Lappi pukeutuu syksyllä ruskaan

Lappi pukeutuu syksyllä ruskaan ja on silloin kauneimmillaan. Kävimme siellä syyskuussa 2019 ja nyt olemme taas menossa, joten pitää nostaa hieman matkakuumetta ja muistella menneitä.

Esittelen tässä pähkinänkuoressa vuoden takaisen matkamme Leville.  Ehkä tämä innostaa vielä muitakin suuntaamaan syyslomalle noille kauniille tuntureille. Nyt on se hetki!

Team Transit syntyi jokilaivaristeilyllä

 

Tätä Lapin matkaa emme olisi tehneet ilman Team Transitia. Kävimme toukokuussa 2019 Tonavan jokilaivaristeilyllä, jossa tutustuimme pariin mukavaan pariskuntaan. Olemme tavanneet sittemmin jo neljä kertaa, joista tämä yksi oli Levillä. Eikä loppua ole näkyvissä, sillä taas on sovittu tapaaminen, yllätys yllätys Lappiin, tällä kertaa maaliskuulle.

Täällä ystävyys alkoi:

Kristina Cruisesin jokilaivaristeily Tonavalla oli huippukokemus

 

Lappi pukeutuu syksyllä ruskaan

 

Meillä kaikilla Team Transitin jäsenillä oli useita kokemuksia siitä, että Lappi pukeutuu syksyllä ruskaan ja on silloin parhaimmillaan. Siksi oli luontevaa sopia tapaaminen Leville syyskuulle Raijan ja Juhan mökille.

Mökki sijaitsee likietuisasti lammen rannalla lähellä golfkenttää.

Ilo oli ylimmillään tiimin kokoontuessa, sillä olihan edellisestä kokoontumisesta mennyt jo lähes 2 kuukautta 🙂 Reima, Leea, Marjatta, Raija ja Juha olivat vauhdissa vaikkei tervetulomaljoja ollut juuri ehditty edes kippistää.

Tapaamisiimme kuuluu elimellisenä osana pienet kilpailut, joiden järjestämisessä Raija ja Juha ovat mestareita. Yhdestä sellaisesta syntyi tiimin nimikin. Tonavan risteilyllä kysymykset tulivat jopa yöuniimme, kuten ”Mainitkaa 5 automerkkiä, jotka alkavat ja päättyvät samaan kirjaimeen?” No, Transit ei ollut oikea vastaus, mutta nimeksi se kelpasi tiimillemme, ehkä juuri siksi.

Kun kilpailu oli ohi, voittaja oli syystäkin ylionnellinen, sillä hän oli vienyt voiton valiosarjassa 🙂

 

Herkkuillallinen paikallisessa ravintolassa

 

Hyviin tapaamisiin kuuluu luonnollisena osana hyvä ruoka. Olimme tottuneet Kristina Cruisesin  Swiss Diamond -laivassa sellaisiiin gourmet-aterioihin, että pääsee edes lähelle sitä tasoa on riittävä taso. Olimme jo herkutelleet Päijänteen rannalla pyyntituoreista kaloista ym. Leean ja Reiman loihtimissa annoksissa, joten leviläisellä ravintolalla oli painetta.

Isäntäpariskunta oli vuosien saatossa suorittanut tunnusteluja paikallisissa ravintoloissa ja päätynyt tarkan ristiintaulukoinnin jälkeen valitsemaan Ravintola Ämmilän.

Pitkän kaavan mukaan toteutuneen illallisen jälkeen voimme todeta erään Jorman sanoin, että ”ei huono”. Kauniisti esille laitetut, monipuoliset annokset maistuivat pitkän ajomatkan jälkeen etelän kansalle. Annoimme ravintolalle luvan jatkaa .-)

Kiitos vielä R&J. Kyllä meidän kelpasi!

 

Patikointi Levillä on elämys

 

Ehdottomasti tärkein syy ajaa lähes 900 km Lahdesta Leville ovat hyvien ystävien lisäksi luonto ja patikointi. Olimme sopineet, että se on tuon tapaamisemme pääharrastus pienen kisailun ja hyvän ruoan lisäksi.

