla Madvetures-kaksikon ”Suuri seikkailijan matkaopas”. Hauska yhteensattuma oli, että Madveturesin tekijät olivat samassa koneessa matkalla Istanbuliin.

 

NAIROBI – vaarallinen pääkaupunki

 

Uusi vuosi vaihtui jossain Etiopian päällä. Nairobiin saavuimme aamuyöstä klo 2, mikä selitti osaltaan halpaa lentohintaa. Tiesimme, että meidän on keksittävä jokin odotustila ennen kuin siirrymme Nairobiin taksilla (15 eu). Kello oli noin 6, kun saavuimme bussiasemalle. Se oli AIVAN TÄYNNÄ uuden vuoden juhlijoita ja  matkaajia. Busseja ja bussifirmoja oli kymmenittäin. Sekameteli oli valtaisaa ja oli vielä pimeää. Vähän pelotti, mutta onneksi kaikki meni ok.

Kävimme aamiaisella paikallisen hotellin (1 tähti) kahviossa, jossa tähtiä oli ehkä 0,5, mutta tarjottava oli hyvää ja erittäin edullista. Päivä nousi ja kansa hävisi koteihinsa. Elämä normalisoitui.

 

Koska bussimme lähtöaika oli klo 8, päätin kysellä lähtisikö joku aiemmin. Lähtihän niitä. Joku ”ystävällinen” kaveri juoksutti minua muutamalle sisäänheittobussilleen väittäen, että kaikki bussit ovat uudesta vuodesta johtuen täynnä, mutta hän auttaa. Kävin muutaman bussin ovella ties missä ja totesin, että eivät ole meitä varten. Tilaa olisi kyllä ollut. Päätimme seíkkailun jälkeen, että menemme lunastamaan liput Modern Coast Expressin bussiin, josta olin varannut meille VIP-paikat. Mailailusta huolimatta varaukset eivät näkyneet heidän koneeltaan, mutta onneksi saimme haluamamme paikat.

Antin 6 tunnin VIP-paikka Mombasaan 16 eu, meidän 1. luokan paikat 14 eu. Kyllä kelpasi! Antti totesi istuessaan paikalleen, että ”vähällä saa ihmisen onnelliseksi!”

Onneksi istuimme bussissa ilman, että mitään tapahtui. Luimme nimittäin myöhemmin Nairobin oppaasta, että alue, jossa olimme aamulla seikkailleet, on kaupungin vaarallisinta seutua, eikä sinne menoa suositeltu, etenkään turisteille.

Noin 500 km matka Kenian halki oli valitsemamme kokemus, jota voi suositella jokaiselle. Siinä sai hyvän kokonaiskuvan maasta ja tie oli pääosin ihan hyvä. Ja pientä purtavaa & juotavaa saimme tietysti tässä ”luksusbussissa”.

 

MOMBASA – Kenian kuuluisin rantalomakohde

 

Saavuimme miljoonakaupunki Mombasaan n. klo 14.30. Vastassa oli heti kyydin tarjoajia. Neuvottelimme hinnan (20 eu), otimme taksin ja siirryimme läpi ruuhkaisan kaupungin hotelli Royal Reserve Safari & Beach Club #4147, jossa olimme klo 15.40.

Saimme tästä RCI-ketjun hopeakruunukohteesta käyttöömme erittäin tilavan olohuone/keittiön ja 1 mh & 2 kylpyhuoneen huoneiston. Tämä hotelli oli hintaansa nähden erinomainen valinta (noin 200 euroa viikko + 25000 pistettä), joten raaskimme jättää 3 yötä käyttämättä.

Hotellialue jakautui kahteen osaan. Meidän alueella oli isompi (vesi varmaankin +35 C) uima-allas.

Rannan puolella viihdyimme kuitenkin siitä syystä, että siellä tuuleskeli, ah niin mukavasti. Elämä oli lenheettiä!

Rantatakiaisia riitti! Kaverit olivat koko päivän kytiksellä: istuivat rantakivillä ja odottivat, että joku lähtee kävelemään upealle hiekalle. He ovat myynnin ammattilaisia. Näilläkin kavereilla oli suomalaisen perheen suomeksi kirjoitettu paperi, jossa mainostettiin poikien rehellisyyttä, edullisia hintoja yms. Heistä ei päässyt eroon millään. Olisivat kierrättäneet koralleilla, kylässä,… Sen verran menimme vastaan, että tilasimme heiltä edestakaisen taksikyydin (20 eu) n. 10 km päässä olevalle Heikkisten hotellille (Severin Sea Lodge), jossa majoittuivat/kokoontui Kaijan 60 vuotissynttäriväki.

