Fuerteventuran parhaat kohteet kiertää päivässä

Vuokrasimme auton ja koimme, että Fuerteventuran parhaat kohteet kiertää päivässä. Betancuria räjäytti tajuntamme kauneudellaan, Ajya loksautti leukamme auki ja Morro Jable pitkine hiekkarantoineen sai varpaistelijoiden kävelyvietin heräämään niin paljon, että sinne piti palata jo muutaman kuukauden kuluttua.

Esittelemme tässä matkakertomuksessa lisäksi pohjoissaarella sijaitsevan RCI-ketjuun kuuluvan hotellin, jonka lähettyviltä löytyy myös varpaisteluranta Grandes Playa.

(Päivitetty ja korjattu 20.1.2022)

Fuerteventuran matkamme taustaa

Tämän helmikuussa 2016 toteuttamamme ”eläkeläiselämää”-matkan valintakriteerit eivät paljon poikenneet perinteisestä kaavasta: lämmin, mielellään ennen kokematon kohde, jonne pääsee lentämään halvalla ja jossa on riittävän hyvä ja edullinen majoitus. Jonniinmoisen ristiintaulukoinnin jälkeen arpa osui tällä kertaa Fuerteventuran kohdalle. Siitä saaresta meillä ei ollut muuta käsitystä kuin että ystävämme lentävät sinne vuosittain. Jotain siinä täytyy olla, joten päätimme ottaa selvää. Viimeisen niitin ei-niin-vaikeaan-päätökseemme iskivät Norwegianin lennot: meno Lontoon kautta 120 €/hlö.

Koska Asko-Toursin tavaramerkki on nähdä ja kokea monenlaista samalla reissulla, varasimme jatkoksi toisen viikon Teneriffalta, josta onnistuin saamaan paluumatkan 150 eurolla, samalla lentoyhtiöllä. Vaikeimmaksi yhtälöksi osoittautui sittemmin se, miten siirrymme saarelta toiselle ja se, jos jokin, vaatii DI-ystäviemme ristiintaulukointitaitoa. Lukuisten eri vaihtoehtojen jälkeen päädyimme lentoon, jonka hinta oli 57,50 €/sierainpari. Kun nämä laskee yhteen, olemme tulleet lukemaan 327,50 euroa. Majoituksista maksoimme 2 x 149 eu/vko (plus pisteet) ja lisäyöstä Playa de las Americasissa vielä 70 € eli reilu 500 €/hlö. Lisäksi juna-, taksi- ja bussimatkat yhteensä meiltä 80 € ja autovuokrat reiluksi viikoksi 250 €. Matkan pakolliset kulut siis yhteensä meiltä kahdelta yhteensä noin 1700 €.

Lopulta tuli aika katsoa mitä tuolla sijoituksella sai. Lähdimme liikkeelle Lahdesta ke 17.2. aikaisin aamulla ehtiäksemme klo 5.35 lähtevään Z-junaan. Lentokentällä Norwegianin check-in on tehtävä automaateilla ja kun ruumaan meneviä laukkuja ei ollut, löysimme itsemme Olohuone-loungesta passitarkastuksen toiselta puolelta muutaman minuutin kuluttua.

Hyvän, mutta maistuvan aamiaisen jälkeen lensimme Gatwickiin Lontooseen, jossa olisi edessä 5 tunnin odotus. Tämä aikasakko on usein osa Asko-Toursin halpamatkoja. Koska tuolla kentällä on  N:o 1-nimiset, todella upeat lounget, ei odotus painanut mieltämme vaan päinvastoin: olimme lomalla ja meillä olisi ”maksuttomat” tarjoilut viihtyisässä ympäristössä. Kyllä lomalla on mukavaa!

Esittelemme tässä matkakertomuksessa kevätmatkamme, jonka aikana pääsimme näkemään Fuerteventuran pääpiirteissään. Saari yllätti meidät positiivisesti tällä ensimmäisellä vierailullamme, niin hyvin, että palasimme sinne uudelleen syksyllä ja siitä löytyy erillinen matkakertomus tämän postauksen lopusta.

