Onko Thaimaan Phuketin paras ranta Bangtao Beach?

 

Aiemmat kokemuksemme Thaimaan Phuketista eivät olleet kovin mairittelevia. Tuon suomalaisten suosikkisaaren kuuluisimmat rannat ovat niin suosittuja, että etsimme vähän rauhallisempia paikkoja. Syy siihen, että ajauduimme kaikesta huolimatta Phuketiin, oli päätös 3 sukupolven perheemme yhteisestä lomamatkasta Thaimaahan. Niinpä meitä kokoontui 13 hengen seurue samaan hotelliin, jonka paikaksi arvoimme Bangtao Beachin. Se oli sen verran hyvä päätös, että löysimme sieltä hieman pienemmällä kokoonpanolla itsemme jälleen parin vuoden kuluttua. Mikä tuossa paikassa oli niin hyvää, että sai meidät kaksi kertaa samaan paikkaan? Se selviää, kun luet tämän matkakertomuksen.

(Artikkeli eheytetty/korjattu 4.1.2025)

Tämän matkamme ensimmäiset viikot kuluivat saarikierroksella, jonka aloitimme Singaporesta. Lensimme sieltä Krabille, josta kierros jatkui Koh Lantalle ja edelleen Phi Phille. (Näiden kohteiden matkakertomukset löytyvät tämän bloggaukseni lopusta.)

Lauantaina 18.2.2012 oli se suuri päivä, jolloin klaanimme kokoontuisi Phuketiin.

Lähtö Phi Phin saarelta

 

Saimme yöllä uutta tietoa tyttäreme Annen perheen Amazing Race-seikkailusta. Edellisenä yönä olimme heränneet tyttäremme soittoon, että matkanteko meinasi keskeytyä alkuunsa. Frankfurtin lentokentällä oli alkanut lakko ja lento sinne peruutettu. Sitkeät matkalaiset aloittivat puhelinrumban ja onnistuivat lopulta saamaan viimeiset paikat Tukholman koneeseen, josta jatkolento Frankfurtiin toimisi, jostain syystä. Huono puoli oli se, että he joutuivat lähtemään jo aamulla, kun muuten kone olisi lähtenyt 19.10 eli sama yhteys, jolla me lähdimme muutamaa viikkoa aiemmin.

Kolmen maissa tuli Annelta tekstari, että istuvatten valtaisassa Lufthansan koneessa 🙂 . Lähtee kuulemma ajoissa, joten pari tuntia riittää hyvin koneen vaihtoon Singaporessa. Facebookista lukaisimme sitten aamulla, että tyttäremme Maijun perheelle jäisi Münchenissä 20 min aikaa vaihtaa konetta. Ilmeisesti ovat ehtineet, kun uusia päivityksiä ei ole näkynyt. Varsinaista seikkailua ne ovat nämä Asko Toursin operoimat matkat, sikseen.

Nyt on aamiaiset syöty ja istumme hotellimme ulkoaulassa Phi Phin saarilla tuulettimien alla odottamassa lautan lähtöä. Sen verran on kuuma, ettemme jaksaneet enää lähteä vaeltamaan rannalle vaan päätimme levätä. Tunnin kuluttua lähtee lautta Phuketiin ja viimeinen lomakohde on edessä: 2 viikkoa koko klaanimme kanssa Bangtao Beachillä.

Matkakertomuksen edellinen osio Phi Philtä löytyy täältä:

Thaimaan Phi Phin paratiisisaaret ovat liikaturismin puristuksessa

Sunwing Resort & Spa

 

Lauttamatka ei ollut mikään elämys. Kolmessa tasossa HIIIRRVEÄSTI ihmisiä ja lämpöä riitti enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Reilussa parissa tunnissa olimme Phuketissa taksitiketit kourassa. ”Palveluun” kuului, että jatkokuljetukset myytiin jo lautalla paikallisten nenän edestä. 200 bathilla/hlö saimme kuljetuksen hotelliimme minibussilla, kun taksi olisi maksanut 600 bth.

Hotelli Sunwing Resort & Spa tuli olemaan asuinpaikkamme seuraavat 2 viikkoa. Saimme kuulla, että tuo todella suuri hotelli on täynnä, josta johtuen meidät majoitetaan 3:ksi yöksi tavalliseen huoneeseen ja vasta sen jälkeen pääsemme varaamaamme Royal-tason huoneeseen. Erona näillä oli lähinnä parempi varustetaso ja hyvillä juomilla varustettu jääkaappi.