Merivesi nousi ja laski päivän aikana niin paljon, että ajoittain se oli 300 m päässä koralliriutalla, iltapäivällä taas hotellin rannassa. Ja lämmintä oli, vesi meinaan! Missään emme ole törmänneet vastaavaan.

Nämä kaverit olivat pyydystäneet mustekaloja. Pieni ”ugudugu”-lapsi oli hellyyttävä pakkaus.

Samat ovat huvit lapsilla, maanosasta ja ihonväristä riippumatta. ”Jambo!”

Tuntui hyvältä päästä käveleskelemään ilman takiaisia…

 

Kouluvierailu lähikylässä

 

Halusimme käydä tutustumassa lähikylään. Törmäsimme siellä kouluun, joten pakkohan pedagogin oli käydä katsomassa millainen meininki siellä on.

Antti oli tullut muutamaa viikkoa aikaisemmin Tansaniasta vapaaehtoistyöstä, joten hän istui helposti tuohon porukkaan. Lapset olivat hyvässä muistissa. Leikkiä ja laulua oli luvassa. ”Piipoo tulla lompotteli” orpojen ja köyhien kyläkoulun pihalla. Ja ”Ukko Nooaa” lauloivat lapset vierailumme jälkeen todella hienosti.

Kyläkoulun rehtori ja vapaaehtoistyöntekijä rehtorin työhuoneessa kera suomalaisen tarkkailijan. Ei ollut ihan samaa tasoa rehtorin työhuone verrattuna niihin missä itse olin työskennellyt.

Luokkahuoneessakaan ei varusteilla koreiltu, mutta eihän sillä ympäristöllä ole merkitystä oppimiseen…

Lähetimme Suomeen päästyämme ison pussillisen kyniä tuohon kouluun. Menivät tarpeeseen.

Kyläkierros oli puhutteleva kokemus. Ostimme kioskista hedelmiä eivätkä hinnat olleet päätähuimaavia. Hotellissa asuvien kannattaa huomioida tämä se, jos haluaa hyvää halvalla. Tosin rantatakiaiset ja jopa hotellin tarjoilija tekivät omaa hedelmäbusinestään: kassi hedelmiä muutamalla eurolla.

Kukkaloistoakin riitti.

Ruokailimme parina iltana See food– ravintolassa rannassa.

Etenkin barbeque-ilta baby lobstereineen, showtansseineen ja ”kutsumattomine vieraineen” oli upea elämys.

Sattumoisin hotellissa oli myös muitakin lahtelaisia…

 

Matkamme jatkui ystävämme Kaijan 60-vuotispäivillä Tamaring Dhow-laivalla

(Tästä juhlasta on erillinen yksityinen matkakertomus.)

 

(Hyppäsimme syntymäpäiväjuhlien jälkeisenä päivänä lentokoneeseen ja lensimme Sansibarille ja sieltä edelleen Tansaniaan. Matkakertomukset Sansibarista ja Tansaniasta löytyvät tämän jutun lopusta.)

 

Takaisin Nairobiin ja sieltä kotiin

 

Kun Sansibar ja Tansania kansallispuistot ja vuoristot oli koettu, haki luottokuljettajamme Frank haki meidät Onnelasta sovittuna aikana lentokentälle, josta illalla lento Nairobiin. Lentohinta oli reilun satasen/nenä. Siellä otimme taksin (15 eu) ja ajelutimme itsemme keskelle kaupunkia 5 tähden hotelliin Serona Stanleyhin, jossa huonehinta 3 hengeltä aamiaisineen oli 130 eu.

Tässä hotellissa turvatarkastukset oli viety äärimmilleen. Laukut tarkastettiin ovella. Jokaisessa kerroksessa oli lisäksi aseistettu vartija. Tunsimme olevamme turvassa.

Olo oli todella sietämättömän kevyttä 5. kerroksessa sijainneella altaalla.

Ei niin kiva kaupunkireissu Nairobissa

 

Nairobin keskusta oli lähes pelottava paikka. Etsimme matkaoppaasta mielenkiintoisia tutustumispaikkoja, joiden avulla saisimme päivän kulumaan rettekästi. Koneemme lähtisi vasta klo  3.40 yöllä, joten aikaa oli 12 tuntia.  Päätimme toteuttaa kaupunkikävelyn. Yksi päämäärä oli löytää puinen norsu muistona ikimuistoisesta kohtaamisesta elefantin kanssa Ruahassa. Niinpä suuntasimme lähistöllä sijaitsevalle  käsityöläisten torille. Astuessamme portista sisään ”hyökkäsi” kimppuumme joukko ”takiaisia”. Siinä vaiheessa Marjatta sai jo tarpeekseen. Nälkäiset kauppiaat olivat sen verran agressiivisia myyjiä, että isompikin suomalainen halusi sieltä äkkiä pois, mikä oli rakkaan vaimoni toive. Noudatin kutsua, mutta pari sitkeintä takiaista ei luovuttanut.