 

Majapaikkamme oli Park Club #3559 – RCI-hotelli 

 

Laskeuduimme Fuerteventuralle klo 18 jälkeen. Marjatta oli bongannut netistä kuljetukset suoraan hotellille. Saarella on Canary Shuttle –niminen bussiyhtiö, joka kuljettaa postiautokeltaisilla busseillaan kansaa eri puolille saarta.

Matkamme maksoi 7 eu/hlö (vuonna 2022 5 € hotelli Riuhun, joka on 4 km ennen Corralejoa) ja bussi vei meidät hotellimme eteen. Bussiyhtiön toimisto on terminaalin ulko-oven vieressä vasemmalla ja bussi odotti 100 m päässä. Suosittelemme, mutta kannattaa tehdä ennakkovaraus netissä.

Hotellimme Playa Park Club #3559 on toinen Corralejassa, saaren pohjoisosassa sijaitsevan kaupungin RCI-kohteista. Valitsimme sen asiakaspalautteiden, pisteiden ja sijainnin vuoksi. Siitä on noin 1 km upealle 7 km mittaiselle hiekkarannalle, jossa pääsi lempiharrastuksemme varpaistelun pariin.

Hotelli osoittautui ennakko-odotustemme mukaiseksi, riittävän hyväksi majapaikaksi, jossa meillä oli käytössämme 1 mh:n tilava 2. kerroksen huoneisto näkymällä uima-altaalle. Loman tämä osio sai alkaa. Asettauduttuamme taloksi kävimme läheisessä ostoskeskuksessa hakemassa vähän purtavaa ja tervetuliaiskuohuviinit. On ymmärrettävää, että Cavat eivät paljoa Espanjassa maksa: pullo ihan maukasta kuplivaa noin 2 euroa!?

Sään haltijat eivät olleet puolellamme. Sadepilvet lähestyivät uhkaavasti ja lämpötila oli laskenut jo reilusti alle 20. Silti maukkaan kuohuviinillä iittaloidun (= piste I:n päälle) aamiaisen jälkeen varpaisteluasut päälle ja rannalle.

Teimme ensimmäisen kävelymme aamupäivällä tavoitteenamme käydä tutustumassa noin parin kilometrin päässä olevaan keskustaan. Mutkittelimme itsemme jotenkin läpi loma-asuntojen (joita tässä ennenvanhaisessa kalastajakylässä riittää!) ja pääsimme lopulta rantaan. Oli se sen verran kylmää menoa, että tyydyimme kävelemään kengät jalassa hiekkarannallakin ja tekemään ensimmäisen excursion keskustaan.

Yllätyimme positiivisesti kaupungin siisteydestä ja muutenkin talojen kunnosta. Uudempi on aina uudempi kuin vanhempi eli muihin Kanarian saariin verrattuna turismi on täällä tuoreempaa ja se näkyy lähes kaikessa. No, oli tuollakin jo asuntoja, jotka olivat parhaat päivänsä loma-asuntoina nähneet ja jääneet muistomerkeiksi siitä, kun turismi valtasi saaren.

Kävelykierroksen jälkeen Marjatta pääsi lempiharrastuksensa (ristisanatehtävät ja sudoku) pariin.

 

Upea ranta Grandes Playas ja piipahdus Corralejaan

 

Hotellimme lähettyvillä oli kilometrien mittainen hiekkaranta Grandes Playas, joka osoittautui auringon palvojien suosikkipaikaksi rannalle rakennettujen tuulisuojien perusteella. Lepäilyn ja kahvittelun jälkeen lähdimme kohti noita hiekkarantoja.