Huoneemme sijaitsi aluksi toisessa kerroksessa allas- ja osittaisine merinäkymineen. Jääkaapissa oli virvokkeita, viinejä, rommia, pöydällä snakseja ja hedelmiä. Kiva vastaanotto.

Vedimme uimapuvut päälle ja lähdimme tutustumaan ympäristöön. Paikka osoittautui ennakkokäsitystämme paremmaksi eli kuvat eivät olleet riittäneet kertomaan.

Alueella on 4 suurta uima-allasta, joissa on huomioitu erityisesti lapset. Perhehotellimaisuus näkyi kaikesta, eikä vähiten lapsiperheiden määrästä. Tällä lomalla elo ei tulisi olemaan hiljaista ja yksinäistä.

Kävelimme Bangtao Beachin rantaan, joka oli suuri positiivinen yllätys. Hienohiekkainen, 8 km pitkä ranta, jossa oli vähähkösti väkeä. Lähes täydellistä!

Teimme kävelyretken ja naatimme. Illalla tulisi pääjoukkomme perässä.

Päätimme syödä tällekin päivälle. Menimme rantaravintolaamme hiekalle kalustettuihin pöytiin tilaamaan illallista. Ehdimme juuri tehdä tilauksen, kun alkoi sataa. Ensimmäisen kerran tällä matkalla sade häiritsi meitä (Phi Phin yösateita ei lasketa). Oli pakko siirtyä katettuun osaan, joka ei ympäristöllä kaunistellut, mutta thai-ruoka oli hyvää, eikä maksa paljon. Loppuilta meni lueskellessa ja klaania odotellessa.

Sattui aika hauskasti, että Lindin perheestä oli samana päivänä suuri mainoskuva Hesarissa.

Tervetuloa rakkaat!

 

Koneen piti olla Phuketissa 21.30, mutta porukat tulivat hotelliin lopulta vasta 23 maissa. Voi sitä riemua, kun maanmainio tusina oli jälleen koolla. Seikkailuja oli ollut, mutta odotus palkittiin.

Majoitusten jälkeen pakollinen kuulumisten vaihto Lampien upeassa Family-huoneistossa, josta suora pääsy uima-altaalle. Kaikki jouduimme vaihtamaan kämppää kesken loman.

On varsin ymmärrettävää, että matkalaukut jäivät seuraavaan lentoon. Pieni harmitus, mutta HH-maisesti sekin kääntyi voitoksi. Lufthansa latoi Mikon käteen 300 euron edestä Singaporen dollareita ja Amexin matkavakuutus salli pakollisten vaatekappaleiden yms. ostamisen, joten perhe tuli käsimatkatavaroiden ja uusien rantavaatteiden kera hotelliin. Laukut tulivat 1 vrk:n kuluttua perässä.

Me muut aloitimme pohjalta, Lammen pesue sai ”tapansa mukaan” paremman, mitä olivat tilanneet. Hannu Hanhet ovat jälleen liikkeellä. HH-meininkiä oli ollut heidän tulomatkansakin.  Munhenissä tekivät mahdottomasta mahdollisen, kun ehtivät jatkolennnolle. Koneen lähtöaika oli sama kuin myöhässä ollut kone laskeutui kentälle. Lentokenttävirkailijamamma taisi saada sydärin saatellessaan pikajuoksijaperhettä kohti jatkolentoa. Taisi Lufthansalle olla järkevää odottaa 5 matkustajaa eikä järjestellä majoituksia ja uusia kuljetuksia, sillä Lammet ehtivät juuri ajoissa.

Sunnuntaina 19.2. ilmassa oli paljon aurinkoa ja hymyä. Haaveestamme oli tullut totta. Tämän matkan suunnittelu alkoi vuotta aikaisemmin, päätös lopullisesta paikasta tehtiin yhteisymmärryksessä kesäkuussa. Sitä ennen oli sovittu, että otetaan ”halpislennot” Singaporen kautta. Yksi on tosin vielä joukosta pois: Poikamme Antin oli määrä tulla perjantai-iltana.