Levillä on reittejä, joista valita. ”Arvoimme” niiden joukosta sopivan mittaisen kierroksen Kätkätunturin huipulle ja sitten vaan menoksi.

Ensimmäiset kilometrit reitti kulki ylös puiden keskellä. Pani se sen verran huohottamaan, että taukoja piti pitää. Jaksaa jaksaa!

Mikäpä on tiimiläisten laittaa jalkaa toisen eteen nousun aikana, kun ylhäällä odottaa tällaisia palkintoja.

Tunturivaellusten ehdoton tavoite on päästä paistamaan makkaraa huipulla. Se täyttyi jälleen, sillä pääsimme kuin pääsimmekin nauttimaan ”kasvikset” ja saattoi siinä mennä ohrapirtelökin mukana. En muista 🙂

Kamera ei tee oikeutta sille mitä silmä näkee, mutta kaunista siellä oli.

Luonnon oma taidenäyttely ei tunne rajoja.

Kannatti matkata 900 km päähän päästäkseen tuollaiseen taidenäyttelyyn.

Toinen vaellus autolla ylös ja kävellen alas

Halusimme käydä lyhyen visiittimme aikana myös Levitunturin huipulla. Sinne pääsee autolla, joten ei kuin menoksi.

Huipulla on tällainen puurakenteinen näköalakierros, josta kelpaa ihmetellä Lapin luontoa.

Polun varteen on pystytetty luonnon kulusta kertovia opastauluja.

Kierrettyämme tuon muutaman sadan metrin puupolun oli taas kuvajaisen aika. Sen jälkeen päätimme kävellä Leean ja Marjatan kanssa alas jyrkkää laskettelurinnettä golfkentälle isäntäpariskunnan suostuessa pitkin hampain ajeluttamaan autonsa mäen alle.

Tuo laskeutuminen näytti helpolta, mutta ei ollut, kuten arvasimme nimimerkillä ”kokemusta on”.

Porot ovat varmuudella paremmin sopeutuneet tuohon maastoon ja olivat niin fiksuja, etteivät tehneetkään samanlaista yhtäjaksoista laskeutumista. Sen jälkeen pohkeet lauloivat sitä kuuluisaa ”hoosiannaa” vai oliko se ”tsa tsa tsaata”. Ei väliä, mutta loppumatkasta oli pakko kulkea ajoittain takaperin.

Kävimme kurkkaamassa golfkentän viihtyisää klubirakennusta ja kuolaamassa menetettyä mahdollisuutta pelata, sillä emme älynneet ottaa pelivälineitä mukaan. No, ei siihen olisi kyllä tällä kertaa aika riittänyt.

 

Saamelaismuseo Samilandissa kannattaa ehdottomasti käydä

 

Samiland kuuluu UNESCO Observatorion kulttuurikyläohjelmaan. UNESCO Observatory on yhteistyössä paikallisyhteisöjen kanssa käynnistänyt taideperusteisia monialaprojekteja Aasian ja Tyynenmeren alueella ja sen ulkopuolella. UNESCO Observatoryn visiona on kasvattaa taideaineiden osuutta kulttuurikylien opetusohjelmissa. Osana tätä hanketta on kehitetty UNESCO Observatoryn kulttuurikylämalli. Se tarjoaa erinomaisen esimerkin siitä, miten ratkaisevan tärkeitä taidekasvatus ja luova toiminta yleisesti ovat kestävän kehityksen, yhteisöllisyyden, joustavuuden ja kulttuurien paikallisten ilmenemismuotojen kannalta. Hankkeen yhteistyökumppanit edustuvat useita eri aloja, kuten arkkitehtuuria, sosiologiaa, taloustiedettä ja liike-elämää.

Levillä kannattaa ehdottomasti käydä saamelaismuseo Samilandissa, jonka verkkosivusto esittelee sen näin:

Tule tutustumaan pohjolan alkuperäiskansaan, saamelaisiin. Samiland-näyttely kertoo Saamen kansan tuhansien vuosien historiasta, kulttuurista ja mytologiasta. Sisänäyttelyssä opit mitä eroa on kolttasaamelaisilla ja tunturisaamelaisilla, millaisia ovat perinteiset saamelaiset elinkeinot ja muinaiset taruhahmot. Ulkonäyttely tutustuttaa sinut saamelaisiin rakennuksiin ja poronhoitoon.