Rannalla oli vastassa paitsi tuulta, pieni luonnonpuistona toimiva saari ja kohta sen takana Lanzarote, jonne olisi päässyt Corralejan satamasta kolmen eri yhtiön lautoilla reilussa puolessa tunnissa. Tosin tuolla tuulella ei olisi ollut mitään hinkua lähteä merta kyntämään. Mutta taustalla olevat saaret sekä auringon, pilvien ja voimakkaiden aaltojen yhdistelmä teki luonnon muovaamasta, jatkuvasti muuttuvasta taulusta todella kauniin katsella.

Kaaheen laakee hiekka-aakee oli täynnä laavakivistä rakennettuja tuulen suojia, joissa saksalaiset pääsevät harrastamaan mielipuuhaansa naturismia. (Hauska sana muuten tuo naturisti. Eikö NA tarkoita tuntematonta esim. lentolipussa, ellei matkustajaa ole vielä nimetty, joten kaiketi tuo on sitten suomeksi tuntematon matkailija? Sopiikin heille.)

No, oli miten oli. Noita kivipaaseja siellä riitti. Tosin nyt niihin ei ollut tungosta, sillä uhkaava sade laittoi saksalaiset harrastamaan harrastuksiaan hotelliinsa tai oluttupaan.

Kävelimme avojaloin kylmää uhmaten rantaa voimakkaan myötätuulen avittamana kohti etelää. Siellä oli paljon leijan lennättäjiä ja kite boardingin harrastajia. Aallot olivat sitä luokkaa, että taitajat menivät lautoineen tuhatta ja sataa ja tekivät välillä hienoja hyppyjä aallon harjoilta.

Jatkoimme varpaistelua Riu-hotellille saakka. jolloin olimme kävelleet vajaat 5 km hotellistamme. Alueelle johtava ovi oli auki, joten pääsimme sisään jalkojenhuuhtomispaikalle. Katselimme tovin hotellia potentiaalisena äkkilähtökohteena ja palasimme muutaman sadan metrin päästä menevällä bussilla hotellille. Bussit kulkevat puolen tunnin välein saaren pääkaupungista Puerto del Rosariosta ja tämä muutaman kilometrin liftaus kustansi 1,80 € matkaajalta.

Teimme illalla vielä kävelyretken kaupungille emmekä onnistuneet täysin välttymään kastumiselta, päinvastoin. Bongasimme kuitenkin miellyttävän ravintolan, jonne palaamme… Paluumatkalla surfailimme dödökaupasta toiseen, sillä tuolla saarella kosmetiikka, parfyymit yms. ovat todella hyvissä tarjouksissa. Siihen kannattaa jokaisen varautua. Jotain tarttui meillekin mukaan.

Perjantaita edeltävä yö oli erittäin sateinen ja tuulinen. Sen kuuli selkeästi, sillä toinen kerros, jossa asuimme, oli samalla ylin kerros. Rakennusaineet ja eristeet eivät suodata tällä saarella sateen ääntä, joten ei jäänyt kuulematta se sade. Koko päivä oli täynnä sadekuuroja, mutta lähdimme kuitenkin sadekuuroja uhmaten kävelylle keskustaan.

Kävimme syömässä todella viehättävässä rantaravintolassa, jossa tartuimme tarjoukseen: merenelävistä rakenneltu paella kahdelle ja pullo viiniä 20 €. Kun palvelukin pelasi ja ruoka maistui, voimme jättää suosituspisteet tuohon ravintolaan menemiseksi. Kannattaa käydä!

 

Fuerteventuran parhaat kohteet kiertää päivässä

 

Lauantaina alkoi jo näyttää kesältä. Aurinko paistoi ja päätimme lähteä saarikierrokselle. Vuokrasimme uudehkon Toyota Yarisin ja lähdimme ajelulle, josta tuli noin 250 km pituinen lenkki. Ajoimme La Olivan kautta kohti vuoristoa.