Ensimmäiset päivät kuluivat hyvin yhtenevin ohjelmin: alkuun kävelyä rannalla (lähinnä me isät), uintia, ajoittain kuntosalia. Sitten runsaalle aamiaiselle, löhöilyä altaalla, kävelyä ja uintia rantavesissä, lueskelua, oleilua…

Illalliset olivat aikuisille päivän ainoat kunnon ateriat. Vaihtelimme ruokapaikkoja, tutustuimme eri ruokiin, nautimme hyvistä mauista. Kyllä klaanin kelpasi. Kuumat päivätkö vaikuttivat, että olimme valmiita yöpuulle jo yleensä 22 maissa?

Varpaistelua ja ravintolavierailuja

Minä ja Marjatta olimme liikkuneet ensimmäisen 1,5 viikon aikana niin paljon, että nyt rauhoituimme pieneen piiriin. Lähialueet ja –hotellit toki oli pakko tarkistaa mahdollisia tulevia matkoja silmällä pitäen, joten hikikävelyjä riitti. Perheet kävivät tutustumassa Phuketin eläintarhaan ja pariin kiinalaiseen temppeliin, joissa kullan kimallusta ja kauniita värejä riittää.

Kävelimme todella paljon. Lähettyvillä oli upeita hotelleja, joita piti käydä välillä fiilistelemässä.

Läheisellä laguunilla on useita hienoja hotelleja ja ostoskeskus, joissa ravintoloita. Pyrimme joka reissulla syömään ainakin kerran intialaisessa.

Välillä lähdimme koko porukalla tuktuk-ajelulle ja illalliselle läheiseen kylään. Mahduimme oikein hyvin kahteen tuktukiin.

Anne kuvaa, Antti vielä matkalla… Eiku syömään!

 

Pikavisiitti Surin Beachille 

Perjantai oli se suuri päivä, jolloin Antti tulisi ja koko klaani olisi koolla. Kävimme Marjatan kanssa aamupäivällä tutustumassa Surin Beachiin, jota sanotaan jetsetin kohtaamispaikaksi. Kävelimme sinne noin 3 km matkan.

Ranta oli todella upea: hienoa hiekkaa, melko jyrkästi laskeutuvat ranta, johon turkoosi kirkas vesi luo kruununsa. Täydellistä, mutta…

Lyhyehköllä, kapealla rannalla oli satoja aurinkotuoleja ja väkeä sen mukaisesti. Joimme soodavedet ja totesimme, että se on nähty.

Kävelimme rannansuuntaisesti kulkevan kadun päästä päähän. Se oli täynnä ravintoloita ja pikkukojuja, jopa ruokatori löytyi matkan varrelta. Sitten tuktukiin ja 200 bathin maksulla takaisin hotelliimme.

Ehtiikö Antti jatkolennolle?

Loppupäivä ja ilta sujuivat perinteisesti. Jännitysmomenttina olivat tällä kertaa Antin lennot. Yöllä klo 3 maissa oli tullut viesti, että kone lähtisi 4,5 tuntia myöhässä ja vaihtoaikaa olisi reilut 5 tuntia. Pitäisi ehtiä. Tosin nyt ei ollut tukena jatkolentoyhteys, sillä se oli ostettu eri lentoyhtiöltä, ei Finnairilta. Eivät siis olisi vastuussa mistään. Onneksi oli otettu matkavakuutus näitä tilanteita varten. Odottelimme jännityksellä, milloin tekstiviesti menisi perille osoituksena, että Antti on Hong Kongissa. Istuimme aperitiiveilla ja jännitimme. Kohta alkaisi olla myöhäistä, sillä jatkolento lähtisi kello 20.25. Juuri noihin aikoihin kuului merkkiääni. Puhelin on auki. Ehtiikö Antti koneeseen? Vastausta kyselyymme lennon numerosta ja tilanteesta ei kuulu, Antti ei vastaa puhelimeen, juoksee??? Noin 20.37 tulee tekstari, jossa lennon numero. Ehti!?? Kohta puhelin oli  taas kiinni, joten YES! Antti on koneessa.

5,5 tunnin vaihtoaika oli supistunut olemattomiin, mennyt vähän pitkäksi. Antti saapui, koneen odoteltua vielä Phuketin kentällä 35 min pääsyä perille syystä tai toisesta, hotelliin reilun tunnin odotetusta myöhässä. Jälleen näkemisen riemu oli valtaisa. Tytöt olivat ehtineet järjestää odotellessa tanssishown jo monelle pihaan tulleelle taksille. ”Anteeksi, luulimme, että veljemme tulee.”

