MALTA Valletta

Uimarannat Maltalla ovat kovemman puoleisia…

MALTA 21.-8.4.2012
Reilut 1,5 kk edellisestä matkasta, joten oli jo kovasti aika lähteä liikkeelle. Kova työputki molemmilla
takana. Olimme varanneet reilut puoli vuotta sitten majoituksen RCI-paikasta. Tällä kertaa kohteena on
Radisson Blu, 5 tähden hotelli lähellä St. Juliania, muutamia kilometrejä Valettasta länteen. Hinnaksi
tuolle viikolle tuli 143 euron varausmaksu ja n. 55 000 pistettä eli yhteensä n. 50 eu/yö. Ei paha hinta 1 mh
ja olohuone-keittiön n. 60 neliön lukaalista 7. kerroksessa merinäköalalla. Otimme kotimaassa pienen
varaslähdön ja lähdimme jo edellisenä iltana Stockmannin Hullujen päivien johdosta liikkeelle.
Majoituimme Maijun ja Mikon luona, josta oli vähän lyhyempi matka lentokentälle.
Koneemme lähti aamulla klo 6.30 Frankfurtin kautta (taas!) Maltalle. Lufthansa kyyditti meitä jälleen ja
pienen pysähdyksen jälkeen jatkoimme matkaa. Perillä olimme puolen päivän maissa. Onnistuimme pienen
viivästyksen jälkeen (kuljettajalla ei ollut vaihtorahaa) jättämään kuljetuksemme, noutamaan tiketit hallista
ja lopulta pääsemään juuri oikeaan bussiin, joka onneksemme veisi meidät suoraan St. Julianiin eikä
Valettan kautta, niinkuin se edellinen bussi olisi tehnyt. Kävin siinä välissä hakemassa meille viikon
bussiliput huimaavalla 12 euron maksulla/lippu! Nyt saisi reissata rajattomasti koko viikon
oleskelumme ajan. Tuota liikkumismuotoa on helppo suositella jopa ystäville. Kätevää! (Mutta, lue vielä
matkakertomuksemme loppu…!)
Vajaan tunnin kiertelyn jälkeen olimme perillä. (Maltalla ei saa olla kiire, sillä liikenne on kaoottisen
ruuhkaista ja kadut todella kapeita). Löysimme itsemme kyselemässä Radisson SAS-hotellia, jolla nimellä
se esiintyi RCI:n sivuilla. Ystävälliset nuoret ohjasivat meitä eteenpäin ja ilmoittivat, että sinne on noin 10
min kävely. Helppo nakki kävelemään tottuneille maailmanmatkaajille. Tosin todellisuus oli jotain muuta.
Seuraava oppaamme ohjasi meidät 5-kulmassa vähän harhaan ja matkamme piteni hieman. Jatkoimme 100
m eteenpäin ja kysäisimme erään hotellin respasta vielä tarkennusta. Saimme tarkan ohjeen ja kartan vielä
mukaan. Matka piteni yllättäen 35 min kävelyksi (mikä tosin ei pitänyt paikkaansa). Ilma oli kaunis, lomalla
ei ollut kiire ja alamäki odotti, joten ei kun menoksi.
Rullailimme mäkeä alas 200 m ja tulimme merenlahteen, jossa kielikurssilaiset ym. loikoilivat rannalla
aurinkoa ottaen, osa jopa uiden. Lämmintä oli! Hotellimme oli jo reilun 300 m päässä, joten eteenpäin.
Hyvätkin rullalaukut alkoivat painaa siinä vaiheessa, kun olikin edessä ylämäki. Mutta periksi emme anna ja
kävelemme perille saakka, kun on kerran näin päätetty.
Vajaan 10 min kuluttua löydämme itsemme upean hotellin aulasta nauttimassa tervetuliaismaljaa, jossa
vaikuttavana aineena taisi olla jokin carillo, mutta ihan hyvältä se nyt maistui (myöhemmin paljastui, että
juoma olikin paikallista virvoketta Kinnietä!). Istahdimme nauttimaan juoman ja sitten bell boyn perässä
hotellin ylimpään kerrokseen.
Suut menivät kummasti messingille, kun astuimme huoneistoomme. Odotuksemme olivat korkealla sen
perusteella, mitä olimme lueskelleet RCI:n sivuilta muiden matkaajien kommentteja. Ne ylittyivät kuitenkin,
sillä tilava ja viihtyisä kämppä kauniilla näkymillä oli sitä mitä tulimme hakemaankin.