Ensimmäinen kunnon pysähdyspaikka löytyi läheltä Betancuriaa eli Mirador Morro Velosa. Se poikkesi päätieltä noin kilometrin vasempaan, mutta pieni lenkki kannatti. Paikka toimi samalla jonkinlaisena alueen luontokeskuksena, jossa kerrottiin luonnon syntyhistoriasta. Kuvat puhukoon puolestaan vaikka eivät kerro kuin osatotuuden. Siellä oli myös kahvila, josta sai todella maukkaat cappuccinot reilun euron hintaan. Hämmästytti, kummastutti, pientä kulkijaa tuollainen hintojen polkeminen 🙂

Must-kohde n:o 1: Betancuria oli positiivisen yllätyksen kylä

Puolen tunnin stopin jälkeen jatkoimme Betancurian pieneen kylään, jossa sijaitsevassa kirkossa on ollut saaren ensimmäinen piispanistuin. Tuo pieni kylä oli viehättävyydessään ja kauneudessaan todellinen helmi Fuerteventuran saarella. Sen ytimen muodosti kirkon ympärille rakentunut kaunis miljöö ravintoloineen, museoineen ja puutarhoineen. Ehdottomasti MUST-paikka jokaiselle saarella kävijälle. Seuraavilla sivuilla kuvasatoa tuosta kauniista kylästä:

Jopa Fransiskus Assisilainen lienee käynyt tuossa pyhätössä, sillä hänen patsaansa löytyi kauniista kirkosta.

Kannattaa käveleskellä kaikessa rauhassa tuossa kauniissa Betancurian kylässä.

 

Saarikierros jatkui ja luonto lumosi

Tuon Betancurian kylän jälkeen mikään ihmisen luoma ei tuntunut enää miltään. Onneksi luonto on pitänyt huolta siitä, että ihan heti sen kauneuteen ei voi kyllästyä:

Entinen saaren pääpaikka Pajarakaan ei houkuttanut. Kuivan joen molemmin puolin kasvaneet kauniit kukkapensaat saivat filmin palamaan, mutta kauniiksi kehuttu kirkko ei.

Sen vieressä on arkkitehtuuriltaan aaltomainen rakennus, jonka erikoisuus on kuulemma ikkunoiden määrä. Niitä on kuulemma yhtä paljon kuin vuodessa on päiviä. Emme jääneet laskeskelemaan vaan otimme pari kuvaa tuosta jo osin huonoon kuntoon päässeestä rakennuksesta.

 

Must-kohde n:o 2: Ajyu, mikä paikka! 

 

Toinen kohauttava paikka reissullamme oli Ajyu! Siellä on viehättävä pieni kalastajakylä ja kuulemma hyviä kalaravintoloita. Koska ei ollut vielä lounasaikamme, jätimme raflat väliin mutta kävimme tutustumassa äitiluonnon aikaansaannoksiin.

Atlantin aallot ovat vuosituhanten aikana rakentaneet rantakallioihin sellaiset taideteokset luolineen, että vain Luoja pystyy sellaiseen. Luolista ja kallioista osa on vanhasta tulivuoresta johtuen mustaa laavakiveä yms., joten erikoinen oli tuo nähtävyys. Todella toinen MUST-paikka!

Teimme alueella noin parin kilometrin kävelyn ja minä onnistuin peruuttaessani Yarista pienestä tilasta kolauttamaan oikean etulokasuojan pölkkyriviin. Sen seurauksena muovinen lokasuoja irtosi hivenen ja painuihin se muovikin hieman sisään. Onneksi täysvakuutus korvaa pienen vahingon ja muovi on helppo ammattimiehen oikaista ja laittaa kiinnikkeet kunnolla paikalleen.

Must-kohde n:o 3: Morro Jable hämmastytti ja kummastutti kulkijoita

 

Kolmas must-kohde saarella on saaren eteläkärjen kantapäässä sijaitseva Morro Jable ja siitä pohjoiseen jatkuva 30 km pitkä hienohiekkainen ranta.