Halauksia, tervetuliaisdrinkit, päällimmäiset kuulumiset. Ihmeisiin voidaan lukea se, että kone lähti Hong Kongista juuri sen verran myöhässä, että Antti ehti. Finnair laskeutui 20.25 eli juuri, kun jatkolennon piti lähteä. Antti oli juossut portilta 12 portille 47 ja aikaa jäi kuulemma vielä muutama minuutti. Iso käsi ohjasi tätä toista tämän reissun Amazing Race– jaksoa, jälleen kerran. On noissa Asko Toursin matkoissa puolensa. Kävi jopa ensimmäistä kertaa mielessä, että korvasiko halpa hinta nuo kaikki jännittävät kokemukset? No, Asko Tours jatkaa aivan varmasti. Eri asia on, ovatko sen asiakkaina ainoastaan mammu ja appa? Pallo on perikunnalla 🙂

 

Koko klaani kasassa, joten on aika potrettien

 

Lauantai 25.2. levollinen yhdessä olo oli makkeimmillaan, kun koko klaanimme oli kasassa. Luvattu sade iski jälleen illalla ja yöllä, nyt hikoillaan täysillä. Coelhon ”Alef” tuli kahlatuksi loppuun aamulla, joten kirjoja on tullut luetuksi jo useita. Marjatta tainnut kahlata niitä jo 10? Elämä Paratiisisaarella jatkuu…

Vanhin pariskunta.

 

Altaalla riitti menoa ja meininkiä

 

Hotellissa on kaksi suurehkoa allasta. Tilaa riitti sopivasti, vaikka hotelli oli täynnä.

Mikäpä sen ihanampaa kuin omien rajojen testaaaminen?

Lomaväsymyskö imaissut kirjoittajan, kun viikko meni kirjoittamatta, että paukahti. Toinen kerta eläissämme, että olemme 2 viikkoa samassa hotellissa. Ja veikkaan, että viimeinen. Pakostakin alkoi jo menojalka vipattaa.

Vaihtelua tuli siitä, että hoitelimme yhden päivän pienimpiä lastenlapsia, kun vanhemmat ja isommat lapset kolusivat lähisaaria. Kävivät James Bond-saaret ja Phi Phit. Äijät kokivat myös kalastusreissun, jonka ainoan kalan nykäisi Antti. Olemme iloisia siitä, että olemme pystyneet tarjoamaan Annelle, Jannelle, Maijulle ja Mikolle omaa aikaa edes jonkin verran. Jaettu ilo on 13-kertainen ilo.

Porukoille joululahjaksi antamamme koko päivän kestänyt Phi Phi-reissu oli kuulemma kauniine maisemineen, apinoineen ja snorklauksineen loman kohokohtia. Iloitsemme siitä. Huolehdimme 2-vuotiaista sillä aikaa, kun isommat matkailivat.

Snorklausretki ilman tosimiehiä

 

Isojen poikien kalastusreissun aikana me vanhukset, äiteet ja lapset vierailimme pitkähäntäveneelle läheisellä saarella snorklaamassa.

Ensimmäinen kohde oli noin 1 km päässä oleva pieni saari, jonka edustalle vene ankkuroitui snorklaamista varten.

Varma tapa saada vipinää kalojen suhteen oli heittää niille syötävää. Alkoi tapahtua. Pikkukaloista ei ollut uupeloa, mutta haita ja muita isoja olioita emme nähneet, onneksi 🙂

Tämä parituntinen pikareissu oli aivan mahtava kokemus meidän kaikkien mielestä. Näimme todella paljon kaloja, meritähtiä, meduusoja yms. ja nautimme täysillä. Ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan.

Lorvistelimme loppuun asti kunnialla. Päiväohjelma toisti meillä vanhuksilla itseään. Ainoan poikkeuksen teki Antin kanssa toteutettu visiitti Patong Beachille, parit hieronnat, vaihtuvat ravintolat. Patong olisi kyllä saanut jäädä kokematta, sillä ei sellaisessa tungoksessa voi lomailla. Hirveää…

Antti lensi Suomeen jo torstaina Hongkongin kautta.

Jatkoimmekin muina päivinä lukemista kirjasta toiseen. Pääsimme molemmat yli 10 kahlatun kirjan saldoon. Minä kävin lähes päivittäin kuntosalilla palauttamassa mieleen sen tuomaa hyvää oloa. Saas nähdä saisinko innostetuksi itseni kuntosaleilemaan myös kotopuolessa!? Aion ainakin yrittää. Ja kävelyä toki riitti edelleen laiskottelun ja lueskelun ohessa.