”Kirjoita tuohon, mitä olet valmis maksamaan” norsusta, jonka lähtöhinta oli 25 eu. Emme tarjonneet mitään vaan kävelimme pikaisesti pois. Kauppiaat kulkivat mukana eivätkä luovuttaneet. Sitten he ottivat avukseen sääliaseen ja ilmoittivat, etteivät ole tehneet koko päivänä yhtään kauppaa. Maksoimme lopulta itsemme vapaaksi 1000 paikallisella rahalla (10 eu) ja saimme haluamamme elefantin kaupan päälle. Herrat luovuttivat, mutta niin mekin. ”Sight seeing” Nairobiin loppui siihen. Sen verran vastenmielinen tuo kokemus oli.

Palasimme lyhintä tietä hotellille ja päätimme melko pian, taktiikkapalaverimme jälkeen, lähteä lentokentälle odottelemaan. Syy siihen oli hotellin remontti, joka sai aikaan valitsemassamme ruokaravintolassa korvia repivän metelin.

Menimme hotellin business centeriin tsekkaamaan itsemme lennolle. Se onnistui lopulta muuten hyvin, paitsi että lentolippu Nairobista Istanbuliin piti lunastaa kentältä Turkish Airlinen toimistossa. Lunastimme lähes ”ylipalveluhenkiseltä” turvapäälliköltä laukkumme ja hyppäsimme taksiin.
Jotain tästä kokemuksesta kertonee se, että minulla ei ole kuvia keskustasta. Vai lienevätkö hävinneet salaperäisesti jonnekin?

Kentälle odottelemaan

Tavoitteemme oli mennä loungeen lueskelemaan, lepäämään ja nauttimaan tarjoilusta, mutta etenemisemme tyssäsi jo lentokentän ulko-ovella. Terminaaliin ei päässyt ilman lentolippua ja ne piti suunnitelmamme mukaan lunastaa sisältä TA:n toimistosta. Haaste oli edessä. Puhuin itseni sisään ja sitten alkoi varsinainen väsytystaistelu. Kävi ilmi, että Turkish Airlinen toimisto aukeisi vasta klo 1 yöllä, joten odotusta oven ulkopuolella tulisi olemaan kiitettävän paljon. Aikaa oli 7 tuntia.
Etenin lipputiskille, otin käyttöön sääliaseet sekä valmiit liput Istanbulista Helsinkiin ja taisto alkoi. Jouduin puhumaan ympäri 6 virkailijaa ennen kuin kuljimme kentän turvapäällikön saattamana VIP loungeen nauttimaan antimista ja nahkasohvista. Juomat, snaksit ym. maistuivat poikkeuksellisen hyvältä.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Sähköpostisuma tuli puretuksi, Facebookissa chattailtua ja loputkin kirjat luetuiksi. Kenialainen palvelu tuli todistetuksi vielä kalkkiviivoilla, kun turvapäällikkö tuli vielä klo 1 yöllä ilmoittelemaan, että nyt voisi lähteä check in:iin. Todella mustavalkoinen maa. Marjatta jäi loungeen odottelemaan, kun me Antin kanssa lähdimme viemään laukut ruumaan. Viimeinen hidaste oli, kun eräs virkailija kyseli kolmannen passimme omistajaa. Antti vastasi siihen suahilin kielellämama väsynyt”. Yllättävä kielitaito sai aikaan riemukkaan naurun remakan ja asia oli hoidettu.
Turvapäällikkö saatteli meidät, jälleen kerran, läpi passitarkastuksen. Onneksi lompakossa oli sopivan kokoinen euroseteli, jolla tuota maanmainiota miestä pystyi edes hieman kiittelemään. Tämä sitkeä episodi jätti Keniasta hyvän mielen… Ikimuistoisen matkamme viimeiset lennot olivat edessä. Paluu arkeen ja lastenlasten hoitoon odotti.
Kiitos Afrikka!