Asettauduttuamme taloksi teimme pakollisen kierroksen hotellissa paikkoihin ja ympäristöön tutustuen.
Maltalla ei ole juurikaan hiekkarantoja, joten se ei ole mikään himouimareiden kohde. Eikä se ole rannalla
makaajillekaan mikään toivepaikka.

Sitten olikin jo aika lähteä hikoilemaan kaupungille. Vaikka asteita oli vain noin 20 aurinko teki tehtävänsä:
hikipisaroita ilmaantui tämän tästä shortsivaatetuksesta huolimatta.
Ohitimme ensin alueen ainoan hiekkarannan.
Pacevillen kaupunginosan ranta ravintoloineen, maltalaisveneineen ym. oli viehättävä kokonaisuus. Oli
pakko istahtaa nauttimaan roseviinit ilta-auringon helliessä matkailijoita.
Kiertelimme St.Julianin keskustaan tutustuen, nautimme yhdet ohrapirtelöt ja jatkoimme kiertelyä.
Paluumatkalla tutustuimme hulppean Hilton-hotellin edessä olevaan Portomaso-lahteen, jossa oli
kymmeniä toinen toistaan upeampia veneitä odottamassa isäntiään. Vautsi!
St.Julianin alueen ainoa kunnon ruokakauppa sijaitsee Hiltonin kupeessa olevan alueen ainoan
pilvenpiirtäjän alakerrassa. Haimme sieltä pakolliset ruokatavarat kera Prosecco-kuoharin ja palasimme
hotellihuoneeseen iltapalalle ja jännittämään miten Pelicans pärjää loppuottelussa. Takkiin tuli jatkoajalla
Jyväskylässä 5-4, joten se siitä. No, vielä on mahdollisuus vaikka mihin. Ilta meni urheiluruutua ym.
tuijottaen Areenasta. On tämä ihmeelliseksi mennyt tämä maailman meno, kun lähes reaaliajassa pystyy
seuraamaan kotimaan uutiset yms. Räikkönen oli tehnyt kovan tempun Bahrainissa ja ajanut palkintopallille.
Siitä se lähtee.
MAAILMAN PIENIN PÄÄKAUPUNKI – TOTTA VAI VALLETTA?
Sunnuntaina kävimme testaamassa hotellin aamiaisen, jonka jälkeen oli aika lähteä tutustumaan Vallettaan.
Siirryimme hotellin shuttlen kyydissä Vallettan portille ja käppäilimme maailman pienimmän (?)
pääkaupungin nähtävyyksiä katselemassa. Valletta satoine muistomerkkeineen liitettiin Unescon
maailmanperintölistalle vuonna 1980. Suurin osa Vallettan kulttuuriaarteista sijaitsee pienellä alueella
kävelyetäisyyden päässä toisistaan. Valletta on perustettu vuonna 1566 ja historian saatossa sen muureja
ovat puolustaneet niin foinikialaiset, kreikkalaiset, karthagolaiset, roomalaiset, bysanttilaiset kuin arabitkin.
Pääkaupunki on saanut nimensä Maltan ritarikunnan eli Johanniittain ritarikunnan suurmestarin Jean de la
Vallettin mukaan. Historia on kaupungissa läsnä kaikkialla: kaupungin muureilla, museoissa ja
arkipäivässä. Vallettassa voi kuulla kaupunginmuurilta ammutut keskipäivänlaukaukset .

On pakko myöntää, että Malta on pikkukaupunkeineen todella viehättävä maa. Vaaleanpunaruskeat,
yhteneväiset väritykset hallitsevat kaikkialla eikä se ole huono juttu. Tähän samaan värimaailmaan on saanut
tutustua jo monessa muussakin Välimeren maassa, mutta täällä se on jotenkin ainutlaatuista. Sama
perusidea, tosin hieman punertavammalla värimaailmalla, oli havaittavissa viime syksynä New Meksikossa.
Maassa maan ja sen värin tavalla. Mutta silmä noissa pelkistetyissä väreissä lepää.
Valetta on nopeasti kahlattu. Sen kuuluisin rakennus lienee St John´s katedraali.
Kuva lainattu netistä., sillä valovoima ei riittänyt puhelimeni kamerassa.
Tutustumisen arvoinen paikka oli myös II maailmansodan muistomerkki Siege Bell ympäristöineen.

Suuri risteilyalus tuli juuri kapeaan lahteen tuomaan risteilymatkustajia tutustumaan Vallettaan. Ei ollut
kovin helppo homma kääntää laivajättiä pienessä lahdessa, mutta onnistuihan se.

MERITEITSE SLIEMAAN
Emme kiertäneet kaupunkia läpikotaisin vaan jätimme toiseen kertaankin katseltavaa. Päätimme nimittäin
oikaista ferryllä Slieman puolelle (1,50 eu) ja katsella samalla kaunista Vallettaa hieman mereltä.
Suosittelemme tuota pientä kokemusta.
Tutustuimme kävellen Slieman rantakatuihin, joiden erikoisuus oli kallioiset rannat. Ihmiset loikoilivat
kovilla alustoillaan ja nauttivat kevään lämmöstä. Jos olen ihan rehti, en jäänyt kaipaamaan Maltan
uimarantoja.
Kelpasi tämä kierros meille. Jossain vaiheessa kilometrejä alkoi olla askelmittarissa riittävästi (n. 15 000
askelta), joten hyppäsimme bussiin ja ajelimme hotelliin. Väsy painoi jo ja uudet seikkailut odottivat.
Matkalla oli pakko ottaa lisäpullo Proseccoa ettei totuus pääsisi unohtumaan 🙂
Teimme seuraavana päivän maaseuturetken saaren muutamaan must-kohteeseen. Niistä on erillinen
matkakertomus.
Tiistain päätimme pitää osittain lepopäivänä. Käytännössä se tarkoitti, että lueskelimme ja kirjoittelin
aamulla päiväkirjaa, sitten kävelyä St Julianin ja Pacevillen kaduilla mm. Hiltonin upeaan satamaan ym.
rantapaikkoihin tutustuen etc.
Kävimme myös varaamassa illaksi pöydän ravintola Kitchenistä. Kävelyn jälkeen oli vuorossa hierojalla
käyntiä ja lepäilyä/lueskelua.
Illalla siirryimme busseilla kiertotietä (todella!) Kitcheniin ja nautimme 5 ruokalajin tasting menuun,
joka oli ehdottomasti hintansa (30 eu/nenä sisältäen pullon viiniä kahdelle) väärtti.