Morro Jablessa on satama, josta lähtevät laivat Gran Canarialle ja Teneriffalle. Sinne pääsee bussilla noin tunnin välein päivittäin Puerto del Rosariolta ja lentokentältä arkipäivinä 4 kertaa, viikonloppuna kolmesti.

Edes meikäläiset himovarpaistelijat eivät jaksaisi kävellä tuota Saharan lahjaa päästä päähän. Se lienee yksi maailman upeimmista hiekkarannoista.

Söimme Morro Jablen ”Miami Beachin” varrella pizzan puokkiin ja suuntasimme kämpille. Tämän päivän elämyskiintiö oli tullut täyteen.

Morro Jable yllätti meidät muutenkin sillä alue on täynnä hotelleja ja loma-asuntoja. Se on siisti, siellä on Miami Beachin rantaa muistuttava miljöö ja … Tuli tunne, että tuonne on pakko lähteä joskus äkkilähdölle. Ei ihme, että ystävämme Stiina ja Seppo palaavat sinne lähes vuosittain. Facebookkailtuamme asiasta ja kehuttuamme näkemäämme Stiina ilmoitti, että hänen haaveensa on mennä sinne muutamaksi kuukaudeksi, kun pääsee ensin eläkkeelle: Voi olla, että liitymme joukkoon 🙂

 

Olimme olleet liikenteessä koko päivän, joten nokat kohti pohjoista ja hotelliin. Tällä autokierroksella tuli todistetuksi, että Fuerteventuran parhaat kohteet kiertää yhdessä päivässä.

Tutustumista hotellimme lähimaastoon

Kun saarikierros oli tehty, oli aika palata normaaliin päiväjärjestykseen. Nyt meillä oli hyvin aikaa katsella hotellimme lähimaastoa.

Jatkoimme vielä kävelyharrastustamme Grandes Playalla, jonka vierestä tien toisella puolella avautuu suuri luonnonpuistoksi pyhitetty alue.

Veimme sunnuntaina auton pois ja palailimme hotelliimme rantoja pitkin.

Tämä ei ole sitä miltä näyttää vaan herkullinen tandooribroileri, joka tuotiin pöytään tulikuuman tirisevänä. Jäähyväisillallistimme intialaisravintolassa, jossa hinta ja laatu kohtasivat. Marjatta tosin ei havainnut ruokalistalla oman annoksensa kohdalla olevaa kolmea chilin kuvaa. Harvemmin hän tilailee lassia sen vuoksi juomaksi, että tulisuus neutraloituisi, mutta nyt kävi näin.

 

Lentäen Teneriffalle

Luovutimme maanantaina huoneemme puoleen päivään mennessä ja siirryimme bussilla n:o 6 ensin Puerto del Rosarioon (3,40 €/hlö) ja siitä jatkomme numero 3:lla lentokentälle (1,40 €). Olimme unohtaneet varata suoran kuljetuksen ja samana päivänä se ei enää onnistunut.

Loungea ei tuolla lentokentällä ole, mutta se ei tahtia haitannut. Lento kohti Teneriffan pohjoista lentokenttää alkoi.

Tämä kuva kertoo paljon siitä mitä jäi mieleen Fuerteventuralta. Pahoin pelkään, että kohtaamme vielä!

Ja niin tapahtui…

Teimme puolen vuoden kuluttua uuden matkan tuolle saarelle. Matkakertomus löytyy tästä alta avautuvasta linkistä.

Morro Jable on varpaistelijan paratiisi Fuerteventuralla

 

TÄÄLLÄ JÄLLEEN VUONNA 2022!

Korjailen ja tarkentelen tätä artikkelia tuolla upealla Grandes Playas Corralejo -rannalla. Majapaikkani on tällä kertaa RIU Palace tuolla kyseisellä rannalla. Kirjoittelen tänne kokemuksiani, kun reissuni on ohi.