Erilliset matkakertomukset Sansibarilta ja Tansaniasta löytyvät täältä:

http://appamatkustaa.fi/matkakertomus-sansibar-5-8-1-2011/

Sansibarista lensimme Tansaniaan. Vierailumme eläinten valtakunnassa Ruahassa ja Mufindin vuoristossa orpokylässä ym. olivat ainutlaatuisen upeita elämyksiä.

http://appamatkustaa.fi/afrikka-tansania-iringa-ruahan-kansallispuisto-maanpaallinen-paratiisi/

http://appamatkustaa.fi/matkakertomus-tansania-mufindi-etc-11-16-1-2011/

Uudempaa tuotantoa Tansaniasta vuoden 2015 matkaltamme paikasta löytyy täältä:
 

http://appamatkustaa.fi/category/afrikka/tansania/

 

Samankaltaiset artikkelit

7 Kommenttia

  1. Toki Keniassa – kuten kaikkialla Afrikassa – on hyvä huomioida turvallisuusasiat, mutta ehkei kuitenkaan kannata leimata mitään maata tai kaupunkia vaaralliseksi, sillä vaarallisuus on usein huonoa tuuria tai huonoa valmistautumista.
    Me jäimme safarireissun jälkeen Nairobiin muutama vuosi sitten pariksi lisäpäiväksi, varasimme otimme auton ja kuljettajan käyttöömme koko ajaksi (ei maksa maltaita tuolla päin) ja pääsimme hyvin liikkumaan Nairobissa haluamillamme alueilla. Oma opas pitää myös mahdolliset ”takiaiset” loistavasti loitolla.
    Nairobin pääkohteemme oli Karin Blixenin talo Out of Africa -elokuvan maisemissa – ja hieno kohde olikin!

    1. Totta kirjoitat Pirkko. Sinä, jos joku, osaat asemoida nuo asiat kohdalleen, kun olet liikkunut ”kaikkialla”. Luimme matkamme loppupuolella nuo kirjoittamani asiat tunnetusta matkaoppaasta. Vaikka olisimme lukeneet sen ennen uuden vuoden seikkailuamme, olisimme toimineet samalla tavalla. Näitä samoja ”vaaran paikkoja” on toki osunut kohdallemme muuallakin, mutta luotamme, että terveen järjen kanssa liikkuessa pärjää eli välttää yksinäisiä katuja yms. En jaksa uskoa, että väkijoukossa alkaa kukaan heittäytyä hankalaksi pl. terroristit Nizzassa etc. Jos liikaa pelkää noita, on parasta jäädä kotiin.

  2. Ihan varmana vaihtolento voi lähteä ilman teitä. Jos laukut on lykätty koneeseen, ne otetaan sieltä pois.

    1. Noinko on? Ainakin se vienee sen verran aikaa, että kestää pienen myöhästymisen? Onneksi ei ole tarvinnut testata. Kiitos, kun oikaiset harhaluuloja, joita olen kuullut ”isoilta pojilta” 🙂

      1. Juurikin näin. Helsinki – Vantaalla laukkuja aletaan ”kaivamaan” pois koonesta n. 5min ennen lähtö mikäli matkustaja ei saavu lennolle. Tämän jälkeen poistettu laukku läpivalaistaan ja reititetään seuraavalle lennolle.

  3. Moikka!

    ”Ymmärtääksemme tällaisissa tapauksissa kone ei turvallisuussyistä lähde ilman, että jokaisen laukun omistaja on myös koneessa.”

    Tuohon voisin kommentoida sen verran, että kiireellisissä vaihdoissa laukku odottaa koneen ulkopuolella kunnes matkustaja on kyydissä, eli mikäli matkustaja ei saavu ajoissa niin laukku viedään takaisin matkatavarahalliin odottamaan seuraavaa lentoa eikä sitä siis lastata koneeseen ollenkaan.

    PS. Oikein mukavaa luettavaa nämä teidän matkastoorit. 🙂

    1. Kiitos palautteesta ja lisäinfosta Oskari. Nuo ovat minulle uusia tietoja. Olemme usein miettineet näitä laukkuasioita yms. ja on hyvä saada lisävalot tilanteeseen. Tosin tämä ei ole enää nykyisin meille ajankohtainen asia sillä matkustamme pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa. Olemme huomanneet, että yllättävän vähällä tavaramäärällä pärjää. Toisaalta säästää isoja summia, kun ei tarvitse maksaa laukuista jopa isompia summia kuin omasta lentopaikasta. Siihen on tultu. Meidän matkustuspolitiikkaan istuvat kevyet, 4-pyöräiset laukut erinomaisesti. Muuta ei sitten tarvitakkaan…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *