Appa testasi Lahden suosituimman kirpputorin

Lähdimme yhteistyöhön Visit Lahden kanssa ja sitä kautta saimme muutaman kohteen, joihin kannatti tutustua osana nostalgiaviikkoa. Yhdeksi valikoitui Kisälli, joten appa ja mammu matkustivat sinne ja testata miten pärjäämme kirpputorimyyjinä. Moni ystävämme, joille kerroimme tästä projektistamme väitti, että Kisälli on Lahden suosituin/paras kirpputori . Kerromme tässä artikkelissa lyhyesti paitsi Kisällistä ja sen historiasta, omista kokemuksistamme kirpputorimyyjinä eli mitä tuosta muutaman viikon kokeiluista jäi käteen? Oliko se siinä vai innostuimmeko kirpputoreilusta?

(Tämä artikkeli on tehty yhteistyössä Visit Lahden ja Kirpputori Kisällin kanssa.)

Juhokustin tarina käynnistyi vuonna 1990

”Kisällin tiskin takana seisova Esa Salminen ei ole mikään oppipoika. Esa on jo yli 30 vuotta kestäneen antiikkikauppiaan uransa lisäksi meklannut myös reilut 1500 huutokauppaa. Ennen antiikin aikoja Esa valmistui kultasepäksi Lahden Kultaseppäkoulusta. Kirpputori Kisällin isäntänäkin on ehtinyt vierähtää jo yli 10 vuotta. ”

Kisälli on paitsi kirpputori myös eräänlainen lahtelainen legenda. Sen taustalta löytyy Antiikkikauppa Juhokusti, jonka kultaseppä Esa Salminen päätti laittaa pystyyn kotitilalleen vuonna 1990.

Antiikkikauppa Juhokusti ja sen aputoiminimi Kisälli toimivat kiinteistön alakerrassa, josta löytyy valtaisa määrä kuolinpesistä ym. kulkeutunutta tavaraa.

Appa ja mammu kirpputorimyyjinä

”Kisälli ei olekaan mikään ihan tavallinen kirpputori. Se on vintagefanien aarreaitta ja kirpputorikansan pyhiinvaelluskohde. Kisällistä löydät lapsuuden muistoja pikkurahalla sekä Bukowskinkin kauppaamia Franckeja, Stillejä tai Tynellejä vähän suuremmalla. Yhtä kaikki – täällä asiakasta tai pöytäpaikan vuokrannutta palvellaan ja jokainen ostos on Kisällissä hymyn arvoinen.”

Meillä ei ole aiempaa kokemusta kirpputorimyynnistä, mutta nyt päätimme kokeilla. Sovimme, että vuokraamme Kisällistä myyntipöydän kuukaudeksi ja laitamme kotoamme löytyvää ylimääräistä tavaraa myyntiin. Myyntipöytä viikoksi maksaa Kisällissä 29 €, mutta muita kuluja myynnistä ei mene. Varasimme pöydän neljäksi viikoksi ja testi oli valmis alkamaan.

Olemme kohdanneet Esa Salmisen kanssa ensimmäisen kerran 1990-luvulla käydessämme ostamassa puisen arkun Juhokustista, joka toimi silloin hänen kotitilansa tiloissa. Sittemmin teimme hänen kanssaan kauppaa, kun Esa osti tätini omaisuutta hänen muutettua Jenkkeihin tyttäriensä luokse.

Seuraa myyntiä käymällä säännöllisesti katsomassa sen edistymistä

Päätimme laittaa hinnat kohtuullisiksi, mutta aluksi tarkoituksella vähän yläkanttiin. Kävimme katsomassa myynnin edistymistä 2-3 päivän välein huomataksemme, että ei ole helppoa myynti ei. Joitain pieniä tuotteita oli mennyt kaupaksi ja euroja tippui kassaamme hitaasti, mutta varmasti. Kisällissä on erinomainen seurantajärjestelmä eli pöydän numeron perusteella saa kassalta tiedon myynnistä ja voi samalla katsoa lipukkeista mitä on mennyt kaupaksi.

Teimme jossain vaiheessa selkeän linjamuutoksen eli päätimme laittaa pöytään lapun ”Kaikki tuotteet tästä pöydästä -30 %”. Sillä ei kuitenkaan ollut juurikaan vaikutusta. Olisikohan pitänyt laittaa -50%, kuten muutamassa pöydässä näkyi olevan? No, pöydässämme oli mm. ilmaisia CD-levyjä, mutta eivät kelvanneet nekään. Muut saa selittää.

Kävimme vielä viikkoa ennen jaksomme loppua viemässä uusia tuotteita myyntiin ja otimme samalla alennuslapun pois.

Vaikea sanoa mikä vaikutti mihinkin. Kokeilimme sellaistakin, että laitoimme Facebookiin ja Instragramiin kuvia/viestejä myynnistä olevista tuotteista ja kerroimme, että ne voi käydä lunastamassa Kisällistä pöydästä n:o x.

Kuinkako myynti sujui?

En tiedä oliko homma kiinni kiinnostamattomista tuotteista, korkeista hinnoista vai mistä, mutta ei voi sanoa kaupan käyneen kuin ”siimaa”. Kun kuukauden myyntikausi oli ohi, kävimme hakemassa myymättä jääneet tuotteet (joita oli suurin osa) pois. Pyysimme samalla, että rahat lasketaan käteemme ja niin tapahtui. Kokonaissumma oli noin 250 €, joten ei tuolla kirpparitoiminnalla eläisi. Hyvää mieltä saa toki siitä, että ”turhat” tavarat lähtivät pois nurkista eikä myyntiprosessi vaadi paljon ponnistuksia. Siksi voimme ehdottomasti suositella kokeilemaan kirpputorimyyntiä.

Kun kirpputorikausi oli ohi, jatkoimme myyntiä vielä Facebookin kautta. Lohdullista on, että sieltäkin vaihtoi vielä moni tavara omistajaa, kun hinnan laittoi kohdalleen. Ja sillä tiellä aiomme jatkaa. Esine kerrallaan ilman kuluja kannustaa jatkamaan nurkkien tyhjentämistä. Voi siis sanoa, että kirpparikirppu puraisi, ehkä pysyvästi.

Tässä lopuksi vielä yhteenveto siitä, mitä olemme nostalgiaprojektimme aikana saaneet aikaan:

Lahti nostaa nostalgiaa