Tällainen tuosta museosta piti tulla havainnekuvan perusteella, mutta ei siinä ihan niin käynyt.

Hienoa siitä tuli kuitenkin. Tästä kartasta saa jonkinlaisen käsityksen sisä- ja ulkoalueesta. Siitä mm. selviää, että Lapista löytyy neljänlaisia saamelaisia: metsäsaamelaiset, kolttasaamelaiset, inarinsaamelaiset ja tunturisaamelaiset. Enpä olisi tiennyt.

Todella tyylikäs sisustus toivottaa kävijät tervetulleeksi tuohon uudehkoon Samiland-rakennukseen.

Monipuolinen näyttely esittelee lappalaisten esineitä noitarummusta asumuksiin. Näyttelyssä saa erinomaisen käsityksen eri alueiden saamelaisista ja heidän asuintottumuksistaan ym.

Kulkiessamme rakennuksen alakerrassa pääsimme valokuvanäyttelyssä kuolaamaan, miltä ruska näyttää parhaimmillaan…

… tai miksi revontulet olisi ollut kiva nähdä. Aina ei voi voittaa.

Ulkoalueella on kattavasti esiteltynä asumuksia, varastointipaikkoja, kulkuvälineitä yms. pienen museokierroksen varrella.

Kannattaa käydä katsomassa tuo museo!

Levillä riittää syksylläkin ruskan lisäksi tekemistä ja näkemistä 

 

Vaikka tämän postaukseni tavoite ei ole esitellä Leviä, voin nostaa sieltä jotain esiin.

Laskettelurinteet ovat Levillä se ”Juttu”! Enpä muuten ole tullut talvella ajatelleeksi, että rinteiden ja kylän välillä on lampi.

Levin keskustaan on viime vuosien aikana ilmestynyt paljon uusia pieniä kauppoja, liikkeitä ja lisää hotelleja. Sehän alkaa jo muistuttaa keskieurooppalaista alppikylää.

Mitäpä olisi kesämatkailukeskus ilman golfkenttää, josta jo kerroin tuolla aiemmin?

Jos haluat tietä mitä kaikkea Leviltä löytyy, vilkaise tätä sivustoa:

Levin matkailusivusto

 

Levin iglut on taianomainen nähtävyys

 

Levin iglut on taianomainen nähtävyys, jossa kannattaa piipahtaa vaikka kahvilla.

Levin Iglut on yhden miehen, teollisuusneuvos Tauno Mäkelän toteutunut unelma. Siellä on tällä hetkellä jo 24 iglua ja huikean hieno ravintola.

Lasiseinäisestä ja -kattoisesta ravintolasta aukeaa upeat näkymät tuntureille.

Saimme yhtiön toimitusjohtajan Kristiina Kylmälahden esittelemään meille äärimmäisen kauniita igluja, joissa olisi hauska päästä joskus yöpymään.

Kyllä kelpaa lomailla noissa maisemissa ja tuollaisissa puitteissa.

Vaikea on panna paremmaksi.

Jokainen yksityiskohta on mietitty viimeisen päälle, sävy sävyyn.

Pakko sanoa, että olipa mielenkiintoinen paikka! Toivottavasti pääsemme joskus testaamaan.

 

Summa summarum

Lappi ja Levi ovat sellaista seutua, että sitä ei voi olla rakastamatta, jos luontoa voi rakastaa. Tämä oli pieni parin päivän katsaus Levistä, mutta näyttää vahvasti, että menemme sinne uudelleen ja tämän vuoden aikana marraskuussa. Toivottavasti haaveemme toteutuvat ja voin kertoilla teille hieman kokemuksia lumisesta Levistä.

Tämä pieni pyräys on täynnä hyviä muistoja, joita on mukava jakaa teille, arvoisat lukijani.

Kuulumisiin, sillä lähiaikoina menemme Kuusamoon ja Sallaan. Sieltä sitten lisää kuolattavaa.