Vesiskootteriajelua

 

Mikko vietti viimeisenä lomaperjantaina 35-vuotispäiviään ja lahjoimme hänet ajelemaan vesiskootterilla. Nauttivatten kuulemma, vaikka aallokko taisi viedä parhaat kicksit. Tai sitten se toi niitä lisää, kun menopeli oli tämän tästä ilmassa aaltojen päällä varsinaisessa rynkytyksessä. Hulluja nuo nuoret.

Siinä menivät jokaisen suut leveään virneeseen, etenkin isien ja äitien. Lienee selvä, että Väinölän rantaan ilmestyy sellainen vehje heti alkukesästä. Pitkin hampain siihen ajatukseen on meikäläisenkin totuttava. Pakko kai siitä on alkaa pitämään… (Onneksi ei tullut!) 🙂

Lopputulos oli, että myös Lindit vuokrasivat samanlaisen vimpaimen ja sitten menoksi. Hauskalta näytti, mutta minä jätin sen tällä kertaa väliin. Joskus on tullut testatuksi ja olihan se ihan mukavaa, mutta…

Taisi olla reissun kohokohtia tuo puolituntinen.

Lasten laulukilpailun voitto tuli Suomeen

 

Tutustuimme lomallamme myös mukavaan Lommin perheeseen, joiden kanssa etenkin nuoret tulivat tutuiksi.

Poijaat järjestivät meille ennakko-ohjelmaa omalla lauluesityksellään.

Aada sai Ainosta hyvän ystävän. Se johti siihen, että tytöt innostuivat osallistumaan lasten Idols-kisaan tiistaina. Onnistuin saamaan heidät mukaan jälki-ilmoittautuneina. Siitä seurasikin varsinainen happening: tukanlaittoa, laulun opettelua, koreografian miettimistä etc.

Lopulta homma hoitui niin, että Aada lauloi todella upeasti, Aino, Eemil ja Rasmus muodostivat taitavan tanssiryhmän. Yleisö (etenkin äidit, mammu ja appa) oli täysillä mukana.

Suomen ryhmä oli omaa luokkaansa illan showssa. tuomaristo intautui kehumaan Aadaa seuraavaksi suomalaiseksi Euroviisuvoittajaksi jne. Hyvä Suomi!

Tuo esitys muistetaan, etenkin kun se on nähtävissä moneltakin videolta. Alan ammattilainen Miikka harkitsee jopa musiikkivideon tekemistä siitä. Saas nähdä.

 

Taivaskin itki, kun suomalaiset ovat lähdössä

 

Liekö ollut viimeistä edellisen jälkimmäinen päivä, kun taivas repesi itkemään meidän lähtöämme.

Kotiin Singaporen kautta

Nyt istumme mammun kanssa Singaporen lentokentän loungessa odottamassa lentoa Frankfurtin kautta kotiin. Tulimme tänne jo iltapäivällä. Muut saapuvat pari tuntia ennen koneen lähtöä.

Toivottavasti lento Phuketista tulee ajoissa, että pääsemme samalla kyydillä kotiin. Meillä on nyt aikaa. Olemme varanneet tässä odotellessa itsellemme viikoksi asuntoauton Münchenistä juhannuksen tienoille.

Minä päivitin Facebook-sivustoa, Marjatta lukee (!). Täällä on viihtyisää ja on mukava kirjoitella muistiin loisteliaita lomakokemuksia.

Etuoikeutetut ovat taas palaamassa arkeen.

Kiitos rakkaat upeasta 2-viikkoisesta lämpimässä! Ehkä taas joskus!

Omia huomiota:

• pitkiä housuja ei tarvitse Thaimaassa
• ei myöskään pitkähihaisia paitoja
• pyykin pesu todella edullista (50-70 bathia/kg)
• ei omia rantapyyhkeitä
• hyttysmyrkkyä tarvitaan

Tässä vielä tämän matkamme aiemmat postaukset:

Krabi – Ao Nang ja upea Railayn (Hat Rai Leh) ranta

Thaimaan Koh Lanta on saari, jonne voisi vaikka palata

Thaimaan Phi Phin paratiisisaaret ovat liikaturismin puristuksessa