Pienet herkulliset annokset sulivat jo matkalla suussa ja koko illallisesta tarjoiluineen jäi todella hyvä maku
suuhun. Voimme suositella!
Keskiviikkona teimme matkan Marsaxlokkin kalastajakaupungiiin (ks. erillinen kertomus) ja menimme sen
jälkeen katselemaan Vallettaa. Tällä kertaa pääkaupungissakin oli hyörinää, kun kaupat olivat auki.
Katselimme Grand Harbourin lahden yli kolmea kaupunkia (Birgu, Senglea ja Cospicua) Upper
Barrakka Gardensin kauniista miljööstä. Se oli viehättävä paikka istahtaa ihailemaan kaunista
historiallista maisemaa. Ehdottomasti Vallettan parasta osaa unohtamatta toki kokonaisuutta vanhoine
rakennuksineen. Niitä lähdimmekin seuraavaksi tutkimaan.
Kansa oli todellakin liikkeellä. Etenkin Repubblika-katu oli ajoittain täynnä menijää. Istahdimme kirjaston
aukiolle kuningatar Victorian patsaan ääreen perinteikkään Caffe Cordinan katukahvilaan
nauttimaan paikallisen virvokkeen Kinnien ja maltalaisen oluen. Historian siipien humina kävi tuon erään
suurimmista koskaan näkemistämme kahviloista yllä. Miellyttävä hetki kauniissa kesäsäässä.
Kävimme torstaina Gozossa (erillinen kertomus) ja osallistuimme vielä illalla hotellin johtajan kutsuvierascoctailtilaisuuteen, joka on perinne näissä RCI-paikoissa. Siellä viikko-osakkeiden omistajat tapaavat
toisiaan vuodesta toiseen. Me olimme outoja lintuja, kun emme omista osaketta tästä hotellista. Johtaja kävi
kuitenkin jututtamassa ja kyselemässä kuulumiset. Hän olikin tarjoilijoiden lisäksi ainoa, jonka kanssa
puhuimme tällä kertaa. Oma seura riitti, poikkeuksellista meille. Kävimme vielä illalla testaamassa
hotellimme ravintolan, jossa oli pakko maistaa paikallista kansallisherkkua, jänistä. Joopa joo. Ihan jees,
mutta…
Perjantai oli päivistä ainoa, jolloin emme astuneet bussiin. Lueskelimme aamupäivän osin huoneemme
parvekkeella, pääosin uima-altaalla sekä kävimme ruokaostoksilla. Päätimme maistella siian
makuista/oloista sea basia ja sinisimpukoita itse kokaten kera salaatin. Hiilihydraatit olimme tällä reissulla
lähes hylänneet. Lueskelimme ja lueskelimmme. Illalla testasimme lopultakin hotellin kuntosalin ja jätimme
ilotulituksen väliin, sillä se oli Valettassa vasta klo 22-23. Vanhat eivät jaksa.
TURISTIA VIETIIN KUIN PÄSSIÄ NARUSSA – VARO TÄTÄ!
Koitti lauantai ja kotiinlähtöpäivä. Olimme tehneet lähtöselvityksen Malta Airlinesin koneeseen ja saimme
liput perinteiseen tapaan tulostetuksi lähettämällä sähköpostin hotellin respaan, jossa ne ystävällisesti
printattiin meille. Hotellin shuttle-kuljetus hoiti meidät St Julianin keskustaan, josta bussi X2 siirtäisi meidät
lentokentälle. Tämä pieni matka vaikutti siihen, että emme vähään aikaan palaa Maltalle, periaatteessa!
Samalla pysäkillä, josta nousimme lentokenttäbussiin, oli kaksi lipuntarkastajaa. He menivät aiempaan
bussiin ansaitsemaan boonuksiaan. Me hyppäsimme X2:een ja näytimme lippumme kuljettajalle. Jossain
vaiheessa matkaamme nuo pari tarkastajaherraa tulivat meidän bussiimme kyselemään bilettejämme.
Näytimme omamme ja saimme tietää, etteivät ole enää voimassa! Täh? Olimme ostaneet 7 päivän liput,
näyttäneet ne kuljettajalle jne. Maltalla 7 päivän lippu tarkoittaa kuulemma sitä, että ne ovat voimassa
lauantaista perjantaihin eikä viikkoa. Olimme hämmästyksestä vihoissamme. Miksi kuljettaja ei
huomauttanut asiasta? Kysyttyämme asiaa häneltä, vastaus oli ”ei ole hänen ongelmansa”. Ei ollut, mutta
meidän oli. Selittelyt eivät auttaneet vaan jouduimme maksamaan 20 euroa sakkoa siitä, ettei meillä ollut
voimassa olevia lippuja.
Vaikka raha oli suhteellisen pieni, kyllä otti pattiin, periaatteessa. Niin pattiin, että kirjoitin asiasta
myöhemmin Matkaopas -lehteen varoituksen muille matkaajille. Ja Maltalle ei matkata toista kertaa. (Never
say never!  ) Sen verran tuo kuljettajan ja tarkastajien juoneilu vaikutti Maltan matkailupörssiin.
Epäilemme, että kuski soitteli lipuistamme tarkastajille ja osa päivän urakasta tuli ansaituksi 
Matkailulla on monet kasvot. Silti hieno maa!

Matkakertomustemme toinen osio aukeaa tästä:

Ellet ole vielä käynyt tykkäämässä Facebook-sivustoa ”Appa matkustaa”, tee se nyt. Saat tuoreeltaan tiedon uusista matkakertomuksista.